Tunnetteko ihmisiä, jotka valehtelevat ja liioittelevat koko elämäntarinansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin lapsista löytyy ihmisiä, jotka ovat oppineet valehtelemaan selviytyäkseen. Valehtelu on puhtaasti selviytymiskeino. Pieni lapsi, jota uhataan esim. väkivallalla, jos hän ei ole toiminut tismalleen narsistin oikkujen mukaan, oppii valehtelemaan.

Siksi tämä hurskastelukeskustelu ärsyttää, koska tässä nostetaan itseä ylös päivittelemällä oletettujen valheiden lisäksi oikeasti valehtelevia ihmisiä, joita ei pystytä tarkastelemaan empatialla.

Tätä on voi tietenkin olla vaikea ymmärtää, jos ei ole vastaavaa kokenut. Tavasta kestää pitkään päästä eroon aikuisena. Ensin pitää sisäistää omat perheolot, vanhemman narsismi tai muu mt-ongelma, alkoholismi. Hyväksyä, että näin kävi, sain huonommat kortit. Tultava ulos fabtasiamaailmastaan. Vasta sitten pääsee käsiksi itseensä. Se on pitkä matka.

Jos oma lapsuus on ollut turvallista, tasaista ja onnellista, vo

Puhut minulle alas päin ja opetat. Et kuitenkaan ymmärtänyt mitä kirjoitin ja oletat kaiken lisäksi minun olevan jotakin mitä en ole.

Pyysin empatiaa tähän keskusteluun osallistuvilta. En pyytänyt empatiaa valehtelevalle ihmiselle oikeassa elämässä. 

Aloittajan kysymykseen: Johanna Tuksu Tukiainen on tämän genren tunnetuin edustaja ainakin vanhemman väen tiedossa. En minäkään henk koht.hntä tunne, onneksi.

Mulla oli nuorena yksi kaveri, jonka elämä oli ihan mielikuvituksellinen. Kaikki tiesi, että on patologinen valehtelija, mutta oltiin vaan uskovinaan juttujaan.

Otin häneen nyt vanhana yhteyttä, kun järjestin tapaamista entisille kavereille, mutta hän sanoi puhelimessa, että ei muista meitä ollenkaan?? 😏

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena yksi kaveri, jonka elämä oli ihan mielikuvituksellinen. Kaikki tiesi, että on patologinen valehtelija, mutta oltiin vaan uskovinaan juttujaan.

Otin häneen nyt vanhana yhteyttä, kun järjestin tapaamista entisille kavereille, mutta hän sanoi puhelimessa, että ei muista meitä ollenkaan?? 😏

Ehkä hän vihaa/inhoaa teitä? Oliko sulla jokin muukin tarkoitus yhteydenotolle kuin kiusaaminen? Viestisi asenteesta päätellen ei!

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena yksi kaveri, jonka elämä oli ihan mielikuvituksellinen. Kaikki tiesi, että on patologinen valehtelija, mutta oltiin vaan uskovinaan juttujaan.

Otin häneen nyt vanhana yhteyttä, kun järjestin tapaamista entisille kavereille, mutta hän sanoi puhelimessa, että ei muista meitä ollenkaan?? 😏

Jatkan vielä. En ole facessa, mutta muut ovat kertoneet hänen siellä kertoilevan "seikkailuistaan" ja tuntuu muistavan aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena yksi kaveri, jonka elämä oli ihan mielikuvituksellinen. Kaikki tiesi, että on patologinen valehtelija, mutta oltiin vaan uskovinaan juttujaan.

Otin häneen nyt vanhana yhteyttä, kun järjestin tapaamista entisille kavereille, mutta hän sanoi puhelimessa, että ei muista meitä ollenkaan?? 😏

Jatkan vielä. En ole facessa, mutta muut ovat kertoneet hänen siellä kertoilevan "seikkailuistaan" ja tuntuu muistavan aika hyvin.

Juoruta te näemme osaatte yhä 🤷🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena yksi kaveri, jonka elämä oli ihan mielikuvituksellinen. Kaikki tiesi, että on patologinen valehtelija, mutta oltiin vaan uskovinaan juttujaan.

Otin häneen nyt vanhana yhteyttä, kun järjestin tapaamista entisille kavereille, mutta hän sanoi puhelimessa, että ei muista meitä ollenkaan?? 😏

Ehkä hän vihaa/inhoaa teitä? Oliko sulla jokin muukin tarkoitus yhteydenotolle kuin kiusaaminen? Viestisi asenteesta päätellen ei!

Just kirjoitin, että syynä yhteyden ottoon oli, että järjestimme kaveriporukan tapaamista. Kannattaa lukea ja ymmärtää lukemansa. Kiusaamista olisi ollut se, että en olisi häntä kutsunut tapaamiseen vaan ohittanut vuosia porukassamme olleen ihmisen. 

Emme myöskään koskaan ilmaisseet hänelle, että emme uskoneet hänen seikkailujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena yksi kaveri, jonka elämä oli ihan mielikuvituksellinen. Kaikki tiesi, että on patologinen valehtelija, mutta oltiin vaan uskovinaan juttujaan.

Otin häneen nyt vanhana yhteyttä, kun järjestin tapaamista entisille kavereille, mutta hän sanoi puhelimessa, että ei muista meitä ollenkaan?? 😏

Ehkä hän vihaa/inhoaa teitä? Oliko sulla jokin muukin tarkoitus yhteydenotolle kuin kiusaaminen? Viestisi asenteesta päätellen ei!

Just kirjoitin, että syynä yhteyden ottoon oli, että järjestimme kaveriporukan tapaamista. Kannattaa lukea ja ymmärtää lukemansa. Kiusaamista olisi ollut se, että en olisi häntä kutsunut tapaamiseen vaan ohittanut vuosia porukassamme olleen ihmisen. 

Emme myöskään koskaan ilmaisseet hänelle, että emme uskoneet hänen seikkailujaan.

Älä jaksa. Stalkkaatte hänen faceaan ja juoruilette takanapäin, ja sinä jopa jauhat hänestä ja hänen asioistaan pilkallisesti Suomen suurimmalla keskustelufoorumilla! Mutta te _ette_ ole kiusaajia - ettehän toki! Minä olen aivan varma että hän on *unohtanut* teidät aivan tarkoituksellisesti. Eikä se hämmästytä.

Mun ex oli vähän tällainen. Hänelle oli tapahtunut ällistyttäviä asioita ja hän oli saavuttanut suuria työelämässä, tehnyt keksintöjä ja muuta. Osa jutuista oli jo ihan henkimaailman asioita, eli hän oli kuollut lapsena useita kertoja ja vironnut itsekseen takaisin henkiin. Hän myös kykeni näkemään välähdyksiä ihmisten elämästä koskettamalla heitä. 

Uskon hänen ainakin jollain tavalla uskoneen juttuihinsa, ehkä täysinkin. Hänelle oli muutenkin ominaista yhdistää muistikuvia ja tapahtumia toisiinsa virheellisesti, joten uskon että hänen muistinsa toiminnassa oli jotakin poikkeavaa. Hän oli todella herkkä sille, jos joku kyseenalaisti hänen juttujaan vähänkin. Se oli vaikeaa, koska usein jutut olivat niin lennokkaita, että kuulijat luulivat hänen vitsailevan ja suhtautuivat sen mukaiseksi. Minäkin luulin suhteen alussa täysin, että monet jutut olivat itseironista huumoria. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli vähän tällainen. Hänelle oli tapahtunut ällistyttäviä asioita ja hän oli saavuttanut suuria työelämässä, tehnyt keksintöjä ja muuta. Osa jutuista oli jo ihan henkimaailman asioita, eli hän oli kuollut lapsena useita kertoja ja vironnut itsekseen takaisin henkiin. Hän myös kykeni näkemään välähdyksiä ihmisten elämästä koskettamalla heitä. 

Uskon hänen ainakin jollain tavalla uskoneen juttuihinsa, ehkä täysinkin. Hänelle oli muutenkin ominaista yhdistää muistikuvia ja tapahtumia toisiinsa virheellisesti, joten uskon että hänen muistinsa toiminnassa oli jotakin poikkeavaa. Hän oli todella herkkä sille, jos joku kyseenalaisti hänen juttujaan vähänkin. Se oli vaikeaa, koska usein jutut olivat niin lennokkaita, että kuulijat luulivat hänen vitsailevan ja suhtautuivat sen mukaiseksi. Minäkin luulin suhteen alussa täysin, että monet jutut olivat itseironista huumoria. 

Kuulotaa tutulta. Minulla on tällainen tuttava, ja aluksi en yhtään ymmärtänyt mistä on kyse; epäilin jopa persoonallisuushäiriötä ja ties mitä. Ajoittain erittäin ok, mutta sitten kiihtyviä jaksoja tällaista erikoisempaa juttua. Joku lopulta mainitsi, että hänellä on autismi sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hypomanioissa  meno sitten karkaa korkeammille leveleille. Ja todellakin uskoo omia tarinoitaan täysin, ne ovat hänelle totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tunnen. Lapsuudessa jo oli ongelmia sosiaalisissa suhteissa , kaverit alkaa herkästi karsastamaan lasta joka on ilkeä ja valehtelee, ei tule muiden kanssa toimeen. Tämän on tietenkin kääntänyt niin, että hän oli kiusattu . 

En tiedä mikä tämmöistä aiheuttaa jo pienelle lapselle? Muilla perheen lapsilla ei tämmöistä ongelmaa ja ns. tavallinen perhe. 

Vastaus: perhe ei ole ollut tavallinen perhe, vaikka niin luulit. Perheen sisällä on tapahtunut jotakin, miksi lapsi valehtelee. Huomioi, että lapsi saattaa valehdella myös itselleen, kestääkseen. Valehtelusta tulee mielen selviytymiskeino. 

 

Niin tai sitten jotkut mt-häiriöt näkyy jo lapsena. Niitä on yleensä erilaiset käytöshäiriöt ja ongelmat sosiaalisissa taidoissa. Osittain myös perinnöllisiä. Vaikka

Juuri näin. Vaikka on totta että ei voi tietää mitä jossain perheessä tapahtuu, kun ei ole ketään ulkopuolista todistamassa, niin tämä pätee myös toisinpäin. Eli että  perheessä ei todella olekaan tapahtunut mitään erityistä ja silti yksi lapsista oireilee jotenkin. On neurologisia häiriöitä ja mt- ongelmia, joita perhe ei ole aiheuttanut. Tämä pitää myös muistaa ettei ala pitää totena , että jossain perheessä on varmasti tapahtunut jotain kamalaa, vaikka sitä ei oikeasti yhtään tiedä.

Minä olen kiinan keisari ja olen käynyt kolme kertaa kuussa. Enkä muuten valehtele koskaan. En ehdi paljon kirjoittelemaan kun minulla on tuhansien naisten haaremi. Lääkärini vinkuu jotain viagran liiasta käytöstä. Siinä on ihminen joka taitaa valehdella muustakin. Mikähän hitto tuon seuraavan naisen nimi olikaan? 

Kaverin ex-poikaystävä valehteli kaikesta. "Mulla on kokin paperit". Ei ollutkaan. Paljon pätkätöitä tehnyt, firma potki hänet ulos. Joko ei tehnyt töitä tai sitten tuli kränää kollegoiden kanssa. 

"Olen todella fiksu". Oikeasti oli tyhmä. Halusi kaverin apua terveydenhuolto ja kela asioihin. Kyseinen mies oli 30v, ei voi puhua mistään alaikäisestä enää. Jotkut uskovat hänen valheet. En tiedä miksi. 😐

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena yksi kaveri, jonka elämä oli ihan mielikuvituksellinen. Kaikki tiesi, että on patologinen valehtelija, mutta oltiin vaan uskovinaan juttujaan.

Otin häneen nyt vanhana yhteyttä, kun järjestin tapaamista entisille kavereille, mutta hän sanoi puhelimessa, että ei muista meitä ollenkaan?? 😏

Jospa häntä hävettää valheensa ja elämä siltä osin muuttunut niin paljon, että ei halua muistaa entistä elämäänsä ollenkaan.

Joku tuossa minua moitti yläpuolelle asettumista, kun en ymmärtänyt mytomaania hänen haluamallaan tavalla. Jos asia on tässä tapauksessa kuten esitän, niin ihmisen muuttuminen on todella se kohta, milloin ymmärtäminen ja empatia on mahdollista. 

Hyvä pointti keskusteluun eilisen jälkeen on mielestäni se, että taustalla voi olla kaksisuuntainen, jolloin kaikki jutut lähtevät lapasesta. Silloin on ilman muuta selvää, että empatiaa löytyy. Kun sairaus on hallinnassa, valehtelukin loppuu. Vaikka valehtelu on siltkin hyvin hankala asia ihmissuhteissa, koska se rikkoo luottamuksen. Ilman sitä ei oikein ole mitään minkä pohjalta jatkaa. Se aiheuttanee voimakasta häpeää, jos ihminen on normaali, ja häpeähän voi aiheuttaa sen, että valehtelee lisää, kun totuus on liian rankka. Ammattiapua tarvitaan solmun höllentämiseen ja avaamiseen. Ap

Mä olen itse tuollainen. Mulla on taustalla äärimmäisen vaikea lapsuus, jonka seurauksena C-PTSD. Käyn terapiassa näiden ongelmien takia. Mutta siis minut on jätetty lapsena täysin vaille huomiota ja paljolti edes perushoivaa, sitten kouluikä kiusattu. Lopputulos on pohjaton huonommuuden ja kelvottomuuden tunne, valtava häpeä omasta itsestä (sekä ulkonäöstä että persoonallisuudesta), ja loppumaton positiivisen huomion ja hyväksynnän jano.

Ja koska en usko olevani omana itsenäni hyväksyttävä, ennen kuin huomaankaan taas kerron tarinoita, joilla luon itsestäni ihmisten silmissä kelvollisen ihmisen, josta he kiinnostuvat. En halua paljastaa, että olen kummallinen yksinäinen erakko, joka en ole edes ikinä seksiä saanut. Niinpä satunnaisissa tilanteissa kuten vaikka kampaajalla, saatan kertoa että mulla on mies ja pari lasta yms. Eikä mulla läheisiä ihmissuhteita olekaan, ei ole koskaan ollut esim. ystäviä tai kavereita. 

Tunnen pari. Kumpikaan näistä ei ole mikään narsisti tms, eivätkä pyri mitenkään vahingoittamaan ketään valheillaan. Siksi suhtaudun heihin positiivisesti ja pysyn kaverina. Eivätkä myös ole epäluotettavia eli pitävät kyllä mitä sovitaan yms. Jotenkin vaan mytologisoivat omaa menneisyyttään tarinoilla, jotka tekevät heistä jollain tapaa erityisempiä kuin he oikeasti ovat. Toinen näistä on erakkoluonne, ja yleensä pääosin välttelee ihmisiä, ja hän ei käsittääkseni ikinä ole mitenkään hyötynyt noista valheista. Toinen on enemmän supliikkimies ja myös kohtuu komea, ja hän on kyllä esim. saanut naisten kiinnostusta osin myös niiden pinnalta katsoen leveilevien juttujen takia. Hän kuitenkin itsekin on sanonut, että hän peittää leveillä puheilla huonoa itsetuntoaan ja häpeää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse tuollainen. Mulla on taustalla äärimmäisen vaikea lapsuus, jonka seurauksena C-PTSD. Käyn terapiassa näiden ongelmien takia. Mutta siis minut on jätetty lapsena täysin vaille huomiota ja paljolti edes perushoivaa, sitten kouluikä kiusattu. Lopputulos on pohjaton huonommuuden ja kelvottomuuden tunne, valtava häpeä omasta itsestä (sekä ulkonäöstä että persoonallisuudesta), ja loppumaton positiivisen huomion ja hyväksynnän jano.

Ja koska en usko olevani omana itsenäni hyväksyttävä, ennen kuin huomaankaan taas kerron tarinoita, joilla luon itsestäni ihmisten silmissä kelvollisen ihmisen, josta he kiinnostuvat. En halua paljastaa, että olen kummallinen yksinäinen erakko, joka en ole edes ikinä seksiä saanut. Niinpä satunnaisissa tilanteissa kuten vaikka kampaajalla, saatan kertoa että mulla on mies ja pari lasta yms. Eikä mulla läheisiä ihmissuhteita olekaan, ei ole koskaan ollut esim. ystäviä tai kavereita. 

Kiitos erinomaisesta ja mielenkiintoisesta kommentista, joka tuo keskusteluun aivan uuden näkökulman.

Valehtelu voi siis olla myös pyrkimystä kuulua joukkoon. Ja tässäkin tulee ilmi se, mitä aiemmin ajattelin eli se, että valehtelija vahingoittaa useimmiten vain itseään, sillä muille hänen asioillaan ei ole merkitystä. Ja useimmiten, jos valehtelee satunnaisissa tilanteissa kuten kampaajalle, ei valheista ehkä jää koskaan kiinni. Valehtelu on oman sisäisen maailman suojaamista uhalta, ja vaikka se olisikin kuviteltu (kuten olemalla yksinäinen, sinkku ei menetä juuri kenenkään arvostusta), niin sillä on sisäisesti perusteltu merkitys. Ihminen pyrkii suojaamaan herkkiä kohtiaan ja joskus se tapahtuu valehtelemisen avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari. Kumpikaan näistä ei ole mikään narsisti tms, eivätkä pyri mitenkään vahingoittamaan ketään valheillaan. Siksi suhtaudun heihin positiivisesti ja pysyn kaverina. Eivätkä myös ole epäluotettavia eli pitävät kyllä mitä sovitaan yms. Jotenkin vaan mytologisoivat omaa menneisyyttään tarinoilla, jotka tekevät heistä jollain tapaa erityisempiä kuin he oikeasti ovat. Toinen näistä on erakkoluonne, ja yleensä pääosin välttelee ihmisiä, ja hän ei käsittääkseni ikinä ole mitenkään hyötynyt noista valheista. Toinen on enemmän supliikkimies ja myös kohtuu komea, ja hän on kyllä esim. saanut naisten kiinnostusta osin myös niiden pinnalta katsoen leveilevien juttujen takia. Hän kuitenkin itsekin on sanonut, että hän peittää leveillä puheilla huonoa itsetuntoaan ja häpeää.

Hyvä kommentti tämäkin, edeltävällä sivulla kaivattiin empatiaa ja tässä on empaattinen näkökulma. Edeltävän sivun kriittisestä viestistä tunnistan sen kritiikin myös (empatian puutteen lisäksi), että valehtelua tulee herkästi dramatisoitua liikaa. Se on ihan kauhea ja iljettävä juttu, vaikka näitä ihmisiä on muissakin kuin rikollisissa. 

Tunnen miljoonia tällaisia ihmisiä ja olen tavannut henkilökohtaisesti heidät kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi tietää mitä kaverisi kodin seinien sisäpuolella on tapahtunut silloin kun ulkopuolisia ei ole ollut paikalla.

Alkoholistit pystyvät usein pitämään kulissit yllä varsin hyvin. Todella moni alkoholisti käy myös ihan normaalisti töissä eikä edes haise vanhalle viinalle. Alkoholismi on se ongelma, ei kaikki alkoholistit ole kadulla asuvia syrjäytyneitä.

Isäpuoli oli ulospäin hyvin vahvasti raitis ihminen, joi alkoholia kerran vuodessa, juhannuksena, ja paheksui sitä kun jotkut muut kävi perjantaina kaljalla lähibaarissa. Isäpuoli oli itse kuitenkin lääkkeiden väärinkäyttäjä sekä lääkeriippuvainen. Veti mm. unilääkkeitä, rauhoittavia ja relaksantteja ihan vastoin kaikkia ohjeita ja käytäntöjä. Usein oli ihan lääketokkurassa kotona tämän vuoksi. Mutta eihän tästä ulkopuoliset tienneet mitään.

Olen jo useampaan kertaan kirjoittanut, että tiedän tasan tarkkaan perheen asiat. En sitä kuitenkaan miten tämä henkilö sen kaiken koki. Tosiasiat kuitenkin tiedän.

Aikamoinen tietäjä, kun välttämättä sisaruksillakaan ei ole aina samaa tietoa perheen ongelmista. Kai ymmärrät että sinun "tosiasiasi" ovat vain kokemusta, eivät sen enempää faktaa kuin kenenkään muunkaan kokemukset?