Tunnetteko ihmisiä, jotka valehtelevat ja liioittelevat koko elämäntarinansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pahimmillaan ihmiset antavat netissä toimimattomia tai jopa haitallisia ohjeita, jotka kuulostavat omaan korvaan järkeenkäyviltä. "

Varmasti näin, en kuitenkaan ole kirjoittanut mitään sellaista, joka ei pitäisi paikkansa enkä antanut yhtään neuvoa.

Jouduit kuitenkin kommentointini kohteeksi, koska luulin sinun olevan ap:n kuvaaman kaltainen tapaus, jollaisesta alun perin tulin keskustelustelmaan, joten piti vähän pakittaa siitä mitä ensin sanoin (ja kommentti johti toiseen). Lopetan nyt ja luotan siihen, että ymmärrät että olen tässä keskustelemassa vain, en sinua piinaamassa, sillä vaikutathan fiksulta ihmiseltä ja olet kirjoittanut erittäin hyvin ja monipuolisesti omista ajatuksistasi.

Annoit oikeastaan montakin asiantuntevalta vaikuttavaa neuvoa, alkaen siitä että pitäisi vain lopettaa valehtelu (ikäänkuin patalogiselle valehtelulle olisi jokin helposti

Koetin loppukaneetilla kumota kaiken kirjoittamani😅 

Taisin kyllä muutamaankin kertaan kirjoittaa, että nämä asiat vaativat pitkäkestoista työstämistä, sillä puolustusmekanismit eivät ole syntyneet turhan takia eikä niistä voida luopua noin vain. Vähemmän patologisoiva näkökulma on sitten se, että valehteluun tottuu kuten tottuu todenpuhumiseenkin.

Keskustelussa ei vielä ole käsitelty sitä mitä hyötyä siitä on, jos osaa sekä valehdella että puhua totta. Sillä onhan valheiden maailman tuntemisestakin monesti hyötyä. 

 

Tartuin aiheeseen, koska se on todella moni-ilmeinen ja sitä voi tarkastella niin minesta näkökulmasta. Taiteenkin näkökulma on käsittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No missä ne sun vanhemmat oikeasti on?

 

Onko sillä jotain merkitystä tämän keskustelun kannalta? Eivät aktiivisena osana elämääni.

Ei minulle. Mutta tuttavillesi joille sanot noin voi olla. Miksei vaan voi kertoa heille tosiasioita, esimerkiksi että vanhemmat eivät ole elämässäsi?

Koska sitten tulee lisäkysymyksiä ja ihmiset alkavat kohdella sinua eritavalla (aiemmin mainituilla tavoilla).

Siitäkö ei tule jos sanoo olevansa orpo?

Eikä siit

Olisko ollut vitsi ja tahalleen liioiteltu? Että mieluummin kertoo emävalheen kuin paljastaa totuuden lapsuudestaan.

Minä voisin valehdella että ukkini on miljonääri ja todistusaineistona paikallislehden haastattelu jossa oikea ukkini kehuskelee olevansa miljonääri. Oikeasti suuryrityksen perustaja, vain ylempää keskiluokkaa. On myös valehdellut lehdessä että lapsia ja lapsenlapsia on tuplat.. tai sitten joudumme yllättymään perinnönjaossa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pahimmillaan ihmiset antavat netissä toimimattomia tai jopa haitallisia ohjeita, jotka kuulostavat omaan korvaan järkeenkäyviltä. "

Varmasti näin, en kuitenkaan ole kirjoittanut mitään sellaista, joka ei pitäisi paikkansa enkä antanut yhtään neuvoa.

Jouduit kuitenkin kommentointini kohteeksi, koska luulin sinun olevan ap:n kuvaaman kaltainen tapaus, jollaisesta alun perin tulin keskustelustelmaan, joten piti vähän pakittaa siitä mitä ensin sanoin (ja kommentti johti toiseen). Lopetan nyt ja luotan siihen, että ymmärrät että olen tässä keskustelemassa vain, en sinua piinaamassa, sillä vaikutathan fiksulta ihmiseltä ja olet kirjoittanut erittäin hyvin ja monipuolisesti omista ajatuksistasi.

Annoit oikeastaan montakin asiantuntevalta vaikuttavaa neuvoa, alkaen siitä että pitäisi vain lopettaa valehtelu (ikäänk

 

Eikö valehtelu itsessään ole taiteenlaji? Koko elämän voi maalata kuin taulun, juuri niin kauniiksi kuin sen haluaa nähdä ja muille näyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverin eksä:

"Olen fiksu ja osaan kokata." "Tiedän kaiken lasten hoidosta."

Ei osannut kokata. Oli tyhmä. Tiesi todella vähän lasten hoidosta. 

Jos tämän kääntää englanniksi, niin saa sellaisen tavanomaisen amerikkalaisen kevyen keskustelun aiheen. "I'm smart and I can cook." "I know everything about taking care of children." Paitsi että Yhdysvalloissa tiedetään, että superlatiiveja ja höpöpuhetta käytetään ihan yleisesti puheessa, se kuuluu puheeseen, eikä sitä pidäkään uskoa. "Lately I have been absolutely obsessed with this product.", vaikka siihen kyseiseen tuotteeseen on ihan vain kohtalainen kiinnostus. "You should come by sometime, let's have lunch.", vaikka kutsuja ei todellakaan kutsuttua kotiinsa kutsu. Suomalaisen korviin ja silmiin aivan uskomattoman törkeää palturia, josta lähtee maine ja kunnia. Mutta jossain muussa kulttuurissa ihan normaalia small talkia. Voidaanko siis ajatella näiden suurentelijoiden olevan henkisesti amerikkalaisia? *miettivä hymiö*

Sama kuin venäläisten kanssa: puheeseen kuuluu aimo annos valetta. Puhuja esittää puhuvansa totta, kuulija esittää uskovansa. Siinä ei siis varsinaisesti ketään huijata, kun molemmat tietävät että luikuria tässä lasketellaan, oikea tosiasia on siellä rivien välissä. Jälleen kerran: suomalaisen korviin törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No missä ne sun vanhemmat oikeasti on?

 

Onko sillä jotain merkitystä tämän keskustelun kannalta? Eivät aktiivisena osana elämääni.

Ei minulle. Mutta tuttavillesi joille sanot noin voi olla. Miksei vaan voi kertoa heille tosiasioita, esimerkiksi että vanhemmat eivät ole elämässäsi?

Koska sitten tulee lisäkysymyksiä ja ihmiset alkavat kohdella sinua eritavalla (aiemmin mainituilla tavoilla).

Siitäkö ei tule jos sanoo olevansa orpo?

Ihmiset vetävät outoja rajoja sille mistä sopii kysyä lisää ja mistä sopii vain odottaa haluaako toinen kertoa enemmän.

Lähinnä siksi kysyin, kun itse olen aikoinaan saanut paljon lisäkysymyksiä just siksi jos kerroin olevani orpo.

Vierailija kirjoitti:

Et voi tietää mitä kaverisi kodin seinien sisäpuolella on tapahtunut silloin kun ulkopuolisia ei ole ollut paikalla.

Alkoholistit pystyvät usein pitämään kulissit yllä varsin hyvin. Todella moni alkoholisti käy myös ihan normaalisti töissä eikä edes haise vanhalle viinalle. Alkoholismi on se ongelma, ei kaikki alkoholistit ole kadulla asuvia syrjäytyneitä.

Isäpuoli oli ulospäin hyvin vahvasti raitis ihminen, joi alkoholia kerran vuodessa, juhannuksena, ja paheksui sitä kun jotkut muut kävi perjantaina kaljalla lähibaarissa. Isäpuoli oli itse kuitenkin lääkkeiden väärinkäyttäjä sekä lääkeriippuvainen. Veti mm. unilääkkeitä, rauhoittavia ja relaksantteja ihan vastoin kaikkia ohjeita ja käytäntöjä. Usein oli ihan lääketokkurassa kotona tämän vuoksi. Mutta eihän tästä ulkopuoliset tienneet mitään.

Vanhempiani pidetään yleisesti alkkareina. Kyllähän ne viinaa joi mutta alle normaalin mitä muihin vertaa. Näinkö isäni 2 kertaa humalassa. Eli voi olla joskus toisinpäinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä siksi kysyin, kun itse olen aikoinaan saanut paljon lisäkysymyksiä just siksi jos kerroin olevani orpo.

 

Silloinkin jos sanot olevasi asian kanssa ok tai ettet halua puhua siitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin eksä:

"Olen fiksu ja osaan kokata." "Tiedän kaiken lasten hoidosta."

Ei osannut kokata. Oli tyhmä. Tiesi todella vähän lasten hoidosta. 

Jos tämän kääntää englanniksi, niin saa sellaisen tavanomaisen amerikkalaisen kevyen keskustelun aiheen. "I'm smart and I can cook." "I know everything about taking care of children." Paitsi että Yhdysvalloissa tiedetään, että superlatiiveja ja höpöpuhetta käytetään ihan yleisesti puheessa, se kuuluu puheeseen, eikä sitä pidäkään uskoa. "Lately I have been absolutely obsessed with this product.", vaikka siihen kyseiseen tuotteeseen on ihan vain kohtalainen kiinnostus. "You should come by sometime, let's have lunch.", vaikka kutsuja ei todellakaan kutsuttua kotiinsa kutsu. Suomalaisen korviin ja silmiin aivan uskomattoman törkeää palturia, josta lähtee maine ja kunnia. Mutta jossain muussa kulttuurissa ihan norma

Hyvä pointti, tässä on eroja, toisaalta suoranaiset valheet on sittenkin hieman eri asiaa. Suomessakin on sellainen sanonta kuin ns. lapin lisä. Eli liioittelu, joka ei kuitenkaan ole varsinainen valhe.

"Eikö valehtelu itsessään ole taiteenlaji? Koko elämän voi maalata kuin taulun, juuri niin kauniiksi kuin sen haluaa nähdä ja muille näyttää. "

Jotkut omaelämäkerrat voisi ainakin niputtaa tuon luonnehdinnan alle.

Mieleen tulee myös ketjun aiemman vaiheen vakoojat. Heitähän ihaillaankin, samoin joitakin rikollisia, joiden puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle. 

 

Kuulijallakin siis on jokin vastuu siitä mitä uskoo. On tarve uskoa, on tarve ihailla, rakastaa tai auttaa, ellei sitten ole poikkeuksellisen sinisilmäinen tai nuori ja kokematon. Yksi huumorin lajihan voi olla sellainen, että seurueen jäsentä pyritään "ukottamaan" eli hänelle kerrotaan jokin valhe ja katsotaan menikö se läpi ja miten reagoi.

Tuosta orpoudesta tuli mieleen sanonta, että siirtyi ilmavoimiin. Eräs deitti nuorena sanoi mulle niin kun vanhemmat olivat kuolleet onnettomuudessa. Meni hetki ennen kun meni jakeluun, mutta en kysynyt enempää.

"Vanhempiani pidetään yleisesti alkkareina. Kyllähän ne viinaa joi mutta alle normaalin mitä muihin vertaa. Näinkö isäni 2 kertaa humalassa. Eli voi olla joskus toisinpäinkin."

Juoruilu on usein valehtelua myös. Eli valehdellaan muista.

Ja siitä voi olla isoa haittaa, kunnianloukkauksen kriteeritkin voivat täyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä siksi kysyin, kun itse olen aikoinaan saanut paljon lisäkysymyksiä just siksi jos kerroin olevani orpo.

 

Silloinkin jos sanot olevasi asian kanssa ok tai ettet halua puhua siitä? 

Tässä ovat ne rajat. Ketä päästetään lähelle ja mihin asti: sehän on oma päätös.

Joskus ihminen voi aidosti ajatella että pitää aina kertoa totuus tai asia jota kysytään. Joko auktoriteettiaswmassa olevalle tai kenelle tahansa. Rajat siis ovat hukassa.

(En viittaa keskustelijoihin tällä, tuli vain mieleen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin eksä:

"Olen fiksu ja osaan kokata." "Tiedän kaiken lasten hoidosta."

Ei osannut kokata. Oli tyhmä. Tiesi todella vähän lasten hoidosta. 

Jos tämän kääntää englanniksi, niin saa sellaisen tavanomaisen amerikkalaisen kevyen keskustelun aiheen. "I'm smart and I can cook." "I know everything about taking care of children." Paitsi että Yhdysvalloissa tiedetään, että superlatiiveja ja höpöpuhetta käytetään ihan yleisesti puheessa, se kuuluu puheeseen, eikä sitä pidäkään uskoa. "Lately I have been absolutely obsessed with this product.", vaikka siihen kyseiseen tuotteeseen on ihan vain kohtalainen kiinnostus. "You should come by sometime, let's have lunch.", vaikka kutsuja ei todellakaan kutsuttua kotiinsa kutsu. Suomalaisen korviin ja silmiin aivan uskomattoman törkeää palturia, josta lähtee maine ja

Olen autistinen, ja nämä lapin lisät ovat olleet minulle vaikeita. Joku ihan vitsillään lisäilee vähän lapin lisää, eikä sitä pidäkään uskoa, niin palturia se kaikille muille on. Meikäläinen sitten ymmärtämättä täräyttää että eihän se asia niin ollut. Ja sitten minua mulkoillaan, plääh. Nykyään olen ihan hiljaa näissä asioissa, koska en uskalla puhua, kun pelkään että sanon jotain omituista. Autismi ei näy mitenkään päälle päin, minullekin on monesti parahdettu että eeeiii, ethän ole, et vaikuta yhtään siltä! Naurahdan vain ja selvitän kurkkuani, ja toivon että joku muu jatkaa keskustelua.

Olen kohdannut tämän oikeudessa erään pariskunnan taholta. Hirvittävää totuuden vääristelya ja valetta! 

 

311/312 Sanot seuraavaa:

Joskus ihminen voi aidosti ajatella että pitää aina kertoa totuus tai asia jota kysytään. Joko auktoriteettiaswmassa olevalle tai kenelle tahansa. Rajat siis ovat hukassa.

***

Mitä himputtia selität? Ihan sekoa! Totuuden puhumisessa ei ole mistään rajojen laittamisesta kyse. Ettäkö valheilla ja vääristelyllä pidetään rajoja - ja etäisyyttä johonkin. Tämä on täysin seinästä olevaa ajattelua! Mistä lienetkin moista idiottia oppinut? Ajattelusi kuulostaa kovin kierolta ja ainahan on ollut tiedossa että on 'kieroja ihmisiä'. 

Jos puhut jostain valkosista valheista niin niidenkin kanssa ihmiset saattavat olla ihan kusessa ja ne eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin vaikka esim itäsuunnassa taitavat olla yleisessäkin käytössä.   

Yksi ystäväni on tuollainen. Hän ei myöskään välitä, vaikka jää valehtelusta suoraan kiinni. Monena vuonna hän esimerkiksi valehteli keskiarvonsa huippukorkeaksi, ja saattoi myöhemmin näyttää todistuksensa, josta totuus paljastui. Kiinnijääminen ei koskaan haitannut häntä tippaakaan. Täysiverinen psykopaatti siis kyseessä, valehtelee aivan jatkuvasti sekä isoissa että pienissä asioissa. On myös täysin piittaamaton muiden turvallisuudesta ja jopa omien lastensa hyvinvoinnista, varastaa, valehtelee ja huijaa. 

 

Suosittelen pysymään kaukana tuollaisista ihmisistä. 

Eipä ole tullut vastaan, tai mistäs sen tietää, kun en ole tarkistanut, koska ei kiinnosta, muussa kuin työhönottotapauksessa.

Itselläni ei ole mitään tarvetta liioitella tekemisiäni. Itse asiassa minulla ei ole mitään tarvetta edes kertoilla niistä kenellekään. Parempi vain, mitä vähemmän muut tietävät. Minua ei myöskään kiinnosta vähäisissekään määrin, mitä muut sattuvat minusta ajattelemaan, teen kuitenkin niin kuin tykkään :)

Ja juu, olen yrittäjä ja minulla ei ole kavereita, eli asiat ovat juuri toivotulla mallilla :)

Täällä sotketaan nyt asioita. Osa kuvaa trauman tai muiden vaikeiden kokemusten aiheuttamaa salailua, joka on aivan eri asia kuin patologinen valehtelu. Myös dissosiaatiohäiriö on aivan eri asia. Noihin tiloihin liittyvä kertomusten epäloogisuus tai asioiden salailu ja sepittäminen ei ole sisällöltään ollenkaan samanlaista kuin tarkoituksellinen patologinen valehtelu.

Kumpikaan noista ei nimittäin aiheuta sitä kummallista, kuulijan totaalisen hämmentyneeksi jättävää oman elämän sepittämistä, jota ap selvästi tarkoittaa. Ilmeisesti sellaista on mahdotonta edes kuvitella, jos sellaiseen ei ole törmännyt.

Patologinen valehtelija valehtelee aivan kaikesta. Hän esittää sinun saavutuksesi ja sinun kokemuksesi ominaan, ja sinulle hän taas esittää jonkun kolmannen henkilön kokemuksia. Hän keksii elämäänsä kaikenlaisia tapahtumia ja ihmisiä, joita ei ole koskaan ollut olemassa. Hän valehtelee jatkuvasti aivan arkisista, merkityksettömistä asioista. Hän valehtelee siitä, mitä hän laittoi eilen ruuaksi, mistä hän osti mekon viime viikolla, missä hotellissa hän asui edellisellä etelän lomallaan, tai onko hän aiemmin käynyt tässä ravintolassa vai ei. Hän ei välitä, vaikka jää kiinni valheestaan. Tällainen henkilö ei yksinkertaisesti osaa puhua totta. Kun tuollaiseen käytökseen törmää ensimmäistä kertaa elämässään, jää usein totaalisen hämmennyksen valtaan. Kuulija saattaa alkaa epäillä omaa mielenterveyttään. 

 

Kriminaalipsykologi Robert D. Hare kuvaa tällaista käytöstä psykopatiaa käsittelevässä kirjassaan. Jopa hän, kokenut alan ammattilainen, hämmentyy kohdatessaan kaikkein paatuneimpia valehtelijoita. 

Niinhän siellä m-sairaalassakin on vaikka kuinka monta keisaria, ruhtinatarta, suurta neroa ja vaikka mitä maailmankuulua tähteä! Kun he kokevat niin ...

Up up

up