Lue keskustelun säännöt.
Miten voi enää ottaa uutta, jos edellinen oli paras?
28.01.2024 |
Ootteko olleet tällaisessa tilanteessa?
Kokemusta on miehistä sen verran, että voin käsi sydämellä todeta olleeni sen parhaan kanssa vuosia. Tiesin sen jo silloin, joten todellakin melkein palvoin maata hänen jalkojensa alla. Hän oli myös paras ystäväni. Sillä ei nyt ole väliä, miksi suhde loppui. Siihen ei liity draamaa kummankaan puolelta, ei edes yhtäkään riitaa.
Mietin vain, miten voi tai jaksaa enää tutustua kehenkään, kun on ollut sen harvinaisen kanssa, jonka kanssa jokainen pienikin palanen oli kohdallaan? Jos kirjoittaisin listan täydellisen miehen ominaisuuksista, niin kuvailisin vain hänet. En nyt näin rikkinäisenä ketään edes etsisi, mutta kiinnostaa muiden kokemukset.
Kommentit (54)
Jos edellinen oli paras niin ette olisi eronneet. Selvittele erosi pääsi sisällä kaikessa rauhassa ja sitten uutta matoa koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut elämäni rakkauden kanssa kohta 20 vuotta. En usko, että voisin ottaa enää uutta, jos joskus jään yksin. Ei kukaan täytä hänen saappaitaan kuitenkaan, enkä oikein näe järkeä tyytyä, se ei olisi reilua ketään kohtaan.
No ei kovin täydelliseltä kuulosta kun et kerran hänen kanssaan edes enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut elämäni rakkauden kanssa kohta 20 vuotta. En usko, että voisin ottaa enää uutta, jos joskus jään yksin. Ei kukaan täytä hänen saappaitaan kuitenkaan, enkä oikein näe järkeä tyytyä, se ei olisi reilua ketään kohtaan.
Et sinä ketään hänen saappaitaan ota täyttämään, vaan sinun pilluasi.
Minä yhä mietin poikaystävääni 15 vuoden takaa. Hän oli se paras. Kerkesin sen jälkeen naimisiinkin toisen kanssa, mutta ei siitä mitään tullut. En osaa valitettavasti antaa neuvoja, kun aika ei näytä auttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut elämäni rakkauden kanssa kohta 20 vuotta. En usko, että voisin ottaa enää uutta, jos joskus jään yksin. Ei kukaan täytä hänen saappaitaan kuitenkaan, enkä oikein näe järkeä tyytyä, se ei olisi reilua ketään kohtaan.
Et sinä ketään hänen saappaitaan ota täyttämään, vaan sinun pilluasi.
Elämän jakaminen jonkun kanssa on aika paljon muutakin, opit ehkä joskus.
Et voi tietää oliko hän paras. Voi tulla parempi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut elämäni rakkauden kanssa kohta 20 vuotta. En usko, että voisin ottaa enää uutta, jos joskus jään yksin. Ei kukaan täytä hänen saappaitaan kuitenkaan, enkä oikein näe järkeä tyytyä, se ei olisi reilua ketään kohtaan.
Et sinä ketään hänen saappaitaan ota täyttämään, vaan sinun pilluasi.
Elämän jakaminen jonkun kanssa on aika paljon muutakin, opit ehkä joskus.
Elämän voi jakaa vaikka naapurin koiran kanssa, mutta puoliso otetaan pumppaamaan pilluun kuutioittain spermaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut elämäni rakkauden kanssa kohta 20 vuotta. En usko, että voisin ottaa enää uutta, jos joskus jään yksin. Ei kukaan täytä hänen saappaitaan kuitenkaan, enkä oikein näe järkeä tyytyä, se ei olisi reilua ketään kohtaan.
Et sinä ketään hänen saappaitaan ota täyttämään, vaan sinun pilluasi.
Elämän jakaminen jonkun kanssa on aika paljon muutakin, opit ehkä joskus.
Elämän voi jakaa vaikka naapurin koiran kanssa, mutta puoliso otetaan pumppaamaan pilluun kuutioittain spermaa.
Ok, kriteerinsä kullakin. Mulle tuo olisi juuri sitä tyytymistä, ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puolisoni jättäisi minut, ajattelisin rehellisesti etten ollut hänelle sopiva tai hän on sairastunut jotenkin. Hän on kyllä minulle ehdottomasti arvokkain kumppani, ja on ollut jo 20 vuotta. Ei elämää voi päättää kaikilta osin, koska toisellakin on oma elämänsä. Huonompaan joutuisin tyytymään hänen jälkeensä. Eli olisin pariutumatta, vain kaveruuksia.
Kuten aiemmin jo sanottua - ei ole mikään pakko ottaa uutta tai tutustua kenenkään. Ilmeisesti itse sössit asiat ja nyt kaduttaa. Kun tarkemmin analysoit häntä ja omia tekemisiäsi, niin joko ihminen tai aika ei ollut kuitenkaan oikea sinulle.
Mulla on takana 30 vuotta yhteistä taivalta ja jos tulisi ero/kuolema, niin uutta en ottaisi sen vuoksi, että ikää on jo yli 50 ja olen ihan liian mukavuudenhaluinen kouluttamaan uutta miestä, jolla on tässä iässä jo taakkana kaikki eletyn elämän huolet ja murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut elämäni rakkauden kanssa kohta 20 vuotta. En usko, että voisin ottaa enää uutta, jos joskus jään yksin. Ei kukaan täytä hänen saappaitaan kuitenkaan, enkä oikein näe järkeä tyytyä, se ei olisi reilua ketään kohtaan.
Et sinä ketään hänen saappaitaan ota täyttämään, vaan sinun pilluasi.
Elämän jakaminen jonkun kanssa on aika paljon muutakin, opit ehkä joskus.
Elämän voi jakaa vaikka naapurin koiran kanssa, mutta puoliso otetaan pumppaamaan pilluun kuutioittain spermaa.
Ok, kriteerinsä kullakin. Mulle tuo olisi juuri sitä tyytymistä, ei käy.
Kyllä käy paksu muna pilluun niin että häppärit rutisee.
Toivottavasti olet ajatellut rehellisesti aikoinaan eronne syyt. Muuten ei voikaan enää ketään oikeastaan tavata. Tuosta täydellisestä poikaystävästä on tulossa sinulle elämäsi vedenjakaja ja vaarana on alkaa peilata siihen kaikkea. Eli vaihtoehtoina on käsitellä vielä suhdetta ja eroa. Tai hyväksyä hänen ainutlaatuinen sopivuutensa sinulle ja alkaa uusi elämä tämän tiedon kanssa. Tuohan se sinkkuuteen kuitenkin selvyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten aiemmin jo sanottua - ei ole mikään pakko ottaa uutta tai tutustua kenenkään. Ilmeisesti itse sössit asiat ja nyt kaduttaa. Kun tarkemmin analysoit häntä ja omia tekemisiäsi, niin joko ihminen tai aika ei ollut kuitenkaan oikea sinulle.
Mulla on takana 30 vuotta yhteistä taivalta ja jos tulisi ero/kuolema, niin uutta en ottaisi sen vuoksi, että ikää on jo yli 50 ja olen ihan liian mukavuudenhaluinen kouluttamaan uutta miestä, jolla on tässä iässä jo taakkana kaikki eletyn elämän huolet ja murheet.
Kouluttamaan? Kukaan ei kyllä halua olla sellaisen ihmisen kanssa, joka junnaa eletyn elämän huolissa sen sijaan, että eläisi onnellisesti nykyajassa.
Joillekin on yksi paras läpi elämän, toisille on eri paras elämän eri vaiheissa.
En usko että mitenkään. Tulet loppuelämäsi olemaan menneisyytesi vanki, ja tulet aina vertaamaan kaikkia tulevia miehiä tuohon "täydelliseen" mieheen.
Helpointa ehkä vaan luovuttaa, ja elää yksin.
Kuvailemasi tilanne aiheuttaa kyllä kroonisen puutostaudin olon ja ajaa alakuloon. Minusta tuossa on nyt sisäisen kasvamisen paikka. En väitä että olet mitenkään kakara tms, vaan ihan asiallisesti ajattelen, että virheitä sattuu ja sellaisista opitaan. Ette te tänä päivänä välttämättä olisi täydellinen pari. Rupea kehittämään itsellesi ihan oma elämä, hanki lapsi yksin tai mökki tai matkusta tai vaihda ammattia. Mitä vaan unelmia löydät, ihan pienistä voit aloittaa. Yllättävän lyhyt on elämä.
Pari vaihtoehtoa on: joko nokka tuuleen tai iloton harmaus. Mutta ensin selvitä ja sure tuo pettymys alta pois. Niin aikuiset joutuu tekemään eri asioiden vuoksi.
Minulla on kokemusta niin hyvästä parisuhdearjesta, että se nosti riman todella korkealle ja muodosti kriteerilistan potentiaaliselle kumppanille pitkäksi. Todennäköistä on, etten ole enää koskaan parisuhteessa, sillä vähempäänkään en aio tyytyä. Sama juttu kuin ap:lla, että ero ei johtunut mistään suhteen huonoudesta, riitelystä tms.
Ei ole mikään pakko ottaa uutta