Miten voi enää ottaa uutta, jos edellinen oli paras?

Siis edellinen oli paras tähänastisista, sitähän tarkoitit!

Tulevaisuuden ennustaminen on todella vaikeaa. Eikä vanhan perään kannata haikailla.

Itsellä se tilanne että olen nyt siinä parhaassa, niin hyvässä että tämän jälkeen en uutta miestä halua. Sen verran kokemusta elämästä ja suhteista, lapset tehtynä jne.

Meidät mahdollisesti tulee lähitulevaisuudessa erottamaan se, että mieheni on hiukan nuorempi ja hänellä ei ole vielä lapsia. Ehkä hän haluaa vielä sen perheen myös perustaa. Ymmärrän siis todella hyvin tuon että ilman yhtäkään riitaa voi ero tulla.. tämä yksi mahdollinen syy.

En osaa sinua auttaa muuten kun antamalla neuvon;  yritä pikkuhiljaa muuttaa omaa ajatusta positiiviseksi, sinä sait kokea tällaisen mitä moni ei koko elämänsä aikana koe. Vaikka se tekee nyt varmasti todella kipeää ja ikävä on suuri, yritä löytää uutta merkityksellistä elämääsi. Itse en usko että yritän edes mitenkään etsiä enää uutta kumppania, pidän kuitenkin mielen avoimena jos sellainen joskus eteen tulee.

N45

Ota ne vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä ja mieti miten ihminen, joka ei hyväksi sinua sellaisena kuin olet (mitä elämääsi kuuluu) voi olla se paras vaihtoehto sinulle. Olet selkeästi nostanut parisuhteen kaipuussasi miehen jalustalle, johon hän ei kuulu.

Juuri kuvailemasi perusteella laskisin myös miehen hyvien muistojen joukkoon. Oikein hyvä mies olisi nähdäkseni nähnyt sinussa kumppanin. Hän lähti hakemaan parempaa, joka suostuu ehtoihin. Miten musta tuntuu että epätasapaino olisi kärjistynyt kuitenkin jatkossa.

Jännän erilaisiin päätelmiin kyllä tullaan ihmisistä. Toisin kuin ap, minä olisin kokenut tulleeni jätetyksi ihmisen toimesta, joka hötkyili ja tahtoi lapsista huolimatta tiiviin kuvion. Siis varmaan mukava ihminen mutta kohtaamisongelma silti. Eikö nyt olisi isompi murhe jos olisitte uusperhe, yhteinen talo ja ryminällä myös ero? Ja lapset kaikessa tuossa

Yritä miettiä että sinulle sopivin olisi sellainen joka haluaa olla kanssasi ja se on paras. Kuulostaa siltä että olet ollut jossain kilpailussa mukana ja se voisi jatkua joka tapauksessa tuollaisen ihmisen kanssa.

Jos ei hän sinua takaisin kysele niin tietäähän tuon. Olet ehkä läheisyyden kaipuinen mutta ei välttämättä just hän enää olisi oikea. Mua ainakin haittaisi tulla jätetyksi ja sen vuoksi koettaisin saada kiinni tulevaisuudesta ilman haikailua. Mulla voi tietysti olla korostunut ylpeydentunto tai jotain.

Löytyisikö sulle apua siitä että muistelet, miksi tuo mies oli vapaa ylipäänsä? Jos ei ollut leski niin millainen ero oli ollut, uskotko tarinan jne? Mulla tulee kylmät aina kun mies alkaa hoputtamaan ja kietoutumaan eikä kerro suunnitelmistaan tarkkaan. Asioiden pitää tapahtua painollaan ja kunnioittavasti, ei puun takaa.

No jep, kaikkesi annoit, ei riittänyt. Voit olla tyytyväinen kuitenkin.

Vain nuorena seurustelu on helppoa. Muulloin säädettävää riittää.

Eihän se voinut olla paras kun ei tuntenut samoin sua kohtaan. Oikeasti, sitten se vasta on paras kun ne tunteet on molemminpuoleiset. Itselläni on sellainen suhde ja voin täydestä sydämestäni sanoa että en varmasti tule enää koskaan kokemaan samaa uudelleen. Jos ja kun tämä suhde loppuu, ennemmin tai myöhemmin, ei voi olla enää toista (jos minä olen se joka jää). 

Se on kyllä yhtä uudestisyntymistä tämä elämä. Sulla on taas se hommana. 

Voin ymmärtää molempia teitä. Halu tiiviiseen seurusteluun on suloista mutta joskus epäeettistä. Kerran viikossa tapailu pitää tietysti laatua ja välittämisen ilmauksia yllä. Yleisesti itse arvostan vanhempia jotka ei hätäile uusperhettä perustamaan vaan tarjoavat vakaan itsensä lapsuudeksi. Siinä voi tulla ohareita mutta isossa kuvassa ajattelen näin. Suhteessa kohtaamistaidot kuitenkin nousee korkealle.

Mies ei ollut paras jos suhde loppui. Sen parhaan miehen kanssa ollaan loppuelämä etkä sinä ollut joten jossain on vielä parempi mies.