Miten te muut introvertit jaksatte

Suurin osa sijoittuu jonnekin sylivauvan ja munkkierakon välimaastoon, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö myös temperamentin ääripäitä olisi olemassa tai että ne olisivat jotenkin "väärin" ja "korjattavissa". Sivistymätöntä haukkua toista heti mt-ongelmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuo ennakoi burnoutia. En jaksanut enää ketään.

Juu jos jaksaminen on noin rajallista, ei se mene introverttiouden piiriin. Ei mulla ala päässä humisemaan tavallisista sosiaalisista tilanteista. Ja lataan akkuni heti kun pääsee hiljaisuuteen. 

Stressiä, burnoutia, uupumus? Jos näitä, niin voi hyvin oireilla myös muistiongelmina, unettomuutta ehkä. 

 

Hidasta ap tahtia. 

Ei ole stressiä, ei muisti- tai muita vastaavia ongelmia. Nukun 8h joka yö ja unen laatu hyvä. Kiitos huolenpidosta, mutta juuri sinun introverttiytesi taso ei välttämättä ole se voimakkain mahdollinen. Jollain voi olla voimakkaampi. Olisit vain tyytyväinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa sijoittuu jonnekin sylivauvan ja munkkierakon välimaastoon, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö myös temperamentin ääripäitä olisi olemassa tai että ne olisivat jotenkin "väärin" ja "korjattavissa". Sivistymätöntä haukkua toista heti mt-ongelmaiseksi.

Ei maksa vaivaa antaa niille huomiota. Kiitos kuitenkin kivasta viestistäsi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisella friikilläkin on kuitenkin parisuhde ja kaveri/kavereita, joista valittaa. Kaikilla ei ole ketään, vaikkei olisi sen vahvemmin introvertti tai muukaan. Miten tuollainen ylipäätään on päätynyt parisuhteeseen, täytyy olla kaunis ulkoisesti, että mies tekee ns. kaiken työn. Edes tavis ei nykyään päädy parisuhteeseen jos ei tee itse asioita sen eteen.

Jotta olisi parisuhde ja kavereita, niin luonne täytyy olla sellainen että toiset ihmiset tykkää. Ehkä sulla ei ole? Nimittelet tuntematontakin friikiksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuo ennakoi burnoutia. En jaksanut enää ketään.

Juu jos jaksaminen on noin rajallista, ei se mene introverttiouden piiriin. Ei mulla ala päässä humisemaan tavallisista sosiaalisista tilanteista. Ja lataan akkuni heti kun pääsee hiljaisuuteen. 

Stressiä, burnoutia, uupumus? Jos näitä, niin voi hyvin oireilla myös muistiongelmina, unettomuutta ehkä. 

 

Hidasta ap tahtia. 

Ei ole stressiä, ei muisti- tai muita vastaavia ongelmia. Nukun 8h joka yö ja unen laatu hyvä. Kiitos huolenpidosta, mutta juuri sinun introverttiytesi taso ei välttämättä ole se voimakkain mahdollinen. Jollain voi olla voimakkaampi. Olisit vain tyytyväinen. Ap

Olenkin tyytyväinen, en ole valittanut. 

Enköhän mä toivu tämän päivän aikana. Eilen vaikutti vähän pahalta. Puoliso onneksi kyläilemässä vanhemmillaan tämän päivän. Ap

Välillä karjun tutuille oikein kunnolla ja sitten jaksan näytellä vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Enköhän mä toivu tämän päivän aikana. Eilen vaikutti vähän pahalta. Puoliso onneksi kyläilemässä vanhemmillaan tämän päivän. Ap

Tiedäthän, että sun vuoksesi puolisosi joutuu sietämään melkoisen määrän pakkoja. Ei saa puhua sulle, pitää lähteä kodistaan päiväksi jne.

Eron jälkeen on paljon helpompi pärjätä ilman muiden kiusaamista. Kun jaksaminen on kortilla, ei pidä lähteä kahvilaan ystävän ja tämän lapsien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Enköhän mä toivu tämän päivän aikana. Eilen vaikutti vähän pahalta. Puoliso onneksi kyläilemässä vanhemmillaan tämän päivän. Ap

En halua edes päästää miestä käymään kotonaan kun olen lisäksi sairaalloisen mustasukkainen. En anna sen puhuakaan perheensä kanssa, haluan että se murjottaa siellä ja parjaa perhettään ja minä saan nauraa. Haluan pelotella miehen perhettä ja esittää hullua, näin hallitsen kaikkea. Mikä on diaknoosini?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enköhän mä toivu tämän päivän aikana. Eilen vaikutti vähän pahalta. Puoliso onneksi kyläilemässä vanhemmillaan tämän päivän. Ap

 

En halua edes päästää miestä käymään kotonaan kun olen lisäksi sairaalloisen mustasukkainen. En anna sen puhuakaan perheensä kanssa, haluan että se murjottaa siellä ja parjaa perhettään ja minä saan nauraa. Haluan pelotella miehen perhettä ja esittää hullua, näin hallitsen kaikkea. Mikä on diaknoosini?

Läheiset varmaan pelkää sua. Tulee mieleen psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enköhän mä toivu tämän päivän aikana. Eilen vaikutti vähän pahalta. Puoliso onneksi kyläilemässä vanhemmillaan tämän päivän. Ap

 

En halua edes päästää miestä käymään kotonaan kun olen lisäksi sairaalloisen mustasukkainen. En anna sen puhuakaan perheensä kanssa, haluan että se murjottaa siellä ja parjaa perhettään ja minä saan nauraa. Haluan pelotella miehen perhettä ja esittää hullua, näin hallitsen kaikkea. Mikä on diaknoosini?

 

Läheiset varmaan pelkää sua. Tulee mieleen psykopaatti.

mitä te sekoilette

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enköhän mä toivu tämän päivän aikana. Eilen vaikutti vähän pahalta. Puoliso onneksi kyläilemässä vanhemmillaan tämän päivän. Ap

Tiedäthän, että sun vuoksesi puolisosi joutuu sietämään melkoisen määrän pakkoja. Ei saa puhua sulle, pitää lähteä kodistaan päiväksi jne.

Eron jälkeen on paljon helpompi pärjätä ilman muiden kiusaamista. Kun jaksaminen on kortilla, ei pidä lähteä kahvilaan ystävän ja tämän lapsien kanssa.

Tämäkin tulkittu niin että puoliso pakotettu. Onks sulla itsellä sitten kovin vastenmielistä vierailla omien vanhempien luona? Mä en tajuu tätä nykypäivän meininkiä ettei kukaan oo valmis huomioimaan toista. Ei ihme että eroja tulee niin paljon, kun ei saa edes omaa aikaa/rauhaa pyytää.

Mä jaksan niin että painelen yksin mökille moneksi päiväksi. Se on ihan pakko. Työ asiakaspalvelijana, jotenkin sujuu oudon hyvin, ehkä siksi että työrooli on niin vahva ja antaa suojaa. Mutta se jatkuva puhuminen ja puhumisen kuunteleminen, herranjumala. Pakko olla mökillä päiväkausia jottei tarvitse puhua kenenkään kanssa.

Jaksan niin, että teen 100% etätyötä, eikä mulla ole muita ihmissuhteita, kuin että äidin kanssa soitellaan ehkä kerran kuussa. Näin voin hyvin. Sen sijaan kun jouduin aikanaan tekemään toimistolla töitä, olin ihan loppu aina koko illan ja join kaljaa lievittääkseni sosiaalista ylikuormitusta.

Vierailija kirjoitti:

Jaksan niin, että teen 100% etätyötä, eikä mulla ole muita ihmissuhteita, kuin että äidin kanssa soitellaan ehkä kerran kuussa. Näin voin hyvin. Sen sijaan kun jouduin aikanaan tekemään toimistolla töitä, olin ihan loppu aina koko illan ja join kaljaa lievittääkseni sosiaalista ylikuormitusta.

Tämän palstan mukaan olet mielis airas ja puolisosi elää helve tässä :D Ja tutkimuksiinkin pitäisi mennä!

Muutamia asioita tuli mieleen, voiko sinulla olla intoverttiyden lisäksi muita tekijöitä, jotka vahvistavat tarvetta viettää aikaa yksin? Esimerkiksi neuroepätyypillisyys, erityisherkkyys, riittämätön palautuminen tai terveydelliset asiat kuten raudanpuute tai joku muu, joka voi vaikuttaa jaksamiseen?

Itse olen vahvasti introvertti ja itselläni kuormitusta lisää erityisesti tilanteet, joissa on paljon ärsykkeitä (puheensorinaa, valoja, meteliä) ja joissa ei voi olla oma itsensä. Sosiaalisiin tilanteisiin hyvin usein ainakin itselläni liittyy jompikumpi yllä oleva. Joudun säätelemään melko paljon viikkoni, jotta minulla on tarpeeksi aikaa palautua ja ladata akkuja. Oman säätelyn lisäksi muita hyvinvointia tukevia tekijöitä on etätyö ja perhe, joka ymmärtää tarvettani olla yksin ja vetäytyä.

Ehdottaisin, että miettisit, mitkä olisi sinulle sopivia keinoja palautua ja mitä keinoja voisit hyödyntää sosiaalisissa tilanteissa.

Ehkä voit seuraavan kerran mennä ystäväsi kanssa metsäkävelylle tai voitte sopia tapaamispaikan, jossa ei ole liikaa häiritseviä ärsykkeitä. Ehkä kotona voit sopia puolison kanssa työpäivien jälkeisestä omasta ajasta, jolloin saa olla täysin omissa oloissa jos sille on tarvetta. Ehkä kesken työpäivän voisi käydä kävelyllä. Ehkä päätät että kerran kuukaudessa vietät esimerkiksi lauantain täysin omassa seurassasi jne.

Itse jossain vaiheessa huomasin, että kukaan muu ei pidä minun puoliani kuin minä itse eikä ymmärrä täysin mitä tarvitsen, joten vain minä itse voin tehdä muutoksia. Se valitettavasti on vaatinut kivoistakin asioista poisjättäytymistä, toisten ihmisten loukkaantumisia ja mahdollisesti muiden selän takana puhumista. Toisaalta se on antanut vielä enemmän, laadukkaita ihmissuhteita, tilaa olla sellainen kun on ja mahdollisuuden hyväksyä erilaisia ihmisiä.