En uskalla yksin kauppaan
Mikä minua vaivaa??
En osaa jutustella ihmisten kanssa. En uskalla käydä edes kaupassa yksin, kaupassakin pakotan puolison maksamaan kortillani koska en halua puhua kassahenkilölle. Välttelen myös kaikella tavalla katsekontakteja. Eli miksi minä pelkään ihmisiä niin paljon?
En tiedä, luulen että pelkään että ihmiset leimaavat minut joksikin. En ole hyvännäköinen, en lihavakaan varmaan aika perus harmaata massaa mutta silti kaikki katsekontaktit vaikkapa kaupassa saa minut ahdistumaan jolloin välttelen viimeiseen asti kaikkia kontakteja
Kommentit (46)
Pakoilemalla vahvistat irrationaalisia pelkojasi, kohtaamalla selätät ne.
Valitse siis haluatko pelätä ihmisiä vai et. Ihan vain itsestäsi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Pakoilemalla vahvistat irrationaalisia pelkojasi, kohtaamalla selätät ne.
Valitse siis haluatko pelätä ihmisiä vai et. Ihan vain itsestäsi kiinni.
Juuri näin, aloitat pienistä asioista, pakotat itsesi niihin ja pidät niistä kiinni. Pikkuhiljaa siirryt askel askeleelta normaalimpaan käytökseen.
Nostele painoja ja hakkaa säkkiä. Hankit järjestyksenvalvojan pätevyyden, niin sen jälkeen ei tarvitse pelätä mitään. Sen jälkeen voit järjestellä ja valvoa ihan kaikkea.
Sitten kaikki pelkää sua.
Puolisosi teke sinulle karhunpalveluksen kun tekee nuo asiat sun puolesta.
Vaikuttaa sosiaalisten tilanteitten pelolta tai jännittämiseltä. Itsekin kärsin siitä pitkälle keski-ikään asti aika pahasti, kunnes tapasin miehen, joka hyväksyi minut, jonka jälkeen itsetuntoni alkoi nousta niin, että turha jännitys kaikkosi. Vain aniharvoin saatan vielä joskus saada jonkun jännityskohtauksen. Nykyän pääsen sellaisen kokemuksen yli pelkällä olan kohautuksella. Eipä tuo isosti haittaa, jos joskus vähän aristelee.
On se varmasti raskasta olla sosiaalisesti vammainen, mutta on se raskasta muillekin osapuolille. Tätä porukkaa on Suomessa aivan valtavasti. Olen huomannut, ettei kassatyöntekijääkään osata tervehtiä eikä kiitosta sanoa. Järkyttävää käytöstä. Kehitysvammaisilta ja mielenterveyspotilailta tällaista voi vielä ymmärtää, mutta ei se voi olla noin yleistä? Miten jotkut suomalaiset ovat noin selkärangattomia, etteivät osaa edes tervehdykseen vastata?
Itsestä varmaan tuntuu, että kaikki kiinnittää sinuun huomiota. Niin se ei ole vaikka sattumalta katsoisivatkin sinua. Kaikki on ajatuksissaan ja saattavat katsoakin.
Itsellä sma juttu. Harkitsen tarkkaan, milloin menen kauppaan. Maanantaiaamu kaupan auetessa on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
On se varmasti raskasta olla sosiaalisesti vammainen, mutta on se raskasta muillekin osapuolille. Tätä porukkaa on Suomessa aivan valtavasti. Olen huomannut, ettei kassatyöntekijääkään osata tervehtiä eikä kiitosta sanoa. Järkyttävää käytöstä. Kehitysvammaisilta ja mielenterveyspotilailta tällaista voi vielä ymmärtää, mutta ei se voi olla noin yleistä? Miten jotkut suomalaiset ovat noin selkärangattomia, etteivät osaa edes tervehdykseen vastata?
Asenne taitaa olla: mä oon vaan töissä täällä. Sama se, mitä nuo ihmiset höpisee.
Kaikkia muita ahdistaa ihan yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
On se varmasti raskasta olla sosiaalisesti vammainen, mutta on se raskasta muillekin osapuolille. Tätä porukkaa on Suomessa aivan valtavasti. Olen huomannut, ettei kassatyöntekijääkään osata tervehtiä eikä kiitosta sanoa. Järkyttävää käytöstä. Kehitysvammaisilta ja mielenterveyspotilailta tällaista voi vielä ymmärtää, mutta ei se voi olla noin yleistä? Miten jotkut suomalaiset ovat noin selkärangattomia, etteivät osaa edes tervehdykseen vastata?
Suomessa on tasa-arvo.
Ei tarvitse hakea hyväksyntää olemassaololleen muilta tervehtimällä heitä. Sulla on oma tila tässä maailmassa ilman muilta haettua hyväksyntää. Tervehtimisistä voisi luopua täysin. Tykkään siitä kun kassa tai bussikuski ei tervehdi. Se kertoo terveestä itsetunnosta. Ei ole mitään järkeä sanoa tuntemattomille mitään. Ei välttämättä tarvitse edes katsoa tätä. Turhaa meteliä ja turhia kasvoja. Palkkakin on niin surkea että miten sä kehtaat vaatia muilta ystävällisyyttä? Olet tosi röyhkeä.
Vinkki pelkoihmisille:ette kiinnosta yhtään ketään, mutta voitte olla kohteliaita ja kiittää myyjiä. Yksi ainoa sana.
Ihmisistä valtaosa on kiinnostuneita vain omasta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia muita ahdistaa ihan yhtä paljon.
Ei ahdista.
Valtaosalla ei ole mt-ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
On se varmasti raskasta olla sosiaalisesti vammainen, mutta on se raskasta muillekin osapuolille. Tätä porukkaa on Suomessa aivan valtavasti. Olen huomannut, ettei kassatyöntekijääkään osata tervehtiä eikä kiitosta sanoa. Järkyttävää käytöstä. Kehitysvammaisilta ja mielenterveyspotilailta tällaista voi vielä ymmärtää, mutta ei se voi olla noin yleistä? Miten jotkut suomalaiset ovat noin selkärangattomia, etteivät osaa edes tervehdykseen vastata?
Sosiaalinen töykeys ja jännitys ovat ihan eri asioita. Töykeys johtuu käytöstavoista, tai paremminkin niiden puutteesta. Jännitys on psyyykestä johtuvaa, johon voi olla mnia eri syitä, mutta ei koskaan johdu siitä, että olisi hionot tavat.
Ne muut ihmiset elämässä on vain sivuhenkilöitä ja sinä olet oman elämäsi elokuvan pääosan esittäjä.
Ne muut on vain botteja kuin GTA-pelisarjasta. Ei niitä tarvitse noteerata mitenkään. Toistelevat samoja sanoja ilmeettömästi ja tunteettomasti kuin papukaijat. Aina aamuisin alkaa ihme huomenta, huomenta laulu. Ei mitään tolkkua.
Kun astut kahden metrin sisälle henkilöstä, niin johan alkaa moi tai hei, jopa terve.
Kattelet sitä että ok, se aktivoitui taas. Jotkut on ohjelmoitu puhumaan enemmänkin. Antaa niiden soida, ovat kuin radio.
Joku veistelee säästä tai jääkiekkopelistä. Voit teeskenellellä että kiinnostaa tai sitten ignoorata botin täysin.
Voit tehdä elämässäs mita haluat koska olet elämäsi päätähti ja muut eivät ole.
Olet syvässä itsekeskeisyyden tilassa. Todellisuudessa kenelläkään ei ole haluja eikä kiinnostusta muodostaa sinusta mielipiteitä. Jokainen elää omaa elämäänsä niin kuin parhaiten osaa.
Sinulla on oikeus olla puhumatta ja tervehtimättä, hoidat vain omat asiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se varmasti raskasta olla sosiaalisesti vammainen, mutta on se raskasta muillekin osapuolille. Tätä porukkaa on Suomessa aivan valtavasti. Olen huomannut, ettei kassatyöntekijääkään osata tervehtiä eikä kiitosta sanoa. Järkyttävää käytöstä. Kehitysvammaisilta ja mielenterveyspotilailta tällaista voi vielä ymmärtää, mutta ei se voi olla noin yleistä? Miten jotkut suomalaiset ovat noin selkärangattomia, etteivät osaa edes tervehdykseen vastata?
Suomessa on tasa-arvo.
Ei tarvitse hakea hyväksyntää olemassaololleen muilta tervehtimällä heitä. Sulla on oma tila tässä maailmassa ilman muilta haettua hyväksyntää. Tervehtimisistä voisi luopua täysin. Tykkään siitä kun kassa tai bussikuski ei tervehdi. Se kertoo terveestä itsetunnosta. Ei ole mitään järkeä sanoa tuntemattomille mitään. Ei välttämättä tarvitse edes katsoa tätä. Turhaa meteliä ja turhi
Jeps. Mulle jos maksaa kympin, niin opettelen kasvot ja voin sanoa moi sille. Kymppi tippiä kerran kuukaudessa niin voin tervehtiä kyseistä ihmistä kassalla, jos oikeasti haluaa että mun ääni menee sen korvaan. Outoahan se on saada joutava tervehdys pääkoppaan, mutta mikäs siinä jos on niin perverssi. Kaikki maksaa tässä yhteiskunnassa. En ala ilmaiseksi muille esittämään kaveria kassalla.
Vierailija kirjoitti:
Kaali sekaisin.
Sullakin voi mennä "kaali" sekaisin joskus. Toivon jopa, että osuisi sun kohdalle, tekisi hyvää tajuta millaista kärsimystä se on.
Itse en mene kirjastoon kuin omatoimiaikana.
Olin siellä töissä (nyt eläkkeellä) enkä kestä yhtään, että entiset työkaverit tulee kyselemään kaikanlaista jonnin joutavaa. Mitä minun elämäni enää niille kuuluu.