LoMaKuisten syyskuu

Hei!



On ollut itselläkin kovaa hulinaa enkä ole ehtinyt pahemmin kirjoitella.



Kiva kun Anyara kävi kipaisemassa, kuulostaa että oli ihanat häät! Ja Talvisalama oli jaksanut kirjoitella pitkät jutut, tosi mukavaa. Tuo kuulosti ikävältä että kummi ei vaivaudu edes synttäreille. Ihmetyttää kyllä miten ajattelemattomia jotkut ovat, kun lapsen ilahduttaminen ei todellakaan kovin paljon vaadi. Mitenkähän pääsisi 'vahingossa' eroon tutista, kuten teillä, meillä ei kyllä varmasti onnistu.. neiti on vielä niin kiinni tutissa. Mutta pitäisi alkaa vähitellen vierottaa.. tai kertarutinalla..??!!



Meillä on nyt kovasti puhetta ja pulinaa, koko ajan uusia sanoja, tuntuu että neiti oikein ahmii uusia sanoja ja koettaa muodostaa lauseita. Hän on nyt selvästi hiffannut että tällä tavalla saa itseään ilmaistua niin että muutkin ymmärtävät.

Hauskoja sanoja muodostuu kun ei aina osaa poimia sanasta olennaisinta:

kun äiti kävi jumpassa, siitä tuli 'mömppää' ja "on valoisaa" niin hän sanoo vain 'saa'. Sieni on hieni, kotiin on tokii jne. Kertokaapa te hauskimpia sanaväännöksiä joita lastenne suusta kuuluu!



Kirjoitelkaa nyt ihmeessä, missä kaikki ovat?!?!?!

t. Sirita

Anyaralle heti alkuun onnittelut naimisiinmenon johdosta...tulee heti onnellinen olo kun muistelee samalla omia häitään :)



Meillä on yleensä vietetty synttäreitä kahtena päivänä sukulaisten kesken. Osalla on vuorotyö, joten eivät pääse aina samaan aikaan tulemaan ja toinen on, ettei tänne meille mahdu isoa poppoota kerrallaan kun tuolit loppuvat kesken ;-)



Kaverisynttäreitä vietetään sitten joskus kun nyt ensin päästään päiväkotiinkin...kotonaolovuosia tullee Ainolle likimain 4, eli hän pääsee vanhana aloittamaan sen päiväkotielämän "ihanuuden". Pihakavereita Ainolla ei liiemmälti ole kun meidän rytmit eivät mene pienen vauvan kanssa yksiin noiden pihan muiden äitien ja isien rytmien kanssa. Emme pääse ennen kymmentä ulos millään, vaikka miten pinnistelisin.



Jos kuvaisin yhdellä sanalla tuota meidän Ainoa niin sanoisin, että hän on melkoinen humoristi. Vitsiä väännetään ihan joka asiasta ja ilmeet ja eleet ovat kyllä tosi hassuja!



Selkeää puhetta tulee jo hienosti! Neljän sanan lauseita höpöttelee. Pari viikkoa sitten oppi sanomaan myös R- ja S-kirjaimet ja pikkusiskon nimikin tulee jo oikein (Aurora, ei enää Auloola).



Suosikki kirjat ovat kaikki Maisa-kirjat. Myös Richard Scarryn Auto kirja on yksi lemppareista. Luru-ludetta etsitään sieltä kirjan sivuilta ahkerasti :) Tosin Aino vääntää nimen Ruluksi :) Lastenohjelmista Pingu on kova juttu ja muumit myös. Tosin nyt kun tuli muutama mörköjakso niin hän alkoi iltaisin huutaa sängyssään mörköä. Joten olen sitten katsonut tarkkaan, ettei näe niitä mörköjaksoja enää.



Kaikki tekniset apparaatit ovat "romuja". Imuri ja nurkassa kyyhöttävä paperisilppuri saivat tämän nimen ihan tässä juuri muutama päivä sitten ja minulta meni hetken aikaa, ennen kuin ymmärsin, mitä romu tarkoittaa :) Neiti levittelee käsiään ja taivastelee isoon ääneen: "Rrrrromu!"



Hampaita tulee jälleen. Nyt on tulossa kulmahampaat. Ylhäältä ei sitten muuta puutukaan, alhaalle odotellaan vielä paria poskihammasta ja niitä kulmahampaita myös. Jostakin syystä tuo hampaiden tuleminen on ollut yhtä tuskaa. Ruoka ei maistu ja yöt menevät välillä hulinaksi.



Ruokailu sujuu itsenäisesti. Joitakin löysiä ruokia olen vielä yrittänyt syöttää, kun Aino ei ole koskaan hyväksynyt ruokalapun käyttöä. Juo mukistaankin tosi siististi. Namiakin menee. Ei voi olla antamatta kun isot mässyttävät vieressä ja Ainolle tulee poru jollei hänellekin anneta. Olen ostanut niitä väriaineettomia karkkeja niissä valkoisissa pusseissa ja ne kelpaavat kyllä mainiosti.



Rappusissa ei osaa vielä kulkea alaspäin ja aina saa pelätä, ettei vain lähde niissä kulkemaan. Kiipeää sekunnin sadasosassa sisarensa parvisänkyyn korkealle ja hokee mennessään "nukkuun". Onneksi neiti ajattelee usein ääneen :) Olen välttynyt monelta ikävältä jutulta sen ansiosta. Päivisin on pidettävä isojen lasten huoneiden ovet lukittuina, muuten penkoo siellä kaiken, sotkee ja rikkoo ja kyniä löytäessään piirtää kaikkialle muualle paitsi ei paperiin...tai no, joo, aikansa hoettuaan "paperia" hän sitten päätyy piirtelemään seiniin ja huonekaluihin, jollei kukaan anna paperia.



Musiikki on vieläkin kova sana. Saa kyllä varren heilumaan, musiikki kuin musiikki. Hennolla äänellä laulaa myös mukana :) MItään harrastuksia Ainolla ei ole, mutta jos jotain joskus keväällä aloitellaan niin se on varmaan sitten muskari. Sen verran kovasti tanssijalka neitiä kuljettaa.



Potallakin Aino käy, mutta surutta kyllä pissailee vaippaankin, jollen ehdi viemään potalle. Kakka tulee miltei aina pottaan ja siitä hän osaa ilmoittaa ajoissa. Ei menisi kauan kun homma olisi hanskassa, mutta kun on laiska äiti...ja kädet sillä h-hetkellä aina täynnä vauvaa niin ei aina pystykään tulemaan hätiin.



Niin, meidän pieni Aurora täytti juuri 3kk. Aika on todellakin mennyt kovaa vauhtia! Kovasti pikkuneiti jo seurustelee ja osallistuu perheen elämään sitteristä, lattialta tai sylistä käsin. Yrittää tarttua jo esineisiin ja pyörii akselinsa ympäri. Kasvukäyrällään menee ihan omia latujaan, ja taitaa olla meidän neljästä lapsesta kaikkein pienin kun neuvolakortteja vertaa toisiinsa :)



Isompien lasten elämä menee koulun ja kavereiden imussa eteenpäin. 9v Pojallamme alkoi juuri oikomishoito. Syyslomalla saamme sitten kojeet hampaisiin. Toivottavasti hammasraudat ei olisi yhtä vaikea juttu kun kohta 11v esikoistytön silmälasit, jotka toimittavat virkaansa pääosin silmälasikotelosta päin. :(



Jepsistä, toivottavasti tämä viesti tulee läpi. Täällä on ollut taas ongelmia...



Kaikille oikein hyvää syksyä!



Kanelisokeri

Viimeistä päivää syyskuuta viedään. Pikaiset kuulumiset vain.



Meillä on nyt varsinainen hurmuri perheessä. Manteli on oikea pelle ja komedienne, no kyllä varsinaisia draama diivan elkeitäkin on nähtävissä kun komentaa. Neiti on kovin omatoiminen. ITTE kuuluu aika topakasti kun mummut yrittävät syöttää, äiti on lopettanut yrittämisen jo aikapäiviä sitten. Rappusia menee etuperinkin jos on jotain mistä ottaa kiinni, mutta pitkät, jyrkät tai tuettomat rappuset neiti menee omatoimisesti konttaamalla takaperin. Pari päivää sitten meni ensimmäisen kerran eräät rappuset äidin kädestä kiinni pitäen vuorotahtia.



Joku napsahdus tapahtui meidän öissäkin, nimittäin Manteli nukkuu nyt omassa sängyssä KOKO yön. Eräänä yönä nukkui levottomammin ja äiti ajatteli ottaa viereensä. VIRHE. Neiti karjahti kuin leijona Nukkuu! ja kipitti takaisin sänkyynsä ja sinne jäi yksin pylly pystyyn, samaan asentoon mihin kaatui... Äiti ei toista kertaa ole moista virhettä mennyt tekemään :)



Terkut kaikille, palailen asiaan paremmin Mutta nyt kaikille hyvää lokakuun alkua!!



Terkut rapu ja manteli

Eka työviikko kohta takana. :) Hoito on sujunut loistavasti ja meidän lokakuinen on kuin kala vedessä. Oikeasti hoito on alkanut 100% kivuttomasti ja hienosti. Poika on niin tempperamenttinen ja sosiaalinen, että en kyllä kamalasti uskonutkaan olevan ongelmia, mutta silti se "napanuoran" katkeaminen hirvitti.



Gallup: meillä pidetään perinteiset synttärit ilman sen kummempia "ohjelmia". Porukkaa kutsutaan kummit, mummot, vanhempien sisarukset ja heidän jälkikasvunsa (eli lomakuisen serkut), muutama kaverilapsi äitinsä kanssa. Kaikenkaikkiaan porukkaa tulee sellaiset noin parisenkymmentä. Ihan sopivasti minussa. Pidän juhlat yhdellä kertaa, ei useampia kattauksia. tila kuitenkin riittää ja vierastan ajatusta lohkoa sukulaisia ja kavereita erikseen. Siinähän lapsen lähipiiri tutustuu toisiinkin. Me ollaan muutenkin tällainen sosiaalinen ja sulautuva poppoo. Lahjatoiveita on varmaan 2+ palapelit, koska poikanen on haka niissä ja tekisi vaikka kuinka. Myös legopaketteja varmaan pyydetään erilaisia. Ja vaatteita tylsästi, kun koko ajan kasvaa. Tarjoilusta vielä, että olen senkin valmiiksi miettinyt; kakku on ehdottomasti, vesimelonia, leipäjuustoa, raffeleita, pasteijoita, ehkä pizzaa, pillimehuja lapsille. Jotain muuta vielä oli. Lista ei ole tässä nyt saatavilla, johonkin sen raapustin...

Taitaa olla kiiruita muilla lomakuisilla tai sitten kynnys alkaa kertoilla liian suuri. Minä tunnustan jälkimmäisen. Aina on jotain hälinää ja sitten ainakin mulla on ollut jos jonkinlaisia ongelmia näiden uusien sivujen kanssa. Tylsää kun on kirjoittanut pitkät litaniat ja sitten saat vain vastauksen palvelu on tilapäisesti poissa käytöstä...



Onnimannille terkut, ihanaa kuulla että työt ovat alkaneet noin hyvin ja pojan hoitoon meno sujuu hienosti!



Siritalle; Ei ole vielä edes vilahtanut synttärit mielessä. Sama tahti ilmeisesti jatkuu kuin tähänkin asti. Eli synttäreitä juhlitaan noin 4 - 5 päivää. " Kavereita " ei kutsuta vielä eli meillä on kerhokaverit kutsuttu vasta viisi vuotissynttäreille. Muuten synttärit on juhlittu perhepiirissä. Ja olen halunnut kutsua aina kummit ja omat isovanhemmat yms eri aikaan että on sitten kunnolla aikaa seurustella vieraiden kanssa. Toki synttärisankari saa seurustella eniten vieraidensa kanssa. Tämän meidän lomakuisen kummit asuvat ruotsissa ja on vierähtänyt jo tovi edellisestä tapaamisesta, joten luvassa lienee show uusista opituista taidoista :). Tarjoamiset riippuu vähän kuka tulee koska tulee. Eli pitkänmatkalaisille on tietty ruokatarjoilu ja naapurista piipahtaville sitten vain kakkukahvit. Meillä ei lähipiirissä ole oikein makean syöjiä, joten kovin suurta piparin pyöritystä ei tarvitse harrastaa. Lahja toiveitakaan ei ole tullut mietittyä. Täytyneepä alkaa miettiä. Tämä pahnan pohjimmainen on niin " kehittynyt " että ihan pikkulasten jutut ei sovi. Mummo toi juuri matkoilta pokemon figuurin kaikille kolmelle ja nuorimmainen on sujuvasti leikkinyt omallaan joukon jatkona. Legot ovat kova sana, Lempäälän ideaparkissa pyörähdimme viime kuussa ja siinä sai äiti istua hetken jos toisenkin keskusaukion lego parkissa. Nuorin oli lopulta kannettava kainalossa huutavana pois, kun vanhemmat jo halusivat kotiin.



Muuten on mennyt kivasti; ekat nuha kuumeet on takana ja kotia on remontoitu oikein urakalla. Monta pientä asiaa on korjattu ja sitten suurempänä keittiön kaapit vaihdettu. Ihana tunne kun katselee uusittuja pintoja! Ei tunnu ulkonakaan lainkaan niin sateiselta! Aurinkoisempaa syksyä kaikille!



t. puuhanelikko

Joo tosiaan, itsekin kirjoitin eilen pitkän viestin, joka sitten vain hävisi cyper todellisuuteen! Että otti aivoon!



Anyaran häät olivat aivan upeat, ainakin näin vieraan näkökulmasta, oli todella mahtavaa, myöskin kun itse en ole vähään aikaan missään ollut juhlimassa....



Meillä synttäreitä vietetään ihan kunnolla tänä(kin ) vuonna, sillä nyt täyttää äitikin pyöreitä vuosia ja Jaden synttarit vain 7 päivää myöhemmin! Meillä siis marraskuu aloittaa todellisen juhlasesongin. Äiti pääsee myös viettämään oikein laatuaikaa yksikseen kun mies sekä lapsi lähtevät Hollantiin 3. joulukuutta viettämään sikäläistä joulua, joka siis tulee jo 5.12 (älkää kysykö miksi, se on tota outoa katolilaista meininkiä!) No joo, niistä synttäreistä:; Meillä pidetään kahdet isot juhlat, ensi kummeille ja kavereille, joille tarjoan sekä kuohuviiniä että muita juomia ja tietty kakkkua ja jotain suolapalaa. Seuraavanan päivänä (itse synttäreinä) perhe tulee ja niille sitten pitemmän kaavan mukaan tarjoilut, ei ruokaa, mutta piirakoita ja kakkuja, ehkä salaattia ja patonkia , keksiä, karkkia yms. Lopuksi kutusn vielä 'lapsellisia' kavereita kylälöimään erikseen perhekohtaisina, jotta eivät tunne perheeni kanssa oloaan ihan orvoiksi, ja myös koska meillä ei oikeasti ole tilaa!

Lahjatoiveita ovat varmaan lelut ja vaatteet (Jadella on paljon vanhoja leluja siskoiltani saatuja ja minunkin vanhoja) joten olisi kiva saada pari uuttakin.



Tällaista tänne, ja tässä vielä teitille kesäkuva meidän siivousihmeestä! (Kehenköhän on tullut....???)


!http://www.perhe.fi:80/perhe/perheshowimage?id=08b0e6db-7e99-11dd-b770-…!

Hei! Kiva kun täällä oli lopulta käynyt jotain vastaamassa gallupiin ja kertomassa kuulumisia. Hauskaa kuulla myös Anyaran häistä, koskahan rouva itse ehtisi kertomaan juhlista oman tarinansa?



Meillä on ollut ylellistä kun mummi on ollut kylässä pari päivää, neiti on ollut tosi onnessaan kun joku on ollut täällä vain häntä varten. Tänäänkin äitiä hosuttiin vain kauemmas kun nämä kaksi lähtivät tutkimaan lähitienoita. Äiti sitten on onnessaan tehnyt kaikkia omia juttujaan kun lapsi on ollut hyvässä seurassa. :)



Uusia sanoja tulee nyt joka päivä, tänään äidille aamuvarhaisella 'herää!', ja mummi opetti sanan 'kyttää". Näitä sitten toistellaan joka tilanteessa. Aika suloista! Muutenkin olen taas ihan höpönä neitiin, hän on jotenkin nyt hauskassa iässä. Pahempaa uhmaa ei ole vieläkään ilmennyt vaikka tietysti jotain oman tahdon ilmauksia esiintyy jollei saa tahtoaan läpi.



Olen nyt herännyt siihen että olen turhaan ylläpitänyt joitain 'vauvajuttuja' neidillä, ja niistä olisi nyt hyvä aika luopua; eli turhaan hänellä pidetään enää mitään pulloja edes nokalla, kun hän juo niin sujuvasti mukeista, ja turhaan enää hoidetaan hoitopöydällä kun kerran vaipat saa sujuvasti vaihdetuksi seisaallaan. Hän on vain niin kiltisti yhä suostunut makaamaan että on vain tullut tehdyksi asiat niin kuin ennenkin. Onkos teillä muilla vastaavia juttuja, että on vain 'jäänyt päälle' jotain turhan vauvamaisia asioita kun voisi ihan hyvin siirtyä seuraavaan vaiheeseen?



Mukavaa viikonloppua, ollaan lähdössä mökille!

Ilmeisesti ilmatkin ovat ihan kohtuulliset.

t. Sirita ja neiti

Naimisiin päästiin kunnialla, ja bileet oli kyllä ainakin omasta mielestä todella hauskat! Ei suurempia kommelluksia, fiilis oli rento, paikka oli rokkiklubilla mutta se oli saatu juhlavan näköiseksi ja bändi oli kova :-) Viimeiset vieraat oli kuulemma saatu pihalle aamuseiskalta... Mekin kyllä oltiin melkein neljään asti, ei millään olisi raaskinut lähteä aikaisemmin.



Äsh. jatkan myöhemmin muilla jutuilla, kutsu kuuluu...

Aurinkoista viikonloppua!!

Anyara

Hiljaista on... usein ehdin vain lukaista viestit, mutta sitten tämä kirjoittaminen jää. No, nyt äkkiä, kun tavoite olisi pian päästä nukkumaan. Liian usein tulee valvottua liian myöhään; on olevinaan kaikenlaista puuhaa. Kuten nytkin pyykit odottavat ripustamista jne. Kuitenkin sitä tarvitsisi kunno unia, kun vuosien univelat vielä painavat :-/



Meillä ei synttäreitä vielä ole suunniteltu. Juuri vietettiin esikoisen synttäreitä. Tapana on pitää ihan pienet perhepiirin juhlat, yhtenä päivänä. Olen liian laiska, jotta jaksaisin kestitä monena päivänä. Puolensa kaikella. Yhdet juhlat ovat yhtä hulinaa... Kutsun saavat lähisuku (isovanhemmat, sisarukset&serkut, kummit ja muutama ystävä). Lahjatoiveita esitetään kysyttäessä. Meillä on sen verran "köyhää" sukua, että jos toiveen suuruus on jonkun kympin, niin tulee kimppalahjana... Isän suvun puolelta ei välittämistä riitä, joten heitä lapset näkevät korkeintaan synttäreillä. Eivätkä asu edes kaukana. Alkaa jo tympiä heidän välinpitämättömyytensä, mutta koska ovat läheistä sukua, niin aina kutsun (toiseen suuntaan tosin kutsut eivät kulje), vaikka esikoinen etenkin jo vaistoaa selvästi, että ovat hyvin teennäisiä. Ja esikoisen toinen kummi on isän veli, joka ei kummipoikaansa vaivaudu muistamaan edes syntymäpäivillä käymällä... Mielestäni surullista.



Synttäritarjoilut ovat yksinkertaiset. Jotain suolaista (pasteijoita, piirakoita tms.), keksejä, "teemakakku" tms. En ole keittiöhirmu, joten matalalla profiililla. Rahatilanne, aika ja stressitaso vaikuttavat myös :-O



Vauvavaiheita päällä... hmmm... Oikeastaan ei paljoa. Ei varmaan yhdenkään lapsen kanssa ole ollut kovin paljoa. Tai sitten on sellaisia, mitä ei miellä asioiksi, joista voisi siirtyä isompien juttuihin ;-P Pupu kyllä nukkui lapsista pisimpään pinniksessä, sillä tilaratkaisut vaikuttivat siihen. Nyt on vedellyt unosia jatkettavassa lastensängyssä jo useamman kuukauden. Tutista päästiin "vahingossa" eroon pari viikkoa sitten. Yllättävän kivuttomasti. Vaippoja ei ole käytetty myöskään muutamaan kuukauteen (ei yölläkään). Hoitopöytää ei meillä koskaan ole ollutkaan ja kaikkien kanssa olen alkanut vaihtaman vaippoja lattialla silloin, kun ovat oppineet kääntymään (2-3kk iässä) ja seisaaltaan heti, kun ovat seisseet. Meillä ovat olleet niin tavattoman vauhdikkaita, mikä ollut äipän hermoille melkoisen rasittavaa toisinaan... Niinpä sitä on tavallaan pitänyt keksiä nopeita ja "kivuttomia" ratkaisuja kaikille. Syöttötuoli on kyllä Pupulla vielä käytössä! Jos sen voi tähän ns. vauvajäänteisiin luokitella. Syystä että meillä on pirttipöytä, jonka penkiltä ei neiti vielä helposti lautaselle yletä. Ja kokemuksen puitteissa ei penkille kannata mitään korokkeita viritellä... Toki toisinaan penkilläkin istuu. Nokkamuki on kyllä käytössä, mutta ei aina. Vallan hienosti menee ihan tavallisesta mukista, josta myös usein juokin. Yhä meillä on jopa isoilla veljillä käytössä öisinä vesimukeina MaMin venttiililliset mukit. Ei vuoda sänkyyn, jos sattuvat yöllä juomaan ja unohtavat palauttaa paikoilleen... Melko vauvamaista kai ;-D Nojoo! Onhan tuo ruokalappu vielä! Jopa kaukalollinen versio. Syö kyllä ilmankin, mutta ns. "riskuruokalajit" pyritään laputtamaan. Vino pino on ruokalappulakanoita, mutta meidän vauhtitenavilla sellaiset aiheuttivat vain enemmän sotkua. Ruokalapusta varmaan luovutaan piakkoin, sillä Pupu sen lähes aina kiskoo pois, eli ei hyödytä oikein enää...



Jeps, nyt laitan ne pyykit kuivumaan ja painun pehkuihin! Palaillaan joku ilta kuvien kera :-)





TalviSalama kera nukkuvan vauhtitrion