Lue keskustelun säännöt.
En kykene olemaan iloinen läheisten puolesta
26.01.2024 |
Sopivasti etäisten ihmisten onnen tapahtumiin voin ihan vilpittömästi olla että hyvä juttu ja poikkeuksena myös vanhempani. Mutta muutoin sisarusten ja läheisten ystävien onni elämässä aiheuttaa jotain selittämätöntä pahaa oloa enkä pysty oikeasti olemaan heidän puolestaan iloinen. Mistähän tällainen voisi johtua?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko olla iloinen väkisin. Antaa hänen iloita itse tai joku muu. Ehkä sulla on jotain muuta kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että olet itse epäonnistuja etkä viitsi tehdä asioita onnistumisen eteen.
Entä jos yrityksestä huolimatta ei onnistu? No paska homma!
Ehkä pelkäät välienne muuttuvan? Etäisen tyypin kanssa ei ole samaa vaaraa että hänen onnensa muuttaisi asioita teidän välillä?
Esim jos ystäväsi rakastuu, saatat alitajuisesti pelätä että hänellä ei ole enää aikaa sinulle. Tai jos sisaresi rikastuu, pelkäät että hän muuttuu luonteeltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että olet itse epäonnistuja etkä viitsi tehdä asioita onnistumisen eteen.
Entä jos yrityksestä huolimatta ei onnistu? No paska homma!
Sitten pitää yrittää uudelleen ja tehdä asioita paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan kaiken oman melankolisen luonteeni syyksi, olen kateellinen mutten toisaalta näe pointtia yrittää parantaa tai tehdä asioita itseni eteen. Ratkaisuksi on päätynyt erakkous
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein kuulee sanottavan että "hädässä ystävä tunnetaan", tarkoittaen että kun on jokin hätä, aidot ystävät kyllä ovat vieressä tukemassa. Osittain totta, mutta itse ajattelen että aidot tosiystävät tuntee ennemmin siitä, kun itselle tapahtuu jotain satumaisen mukavaa, hienoa, onnekasta. Ne, jotka silloin seisovat vierellä ja ovat aidosti iloisia puolestani, he ovat niitä oikeita ystäviä. Kun menee päin persettä, valtaosa ihmisistä osaa ainakin tuntea jonkinlaista myötätuntoa.
Haluat varmaan olla tällainen aito, läheinen ystävä?
Vierailija kirjoitti: Usein kuulee sanottavan että "hädässä ystävä tunnetaan", tarkoittaen että kun on jokin hätä, aidot ystävät kyllä ovat vieressä tukemassa. Osittain totta, mutta itse ajattelen että aidot tosiystävät tuntee ennemmin siitä, kun itselle tapahtuu jotain satumaisen mukavaa, hienoa, onnekasta. Ne, jotka silloin seisovat vierellä ja ovat aidosti iloisia puolestani, he ovat niitä oikeita ystäviä. Kun menee päin persettä, valtaosa ihmisistä osaa ainakin tuntea jonkinlaista myötätuntoa. Haluat varmaan olla tällainen aito, läheinen ystävä?
No kukapa ei haluaisi kaikkea kivaa mutta aina ei ole mahdollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on mielestäni ihan helppo vastaus: et ole tyytyväinen elämääsi ja sinulla on todennäköisesti myös heikko itsetunto. Jos olet onnellinen, tyytyväinen elämääsi ja sinulla on hyvä ja terve itsetunto (näet itsesi arvokkaana, hyvänä jne.) niin on tosi helppo olla onnellinen läheisten puolesta. Koska et koe että itseltäsi puuttuu mitään, heidän onnensa ei ole sinulta pois, eikä se aiheuta kateellisuutta. Et voi iloita heidän puolestaan, koska olet sisimmässäsi kateellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Usein kuulee sanottavan että "hädässä ystävä tunnetaan", tarkoittaen että kun on jokin hätä, aidot ystävät kyllä ovat vieressä tukemassa. Osittain totta, mutta itse ajattelen että aidot tosiystävät tuntee ennemmin siitä, kun itselle tapahtuu jotain satumaisen mukavaa, hienoa, onnekasta. Ne, jotka silloin seisovat vierellä ja ovat aidosti iloisia puolestani, he ovat niitä oikeita ystäviä. Kun menee päin persettä, valtaosa ihmisistä osaa ainakin tuntea jonkinlaista myötätuntoa. Haluat varmaan olla tällainen aito, läheinen ystävä?No kukapa ei haluaisi kaikkea kivaa mutta aina ei ole mahdollista
Mmmhm.. vastuun ottaminen omista tunteista, henkisestä kehityksestään, hyvinvoinnistaan... ei ole sit sun leipälajia vissiin? Fine, mutta ymmärrä sitten miksi elämästäsi saattaa joskus puuttua niitä läheisiä ystäviä.
Mukavan rehellistä puhetta aloittajalta. Siinäpä se varmaan on että jos itse kokee jääneensä paitsi jostakin tai on tullut elämässä kohdelluksi huonosti niin vaikeaa se on olla onnellinen ja iloita jos itse vastaavista jäänyt paitsi. Vaikka olisi yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tähän on mielestäni ihan helppo vastaus: et ole tyytyväinen elämääsi ja sinulla on todennäköisesti myös heikko itsetunto. Jos olet onnellinen, tyytyväinen elämääsi ja sinulla on hyvä ja terve itsetunto (näet itsesi arvokkaana, hyvänä jne.) niin on tosi helppo olla onnellinen läheisten puolesta. Koska et koe että itseltäsi puuttuu mitään, heidän onnensa ei ole sinulta pois, eikä se aiheuta kateellisuutta. Et voi iloita heidän puolestaan, koska olet sisimmässäsi kateellinen?
Näinhän se on ja silloin kun itsellä on niitä hyviä päiviä niin sitä onnea tirskahtelee muillekin kun on mitä jakaa. Mutta silloin kun on itse vain pelkkä musta kuilu niin sieltä on paha yrittää kaivella mitään hyvää jaettavaksi.
Kaikki lähtee kotikasvatuksesta. Niistä joita on lapsena tuettu ja kehuttu todennäköisesti kasvaa ns. hyviä ihmisiä kun taas kaltoin kohdelluista lapsista tulee jollain tapaa puutteellisia.
Vierailija kirjoitti:
Mukavan rehellistä puhetta aloittajalta. Siinäpä se varmaan on että jos itse kokee jääneensä paitsi jostakin tai on tullut elämässä kohdelluksi huonosti niin vaikeaa se on olla onnellinen ja iloita jos itse vastaavista jäänyt paitsi. Vaikka olisi yrittänyt.
Tässä piilee kyllä iso miina.. ainahan ihminen voi subjektiivisesti kokea jääneensä jostain paitsi, monella kun on aivan täysin epärealistinen kuva siitä mitä itselle "kuuluu" ja miten paljon pitää vaan saada asioita ilmaiseksi tai minimivaivalla. Sitten kun sitä ei saakaan, on mukamas oikeus olla katkera ja kokea tulleensa jotenkin kosmisesti väärin kohdelluksi. Ennemmin opettaisin ihmisille että "oikeus" ei ole kuin tulla lain edessä kohdelluksi tasavertaisesti muiden kanssa, ja ehkä saada jonkinlainen minimiturva asumisen ja ruoan osalta, mutta sekin siis niin että yhteiskunta päättää mikä on riittävä minimi, ei edunsaaja itse.
Siitä, että olet itse epäonnistuja etkä viitsi tehdä asioita onnistumisen eteen.