Lue keskustelun säännöt.
En kykene olemaan iloinen läheisten puolesta
26.01.2024 |
Sopivasti etäisten ihmisten onnen tapahtumiin voin ihan vilpittömästi olla että hyvä juttu ja poikkeuksena myös vanhempani. Mutta muutoin sisarusten ja läheisten ystävien onni elämässä aiheuttaa jotain selittämätöntä pahaa oloa enkä pysty oikeasti olemaan heidän puolestaan iloinen. Mistähän tällainen voisi johtua?
Kommentit (50)
Minä olen ainakin masentunut suurimman osan ajasta ja tässä vasta kaveri minua läksytti kun olen katkera enkä iloinen hänen puolestaan. Ei minusta vaan irtoa sellaista. Hän puolestaan on sellainen peruspositiivinen tyyppi niin helppoa kai se hänelle on olla iloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin.
Itselle esim kun ei rakkautta suoda niin en jaksa iloita kavereiden "kullan kanssa siellä, täällä ja tuolla" -päivityksistä. Ituttaa vaan.
Sama ja eipä se kovin mieltä ylentävää tietty ole olla tällainen huono ihminen, mutta minkäs teet. Jostain pitäis kaiketi sitä suurta iloa kaivella ensin omaan elämään ennenkuin sitä riittää muille jaettavaksi
Vierailija kirjoitti:
Sama ja eipä se kovin mieltä ylentävää tietty ole olla tällainen huono ihminen, mutta minkäs teet. Jostain pitäis kaiketi sitä suurta iloa kaivella ensin omaan elämään ennenkuin sitä riittää muille jaettavaksi
Näinhän se on. Toisaalta ongelman rehellinen tunnustaminen on ensimmäinen askel kohti parantumista, eli olet jo aloittanut matkan kohti parempaa huomista. Kiirettähän ei ole, jos tuntuu siltä että välillä täytyy pysähtyä ja huilia ennen kuin voi taas jatkaa matkaa, on se tietysti täysin OK. Kunhan suunta säilyy, pääset kyllä vielä perille!
Olet kateellinen ja katkera. Luulet muiden onnen olevan pois omastasi. Vertaat itseäsi muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Usein kuulee sanottavan että "hädässä ystävä tunnetaan", tarkoittaen että kun on jokin hätä, aidot ystävät kyllä ovat vieressä tukemassa. Osittain totta, mutta itse ajattelen että aidot tosiystävät tuntee ennemmin siitä, kun itselle tapahtuu jotain satumaisen mukavaa, hienoa, onnekasta. Ne, jotka silloin seisovat vierellä ja ovat aidosti iloisia puolestani, he ovat niitä oikeita ystäviä. Kun menee päin persettä, valtaosa ihmisistä osaa ainakin tuntea jonkinlaista myötätuntoa. Haluat varmaan olla tällainen aito, läheinen ystävä?
No kukapa ei haluaisi kaikkea kivaa mutta aina ei ole mahdollista
Mmmhm.. vastuun ottaminen omista tunteista, henkisestä kehityksestään, hyvinvoinnistaan... ei ole sit sun leipälajia vissiin? Fine, mutta ymmärrä sitten
Jos asenteesi on jo valmiiksi tuo, niin et tule kehittymään ihmisenä pätkääkään. Eli joo, joku palikka puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Narsismi
Tämähän se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen ankeuttaja ja minä-minä, ei koskaan onnellinen, kun jollakulla muulla voi olla paremmin.
Eikä yleensä itse edes tajua, miksei ole kovin suosittu ihminen.
Itse lienen jollain tapaa autisti koska oma elämä pyörii samaa muuttumatonta rutiinia ja sitten kun muiden elämä aina välillä muuttuu niin se jollain tasolla ärsyttää. Minulle on jotenkin tärkeää että ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä olisivat samanlaisia "muuttumattomia" kuin itsekin tai muuten tulee sellainen irtaantumisen tunne kuin he sitten liihottelisivat jollekin toiselle tasolle esim. pariutuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitan kaiken oman melankolisen luonteeni syyksi, olen kateellinen mutten toisaalta näe pointtia yrittää parantaa tai tehdä asioita itseni eteen. Ratkaisuksi on päätynyt erakkous
Flegmaattinen olikin sana jota hain.
Kaikessa muussa voin olla iloinen muiden puolesta mutta ne parisuhteet on vähän sellainen heikko kohta itsellä kun en ole sillä saralla menestynyt ja koen itseni siinä jotenkin epäonnistuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsismi
Tämähän se.
Höpsis, ei ole mitään narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa muussa voin olla iloinen muiden puolesta mutta ne parisuhteet on vähän sellainen heikko kohta itsellä kun en ole sillä saralla menestynyt ja koen itseni siinä jotenkin epäonnistuneeksi.
Jep ei minuakaan haittaa yhtään vaikka kaveri voittaisi lotossa ja kurvailee Ferrarilla pihaan koska itselläni on rahaa ihan riittävästi, mutta annas olla kun toisella rakas löytynyt niin hnnghhh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity ap kohentamaan omaa elämääsi ja seuraa vähemmän niiden muiden elämää. Omista saavutuksista, onnistumisista yms. positiivisesta se hyvä olo kumpuaa ja sitten pystyy suhtautumaan niihin muidenkin onnistumisiin paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti: Usein kuulee sanottavan että "hädässä ystävä tunnetaan", tarkoittaen että kun on jokin hätä, aidot ystävät kyllä ovat vieressä tukemassa. Osittain totta, mutta itse ajattelen että aidot tosiystävät tuntee ennemmin siitä, kun itselle tapahtuu jotain satumaisen mukavaa, hienoa, onnekasta. Ne, jotka silloin seisovat vierellä ja ovat aidosti iloisia puolestani, he ovat niitä oikeita ystäviä. Kun menee päin persettä, valtaosa ihmisistä osaa ainakin tuntea jonkinlaista myötätuntoa. Haluat varmaan olla tällainen aito, läheinen ystävä?
Enpä usko. Luota siihen vanhaan sanontaan. Kyllä nuo mainitsemasi vierelle jäävät ihmiset ovat yleensä niitä, jotka haluavat siitä satumaisen mukavasta, hienosta, onnekkaasta osalliseksi itsekin. Ihmiset tykkäävät olla menestyjien ynnä muiden vastaavien ystäviä, koska silloin heidätkin huomataan eri tavalla.
Olen tosi kiinnostunut siitä mitä ajattelette. Kaverini tuntui möksähtäneen kun kerroin hänelle että seurustelen eikä enää halunnut pitää yhteyttä minuun. Mietin yhä mitä tapahtui ja haluaisin nähdä hänen päänsä sisälle rehellisesti. Joten kertokaa lisää. Esimerkiksi tuo oli mielenkiintoinen ajatus että kaveri menisi johonkin eri tasolle, jos oma elämä on muuttumatonta ja toisten muutokset ärsyttää siksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi kiinnostunut siitä mitä ajattelette. Kaverini tuntui möksähtäneen kun kerroin hänelle että seurustelen eikä enää halunnut pitää yhteyttä minuun. Mietin yhä mitä tapahtui ja haluaisin nähdä hänen päänsä sisälle rehellisesti. Joten kertokaa lisää. Esimerkiksi tuo oli mielenkiintoinen ajatus että kaveri menisi johonkin eri tasolle, jos oma elämä on muuttumatonta ja toisten muutokset ärsyttää siksi.
Onko kaveri vastakkaista sukupuolta? Jos näin niin saattoi olla jotain salattuja tunteita. Toki muutenkin voi olla mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi kiinnostunut siitä mitä ajattelette. Kaverini tuntui möksähtäneen kun kerroin hänelle että seurustelen eikä enää halunnut pitää yhteyttä minuun. Mietin yhä mitä tapahtui ja haluaisin nähdä hänen päänsä sisälle rehellisesti. Joten kertokaa lisää. Esimerkiksi tuo oli mielenkiintoinen ajatus että kaveri menisi johonkin eri tasolle, jos oma elämä on muuttumatonta ja toisten muutokset ärsyttää siksi.
Onko kaveri vastakkaista sukupuolta? Jos näin niin saattoi olla jotain salattuja tunteita. Toki muutenkin voi olla mustasukkainen.
Ei, on nainen. Mutta sinkku joten joko oma sinkkuus vaan harmitti tai sitten pelkäsi muutosta. Toisaalta tajusin vasta itsekin myöhemmin että en ollut koskaan hänelle ns.paras kaveri, joten en ymmärrä koko ajatuksenjuoksua.
Niin no, onko halvaantuneet iloisia muiden puolesta kun pystyvät liikkumaan ja kävelemään normaalisti. Tokkopa.
Minulle tällainen kuulostaa vain pelkältä läpsyn läältä. Aina puhutaan näitä samoja mutta en ole onnistunut ymmärtämään että miten käytännössä tapahtuu. Kun tuntuu miltä tuntuu niin en minä kykene sitä muuttamaan jollain mielileikeillä. Ehkä sitten joku palikka puuttuu päästä.