Lue keskustelun säännöt.
Teinin käytös romuttaa koko perheen
26.01.2024 |
Meillä on tilanne, että 13v teinin käytös on muuttunut rajusti viime vuodesta. Aiemmin niin rauhallinen ja kiltti on muuttunut päätäaukovaksi ja isottelevaksi villiksi, joka tuntuu elävän jossain suuruuden ja vapauden harhassa kun yläaste alkoi. Hän tuntuu hallitsevan kaikkea tilaa tällä hetkellä perheessä käytöksellään niin että perheen yleinen ilmapiirikin alkaa jo tulehtua ja se vaikuttaa kaikkien mielialaan. Jopa nuorempi sisarus on alkanut muuttua iloisesta ja aktiivisesta vetäytyneemmäksi ja vanhempien parisuhde on kovilla, kun kaikki asiat tuntuvat pyörivän vain teinin ja hänen päähänpistojen ympärillä. Milloin pitää päästä heti kaupungille tai soitellaan pitkin päivää töihin milloin mistäkin mitättömästä asiasta tai tehdään vaan asioita vaikka kielletään ja perustellaan miksi juuri sillä sekunnilla ei asiaa voi tehdä. Tämä sitten aihettuttaa lisää harmaita hiuksia ja vaikka annetaan arestia tai puhelin menee hyllylle, niin meno vaan jatkuu ja äityy teinin osalta jopa välillä ihan fyysiseksi varsinkin kun puhelin otetaan pois.
Teini käytännössä pitää hereillä koko perheen yöhön asti mitä mielikuvituksellisimmilla verukkeilla vaikka kaikki keinot puhelimen ja tv:n sulkemisesta aina asiallista puheesta kovasanaiseen käskyttämiseen asti on käytössä ja aamut on sitten yhtä taistelua ja huutoa kun kouluun pitää lähteä, kun yöunet eri vain riitä. Jos itsekin voisi jonain aamuna nukkua pidempään niin siitä ei tule mitään kun show alkaa heti aamusta. Koulun jälkeen taas lorvitaan puhelimella ja mitään koulutöitä ei aloita ennenkuin on aivan pakko. Pahimmillaan läksyjä tehdään arkenakin yöllä, mutta sen verran on vastuuta että läksyt sentään tehdään. Muutenkin yövalvominen on se juttu mitä pitää tehdä aivan pakolla.
Se, että kaikki aika ja energia menee teinin oikkujen kanssa tapellessa on pois myös nuoremmalta sisarukselta ja oma jaksaminen on kovilla. Asiaa ei helpota että vanhempien työt ovat kuormittavia ja päivätkin joskus venyvät. Nuorempi sisarus moittii joka ilta kuin perheen illat on menneet pilalle kun yksi vaan huutaa ja riehuu. Vanhempienkin välit ja kestävyys on kovilla ja parisuhdeaikaa mihinkään asiaan ei enää käytännössä ole. Isovanhempia voi valitettavan harvoin enää hyödyntää heidän iän ja sairauksien vuoksi, joten mistään yökyläilyistäkään ei tule enää mitään. Aiemmin vielä pystyttiin lähtemään vaikka kylpylään tai muuten vaan pitämään lapsivapaa viikonloppu kun olivat paremmassa kunnossa, mutta nyt ne on käytännössä mahdottomuus.
Olen jo alkanut miettimään eroakin tämän vuoksi, että saisi edes hetken hengittää vaikka tiedän että se olisi järjetön ajatus lasten kannalta ja puolisoakin edelleen rakastan syvästi.
Pahoittelen pitkää avautumista, mutta kertokaas kohtalotoverit, miten olette selvinneet tästä tilanteesta? Alkaa olla omat ja puolison voimat aika vähissä ja teini ikä vasta alussa ja toinen perässä tulossa.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, ettei lapsia enää nykyaikana hankita, tämän keskustelun otoksella kun suurin osa näyttää ajattelevan, että teini-ikään nyt vaan kuuluu, että saa haukkua muita, huutaa, jättää kotityöt tekemättä ja valvoa kaikki yöt läpeensä. Täydellinen vanhempi ottaa tämän kaiken vastaan myhäillen, ihan sama vaikka itse ja muu perhe hajoaa ympärillä...
Ap, sympatiat sinulle. Et vaikuta minusta miltään minä minä ihmiseltä. Koita saada jotenkin järjestetyksi myös omaa (ja sisaruksen) hengähdysaikaa. Jos kännykkä riippuvuus on noin paha, että aiheuttaa raivokohtauksia, niin voisiko siihen hakea apua jostakin?
Päinvastoin. Ennen teinit uhmasi oikeasti. Nykyään ei vaan siedetä mitään negatiivisia tunteita teiniltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia kaikille vastauksistanne, myös niistä asiattomista. Hienoa kuulla, että tilanteemme on tuttu monelle ja emme ole asian kanssa yksin. Kiitoksia kaikista tsemppiviesteistä.
Paljon erilaisia ajatuksia on itsellenikin herännyt lukiessani läpi tätä keskustelua ja pisti miettimään miten suhtaudumme tiettyihin asioihin. Pitää ottaa kokeiluun myös ehdotettu tapa lähteä toisen kanssa ulos ja jättää teini välillä omiin oloihinsa ja keskustella nuoremmalle myös teinin tilanteesta enemmän.
Teinillämme on isona ongelma on puhelin ja sen ääressä jatkuva päivystäminen, koska siellä on koko sosiaalinen elämä. Snäppejä ja muita ilmoituksia tulee jatkuvalla syötöllä ja niihin pitää aina reagoida ja tubessa on kaikkea mielenkiintoista. Sen vuoksi puhelinaikaa on rajoitettu ja siitä saa jatkuvasti tapella, koska jos sitä ei rajoita niin mitään muuta ei päivän aikana tehdä (kokeiltu on ilman rajoituksiakin useamman kerran)
Ymmärrän niin tuskasi tuon kännykän käytön suhteen mutta tulet lopulta häviämään taistelun. Teini osaa kyllä hakea kännykän takaisin kun muut ovat nukahtaneet. Kerron tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä. Voittamisen sijaan ajat vain itsesi ja perheesi hulluuden partaalle. Lisäksi kuten sanoit on kännykässä hänen sukupolven koko sosiaalinen elämä nyt ja myös tulevaisuudessa. Kun lapsesi täyttää 18 vuotta on hän vapaa tekemään mitä haluaa eikä sinulla ole mitään sananvaltaa. Voit käyttää nämä viimeiset viisi vuotta vahtaamalla kuin poliisi tai sitten voit antaa hänen harjoitella ja oppia itse miten säädellä kännykän käyttöä ennen kuin hän on vapaa käyttämään sitä vaikka yötä päivää. Kun hän asuu kotona, on kuitenkin jokin kontrolli että hänen on käytön lisäksi nukuttava, käytävä koulussa ja hoidettava muutkin asiansa. Jos hän vasta muutettuaan kotoa pääsee murtautumaan rajoituksista, voi homma lähteä käsistä koska hän ei ole oppinut itse rajoittamaan itseään.
Voit kokeilla kahta eri lähestymistapaa:
Kun teini ragettaa, nappaa vastoin kaikkia odotuksia teini tiukkaan halaukseen ja lässytä kuin vauvalle, että voi ei kun meidän Irma-Heikkiä harmittaa, voi voi, ei se haittaa, mikä nyt harmittaa, kyllä sinuakin saa harmittaa, voi voi <3 Ihan sellaista kunnon pienen vauvan lässytystä, jotta menee hämilleen! Ei varmasti ala siinä vinkumaan puhelinta, vaan miettii että mutsi ftw.
Toinen vaihtoehto on ignoorata täysin, siis aivan täysin. Sanoo ensimmäiseen ragettamiseen, että kuulin mitä sanoit, mutta keskustellaan asiasta sitten kun olet rauhoittunut/osaat käyttäytyä. Muutoin ei keskustella, väännetä kättä, neuvotella, jutellakaan. Selittää teinin rauhoituttuakin asiat kerran niin, että teini ymmärtää mitä hälle sanotaan (koska hän ymmärtää, vaikka ei siltä aina vaikuta) ja thats it end of story, elämä kyllä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikä ottaa toisilla koville. Minkä siinä teet kun yrität parhaasi? Ammattiapuakin voi hakea ainakin teille vanhemmille jos tuntuu että voimat loppuu. Tsemppiä!
Olin itsekin hirveä teini, omani on toistaiseksi vielä kaukana siitä. Nää on niin tapauskohtaisia. Ei minua olisi kukaan saanut kuriin vaikka olisi kettingeillä sidottu.
T: Nykyään ihan tavallinen , tylsä 35 v. perheenäiti.
Nämä nykyajan teinien kapinat on kuten aloituksesakin soittelua vanhemmille, valvomista, kyselyä saako mennä kaupungille. Ja vastaus on ei, siihen teini itkee ja huutaa, saa rangaistukseksi puhelimen poiston ja arestia.
Jotenkin kovin hirveä ei tämä teini ole. Koulu menee hyvin, ym
Minä olin puolihirveä itsekin, mutta se tarkoitti juopottelua, juhlimista, myymälävarkauksia, koulunkäynnin heivaamista ja kovaa mielenosoitusta vanhemmille. Olin
Tässä on jo teinin kapinaa. Tuntuu aika mitättömäksi tämä "on liikaa puhelimella", joka on aloittajan teinin ainoa vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sitä koulukuntaa joka karjuu ja nostaa tarvittaessa vaikka pihalle jäähylle. Tänäpäivänä monet lapset on kuin kuninkaita ja kuningattaria perheissään. Mitään ei saa heiltä vaatia, eikä varsinkaan olla äkäinen! Hevonhuttua sanon minä.
Kuka sinut nostaa pihalle jäähylle?
Ei kukaan, olen aikuinen. Lapset ei hypi vanhempien silmille. Minun talo, minun säännöt.
Teini saa sitten aikuisena toimia omassa kodissaan niinkuin tykkää ja sietää mahdollisilta omilta lapsiltaan vastaavanlaista käytöstä. Sitten kun maksaa sen katon itsensä ja perheensä pään päälle, ruokkii, vaatettaa, siivoaa, pitää huolta, rakastaa ja välittää. Yleensä silloin myös alkaa ymmärtää miksi omassakin lapsuudenkodissa oli rajat.
Juuri viime viikolla totesin omalle teinille, että meidän talossa ei ole demokratiaa vaan meritokratia. Pulinat loppu (sillä kerralla) siihen. Mutta minulla onkin fiksu nuori, hänelle ei tarvinnut edes selventää mitä termi tarkoittaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elikkä luulot pois ja teinistä tahdoton ihminen, joka ei uskalla ilmaista mitään negatiivisia tunteita. Pitkää terapiaa varten kannattaa jo koota rahaa.
Meidän lapset on kasvatettu paikoin "armeijakurilla", mutta ei se heistä tahdottomia ole tehnyt! Pari esimerkkiä.
Vanhin lapsi halusi 16-vuotiaana lähteä paikkaan X ja me vanhemmat olimme yhtenä rintamana sanomassa EI. Sen sijaan, että tyttö olisi ottanut käyttöön tässä ketjussakin tututksi tulleet keinot, huutamisen ja riehumisen, hän kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Asiallisesti, mutta intohimoisesti. Hän oli kaivanut esiin faktatietoja kyseisestä paikasta ja perusteli kantojaan hyvin järkevästi. No, onneksi tuli korona ja kyseinen matka peruuntui, joten tarina ei kerro, mikä lopullinen päätös oli.
15-vuotias poika taas oli eri mieltä
Tämä voisi olla minun kynästäni. Meillä on ollut aina paljon vapautta ja vastuuta, mutta muutamassa tärkeässä asiassa on ollut todellinen armeijakuri. Nyt nämä meidän "alistetut" teinit ovat kuvaamasi kaltaisia yleisiä syyttäjiä, jotka (hetkellisen turhautumisen jälkeen toki) yleensä alkavat etsiä perusteluita kannalleen ja aika ajoin heidän perustelunsa vakuuttavat ja he saavat tahtonsa läpi.
Toki uskon, että tämä toimintamalli on meillä (kuten yllä olevassa kommentissa) opittu tapa, sillä vaikka rajoista on pidetty kiinni, lapsille on pienestä pitäen aina perusteltu asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä hirveästi, toi kuulostaa ikävältä. Varmaan lähtisin purkamaan varaamalla teinille jutteluajan vaikka kuraattorilta. Sielä voi olla jotain pahaa oloa, mikä purkautuu noin. Itse olen laittanut harrastuksiin purkamaan energiaa niin on kotona rauhallista, toimisikohan myös teillä?
Kannattaa muistaa, että mikään tilanne ei kestä ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika on 8-luokkalainen ja yläasteella ei ole ollut mitään ongelmaa. Ala-asteella kokeili meidän kärsivällisyyttä ja silloin lähti pojalta puhelin, pelikoneet ja läppäri takavarikkoon vähäksi aikaa. Ei ole enää sen jälkeen kokeillut ja nyt yläasteella on hyvin hoitanut kouluasiansa. Käyttäytyy hyvin ja meillä kyllä vaikuttaa se, että hänellä on harrastuksia, joista itse pitää ja itse on ne valinnut. Tuo käyttäytyminen ei onnistuisi meillä ja ollaan sanottukin, että kun hoidat koulun hyvin ja käyttäydyt hyvn niin me ollaan rentoja vanhempia, mutta jos lähdet sekoilemaan niin rentous loppuu siihen paikkaan.
Muistan kun sisko oli teini-ikäinen ja kotona oli koko ajan jäätävä huuto, kun vanhemmilla paloi pinna hänen kanssaan.
Mutta kun sun 8-luokkalainen poikas ei vielä oikein ole edes murrosiässä. Odottele...
Kyllä ainakin tytöillä on 8-luokalla teini-ikä pahimmillaan. Sen jälkeen alkaa helpottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13v. lapsi pyyhkii nössövanhemmillaan pöytää.
Konstit on monet.
Oi aikoja oi tapoja!
Vierailija kirjoitti:
Mitään en tuollaisesta käytöksestä tiedä, vaikka kolmen teinin äiti olenkin, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, että kuvaisin salaa teinin raivoamista ja näyttäisin videon hänelle. Voisi sitten miettiä, kuinka fiksulta näyttää videolla.
Ei!!! Tuohan on sotatila. Tuolla pilaat välit lopullisesti ja luottamus katoaa. Pahemman luokan marttyrointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikien pahin teini-ikä alkaa myöhemmin kuin tytöillä. Käsittääkseni
Vierailija kirjoitti:
Mikä on siis se ongelma? Miksi aikoo päätään, miksi pitää perhettä hälytystilassa?
Onko kasvatustyö jäänyt tekemättä? Koska olet viimeksi keskustellut ja viettänyt aikaa nuoren kanssa. Mitä nuori siis sanoo, mitä mahdollisesti haluaisi sanoa, mutta ei pysty sanoittamaan?
Tämä teini oli yli 10 vuotta sitten taapero. Kasvatus alkaa SIELTÄ. Ei ole hirveesti tehtävissä teininä, jos teini on saanut liian rajattoman kasvatuksen.
Huom: Rajaton kasvatus EI ole kasvatusta. Vaan se on vanhempien: Laiskuutta, uusavuttomuutta, helpolla pääsyä ja tietämättömyyttä.
Hyvä vanhempi: et ole lapsesi kaveri , etkä alainen ja palvelija. OLE JÄMERÄ VANHEMPI. Pidä tehdyistä säännöstä kiinni.
Voi huoletta sanoa , että nyky vanhemmat ovat enemmän lepsuja ja lelliviä ja lapsiaan passaavia vanhempia, kuin liian tiukkoja vanhempia.
Jo alle 2 vuotias hoksaa mikä konsti tepsii, että saa tahtonsa läpi ! Lapset ovat "ovelia". Saatikka sitten teini , kun äiti silloin tällöin lipsuu säännöistä, kun tarpeeksi raivoaa, niin t o d e l a k i n teini käyttää tuota raivoamisen keinoaan yhä lisää ja lisää ja lisää.... Sillä hän saa valtaa . Mutta valta pitää olla SINULLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään en tuollaisesta käytöksestä tiedä, vaikka kolmen teinin äiti olenkin, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, että kuvaisin salaa teinin raivoamista ja näyttäisin videon hänelle. Voisi sitten miettiä, kuinka fiksulta näyttää videolla.
Ei!!! Tuohan on sotatila. Tuolla pilaat välit lopullisesti ja luottamus katoaa. Pahemman luokan marttyrointia.
Yleensä homma menee niin, että lapsi käy sotaa missä kaikki keinot ovat sallittuja, kun taas vanhemmat joutuvat noudattamaan lastenoikeuksia ja heidän keinovalikoimansa on siksi hyvin rajattu. Tästä syystä valta perheissä on usein lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kommentoimassa vain niiden herranterttu-teinien äidit ja sellaiset, jotka luulee, että lasta ei ole tähän asti kasvatettu. Meillä lapset on todellakin kasvatettu, eikä toisen teinin kanssa ole ollut juurikaan vääntöä. Mutta tämä toinen oli juuri kuin teidän teini!!! Olisin voinut tuon itse kirjoittaa. Täälläkin moni aukoo päätänsä, että laittakaa rajat yms yms. Meillä laitettiin rajoja, jopa siihen asti, että kerran teinin riehuessa kutsuttiin poliisit. Valitettavasti meillä rauha palasi taloon vasta sillä että tämä lapsi muutti pois lukion jälkeen.
Meillä ei poliisia kutsuttu, mutta teinihelvetti alkoi perheessä yhden nuoren kanssa, hänen ollessa 12- vuotias. Pahimmat vuodet olivat 12-16. Kiukkua piisasi siihen asti kun nuori muutti kotoa pois 18- vuotiaana.
Kämppä oli aina sotkussa, mitään kotitöitä ei suostunut harkitsemaan pyydettäessä, käskettäessä tai mitenkään. Koulu meni päin h..vettiä. Peruskoulusta pääsi jotenkin kummasti 7: n keskiarvolla, vaikkei juuri koskaan kirjoja avannut. Toisen asti koulutus on takunnut pahasti. Elämä on ollut kiukkuamista, muiden syyttelyä ja epätasapainoista laidasta laitaan temuamista. Muiden perheen nuorten murrosiän on menneet normaalin rajoissa. Ihan tavallinen perhe ollaan, mutta ap. Ymmärrän sinua. Sitä ei kukaan voi käsittää ennenkin sen on itse omassa perheessään kokenut.
se loppuu viimeistään nuoren kotoa poismuuttoon. Jos mikään ei auta sitä ennen. Tsemppiä!
Aika moni on kirjouttanut, että puhelimen käyttöä ei saa rajoittaa, koska teinin koko sosiaalinen elämä on siinä puhelimessa. Pahimmillaan onkin. Mutta mitä ihmeen sosiaalista elämää 13-vuotias tarvitsee klo 21-22 jälkeen, jos koulua varten on herättävä viimeistään klo 7?
No se on varmaa, että teini tarvitsee noin 8h hyvää unta.
Päätä rajat, joista pidät kiinni. Tee selväksi, mitä rajojen rikkomisesta seuraa, mutta älä koko ajan uhkaile rangaistuksella. Vaadi tiettyjä asioita, mutta anna teinille vapaus näiden rajojen sisällä. Silloin hän tuntee olevansa turvassa. Ole johdonmukainen ja jämpti, mutta ole reilu.
Kerro, että rakastat. Kerro myös, jos sulla alkaa mennä hermo. Yritä ujuttaa huumoria mukaan elämään. Säilytä yhteys nuoreen. Juttele ja kysele, vaikket saisi aina vastauksia. Varaudu siihen, että tilanne voi jatkua vuosia. Mutta kyllä se vähitellen helpottaa. Ne ajat, kun tyttö oli kiva, kiltti ja mukautuva lapsi on ohi, hyväksy se. Kun teini on mennyt murrosiän mankelin läpi, sieltä voi tulla ulos tasapainoinen nuori aikuinen, joka eräänä päivänä juttelee sun kanssa fiksuja ja siinä sitä vanhempana sitten ihmettelee, että mitä oikein tapahtui.
t. 3 lasta aikuiseksi saatellut äiti
Vierailija kirjoitti:
Tuli muistot mieleen kun siivosin viimeisen päälle teinin huoneen. Poika avasi oven ja säikähti. Ovi kiinni ja peruutti taaksepäin. Oni järkytys nähdä se räjähtänyt luukku siistinä ja puhtaana.
Vähän niin kuin anoppi teillä? Menit sitten teinin reviirille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika on 8-luokkalainen ja yläasteella ei ole ollut mitään ongelmaa. Ala-asteella kokeili meidän kärsivällisyyttä ja silloin lähti pojalta puhelin, pelikoneet ja läppäri takavarikkoon vähäksi aikaa. Ei ole enää sen jälkeen kokeillut ja nyt yläasteella on hyvin hoitanut kouluasiansa. Käyttäytyy hyvin ja meillä kyllä vaikuttaa se, että hänellä on harrastuksia, joista itse pitää ja itse on ne valinnut. Tuo käyttäytyminen ei onnistuisi meillä ja ollaan sanottukin, että kun hoidat koulun hyvin ja käyttäydyt hyvn niin me ollaan rentoja vanhempia, mutta jos lähdet sekoilemaan niin rentous loppuu siihen paikkaan.
Muistan kun sisko oli teini-ikäinen ja kotona oli koko ajan jäätävä huuto, kun vanhemmilla paloi pinna hänen kanssaan.
Mutta kun sun 8-luokkalainen poikas ei vielä oikein ole edes murrosiässä.
Pojilla murrosikä saattaa tulla vasta reilusti peruskoulun jälkeen.
Eli ktäyseessä on vain se, että sinä rajoitat liikaa. Eki haastat riitaa suotta.