Lue keskustelun säännöt.
Teinin käytös romuttaa koko perheen
26.01.2024 |
Meillä on tilanne, että 13v teinin käytös on muuttunut rajusti viime vuodesta. Aiemmin niin rauhallinen ja kiltti on muuttunut päätäaukovaksi ja isottelevaksi villiksi, joka tuntuu elävän jossain suuruuden ja vapauden harhassa kun yläaste alkoi. Hän tuntuu hallitsevan kaikkea tilaa tällä hetkellä perheessä käytöksellään niin että perheen yleinen ilmapiirikin alkaa jo tulehtua ja se vaikuttaa kaikkien mielialaan. Jopa nuorempi sisarus on alkanut muuttua iloisesta ja aktiivisesta vetäytyneemmäksi ja vanhempien parisuhde on kovilla, kun kaikki asiat tuntuvat pyörivän vain teinin ja hänen päähänpistojen ympärillä. Milloin pitää päästä heti kaupungille tai soitellaan pitkin päivää töihin milloin mistäkin mitättömästä asiasta tai tehdään vaan asioita vaikka kielletään ja perustellaan miksi juuri sillä sekunnilla ei asiaa voi tehdä. Tämä sitten aihettuttaa lisää harmaita hiuksia ja vaikka annetaan arestia tai puhelin menee hyllylle, niin meno vaan jatkuu ja äityy teinin osalta jopa välillä ihan fyysiseksi varsinkin kun puhelin otetaan pois.
Teini käytännössä pitää hereillä koko perheen yöhön asti mitä mielikuvituksellisimmilla verukkeilla vaikka kaikki keinot puhelimen ja tv:n sulkemisesta aina asiallista puheesta kovasanaiseen käskyttämiseen asti on käytössä ja aamut on sitten yhtä taistelua ja huutoa kun kouluun pitää lähteä, kun yöunet eri vain riitä. Jos itsekin voisi jonain aamuna nukkua pidempään niin siitä ei tule mitään kun show alkaa heti aamusta. Koulun jälkeen taas lorvitaan puhelimella ja mitään koulutöitä ei aloita ennenkuin on aivan pakko. Pahimmillaan läksyjä tehdään arkenakin yöllä, mutta sen verran on vastuuta että läksyt sentään tehdään. Muutenkin yövalvominen on se juttu mitä pitää tehdä aivan pakolla.
Se, että kaikki aika ja energia menee teinin oikkujen kanssa tapellessa on pois myös nuoremmalta sisarukselta ja oma jaksaminen on kovilla. Asiaa ei helpota että vanhempien työt ovat kuormittavia ja päivätkin joskus venyvät. Nuorempi sisarus moittii joka ilta kuin perheen illat on menneet pilalle kun yksi vaan huutaa ja riehuu. Vanhempienkin välit ja kestävyys on kovilla ja parisuhdeaikaa mihinkään asiaan ei enää käytännössä ole. Isovanhempia voi valitettavan harvoin enää hyödyntää heidän iän ja sairauksien vuoksi, joten mistään yökyläilyistäkään ei tule enää mitään. Aiemmin vielä pystyttiin lähtemään vaikka kylpylään tai muuten vaan pitämään lapsivapaa viikonloppu kun olivat paremmassa kunnossa, mutta nyt ne on käytännössä mahdottomuus.
Olen jo alkanut miettimään eroakin tämän vuoksi, että saisi edes hetken hengittää vaikka tiedän että se olisi järjetön ajatus lasten kannalta ja puolisoakin edelleen rakastan syvästi.
Pahoittelen pitkää avautumista, mutta kertokaas kohtalotoverit, miten olette selvinneet tästä tilanteesta? Alkaa olla omat ja puolison voimat aika vähissä ja teini ikä vasta alussa ja toinen perässä tulossa.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Onko teinillä telkkari omassa huoneessa vai miksi sulkemisesta vääntö? Meillä vaan olohuoneessa ja teinit mielummin sulkeutuivat omaan huoneeseen illalla. Puhelimen käytön rajoitus on hankalampi. Kunnioitin myös nuorteni yksityisyyttä joten en sitä itselleni ottanut. Sain kuitenkin sovittua tilanteen rauhoittamiseksi, että laitettiin teinin huoneen lukolliseen laatikkoon puhelin yöksi ja avain minulla.
Nuorten elämä on siellä somessa joten ei sitäkään voi lähteä liikaa rajoittamaan.
En ole aloittaja mutta me vanhemmat säädämme lapsen puhelimeen käyttörajat. Puhelin menee tiettyyn kellonaikaan kiinni ja aukeaa tiettyyn aikaan. Tarvittaessa suljetaan muulloinkin. Ei tarvi puhelinta häneltä ottaa kun voimme omilla puhelimilla säätää rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monissa maissa ulkomailla perheissä ei ole tätä ongelmaa. Minkään näköistä teiniuhmaa ei tapahdu, koska se tietää heti väkivaltaa. Väkivallan uhka tekee siis tehokkaasti tottelevaiseksi.
Suomessa tätä ei ole käytössä, joten teinit perseilevät miten huvittaa. Ei tule tarpeeksi tuntuvaa rangaistusta joten perseily jatkuu.
Nuoriso aiheuttaa mm väkivallan tilanteita ja tekevät pahaa ilkivaltaa kauppakeskuksissa, aikuisille huudellaan,haistatellaan joissain kaupungeissa ihmiset eivät uskalla tiettyyn aikaan mennä kauppakeskuksiin,niin suurta häiriötä nuorisojengeistä on eikä yksi vartija saa kuriin ja poliisit,Kuinkas muutenkaan ovatv"voimattomia".
Vierailija kirjoitti:
Ennen teinitkin osannut sentään jotenkuten käyttäytyä,kaikki muuttui älypuhelimen yms sähköisten vempeleiden tultua markkinoille, ennen vanhemmat määräsivät ja laativat säännöt,nykyään ne on lapset...
Tuosta olen kyllä eri mieltä. Olen nyt 40+ ja samanlainen olen teininä ollut kuin aloittajan lapsi.
Kiitoksia kaikille vastauksistanne, myös niistä asiattomista. Hienoa kuulla, että tilanteemme on tuttu monelle ja emme ole asian kanssa yksin. Kiitoksia kaikista tsemppiviesteistä.
Paljon erilaisia ajatuksia on itsellenikin herännyt lukiessani läpi tätä keskustelua ja pisti miettimään miten suhtaudumme tiettyihin asioihin. Pitää ottaa kokeiluun myös ehdotettu tapa lähteä toisen kanssa ulos ja jättää teini välillä omiin oloihinsa ja keskustella nuoremmalle myös teinin tilanteesta enemmän.
Teinillämme on isona ongelma on puhelin ja sen ääressä jatkuva päivystäminen, koska siellä on koko sosiaalinen elämä. Snäppejä ja muita ilmoituksia tulee jatkuvalla syötöllä ja niihin pitää aina reagoida ja tubessa on kaikkea mielenkiintoista. Sen vuoksi puhelinaikaa on rajoitettu ja siitä saa jatkuvasti tapella, koska jos sitä ei rajoita niin mitään muuta ei päivän aikana tehdä (kokeiltu on ilman rajoituksiakin useamman kerran) ja kouluhommat ja uni kärsii. Selkeästi on riippuvainen siitä ja tämän kanssa tehdään töitä kaikenaikaa tasapainon löytämiseksi. Asiaa ei kuitenkaan paljon helpota se kun koulussakin puhelimella päivystetään kaikki välitunnit. Ja usein rajoituksista tulee raivomaista, joka on kyllä selkeä viite riippuvuuteen jonka olemme tunnistaneet.
Voimia ei vaan meinaa riittää enää parisuhteeseen kaiken tämän keskellä. Itselläni on huoli siitä missä kunnossa parisuhde on kun teini aikanaan rauhoittuu, kun se jää auttamatta jalkoihi. Emme ole enää aikoihin keskustelleet mistään parisuhteeseen liittyvästä vaan kaikki aiheet liittyvät nykyään vain teinin edesottamuksiin, nuoremman kouluun ja harrastuksiin ja omiin töihin. Hyvä kun ehtii antaa edes pusun muutaman kerran viikossa. Tiedän, että tämä on ihan päälaellaan, mutta itse en ainakaan voi keskittyä mihinkään parisuhdejuttuihin, kun mielen valtaa kaikki edellämainittu.
-AP
Teini on keskenkasvuisuudessaan vielä epävarma ja itsekeskeinen, tunnesäätelytaidot kuin taaperolla. Mielestään kuitenkin aikuisen oikeudet näkee hänelle kuuluvana mutta velvollisuudet vielä etäisiä. Ärsyttää ja tulee hölmöiltyä. Kotona puretaan tätä kaikkea vaatimalla ja möykkäämällä. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää ja jos keskusteltavaa on, se hoidetaan normaalilla volyymilla tai sitten ei asiat etene. Toki aikuisen hyvä tarjota myös huolenpitoa, kuuntelua ja välittämistä, vaikkei tunnukaan siltä että viesti menee perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia kaikille vastauksistanne, myös niistä asiattomista. Hienoa kuulla, että tilanteemme on tuttu monelle ja emme ole asian kanssa yksin. Kiitoksia kaikista tsemppiviesteistä.
Paljon erilaisia ajatuksia on itsellenikin herännyt lukiessani läpi tätä keskustelua ja pisti miettimään miten suhtaudumme tiettyihin asioihin. Pitää ottaa kokeiluun myös ehdotettu tapa lähteä toisen kanssa ulos ja jättää teini välillä omiin oloihinsa ja keskustella nuoremmalle myös teinin tilanteesta enemmän.
Teinillämme on isona ongelma on puhelin ja sen ääressä jatkuva päivystäminen, koska siellä on koko sosiaalinen elämä. Snäppejä ja muita ilmoituksia tulee jatkuvalla syötöllä ja niihin pitää aina reagoida ja tubessa on kaikkea mielenkiintoista. Sen vuoksi puhelinaikaa on rajoitettu ja siitä saa jatkuvasti tapella, koska jos sitä ei rajoita niin mitään muuta ei päivän aikana tehdä (kokeiltu on ilman rajoituksiakin useamman kerran)
Olen tuo, joka ylempänä kirjoitti, että meillä ei auttanut mitään. Kommentoin vielä, että meillä oli parisuhde ihan paitsiossa monta vuotta, kun kaikki pyöri teinin ympärillä. Nyt kun teini ei enää asu kotona, olemme taas voineet hoitaa niin itseämme kuin parisuhdettakin. Yhdessä ollaan, entistä vahvempina.
Puhelin pois kokonaan teiniltä, ainakin yöksi. Kuka maksaa teinin liittymän? Jos te aikuiset, niin valta on teillä. Mutta jos teini maksaa itse, niin sitten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on hukassa. Siitähän on kokoajan lööppejä lehdissä, mediassa ym.. ym. Ei osata olla vanhempia. Ei uskalleta?
Ehkä omassa lapsuudessa oli liikaa kuria, niin ei sitten uskalleta osoittaa minkäänlaisia sääntöjä omille lapsille?
Kasvatusasiantuntijat ja lastensuojelu eivät enää hyväksy kurinpitoa. Ja esim. lastensuojeluilmoituksia tehdään vuosi vuodelta yhä enemmän, joten vanhempana sitä on vähän pakko ottaa huomioon lastensuojelun mielipide.
Minä minä minä ulinaa pahimmasta päästä. Eroa vaan niin saat hetken omaa aikaa 🙊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, ettei lapsia enää nykyaikana hankita, tämän keskustelun otoksella kun suurin osa näyttää ajattelevan, että teini-ikään nyt vaan kuuluu, että saa haukkua muita, huutaa, jättää kotityöt tekemättä ja valvoa kaikki yöt läpeensä. Täydellinen vanhempi ottaa tämän kaiken vastaan myhäillen, ihan sama vaikka itse ja muu perhe hajoaa ympärillä...
Ap, sympatiat sinulle. Et vaikuta minusta miltään minä minä ihmiseltä. Koita saada jotenkin järjestetyksi myös omaa (ja sisaruksen) hengähdysaikaa. Jos kännykkä riippuvuus on noin paha, että aiheuttaa raivokohtauksia, niin voisiko siihen hakea apua jostakin?
Puhelimesta. Kuvitelkaapa itsellenne "ystävä", joka harrastaa amatööripsykologiaa ja on vakuuttunut, että sinun kuuluu olla hänen terapeuttinsa. Raivostuu ja loukkaantuu, jos et heti vastaa. Olit sitten töissä, harrastuksissa, vessassa, suihkussa, syömässä tai nukkumassa. Lopulta itsekin luulet, että tuon ihmisen elämä romahtaa, jollet ole koko ajan saatavilla. Ja alat pitää itseäsi tärkeänä ihmisenä häirikölle.
Minun 14 vuotiaalla tyttärelläni oli tuollainen häirikköystävätär. Tyttöni oli lopulta itse ihan sekaisin tuosta jatkuvasta draamasta, eläytyi siihen, raivosi, ei nukkunut hyvin, koulu kärsi pahasti jne. Eli näin jälkikäteen ajateltuna puhelin olisi pitänyt raa'asti määrätä jäähylle klo 22. Minähän sen laskun maksoin (tai oisin voinut jättää maksamatta) ja samoin olisin voinut myös tarkistaa operaattorin sivuilta onko sääntöä noudatettu. Kaduttaa edelleen.
Ja ei: minun ei olisi pitänyt ryhtyä sosiaalitantaksi selvittämään, onko häiriköllä huolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen, että olisiko lapselle tapahtunut jotakin, joka häntä stressaa ja masentaa, ja jonka hän salaa. Yläkoulussa kiusaamista tai jotain muuta stressinaihetta? Nähnyt salaa kovaa pornoa tms. Joutunut hyväksikäytetyksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on hukassa. Siitähän on kokoajan lööppejä lehdissä, mediassa ym.. ym. Ei osata olla vanhempia. Ei uskalleta?
Ehkä omassa lapsuudessa oli liikaa kuria, niin ei sitten uskalleta osoittaa minkäänlaisia sääntöjä omille lapsille?
Kasvatusasiantuntijat ja lastensuojelu eivät enää hyväksy kurinpitoa. Ja esim. lastensuojeluilmoituksia tehdään vuosi vuodelta yhä enemmän, joten vanhempana sitä on vähän pakko ottaa huomioon lastensuojelun mielipide.
Ei kurinpito ole = väkivalta. Ja jos se äitin ja iskän herranterttu tekee lastensuojeluilmoituksen siitä, että äidillä meni hermot ja huusi ja raivosi pikkuiselle naperolleen + paini naperon kanssa kännykän kaniin niin sitten on kyllä jo ongelma jossain muualla kuin siinä äidissä.
Tämmöisissä tapauksissa ehkä saattaa tulla jo laitoshoito kyseeseen nuorelle? Jos siis tehtailee asiattomia lasuja omista vanhemmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia kaikille vastauksistanne, myös niistä asiattomista. Hienoa kuulla, että tilanteemme on tuttu monelle ja emme ole asian kanssa yksin. Kiitoksia kaikista tsemppiviesteistä.
Paljon erilaisia ajatuksia on itsellenikin herännyt lukiessani läpi tätä keskustelua ja pisti miettimään miten suhtaudumme tiettyihin asioihin. Pitää ottaa kokeiluun myös ehdotettu tapa lähteä toisen kanssa ulos ja jättää teini välillä omiin oloihinsa ja keskustella nuoremmalle myös teinin tilanteesta enemmän.
Teinillämme on isona ongelma on puhelin ja sen ääressä jatkuva päivystäminen, koska siellä on koko sosiaalinen elämä. Snäppejä ja muita ilmoituksia tulee jatkuvalla syötöllä ja niihin pitää aina reagoida ja tubessa on kaikkea mielenkiintoista. Sen vuoksi puhelinaikaa on rajoitettu ja siitä saa jatkuvasti tapella, koska jos sitä ei rajoita niin mitään muuta ei päivän aikana tehdä (kokeiltu on ilman rajoituksiakin useamman kerran)
ADHD-tutkimuksille saattaisi myös olla aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on hukassa. Siitähän on kokoajan lööppejä lehdissä, mediassa ym.. ym. Ei osata olla vanhempia. Ei uskalleta?
Ehkä omassa lapsuudessa oli liikaa kuria, niin ei sitten uskalleta osoittaa minkäänlaisia sääntöjä omille lapsille?
Kasvatusasiantuntijat ja lastensuojelu eivät enää hyväksy kurinpitoa. Ja esim. lastensuojeluilmoituksia tehdään vuosi vuodelta yhä enemmän, joten vanhempana sitä on vähän pakko ottaa huomioon lastensuojelun mielipide.
Ei kurinpito ole = väkivalta. Ja jos se äitin ja iskän herranterttu tekee lastensuojeluilmoituksen siitä, että äidillä meni hermot ja huusi ja raivosi pikkuiselle naperolleen + paini naperon kanssa kännykän kaniin niin sitten on kyllä jo ongelma jossain muualla kuin siinä äidissä.
Tämmöisissä tapauksissa ehkä saattaa tulla jo laitoshoito kyseeseen nuorelle? Jos siis tehtailee asiattomia lasuja omista vanhemmistaan.
Mutta kun lastensuojelun mukaan se raivoaminenkin on huonoa kasvatusta. Samoin kuin perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta on huonoa kasvatusta. Asiat pitää tehdä positiivisuuden ja ilon kautta ja aina muistaen lapsen tunnetaidot.
Otappa lapsesi kahdenkeskiseen jutteluun. Ei huutaen vaan rauhallisesti jutellen.
Ota syliin ja juttele rauhallisesti ja sopikaa miten tästä eteen päin.
Huomiota lapsesi kaipaa. Menkää viikonloppuna kaksistaan elokuviin, shoppailee, syömään tai muuta. Ennen kaikkea huomiota nyt.
Eiks hänelle oo tuttua esim KOTIINTULOAIKA sekä arkena että viikonloppuina ? Itellä ei ainakaan ollu mitään suurta ongelmaa aikoinaan, nyt 48-v vammaisena naisena. Ja kummiski ny joku taas vahtii esim mun rahan käyttöä, et mukamas on paljo rästilaskujatuski niit ny ihan monen tuhannen euron edestä on.mut nii se akka o väittäny äitille, vaik sil o tietääkseni vaitiolovelvollisuus. Ja edelline sellanen akka vei aika paljo rahaa mult, jotaki 5-6000 €. Pieni summa ? Mulle iso. Ny köyhänä ihmisenä yritän pärjätä 20:n €:n viikkorahalla. sorryt, eksyin aiheest.ja äitil on rutkasti enemmän rahaa käytössään, ku mul koskaan. Ja se on vinkumassa rahaa takas ties mistä..pienikin summa on saatava takas.
no, taas eksyin..mut kannattaa asettaa kunnon rajat lapselle jo paljon aiemmin, ettei tuu tällastä hommaa.koulu on sitä varten, et siellä saa tavata kavereitaan, ei koskaan vapaa-ajalla. Työt ensin ainakin, siis pakolliset kotityöt, esim vessan siivous ei joka päivä mut muutaman kerran viimossa ja ehdottomasti omat jäljet joka paikasta siivotaan itse, ei kukaan muu ! Nää pitää oppia jo aikaisessa vaiheessa, ton ikäiselle voi olla jo vähä liian myöhäst.eihän koulussakaan saa käyttäytyä miten tahtoo
Poika on 8-luokkalainen ja yläasteella ei ole ollut mitään ongelmaa. Ala-asteella kokeili meidän kärsivällisyyttä ja silloin lähti pojalta puhelin, pelikoneet ja läppäri takavarikkoon vähäksi aikaa. Ei ole enää sen jälkeen kokeillut ja nyt yläasteella on hyvin hoitanut kouluasiansa. Käyttäytyy hyvin ja meillä kyllä vaikuttaa se, että hänellä on harrastuksia, joista itse pitää ja itse on ne valinnut. Tuo käyttäytyminen ei onnistuisi meillä ja ollaan sanottukin, että kun hoidat koulun hyvin ja käyttäydyt hyvn niin me ollaan rentoja vanhempia, mutta jos lähdet sekoilemaan niin rentous loppuu siihen paikkaan.
Muistan kun sisko oli teini-ikäinen ja kotona oli koko ajan jäätävä huuto, kun vanhemmilla paloi pinna hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Poika on 8-luokkalainen ja yläasteella ei ole ollut mitään ongelmaa. Ala-asteella kokeili meidän kärsivällisyyttä ja silloin lähti pojalta puhelin, pelikoneet ja läppäri takavarikkoon vähäksi aikaa. Ei ole enää sen jälkeen kokeillut ja nyt yläasteella on hyvin hoitanut kouluasiansa. Käyttäytyy hyvin ja meillä kyllä vaikuttaa se, että hänellä on harrastuksia, joista itse pitää ja itse on ne valinnut. Tuo käyttäytyminen ei onnistuisi meillä ja ollaan sanottukin, että kun hoidat koulun hyvin ja käyttäydyt hyvn niin me ollaan rentoja vanhempia, mutta jos lähdet sekoilemaan niin rentous loppuu siihen paikkaan.
Muistan kun sisko oli teini-ikäinen ja kotona oli koko ajan jäätävä huuto, kun vanhemmilla paloi pinna hänen kanssaan.
Mutta kun sun 8-luokkalainen poikas ei vielä oikein ole edes murrosiässä. Odottele...
Tämä on vain huonoa esimerkkiä teinille, pian hän kuvaa vanhempia salaa. En suosittele.