Lue keskustelun säännöt.
HS: Merkitys on kateissa - harvinaisen hyvä juttu!
25.01.2024 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010074343.html
MIELENTERVEYSKRIISI onkin osa yhteiskunnan muutosta, Kim Kronström ajattelee. Hänestä arvojen murros on väistämätön kehityssuunta, joka koskee meitä kaikkia.
Se ei ole hyvä tai paha. Se on vähän kuin sähkö olemassa, eikä sitä oikein saa pois. Siinä on hyviä ja huonoja puolia.
Nuorten ahdistusta pitää tietenkin hoitaa ja mielenterveyspalveluita tarjota. Hänestä yksilöiden ongelmien ratkominen ei kuitenkaan ratkaise kaikkea eikä kaikki ole yksilön vastuulla.
Eivät kaikki suomalaiset voi käydä terapiassa. Täytyy olla muitakin keinoja: tunnetaitoja, yhteisöllisyyttä ja puhetta arvoista.
Monet Kronströmin kohtaamat nuoret kokevat, että vika on heissä ja että vain he myöhästyvät kilpajuoksusta kohti hyvää elämää.
Hänestä olisi tärkeää puhua avoimesti pettymyksistä ja sanoittaa arvojen murrosta esimerkiksi kouluissa. Kertoa nuorille suoraan, että joskus ahdistaa, joskus itkettää ja joskus on vaikea päättää, mitä elämältään haluaa.
Ne ovat fiksuja ja normaaleja ajatuksia. Kun annetaan niille tilaa, kerrotaan, että kukaan ei ole yksin niiden kanssa.
Äskettäin kuollut ystäväni suhtautui aina tavatessamme huvittuneen myötätuntoisesti sekä itseensä että elämään. Suosittelen huvittuneen myötätuntoista asennetta itselleni ja muille, ainakin kokeiluun.
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenvanhaan
tarvittiin kaikkia niin perheessä kuin yhteisössäkin, jotta pärjättiin ja saatiin kaikki tehdyksi ja varsinkin talven ajan elanto turvattua. Lapset olivat työssä mukana, oppivat hyvin monet taidot ja työt luonnollisesti ja isompana työpanoksellaan olivat välttämättömiä yhteisölleen.
Nykyisin
mihinkään ei ole mitään "pakkoa", mitään ei saa pakottaa eikä vaatia. Ja silloin jää tavallaan tuuliajolle, ei ole tarpeen yhteisölleen eikä aina edes perheelleen eikä myöskään aina edes perus-elämäntaidot tule opituiksi. Nykyisin vain oleillaan ja viihdytään, ja viihdytetään itseä, kärjistetysti sanottuna.
Siksikin saattaisi olla hyvä, että jokainen lapsi ja nuori kuuluisi johonkin vapaa-ajan "vapaaehtoisporukkaan", joka tekisi joitakin pikkuavustusjuttuja esimerkiksi vanhuksille. Vastuu kasvattaa, kouluttaa, opettaa ja antaa hurjasti itseluottamusta ja kokemusta siitä, että on välttämätön osa yhteisöä. "Ilman juuri minua ei tulla toimeen."