Lue keskustelun säännöt.
HS: Merkitys on kateissa - harvinaisen hyvä juttu!
25.01.2024 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010074343.html
MIELENTERVEYSKRIISI onkin osa yhteiskunnan muutosta, Kim Kronström ajattelee. Hänestä arvojen murros on väistämätön kehityssuunta, joka koskee meitä kaikkia.
Se ei ole hyvä tai paha. Se on vähän kuin sähkö olemassa, eikä sitä oikein saa pois. Siinä on hyviä ja huonoja puolia.
Nuorten ahdistusta pitää tietenkin hoitaa ja mielenterveyspalveluita tarjota. Hänestä yksilöiden ongelmien ratkominen ei kuitenkaan ratkaise kaikkea eikä kaikki ole yksilön vastuulla.
Eivät kaikki suomalaiset voi käydä terapiassa. Täytyy olla muitakin keinoja: tunnetaitoja, yhteisöllisyyttä ja puhetta arvoista.
Monet Kronströmin kohtaamat nuoret kokevat, että vika on heissä ja että vain he myöhästyvät kilpajuoksusta kohti hyvää elämää.
Hänestä olisi tärkeää puhua avoimesti pettymyksistä ja sanoittaa arvojen murrosta esimerkiksi kouluissa. Kertoa nuorille suoraan, että joskus ahdistaa, joskus itkettää ja joskus on vaikea päättää, mitä elämältään haluaa.
Ne ovat fiksuja ja normaaleja ajatuksia. Kun annetaan niille tilaa, kerrotaan, että kukaan ei ole yksin niiden kanssa.
Äskettäin kuollut ystäväni suhtautui aina tavatessamme huvittuneen myötätuntoisesti sekä itseensä että elämään. Suosittelen huvittuneen myötätuntoista asennetta itselleni ja muille, ainakin kokeiluun.
Kommentit (81)
Kotonahan lapset kasvatetaan ja sivistetään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän köykäisen ja konservatiivisen tuntuista analyysiä. Auktoriteettien ja protestanttisen työmoraalin puute aiheuttaa mielenterveyskriisin?
Itsellä tulee mieleen muita mahdollisia selityksiä:
- terapiayhteiskunta joka laittaa lapset jo päiväkoti-ikäisestä alkaen jatkuvasti miettimään että miltä minusta nyt tuntuu
- lapset altistuvat yhä aikaisemmin ja yhä useammin pornolle, joka on yhä sairaampaa
- someaddiktio ja somekiusaaminen, ulkonäkökeskeisyys
- psyykenlääkkeitä ja psykostimulantteja tarjotaan liian monelle
- luokkayhteiskunnan paluu
- kilpailu opiskelupaikoista siirtynyt varhaisempaan vaiheeseen ja muut koulutuksen muutokset
ketjussa mainittiin jo että taustalla naisten asema.
-terapiayhteiskunta vaatii että heijastetaan kaikki omiin tunteisiin. Naisten aikaansaannosta.
-lapset altistuu sille mille ne annetaan altistua. yh:t ei ehdi eikä kiinnosta vahtia lasten netin käyttöä.
-psykiatria on naisvaltainen ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän köykäisen ja konservatiivisen tuntuista analyysiä. Auktoriteettien ja protestanttisen työmoraalin puute aiheuttaa mielenterveyskriisin?
Itsellä tulee mieleen muita mahdollisia selityksiä:
- terapiayhteiskunta joka laittaa lapset jo päiväkoti-ikäisestä alkaen jatkuvasti miettimään että miltä minusta nyt tuntuu
- lapset altistuvat yhä aikaisemmin ja yhä useammin pornolle, joka on yhä sairaampaa
- someaddiktio ja somekiusaaminen, ulkonäkökeskeisyys
- psyykenlääkkeitä ja psykostimulantteja tarjotaan liian monelle
- luokkayhteiskunnan paluu
- kilpailu opiskelupaikoista siirtynyt varhaisempaan vaiheeseen ja muut koulutuksen muutokset
Taisit lukea vähän huolimattomasti. Esim. työ oli vain yhden aikakauden tärkein merkityssisältö. Kyllä hän puhui mm. kilpailun lisääntymisestä ja paljon muustakin. Ei ole mi
Oli maailma miten raaka ja kova kilpailu niin se ei ole mikään syy ettei kasvata omia lapsia. Hyvin kasvatettu mukula kestää kovaakin kilpailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotoa saadut arvot ovat ratkaisevat: eläminen maata ja toisia ihmisiä lähellä. Vähemmän maailman hulluutta somessa ja enemmän jaettuja hetkiä ihmisten, luonnon ja kirjojen kanssa. Arvotyhjiö seuraa siitä, että kaikkea tarpeetonta skeidaa ja loputonta kasvua ja kaikessa ylityydytystä syötetään joka tuutista. Vähemmän on enemmän ja luonto on arvokkain vaalittava pääoma.
Lapset, niissä on kaiken toivo ja tulevaisuus.
jaa-a. Minä luin lapsilleni joka ikinen ita kaunokirjalliisuutta siihen asti, että olivat 12-vuotiaita. Olimme aina perheenä, vietimme aikaa yhdessä, tehden kaikkea. Ruutuaika oli rajoitettu.Silti toinen lapseni masentui vakkavasti teinivuosina.
Oliko isä kuvioissa?
Oli. Ja akti
Eipä taida löytyä teiniä joka ei olisi masentunut. Kuuluu ikään.
Itse asiassa ei ollut milään tavalla hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Firma jonka lumihiutaletoimittajat ei kestä ollenkaan työnsä tai tekojensa kritisointia ei ole kelvollinen jakamaan muille minkäänlaisia ohjeita yhtään mistään.
Tämä on Helsingin Sanomien juttu, ei Suomen Uutisten.
Itse koen, että kyllä perhe (kumppani ja lapset) tuo merkitystä elämään. Yhä harvemmalla nuorella on lapsia tai pysyvää parisuhdetta. On tinder kulttuuria, vapauden ja lapsettomuuden ihannointia. Ne eivät kuitenkaan tuo merkitystä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten aseman parantuessa on mielenterveys ongelmat räjähtäneet.
Onkohan sinun omassa asemassa vielä huononnettavaa, jotta olo pääsisi paranemaan?
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua. Mikä tämä arvojen murros on? Mistä arvoista on kyse?
Arvot ovat muuttuneet yleensä aika hitaasti mutta varmasti, esimerkiksi ysärin arvomaailma nyt oli jo ihan erilainen kuin 50-luvun.
Mutta tällä arvojen murroksella kai tarkoitetaan sitä muutaman viime vuoden aikana noussutta ilmiötä, että noin 10% kaikista päättävät sen lopun 90% puolesta, että kaikki totutut normit pitää pistää heti paikalla hyrskyn myrskyn. Eikä suurin osa enemmistöstä kehtaa sanoa ääneen, että nämä myllerrykset tässä mittakaavassa tökkii. Koska harva haluaa leimaantua joksikin muutosvastarintaiseksi konservatiiviksi.
Orgaaninen muutos arvomaailmassa on sellaista, että ihmisille annetaan mahdollisuus itse sisäistää ja hyväksyä muutokset. Pelkään, että tämä pakkotuputettu myllerrys johtaa vielä siihen, että tulee raju heilahdus toiseen suuntaan. Siitä on jo viitteitä länsimaista, että tämän hetken teinit ovat aiempia sukupolvia laajemmin konservatiivisia ja suvaitsemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, miten sen merkityksen löytää? Miten te olette löytäneet itsellenne merkityksen?
Mulla alkoi sen myöntämisestä, etten merkityksellisyyttä kokenut. Lakkasin "päälle liimaamasta" sitä, minkä muiden mielestä pitäisi olla merkityksellistä, ja uskottelemasta, että samat asiat merkitsivät itselleni jotain. Aloin tarkastella sitä, mikä mulla ei toimi ja mitä kohtaan koen vetoa. Vielä en ole perillä lopullisesta merkityksestä, mutta olen tunnistanut, että autonomia on se, mitä tavoittelen. Muilla voi olla mielipiteitä ja voin kuunnellakin hyviä neuvoja, mutta loppujen lopuksi minä olen se, joka päätän elämästäni ja mihin haluan kulkea. Mitä se sitten tuleekaan olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten aseman parantuessa on mielenterveys ongelmat räjähtäneet.
Onkohan sinun omassa asemassa vielä huononnettavaa, jotta olo pääsisi paranemaan?
Minun? puhuttiin ihan yhteiskunnallisesta ilmiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, miten sen merkityksen löytää? Miten te olette löytäneet itsellenne merkityksen?
Mulla alkoi sen myöntämisestä, etten merkityksellisyyttä kokenut. Lakkasin "päälle liimaamasta" sitä, minkä muiden mielestä pitäisi olla merkityksellistä, ja uskottelemasta, että samat asiat merkitsivät itselleni jotain. Aloin tarkastella sitä, mikä mulla ei toimi ja mitä kohtaan koen vetoa. Vielä en ole perillä lopullisesta merkityksestä, mutta olen tunnistanut, että autonomia on se, mitä tavoittelen. Muilla voi olla mielipiteitä ja voin kuunnellakin hyviä neuvoja, mutta loppujen lopuksi minä olen se, joka päätän elämästäni ja mihin haluan kulkea. Mitä se sitten tuleekaan olemaan.
tätä kutsutaan murrosiäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua. Mikä tämä arvojen murros on? Mistä arvoista on kyse?
Arvot ovat muuttuneet yleensä aika hitaasti mutta varmasti, esimerkiksi ysärin arvomaailma nyt oli jo ihan erilainen kuin 50-luvun.
Mutta tällä arvojen murroksella kai tarkoitetaan sitä muutaman viime vuoden aikana noussutta ilmiötä, että noin 10% kaikista päättävät sen lopun 90% puolesta, että kaikki totutut normit pitää pistää heti paikalla hyrskyn myrskyn. Eikä suurin osa enemmistöstä kehtaa sanoa ääneen, että nämä myllerrykset tässä mittakaavassa tökkii. Koska harva haluaa leimaantua joksikin muutosvastarintaiseksi konservatiiviksi.
Orgaaninen muutos arvomaailmassa on sellaista, että ihmisille annetaan mahdollisuus itse sisäistää ja hyväksyä muutokset. Pelkään, että tämä pakkotuputettu myllerrys johtaa vielä siihen, että tulee raju heilahdus toiseen suuntaan.
Puhutaan aina kehityksestä ja kehityksestä. Yhteiskunnan pitää mennä johonkin. Huvittavinta on että kaikki uudet asiat on oikeasti vanhoja ihmiskunnan historiassa ja tuhonneet ne yhteiskunnat missä näitä on kokeiltu. Silti niistä ei saa puhua tai huomauttaa koska silloin leimataan, kuten mainitsit, konservatiiviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle merkitys elämään tuli kun sain lapseni. Eipä sitäkään kauaa kestänyt, lapsihan ei kauhean montaa vuotta tarvitse äitiä niin intensiivisesti. Nyt lapsi on jo aikuinen eikä vastaavaa tunnetta ole enää tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämän yhteiskunnan pitää tarkoituksella olla niin PASKA
Yhteiskunta olemme me ihmiset. Myös sinä.
No miksi tämä valtio on niin paska
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin jotenkin irrallinen haahuilija nuorena, ihmettelin elämän tarkoitusta ja mikään ei tuntunut oikein miltään. Kliseisesti äitiys oli se joka pelasti miettimästä näitä. Sen jälkeen ei enää tarvinnut miettiä mikä on tärkeää ja merkityksellistä.
Juuri niin, ja tämän maan rakentaminen seuraaville sukupolville. Överistä ja liiasta luopuminen, tyytyminen siihen mikä on riittävää ja kaikkein tärkeintä: ihmiset ja toiset elolliset.
Miksi hallitus varastaa ihmisten rahat?
Ihan ensiksi pitäisi opetella irti näistä niinsanotuista sisällöistä. Somet, tuubit, tiktokit ja tämä palsta. Ne ei ole sinun elämän sisältöä vaan jonkun muun.
Ei merkitystä voi sinulle kukaan ojentaa. Ehkä ongelma on, että nuoret ihmiset ovat niin tottuneet siihen, että vanhemmat siloittavat kaiken ja kattavat heille pöydän valmiiksi. Menee sormi suuhun, kun pitäisi alkaa ottamaan itse vastuuta omasta elämästään ja tehdä tehdä pitkäjänteisesti tavoitteiden eteen töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, miten sen merkityksen löytää? Miten te olette löytäneet itsellenne merkityksen?
Mulla alkoi sen myöntämisestä, etten merkityksellisyyttä kokenut. Lakkasin "päälle liimaamasta" sitä, minkä muiden mielestä pitäisi olla merkityksellistä, ja uskottelemasta, että samat asiat merkitsivät itselleni jotain. Aloin tarkastella sitä, mikä mulla ei toimi ja mitä kohtaan koen vetoa. Vielä en ole perillä lopullisesta merkityksestä, mutta olen tunnistanut, että autonomia on se, mitä tavoittelen. Muilla voi olla mielipiteitä ja voin kuunnellakin hyviä neuvoja, mutta loppujen lopuksi minä olen se, joka päätän elämästäni ja mihin haluan kulkea. Mitä se sitten tuleekaan olemaan.
tätä kutsutaan murrosiäksi.
Sitä ei kyennyt ongelmallisessa kodissa käymään läpi, joten hoidetaan nyt vähän jälkijunassa.
mitä lähempänä luontoa sen parempi