Lue keskustelun säännöt.
HS: Merkitys on kateissa - harvinaisen hyvä juttu!
25.01.2024 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010074343.html
MIELENTERVEYSKRIISI onkin osa yhteiskunnan muutosta, Kim Kronström ajattelee. Hänestä arvojen murros on väistämätön kehityssuunta, joka koskee meitä kaikkia.
Se ei ole hyvä tai paha. Se on vähän kuin sähkö olemassa, eikä sitä oikein saa pois. Siinä on hyviä ja huonoja puolia.
Nuorten ahdistusta pitää tietenkin hoitaa ja mielenterveyspalveluita tarjota. Hänestä yksilöiden ongelmien ratkominen ei kuitenkaan ratkaise kaikkea eikä kaikki ole yksilön vastuulla.
Eivät kaikki suomalaiset voi käydä terapiassa. Täytyy olla muitakin keinoja: tunnetaitoja, yhteisöllisyyttä ja puhetta arvoista.
Monet Kronströmin kohtaamat nuoret kokevat, että vika on heissä ja että vain he myöhästyvät kilpajuoksusta kohti hyvää elämää.
Hänestä olisi tärkeää puhua avoimesti pettymyksistä ja sanoittaa arvojen murrosta esimerkiksi kouluissa. Kertoa nuorille suoraan, että joskus ahdistaa, joskus itkettää ja joskus on vaikea päättää, mitä elämältään haluaa.
Ne ovat fiksuja ja normaaleja ajatuksia. Kun annetaan niille tilaa, kerrotaan, että kukaan ei ole yksin niiden kanssa.
Äskettäin kuollut ystäväni suhtautui aina tavatessamme huvittuneen myötätuntoisesti sekä itseensä että elämään. Suosittelen huvittuneen myötätuntoista asennetta itselleni ja muille, ainakin kokeiluun.
Kommentit (81)
Firma jonka lumihiutaletoimittajat ei kestä ollenkaan työnsä tai tekojensa kritisointia ei ole kelvollinen jakamaan muille minkäänlaisia ohjeita yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pääse lukemaan juttua. Mikä tämä arvojen murros on? Mistä arvoista on kyse?
Minä löysin elämän merkityksen kun sairastuin syöpään. Kuulostaa kliseiseltä, mutta se jälkeen asiat asettuivat oikeaan järjestykseen. Tärkeintä on lähipiiri, oma perhe ja sen hyvinvointi, laatuaika. Ura ja työ tulee vasta pitkällä perässä, jos edes mahtuu listalle. Mitä sitä turhaan hötkyilemään uran perässä, ei sinua siitä kukaan kauaa muista ellet ole tyyliin preidentti.
Vierailija kirjoitti:
Firma jonka lumihiutaletoimittajat ei kestä ollenkaan työnsä tai tekojensa kritisointia ei ole kelvollinen jakamaan muille minkäänlaisia ohjeita yhtään mistään.
ei toimittaja oheita jakele, vaan nuorispsykiatri. Toimittaja on vain kirjoittanut haastattelun ns paperille.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, miten sen merkityksen löytää? Miten te olette löytäneet itsellenne merkityksen?
Yhteydestä toisiin ihmisiin ja luontoon. Olen onnekas, että lapsuudenkodissani on opetettu kaiken arvoa, ei hintaa. Minua on tuettu ja autettu opiskelemaan tärkeäksi kokemiani asioita ja pääsemään työelämään. Minulla ja elämällä ylipäätään on aina ollut niinsanotusti väliä, juuri se periaate eli vahvasti kodissamme. Yhdessä olemme kokeneet myös aivan järkyttäviä tragedioita, mm sisarukseni kuoleman, mutta se tiivisti meitä täällä vielä olevia vieläkin tiukemmin yhteen.
Kuulun vahvasti sukupolvien ketjuun ja isoisoäitini tarinat elävät minussa edelleen. Olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja omiin lapsiini tiivistyy se kaikkein syvin elämän merkityksellisyys. Jumalalta rukoilen johdatusta tällä mutkikkaalla elämän tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua. Mikä tämä arvojen murros on? Mistä arvoista on kyse?
1960-luvulla kirjoitetussa teoriassa amerikkalaissosiologi Philip Rieffkuvasi, millainen on ihmisen ideaaliluonne länsimaisen yhteiskunnan eri vaiheissa. Ensin ihanne oli uskonnollinen ihminen, jolle jumala ja kirkko antoi lohtua, toivoa ja suunnan elämälle. Valistusajan ja teollisen vallankumouksen myötä tilalle tuli taloudellinen ihminen, joka uskoi työn merkitykseen ja tieteen kehitykseen.
Oman isäni sukupolvelle päiväunet olivat synti. Ei ollut niin väliä, mitä tehdään, kunhan tehdään.
Viimeinen Rieffin kuvaama vaihe oli psykologinen ihminen. Hän ei enää usko suurempaan tarkoitukseen tai siihen, että elintason nousu riittää elämän päämääräksi.
Sen kuuleminen oli hyvin pysähdyttävä hetki. Vaikka teoria on kirjoitettu 1960-luvulla, se jäsentää minulle hyvin sitä, mitä viime vuosikymmeninä on tapahtunut. Keskitymme aiempaa enemmän itseemme, tunteisiimme ja identiteettiimme.
ARVOT OVAT siis muuttuneet, Kronström tiivistää.
Saavutukset työelämässä eivät enää ole nuorten tärkein päämäärä. He haluavat löytää oman juttunsa, toteuttaa itseään ja olla onnellisia. Hyvän uran tavoittelu on myös aiempaa vaikeampaa, koska työelämän vaatimukset muuttuvat jatkuvasti eikä koulutus enää takaa automaattisesti menestystä. On vaikea ennustaa, millaisille taidoille tulevaisuudessa on kysyntää.
Arvojen murros näkyy Kronströmin mukaan esimerkiksi siinä, että isojen uskomusten ja auktoriteettien merkitys on romahtanut.
Vielä 20 vuotta sitten 72 prosenttia suomalaisista ajatteli, että yksi elämän tärkeistä tavoitteista on tehdä vanhemmat ylpeiksi, käy ilmi World Values Survey -tutkimuksesta. Nyt niin ajattelee enää 26 prosenttia.
Saman tutkimuksen mukaan yhä harvemmat suomalaiset näkevät työelämän suurien uhrauksien arvoisena. Vielä 1990-luvun lopulla yli puolet suomalaisista piti tärkeänä, että lapset oppivat kovan työn arvon. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin niin ajatteli enää joka kymmenes.
Auktoriteettien romahtaminen ei ole huono asia, mutta voi tehdä elämästä vaikeasti hallittavampaa, Kronström sanoo. Kun protestanttinen työmoraali ei enää ohjaa valintoja, huomio kiinnittyy enemmän siihen, onko onnellinen, onko elämä merkityksellistä ja mikä riittää.
Selkeät rajat ja uskomukset antoivat mahdollisuuden kapinoida niitä vastaan.
Kapina voi olla voima, jolla muutetaan maailmaa ja haetaan identiteettiä. Elämme nyt maailmassa, jossa ei olekaan enää niin paljon asioita, joita vastaan kapinoida. Monet vanhemmat ovat aika mukavia ja opettajat kivoja. Nuoret voivat tehdä monessa asiassa niin kuin haluavat.
Nykyään myös vaihtoehtoja on kaikissa asioissa huomattavasti aiempaa enemmän. Kronström kuvaa muutosta niin, että siinä missä ennen oli muutama tie, joista valita, nyt on umpimetsää, jossa risteilee valtavasti polkuja. Mille tahansa niistä lähtee, voi ahdistua siitä, onko reitti oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämän yhteiskunnan pitää tarkoituksella olla niin PASKA
Vierailija kirjoitti:
Firma jonka lumihiutaletoimittajat ei kestä ollenkaan työnsä tai tekojensa kritisointia ei ole kelvollinen jakamaan muille minkäänlaisia ohjeita yhtään mistään.
Täh? Kyseessä nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja dosentti Kim Kronström
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämän yhteiskunnan pitää tarkoituksella olla niin PASKA
Yhteiskunta olemme me ihmiset. Myös sinä.
Minäkin olin jotenkin irrallinen haahuilija nuorena, ihmettelin elämän tarkoitusta ja mikään ei tuntunut oikein miltään. Kliseisesti äitiys oli se joka pelasti miettimästä näitä. Sen jälkeen ei enää tarvinnut miettiä mikä on tärkeää ja merkityksellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin jotenkin irrallinen haahuilija nuorena, ihmettelin elämän tarkoitusta ja mikään ei tuntunut oikein miltään. Kliseisesti äitiys oli se joka pelasti miettimästä näitä. Sen jälkeen ei enää tarvinnut miettiä mikä on tärkeää ja merkityksellistä.
Juuri niin, ja tämän maan rakentaminen seuraaville sukupolville. Överistä ja liiasta luopuminen, tyytyminen siihen mikä on riittävää ja kaikkein tärkeintä: ihmiset ja toiset elolliset.
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua. Mikä tämä arvojen murros on? Mistä arvoista on kyse?
Ainakin viitataan perinteiseen työ/ura, perhe, jokin hengellinen vakaumus - kombon häivytykseen. Tuohan on ollut viime vuosikymmenet tietoistakin, toki toisaalta sitten työtä ja rahaa voitu korostaa ainoina elämänsisältöinä.
Ihan hyvä että Hs nostaa aiheen mutta mikään neutraali postmoderni "kaikki on suhteellista ja siten korvattavissa millä tahansa" tekee nykymaailmasta kylmän paikan. Ei ikäänkuin saa nostaa mitään valintaa toista paremmaksi. Tämäkin on yhdenlaista tasa-arvon tyranniaa. Siis kun se viedään eettisen ja moraalin tasolle. Miksi emme sitten kuitenkaan voi tehdä ihan mitä vaan seuraamuksitta, ja millainen ihmisyys tälläistä vapautta tavoittelisi? Ei ainakaan yhteisön pelisääntöihin sopeutuva.
Miksi tälläistä rajattomuutta silti ihastellaan ja siitä tehdään hilpeää viihdettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kopsaa jutun tänne?
on nyt kopsattu, tosin epäjärjestyksessä:
IHMISILLÄ on taipumusta ajatella, että ennen oli paremmin, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja dosentti Kim Kronström aloittaa.
Aina ajatus ei kuitenkaan päde, ei ainakaan nuorten elämässä. Kronströmin mukaan heidän arjessaan valtavan moni asia on mennyt parempaan suuntaan.
Alkoholin ja tupakan käyttö on vähentynyt. Sosiaaliset taidot ovat kehittyneet, vähemmistöjen oikeudet parantuneet ja kodeissa ja niiden ulkopuolella on aiempaa turvallisempaa.
Siitä huolimatta nuorten masennus- ja ahdistusoireiden määrä on kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaistunut. Mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet ja Kelan kuntoutuspsykoterapiassa käyvien määrä moninkertaistunut.
Hänestä kriisin takana on paljon yksilön ongelmia suurempi muutos.
Miksi?
Vastoin kuin monet julkisessa keskustelussa, Kronström ei usko, että yhteiskunta tai mielenterveyspalvelut olisivat yhtäkkiä muuttuneet dramaattisesti huonommiksi.
Nuorisopsykiatrialla on nyt kahdeksan kertaa enemmän käyntejä kuin vuonna 1994 keskellä syvintä lamaa. Se ei selity sillä, että 1994 oli niin helppo elää nuoruutta, Kronström sanoo.
Nykyään on totta kai yksilöitä, joilla on hirveitä kokemuksia, mutta on myös paljon ihmisiä, joilla ei ole ja jotka voivat silti huonosti.
KRONSTRÖM VALMISTUI lääkäriksi vuonna 1999. Hän erikoistui nuorisopsykiatriaan, koska viihtyi nuorten kanssa ja koki halua auttaa, muita ja vähän myös itseään.
Minulla oli nuorempana masennusta ja ahdistusta ja mietin, mitä elämällä pitäisi tehdä. Terapiasta oli silloin paljon hyötyä.
Kronströmin nuoruudessa 1980- ja 1990-luvulla yhtenäiskulttuuri eli ja voi hyvin. Kaverit asuivat lähellä ja heidän kanssaan oltiin paljon ulkona. Koko koulu meni sekaisin, kun Dingo hajosi tai Levyraadissa soitettiin Final Countdown.
Oli yksi tyyli ja ne, jotka kapinoivat sitä vastaan. Kun haluttiin mennä Hennes&Mauritzille, lähdettiin Turusta Tukholmaan.
Omaa nuoruuttaan miettiessään Kronström nostaa esiin yhden ison muutoksen. Merkityksellisyyden kokemus tai tunne siitä, että omalla toiminnalla on väliä, suojaa ahdistukselta ja masennukselta. Hän uskoo, että sen saavuttaminen on tänä päivänä vaikeampaa kuin ennen. Vanhat arvot eivät enää puhuttele nuoria, ja ilmastonmuutoksen kaltaiset suuret kriisit lannistavat.
Moni juttu on nyt saavutettu, ja moneen on menetetty usko. Esimerkiksi tieteeseen, auktoriteetteihin, uskontoon ja rahaan.
Uskon että merkityksen katoaminen liittyy myös työelämän vaativuuteen ja epävarmuuteen. Ahkera opiskelukaan ei välttämättä takaa työpaikkaa tai ainakaan pysyvää sellaista. Yt-neuvottelut vaanivat monen firman oven takana.
"Kronströmin nuoruudessa 1980- ja 1990-luvulla yhtenäiskulttuuri eli ja voi hyvin. Kaverit asuivat lähellä ja heidän kanssaan oltiin paljon ulkona. Koko koulu meni sekaisin, kun Dingo hajosi tai Levyraadissa soitettiin Final Countdown.
Oli yksi tyyli ja ne, jotka kapinoivat sitä vastaan. Kun haluttiin mennä Hennes & Mauritzille, lähdettiin Turusta Tukholmaan.
Tämä kuulosti niin tutulta. Mutta olenkin samanikäinen kuin hän. Nykyään nuoret ei enää oikein tunne kuuluvansa mihinkään joukkoon, ei olla "me". Ei ole nuorten omaa yhteisöä, kaikki on lopulta aika yksin. Eikä tosiaan ole oikein mitään mitä vastaan kapinoidakaan.
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua. Mikä tämä arvojen murros on? Mistä arvoista on kyse?
Yhteisölliset arvot kuten uskonto. Myös humanismi on toisilta kadonnut erityisesti vasemmalla. Ihmiset jaettu sortajiin ja sorrettuihin. Saattaa tulla tyhjä olo kun ei saakaan oikeuksiaan ja arvoja ei ole.
https://twitter.com/EylonALevy/status/1722287969728414093
https://twitter.com/CitizenFreePres/status/1726376635740373167
Nuorille itselleen riittäisi se, että heillä on tunne siitä että ovat jollain tavalla merkityksellisiä.
Ei koko maailmalle, ei julkisuuden henkilönä tai Nobelistina vaan omana itsenään tärkeitä läheisilleen ja heitä ympäröivälle yhteiskunnalle.
On hyvä muistaa, että tämän päivän nuori ei ole itse kehittänyt tätä maailmaa eikä ole vastuussa ympäröivien ihmisten puheesta, ympäristöstä, koulujen tilasta tai työelämän vaativuudesta. Me aikuiset olemme olleet luomassa ilmapiiriä, jossa meidän nuoremme nyt ahdistuvat. Tuo synkkä metsä, jossa polut risteilee on loistava kuvaus siitä, millaisena nuori saattaa nähdä tulevaisuutensa. Vanhemmat sanovat, että periaatteessa voit olla mitä vain, ja yhteiskunnallinen puhe on sitten kovaakin kovempaa, lyttäävää ja erittäin vaativaa: vain tällaisena kelpaat.
Merkitys elämälle löytyy, kun löytää vastauksen kysymykseen "mikä on elämän tarkoitus?". Tätä kysymystä on mietitty jo yli 2500 vuotta, mutta kukaan ei ole löytänyt vastausta. Tämä onkin johtanut usein käsitykseen siitä, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, vaan elämällä voi on jokin tarkoitus, mutta me emme tiedä, mikä se todellisuudessa on.
Kysymys kuuluu, miten sen merkityksen löytää? Miten te olette löytäneet itsellenne merkityksen?