Miten elämässä pitäisi mennä eteenpäin jos töihin ei pääse, kouluihin ei pääse? Loppuelämä työttömänä?

Vierailija kirjoitti:

Katso työkkärin tarjoamat työvoimakoulutukset ja rekrytointikoulutukset . Nämä on ensisijaisesti työttömille . 

Kuinka kauan niitä enää tarjolla kun aikuikoulutuksesta leikataan? Miten nämä leikkaukset auttavat ihmisiä työllistymään, ei mitään järkeä. Jos omalla alalla ei ole töitä, voisi kouluttautua muualle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso työkkärin tarjoamat työvoimakoulutukset ja rekrytointikoulutukset . Nämä on ensisijaisesti työttömille . 

Kuinka kauan niitä enää tarjolla kun aikuikoulutuksesta leikataan? Miten nämä leikkaukset auttavat ihmisiä työllistymään, ei mitään järkeä. Jos omalla alalla ei ole töitä, voisi kouluttautua muualle. 

 

Aikuiskoulutustuki oli monille hyvä juttu, mutta sitä käytettiin räikeästi väärin, tilastollisesti se oli hyvin tehoton rahareikä. Siksi siitä haluttiin eroon. 

Ihan ketä tahansa ei kannata usuttaa yrittäjäksi. Omassa tuttavapiirissä on myös perhe, joka yrittämällä ajautui vain syvempään ahdinkoon. Osaamattomuutta jäi verot maksamatta, ja nyt peräti uhataan vankilatuomiolla. Mitään varsinaisia rikollisia eivät ole, vaan ainoastaan hölmöjä.

Siinä voikin sitten yhteiskunta miettiä verotuja, kun vanhemmat on vankilassa, ulosotossa ja lapset huostaanotettuna. Lapsiakin on paljon.

Mitään ulosotettavaa noilla ei ole, vaan vuokralla asuvat.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei osaa ehdottaa mitään mikä ei olisi itsestään selvää. Sen koin itsekin työttömänä. Ap kertoo löyneensä kursseja ja senkin jälkeen niitä ehdotettiin.

Jos kukkaro kestää, pidän avoimen yliopiston kursseja, sallituissa rajoissa hyvänä neuvona. Joitakin kursseja on myös maksuttomia. Sitten haku helppopääsyiselle alalle johonkin helppopääsyiseen yliopistoon ja siitä valinnaisten kautta itseä enemmän kiinnostavalle alalle. 

Työkokeilu on kaltaisiasi varten. Mitä jos lähtisit kokeilemaan jotain ihan uutta? Minusta tuli talotekniikan insinööri sattumien kautta ja tykkään. 

 

Ap ei tarvitse jotain uutta hienoa ehdotusta. Häntarvitsee sisua ja ahkeruutta ponnistellakseen tiensä kouluun. Ei ne ovet miukumalla avaudu.

Miten olis someinfluensserin ura jos osaat puhua ja esiintyä? Aloita YouTube kanava. Sehän ei välttämättä heti tuota kultaa mutta kaikki työt vaatii uhrauksia ja aikaa. 

Ap, älä luovuta. Madalla rimaa, hae töihin ihan mihin vaan esim. Kaupan alalle, pikaruokalaan tms. Tai siivoushommiin. Saat työkokemusta cv:hen ja kun teet työsi hyvin, saat suosittelijoita. Mielialasi kohenee, kun tienaat edes osan elannostasi työnteolla. 

Itsekin olen ollut yhdessä vaiheessa ihan epätoivoinen pääsenkö ikinä työelämään, mutta kun vaan en antanut periksi, tartuin kaikkiin oljenkorsiin, lopulta yksi asia johti toiseen ja pääsin askel kerrallaan ylös kuopasta ja nyt olen keski-ikäinen ja keskituloinen yhteiskunnan jäsen ja työskentelen tehtävässä, jossa on hyötyä lähes kaikesta tähän mennessä tekemästäni ja opiskelemastani. Polku ei ollut helppo eikä viivasuora, mutta jos olisin luovuttanut, olisin vieläkin siellä kuopan pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin eteenpäin?

Työelämään, perheen perustaminen, omistusasunto yms.

ap

Mitä olet tehnyt asioiden eteen vauvapalstalla vinkumisen lisäksi?

Hakenut töitä monta vuotta eri aloilta, käynyt työkkärin kursseja, hakenut opiskelemaan yms. mutta mihinkään en ole päässyt...

ap

Kuulostaa tutulta.  Töitä olisi halu tehdä, mutta kukaan ei tarjoa työpaikkaa. 

Itse olin aikanani tilanteessa, jossa pitkäaikainen työpaikka lähti alta.  Eikä pelkästään minulta, vaan sadoilta saman alan ihmisiltä samalla alueella.  Koko teollisuudenhaara ajettiin alas.  Saman alan hommia olisi ollut ehkä lähimmillään Ruotsissa.

Tiesin että jos yritän mitä tahansa työpaikkaa, joka jollain tavalla sivuaisi sitä aikaisempaa ammattiani, niin sitä samaa paikkaa olisi hakemassa kaikki seutukunnan sadat samassa tilanteessa olevat työttömät ex-kollegani.

Päätin vaihtaa alaa. Harrastukseni kautta oli tullut osaamista ja kokemusta ihan muusta tekemisestä.  Olin siinä mielestäni ihan hyvä, jopa niin että olisin käytännössä voinut yrittää hakea sen alan työpaikkoja.  Eihän tietenkään ollut mitään virallista koulutusta tai pätevyyttä alalle, mutta arvelin että 30 vuoden harrastaminen antaa kuitenkin sen verran pohjaa, että pärjäisin jollekin vastavalmistuneelle, 3-4v alaa opiskelleelle ihan kohtalaisesti..

Olin kuitenkin iältäni 50-vuoden tienoilla ja pelkästään jo se oli melkoinen taakka työpaikan haussa.  Ja kun lisäksi ei ollut alan koulutusta / todistuksia eikä virallista työkokemustakaan, niin oli aika selvää, että työpaikkaa ei juuri ollut toivoa saada. 

Monilla aloilla on ihan kokeneita ammattilaisiakin työttöminä.  On melkoinen tuuri jos sattuu saamaan työpaikan.  Tiesin että jos jään odottamaan valmiiksi pedatttua työpaikkaa, niin sitä minulle tuskin ikinä tarjotaan.

Päätin että näin isoa asiaa en voi jättää onnen, sattuman tai toisten ihmisten anteliaisuuden/armopalojen varaan.  Ansiosidonnaisen aikana opiskelin vähän lisää sitä harrastusalaani.  Opiskelin enemmän teoriapuolta, kun tekemisen puolelta oli osaamista jo ennestään, mutta "opiskelu" puuttui. 

Jatkuu toisessa kirjoituksessa ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae aloille, joilla työvoimapulaa ja helppo päästä sisään, kuten lähihoitaja. Hae harjoittelupaikkoja vaikka niistä ei maksettaisi. Kun saat työkokemusta, voit saada myös palkallista työtä. Laita avoimia hakemuksia yrityksiin ja organisaatioihin. Soittaakin voi tai kysäistä suoraan töitä vaikka huoltoasemilta tai kaupoista. 

 

Ap kirjoitti yllä, että on hakenut lähihoitajakoulutukseen, mutta ei ole päässyt. Sinne on kyllä usein jonkin verran hakijoita ja ehkä soveltuvuustestejäkin saattaa olla? Mutta mikäköhän tilanne mahtaisi olla jollain pienemmällä paikkakunnalla? Esim kun yhteishaun jälkeen tulee täydennyshaku, jossa haussa ovat nimenomaan ne paikat, jotka ovat jääneet täyttämättä varsinaisessa yhteishaussa. On siis paikkoja, joihin ei ole sen vertaa hakijoita kuin olisi tilaa ottaa opiskelijoita. Tällaisiin paikkoihin luulisi pääsevän suurin

Olen nähnyt joskus ilmoituksia, joissa haetaan lähihoitajia oppisopimus tms. -opiskelijoiksi, eli työhön ja opiskelemaan siinä työn ohessa sitten. Oletko ap tällaista vaihtoehtoa miettinyt? 

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu toisessa kirjoituksessa ...

Sitten lähdin liikenteeseen.  Liityin erääseen työosuuskuntaan ja aloin tarjota kädentaitojani sen suojissa.  Osuuskunta hoiti vakuutukset, alvit, viranomaisbyrokratiat, sivukulut, palkanlaskennan, ennakonpidätykset, työterveysjutut ym.  Minun ei tarvinnut perustaa omaa yritystä enkä ollut yrittäjä (en edes kevyt-), vaan ihan työsuhteessa oleva työntekijä.

Työsopimus oli tietysti nollatuntisopimus, kun osuuskunnalla ei ollut tarjota töitä tai asiakkaitakaan.  Jotkut työntekijäthän ne yrityksissäkin hankkii asiakaskontakteja ja ensimmäinen työtehtäväni oli olla myyntitykkinä, joka yrittää löytää asiakkaita ja saada tilauksia.  Siitä se lähti.

Asiakkaita alkoi löytyä ja tilauksia tuli.  Aloitin varovasti, kun olihan se nyt vähän eri juttu tehdä työtä asiakkaalle kuin  omaa harrastustani. Pelkkien kädentaitojen lisäksi piti olla myös asiakastaitoja, kommunikointia ym.  Kuvio alkoi kuitenkin toimia.  Tuosta on kohta 15 vuotta ja näin jälkeenpäin voin sanoa, että se oli kuitenkin yllättävän helppoa

Siis oli helppoa siinä mielessä, että sen pystyi tekemään.  Asioihin pystyi vaikuttamaan hyvin paljon omalla tekemisellä. Jos olisin vain lähetellyt satoja työpaikkahakemuksia, ei siinä lopullinen päätösvalta olisi kuitenkaan ollut itsellä.  Siinä olisi ollut täysin toisten armoilla, saanko työpaikkaa vai en.

Kun hankin asiakkaita / tilauksia, niin kukaan ei koskaan hylkinyt minua sen takia että olin jo viisissäkymmenissä (vrt. työpaikan haku).   Kukaan ei myöskään kysynyt koulutodistuksia tai työtodistuksia aikaisemmista työpaikosta  (vrt. työpaikan haku).  Se mitä asiakkaat halusivat tietää, oli että pystynkö tekemään työn X, kuinka paljon se maksaa ja milloin voin aloittaa.  Joku harva kysyi, että onko vakuutukset kunnossa ja osa kysyi että saako kotitalousvähennystä verotuksessa.

Näin pääsin tekemään töitä.  En saanut valmiiksi pedattua työpaikkaa, vaan se piti osin rakentaa itse työosuuskunnassa (asiakkaiden hankkiminen).  Mutta näin kaikkeen pystyi vaikuttamaan omilla teoilla eikä ollut armopalojen varassa.

Tähän nykyiseen työosuuskuntaani pääse ihan vain liittymällä.  Tarvitaan vain yksi hakemus eli jäsenhakemus. Eikä ole ikärajaa. Osaamista pitää tietysti olla ja halu tehdä töitä.  Sitten ei tarvita muuta kuin asiakkaat. Siitä se lähtee.

Vielä jatkoa tuohon edelliseen työosuuskunta-aiheeseen ...

Jos on hakenut monta vuotta töitä tuloksitta, niin ihan varmasti alkaa tuntua toivottomalta.  Jossain vaiheessa pitää miettiä, että voisiko homman tehdä jotenkin ihan toisin.  Minulta se onnistui, enkä ole mikään yli-ihminen, niin kai on se ihan mahdollista muillekin.  Jos työpaikkaa ei anneta, sen voi myös tehdä itse. 

Jotkut yritykset ei välttämättä pysty palkkaamaan (tai eivät halua palkata) vakituista työntekijää.  Sen sijaan voivat kuitenkin ostaa työtä palveluna toiselta yritykseltä (joka voi olla myös osuuskunta).  Ex-vaimoni oli kymmenet vuodet yrityksen X palkkalistoilla, mutta teki kuitenkin töitä yritykselle Y sen omissa tiloissa.  Homma toimi oikein hyvin.  Tuo X olisi voinut olla myös osuuskunta. 

Miksi yritykset ei halua pakata vakituisia, niin se on eri juttu.  Tällä sen pystyy kiertämään ja pääsee kuitenkin töihin käsiksi.  

 

Oletko ap hakenut niitä opiskelupaikkoja vain isoilta paikkakunnilta, jopa pk-seudulta vain? Jos näin, kannattaa harkita hakemista syrjäisempiin paikkoihin, paljon helpompi päästä kouluihin sisään. 

Toisaalta jos haluat ennemminkin vain töihin, niin niitä on helpompi löytää toki erityisesti pk-seudulta. Ikävä kyllä tuntuu välillä, että kantasuomalaisia ei oteta enää "hanttihommiin", niissä näyttää olevan pääosin muita.

Mites puhtaanapitoala tai maatalouslomittajaksi? Ainakin lomittajista on todella kova pula.

Miksi et pääse yhteenkään koulutukseen etkä työpaikkaan?

Tee ensimmäisenä toiminimi ja hae y- tunnus. Ne onnistuu netissä ja rekisteröintimaksut jotain kymppejä. Luku- tai laskentahommat ei näytä ilmeisesti onnistuvan niin sitte lapio ja lumikola käteen ja tarjoaamaan palveluita.  Yksityisasiakkaat saa kotitalousvähennyksen töistä kun sulla on y tunnus ja yrityksille alv vähennys. 15ke saa tehdä alv vapaasti / verovuosi. Kesällä teet puutarha / maalaus / lapio ym hommia. Siitä se lähtee

Älkää menkö työkokeiluun, palkalliset vihaavat työkokeilijoita ja kohtelu sen mukaista 

Vierailija kirjoitti:

Älkää menkö työkokeiluun, palkalliset vihaavat työkokeilijoita ja kohtelu sen mukaista 

Tämä on totta, jouduin kiusatuksi. Osasin kyllä töitä tehdä mutta näyttivät kaiken elkein että olen ylimääräinen ja vaivaksi asti. Enää en mene työkokeiluun, mieluummin vaikka työtön tai kuntouttavaan jonnekin pajalle, jos pakotetaan 

Jos teitä kohdellaan huonosti työpaikalla, olit sitten harjoittelija, kokeilija tai palkkatöissä, niin kertokaa esimiehelle. Nämä kiusaajat todennäköisesti kohtelee koulun kautta tulevia nuoria harjoittelijoita samalla tavalla ja kannattaa kierre katkaista heti että oppivat olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä luovuta. Madalla rimaa, hae töihin ihan mihin vaan esim. Kaupan alalle, pikaruokalaan tms. Tai siivoushommiin. Saat työkokemusta cv:hen ja kun teet työsi hyvin, saat suosittelijoita. Mielialasi kohenee, kun tienaat edes osan elannostasi työnteolla. 

Itsekin olen ollut yhdessä vaiheessa ihan epätoivoinen pääsenkö ikinä työelämään, mutta kun vaan en antanut periksi, tartuin kaikkiin oljenkorsiin, lopulta yksi asia johti toiseen ja pääsin askel kerrallaan ylös kuopasta ja nyt olen keski-ikäinen ja keskituloinen yhteiskunnan jäsen ja työskentelen tehtävässä, jossa on hyötyä lähes kaikesta tähän mennessä tekemästäni ja opiskelemastani. Polku ei ollut helppo eikä viivasuora, mutta jos olisin luovuttanut, olisin vieläkin siellä kuopan pohjalla.

Mä oon keski-ikäinen ja edelleen siellä montussa vaikka kovasti oon opiskellu, yrittäny ja tehny sitä tätä ja tuota. Enää ei pääse ees kassalle saatikka pikaruokalaan. Monttu senkus syvenee. Onneks oon sen verran fiksu et oon osannu säästää ja sijoittaa noista minimipalkkatyöpaikoistani.

Ymmärränkö oikein, että tämä on selvästi järjestelmän vika? Itselläsi on kaikki edellytykset, kova tahto ja tsemppi ja teet hirmusti töitä päivittäin päästäksesi koulutukseen tai työhön. Mutta järjestelmä estää molemmat. Olen vahvasti sitä mieltä, että tällainen yhteiskunta on mätä.

Oletko pyytänyt apua työkkäristä? Vaadi aika uravalmentajalle. Selvästi olisi hyvä jonkun ammattilaisen kanssa miettiä, kuinka eteenpäin.

Jos olet alle 30, etsivä nuorisotyö, nuorisotalo tmv taho voisi antaa tukea.

Jos sinulla on mielenterveyshaasteita, ota yhteyttä paikalliseen klubitaloon. He auttavat myös opinnoissa / työllistymisessä.

Joillakin paikkakunnilla työttömät saavat opiskella ilmaiseksi avoimen puolella (valitut kurssit). Paikkoja on rajoitetusti. Kannattaa selvittää ja hyödyntää!