Onko täällä kenelläkään henkilökohtaista kokemusta luterilaisen uskon vaihtamisesta katollilaisuuteen tai juutalaisuuteen?

Et vastannut kysymykseen: Uskotko että Jumala pelastaa kaikki tai arpoo ne ketkä pelastuu?

Jatkokysymys: Mitä pelastumiseen mielestäsi vaaditaan?

Kristittynä otan kantaa kysymyksiisi.

Ei Jumala pelasta kaikkia,ei arvo vaan hänellä on kriteerit.

Usko Herraan Jeesukseen ,niin sinä pelastut ja sitten opiskellaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Usko =Jumalan omaa uskoa.

Armo=Ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme.

 

Jos puhumme hengellisessa merkityksessä.

Kunnioitus kuuluu kaikille ihmisille riippumatta hengellisestä statuksesta, mielentila.

Jumalan oma usko = Armo  "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" Matt. 22:39 ja Matt. 5:44,48

Armoa ei voi olla ilman kunnioitusta, eikä rakkautta voi koskaan ansaita. Se on aina ansaitsematonta. Matt. 20:1,16

Vierailija kirjoitti:

En ole ehkä tarpeeksi perehtynyt asiaan, mutta miksi pitää valita joku uskonnon suuntaus ja sen periaatteet? Kuulostaa minulle jotenkin tekniseltä eikä hengelliseltä. Itse uskon Jumalaan ja seuraan Jeesusta, mutta en kuulu mihinkään kirkkoon. Minulle tärkeää on sydämen usko ja henkilökohtainen Jumalan tunteminen, ei uskonnon suorittaminen. 

Tällaisia keskusteluja on varmaankin ollut uskonnollisten aikojen alusta asti. Kuka uskoo eniten ja on Taivaskelpoinen ja kuka on aivan täysin väärällä tiellä. Toki silloin oli ehkä enemmän epäjumalan palvontaa, näin arvelen. Nykyajan ihmiselle raha ja sen myötä valta on epäjumalia ehkä ihmisen tiedostamatta. Hän saattaa silti käydä säännöllisesti kirkossa ja rukoilla ahkerasti eli pitää itseään hyvänä kristittynä. Rahassa ja omaisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan ei anna niiden olla elämänsä ainoita ja tärkeimpiä päämääriä.

Ihmiset enimmäkseen ovat yhteisöllisiä ja hakeutuvat samankaltaisten seuraan. Siinä saattaa olla syy monien uskonnon suuntausten olemassaoloon. Onhan jumalanpalvelukseen osallistuminen aivan toisenlainen hengellinen kokemus kuin yksin harjoittaa uskoaan, missä en ainakaan minä maan matonen näe mitään väärää. Ainoa mistä jäät paitsi on ehtoollinen, mihin Jeesus kehoitti osallistumaan ja täten muistamaan Häntä. Toki voit ottaa ehtoollisen yksin tai kaksin jonkun kanssa, sekin on ok. Käsittääkseni Hän ei sanonut, että ehtoollinen olisi pakollinen Taivaaseen pääsyyn.

Mielenkiintoisia tällaiset keskustelut ja näistä oppii jotain uutta eri uskontokunnista.

Katolisilta kysyisin, kun te olette mielestänne alkukirkko, mihin sijoitette esim. Koptikristityt, joita pidetään yleisesti alkukristittyinä? Ehkä he ovat ainoat jäljelle jääneet aivan alusta asti, onko kaikki muut saman kaltaiset surmattu uskonsa tähden ja katoliset tulivat tilalle? En sano tätä loukatakseni ketään esitin vaan mielessäni olleen kysymyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katolisuus ja ortodoksisuus ova hyvin lähellä toisiaan. Molemmilla taitaa olla  samat 7 sakramenttia.  Ja se 1000-luvulla alkanut kiista ja sitä seuraaneet pannaanjurlistamiset on peruttu ja sovittu jo vuosikymmeniä sitten. Nykyään katolilaiset saavat käydä ehtoollisella ortodoksisessa kirkossa ja ortodoksit katolisessa.

Itselleni länsimaalaisena ihmisenä katolisuus sopii paremmin kuin tuo itä-eurooppalainen ortdoksisuus. Eiväthän Saksan, Ranskan, Sveitsin, Hollannin tms ihmiset ja yhteiskunnat juurikaan eroa suomalaisesta.

Vedät tuossa mutkia liian suoriksi. Katolilaiset ja ortodoksit ei saa normaalisti käydä toistensa ehtoollisella. Siihen voi saada luvan vain joissain harvinaisissa poikkeustapauksissa, mutta esim. Suomessa siihen vaaditan hyväksyntä kummankin kirkon piispalta.

Miksi on näin? Eikö ehtoollinen ole Jeesuksen asettama muistoateria eikä hän tietääkseni sulkenut siitä ketään pois. Onko tämä ihmisen asettamia kummallisia sääntöjä, että pitää olla lupa käydä toisen uskontokunnan ehtoollisella ja luterilainen poloinen ei saa varmaan lupaa kummaltakaan piispalta. Miksei pappi voi antaa lupaa?

Vierailija kirjoitti:

Aina välillä toivoisin, että voisin itsekin hyväksyä katolisen kirkon opin ja olla katolilainen.

Ev.lut. kirkon nykytila surettaa kovasti. Kirkko on käytännössä pirstoutunut osiin, jotka tekee toisiinsa entistä enemmän pesäeroa. Moni konservatiivi ei mene mihinkään missä on naispappeja, iso osa liberaaleista karttaa konservatiivisten järjestöjen tilaisuuksia kuin ruttoa ja osa seurakunnista on katkaissut rahahanat kokonaan niiltä kirkon virallisilta lähetysjärjestöiltä, joissa ei tehdä yhteistyötä naispappien kanssa. Oma lukunsa on vanhoillislestadiolaiset, jotka on pysytellyt kirkossa vaikka uskookin olevansa ainoita oikeita uskovia kirkon sisällä. Moni muu konservatiivi miettii kuumeisesti, pitäisikö pysyä ev.lut. kirkon jäsenenä, liittyä Lähetyshiippakuntaan tai vapaisiin suuntiin vai jotain muuta... Katolilaisilla on paljon helpompaa, kun voi aina luottaa siihen että oikea kirkko on siellä missä paavi on, vaikka moni asia olisi piel

Todella surullista. Monille ei vaan ole kotipaikkakunnallaan mahdollista tehdä valintaa, koska muita kuin yksi luterilainen seurakunta ei ole ja ei halua liittyä mahdolliseen vapaaseen seurakuntaan syystä tai toisesta.

Eikös luterilaisille valittu nainen piispaksi, joka on entinen lestadiolainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina välillä toivoisin, että voisin itsekin hyväksyä katolisen kirkon opin ja olla katolilainen.

Ev.lut. kirkon nykytila surettaa kovasti. Kirkko on käytännössä pirstoutunut osiin, jotka tekee toisiinsa entistä enemmän pesäeroa. Moni konservatiivi ei mene mihinkään missä on naispappeja, iso osa liberaaleista karttaa konservatiivisten järjestöjen tilaisuuksia kuin ruttoa ja osa seurakunnista on katkaissut rahahanat kokonaan niiltä kirkon virallisilta lähetysjärjestöiltä, joissa ei tehdä yhteistyötä naispappien kanssa. Oma lukunsa on vanhoillislestadiolaiset, jotka on pysytellyt kirkossa vaikka uskookin olevansa ainoita oikeita uskovia kirkon sisällä. Moni muu konservatiivi miettii kuumeisesti, pitäisikö pysyä ev.lut. kirkon jäsenenä, liittyä Lähetyshiippakuntaan tai vapaisiin suuntiin vai jotain muuta... Katolilaisilla on paljon helpompaa, kun voi aina luottaa siihen että oikea kirkko on

Ketäs se maailma vainoaa? Ei sellasta kirkkoa josta ei ole haittaa.

Tuostaa saa sellaisen käsityksen, että kirkko ei siis saa haitata ketään eli ei saa kehoittaa syntisiä tekemään parannuksen, ei saa ohjata Taivaaseen vievälle kaidalle tielle, pitää olla hiljaa ja huomaamaton, ettei kenenkään omatunto kolkuttaisi eli haittaisi syntistä elämää. Onko sellainen muka kirkko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äskeiseen voisi vielä lisätä, ettei sunnuntaivelvollisuutta voi ymmärtää ymmärtämättä katolisen kirkon ehtoollisoppia. Ehtoollinen on osallisuutta Kristukseen ja se välittää Jumalan armoa. Millainen ihminen kääntää tietoisesti selkänsä Kristukselle ja Jumalan armolle? Sellainen joka ei pelastu. Siksi tahallinen sunnuntaivelvollisuuden rikkominen on kuolemansynti.

 

Armo ei voi perustua koskaan velvollisuuteen vaan vapaaseen tahtoon. Jos perustuu, ei kysymys ole enää armosta.

Matt. 15:7,11 ja Matt. 5:23,24

Ainakaan antamasi raamatunkohdat ei tue väitettäsi:

"7 Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.

11 "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa."

"23 "Jos siis

Uuden liiton myötä ei enää anneta urhilahjoja. Viimeinen uhri oli Jeesus Kristus eikä kristittyjen sen jälkeen tarvitse uhrilahjoja viedä alttarille. Alttarilla annetaan ehtoollinen Jeesuksen uhrin muistoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina välillä toivoisin, että voisin itsekin hyväksyä katolisen kirkon opin ja olla katolilainen.

Ev.lut. kirkon nykytila surettaa kovasti. Kirkko on käytännössä pirstoutunut osiin, jotka tekee toisiinsa entistä enemmän pesäeroa. Moni konservatiivi ei mene mihinkään missä on naispappeja, iso osa liberaaleista karttaa konservatiivisten järjestöjen tilaisuuksia kuin ruttoa ja osa seurakunnista on katkaissut rahahanat kokonaan niiltä kirkon virallisilta lähetysjärjestöiltä, joissa ei tehdä yhteistyötä naispappien kanssa. Oma lukunsa on vanhoillislestadiolaiset, jotka on pysytellyt kirkossa vaikka uskookin olevansa ainoita oikeita uskovia kirkon sisällä. Moni muu konservatiivi miettii kuumeisesti, pitäisikö pysyä ev.lut. kirkon jäsenenä, liittyä Lähetyshiippakuntaan tai vapaisiin suuntiin vai jotain muuta... Katolilaisilla on paljon helpompaa, kun voi aina luottaa siihen että oikea kirkko on

Sama juttu täällä, kuten tuossa alussa. Olen tehnyt eräänlaisen kompromissin asian suhteen. En ole niin tiukasti luterilainen, vaikka siihen virallisesti kuulunkin, vaan ottanut myös joitakin vaikutteita molemmista katolilaisista kirkoista. Siinä on tietynlainen vapaus. Kuitenkin pelastumisen suhteen protestantti: Yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko ,armo , kunnioitus eivät ole synonyymejä. Jokaisella on oma merkityksensä.

Kyllä ne oikeastaan ovat. Ilman toista ei voi olla toista. Synonyymeillä voi olla pieniä merkityseroja, mutta pääasiassa ne tarkoittavat lähes samaa asiaa. Samaan tapaan kuin Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Isä, Poika ja Pyhä Henki ei todellakaan tarkoita "lähes samaa asiaa". Jumala on kolminaisuus, jonka jokainen persoona on selvästi omanlaisensa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on näin? Eikö ehtoollinen ole Jeesuksen asettama muistoateria eikä hän tietääkseni sulkenut siitä ketään pois. Onko tämä ihmisen asettamia kummallisia sääntöjä, että pitää olla lupa käydä toisen uskontokunnan ehtoollisella ja luterilainen poloinen ei saa varmaan lupaa kummaltakaan piispalta. Miksei pappi voi antaa lupaa?

Ehtoollinen ei ole pelkkä muistoateria vaan Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Raamattukin varoittaa, että sen voi syödä ja juoda tuomiokseen. Ehtoolliselle ei siis pidä päästää ketä tahansa, eikä siihen tule muutenkaan suhtautua kevyesti.

Kuka tahansa voi kuitenkin mennä katolisen kirkon ehtoollisjonoon pyytämään papilta siunausta, kun laittaa oikean kätensä vasemmalle olkapäälle. Ortodoksisessa liturgiassa papin siunauksen saa, kun menee suutelemaan papin pitelemää ristiä liturgian jälkeen. Samalla saa ottaa myös pyhitettyä leipää (joka ei ole yli jäänyttä ehtoollisleipää), jos sitä on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Todella surullista. Monille ei vaan ole kotipaikkakunnallaan mahdollista tehdä valintaa, koska muita kuin yksi luterilainen seurakunta ei ole ja ei halua liittyä mahdolliseen vapaaseen seurakuntaan syystä tai toisesta.

Eikös luterilaisille valittu nainen piispaksi, joka on entinen lestadiolainen?

Luterilainen voi vaihtaa kirkkoa, vaikka ev.lut. kirkko olisi ainoa paikkakunnalla toimiva luterilainen kirkko. Sellaisessa kannattaa ottaa haluamansa kirkon pappiin yhteyttä ja keskustella tilanteestaan. Ehkä lähiseudulta löytyy muita, joiden kanssa voi järjestää kimppakyytejä kauempana oleviin messuihin. Ehkä pappi voi tulla paikkakunnalle pitämään edes silloin tällöin messun tai vaikka raamattuopetusta. Varmaa on vain se, että mikään ei muutu jos kukaan ei ole senkään vertaa aktiivinen, että kertoisi olevansa kiinnostunut muun kuin ev.lut. kirkon toiminnasta.

"Tuostaa saa sellaisen käsityksen, että kirkko ei siis saa haitata ketään eli ei saa kehoittaa syntisiä tekemään parannuksen, ei saa ohjata Taivaaseen vievälle kaidalle tielle, pitää olla hiljaa ja huomaamaton, ettei kenenkään omatunto kolkuttaisi eli haittaisi syntistä elämää. Onko sellainen muka kirkko?"

Jeesus sanoi jos he minua vainoavat, vainoavat teitäkin.

Saatana käy kuin kiljuva jalopeura etsien kenet saisi niellä.

vainoaminen on elävän kirkon merkki, ei kuolleista tarvitse välittää.

Vierailija kirjoitti:

Katolisilta kysyisin, kun te olette mielestänne alkukirkko, mihin sijoitette esim. Koptikristityt, joita pidetään yleisesti alkukristittyinä? Ehkä he ovat ainoat jäljelle jääneet aivan alusta asti, onko kaikki muut saman kaltaiset surmattu uskonsa tähden ja katoliset tulivat tilalle? En sano tätä loukatakseni ketään esitin vaan mielessäni olleen kysymyksen.

En ole katolilainen, mutta koptikristittyjä ei pidetä mitenkään yleisesti alkukristittyinä. Katolinen kirkko mieltää itse olevansa aito ja alkuperäinen Kirkko, josta orientaaliortodoksisuutta edustavat koptit on erkaantunut jo varhaisessa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

"Tuostaa saa sellaisen käsityksen, että kirkko ei siis saa haitata ketään eli ei saa kehoittaa syntisiä tekemään parannuksen, ei saa ohjata Taivaaseen vievälle kaidalle tielle, pitää olla hiljaa ja huomaamaton, ettei kenenkään omatunto kolkuttaisi eli haittaisi syntistä elämää. Onko sellainen muka kirkko?"

Jeesus sanoi jos he minua vainoavat, vainoavat teitäkin.

Saatana käy kuin kiljuva jalopeura etsien kenet saisi niellä.

vainoaminen on elävän kirkon merkki, ei kuolleista tarvitse välittää.

Mihin ihmeen taivaaseen vievälle tielle? Raamatun mukaan tie vie uuteen Jerusalemiin, ei taivaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, ei-uskovat teologit tietää paljon Raamatusta ja muusta ja heiltä voi oppia paljon hyödyllisiä asioita.

Vaikka ihminen osaa Raamattunsa, se ei riitä pelastukseen, vaan se että tekee taivaallisen Isän tahdon.

Ei-uskova teologi voi tietää paljon paremmin kuin useimmat uskovat, mitä ihmisen täytyy tehdä pelastuakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ehkä tarpeeksi perehtynyt asiaan, mutta miksi pitää valita joku uskonnon suuntaus ja sen periaatteet? Kuulostaa minulle jotenkin tekniseltä eikä hengelliseltä. Itse uskon Jumalaan ja seuraan Jeesusta, mutta en kuulu mihinkään kirkkoon. Minulle tärkeää on sydämen usko ja henkilökohtainen Jumalan tunteminen, ei uskonnon suorittaminen. 

Tällaisia keskusteluja on varmaankin ollut uskonnollisten aikojen alusta asti. Kuka uskoo eniten ja on Taivaskelpoinen ja kuka on aivan täysin väärällä tiellä. Toki silloin oli ehkä enemmän epäjumalan palvontaa, näin arvelen. Nykyajan ihmiselle raha ja sen myötä valta on epäjumalia ehkä ihmisen tiedostamatta. Hän saattaa silti käydä säännöllisesti kirkossa ja rukoilla ahkerasti eli pitää itseään hyvänä kristittynä. Rahassa ja omaisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan ei anna niiden olla elämänsä ainoita ja tärk

Ketkä pitää koptikristittyjä alkukristittyinä?

Kirjoitetaan kysymys uudelleen kun joku syrjäytynyt poistanut.

Riittääkö Jumalalle kunnioitus vai edellyttääkö hän jotain muutakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, ei-uskovat teologit tietää paljon Raamatusta ja muusta ja heiltä voi oppia paljon hyödyllisiä asioita.

Vaikka ihminen osaa Raamattunsa, se ei riitä pelastukseen, vaan se että tekee taivaallisen Isän tahdon.

Ei-uskova teologi voi tietää paljon paremmin kuin useimmat uskovat, mitä ihmisen täytyy tehdä pelastuakseen.

       Hänen kannataisi sitten alottaa siitä omasta pelastautumisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitetaan kysymys uudelleen kun joku syrjäytynyt poistanut.

Riittääkö Jumalalle kunnioitus vai edellyttääkö hän jotain muutakin?

Anteeksiantoa.

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö Jumalalle kunnioitus vai edellyttääkö hän jotain muutakin?

"Fariseukset kokoontuivat kuultuaan, että Jeesus oli tukkinut saddukeusten suun. Yksi heistä, laintuntija, kysyi Jeesukselta testatakseen häntä: Opettaja, mikä on lain tärkein käsky? Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi. Rakasta häntä koko elämälläsi. Se on ensimmäinen ja tärkein käsky. Yhtä tärkeä on silti tämä: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Näihin kahteen käskyyn kiteytyvät koko laki ja profeettojen kirjoitukset."

Nyt jos mietit mitä rakkaus tarkoittaa. Sehän tarkoittaa sitä, ettei tee mitään sellaista, jonka tietää jollain tavalla loukkaavan/vahingoittavan/rikkovan sitä rakkauden kohdetta tai suhdetta häneen. Ei tahallaan tuota murhetta. Tähän sisältyy myös kunnioittaminen, kunnioitus on automaattinen seuraus siitä, että pitää jotain asiaa arvokkaana.