Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kenelläkään henkilökohtaista kokemusta luterilaisen uskon vaihtamisesta katollilaisuuteen tai juutalaisuuteen?
24.01.2024 |
Olen käynyt aikuisen poikani kanssa juutalaisuudesta keskusteluja, koska meidän suvussa kauempana niitä. Kuitenkin kastettu luterilaiseen kirkkoon.Tämä ei ole mikään hetken mielihalu vaan olen 16-vuotiaasta asti miettinyt sekä uskonnon että sukunimeni vaihtoa. Olen nyt 48v.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Kysymys oli retorinen, ja sen tarkoitus oli osoittaa yksi uskovaisten lukuisista ajatusvirheistä.
Eihän se mitään ajatusvirhettä osoita. Kaikkivaltiaalla ei ole mitään velvollisuutta tehdä asioita mahdollisimman nopeasti.
Eikä mitään syytä olla tekemättä.
Yhtä hyvin voisi sanoa, ettei kaikkivaltiaalla ole mitään syytä tehdä asioita mahdollisimman nopeasti.
Eikä mitään syytä olla tekemättä.
Mistä sinä sen tiedät?
Siitä, että kaikkivaltiaalla ei ole mitään syytä olla tekemättä asioita mahdolli
Näin typerää provoilukeskustelua on turha jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mepä tiedämmekin Raamatusta mikä on Kaikkivaltiaan toimintaa.
^Hienoa että ymmärsit vänkkäämisesi typeryyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kuulostakaan, jos olet jo ennalta päättänyt millainen kaikkiavaltiaan jumalan tulisi olla ja todellisuus on toinen.
Tällaisista asioista kannattaa jutella papin kanssa, jos ihan oikeasti haluaa tietää niistä tarkemmin. Tai lukea vaikka joku arvostetun kirjoittajan kirjoittama kirja aiheesta (papilta voi kysyä suosituksia). Googleakin voi tietysti hyödyntää, mutta silloin täytyy pitää mielessä, että netistä löytyy myös paljon heikkotasoisia tekstejä ja väärää opetusta.
Ei minulla ole mitään syytä olettaa että joku pappi olisi yhtään sen kykeneväisempi ymmärtämään yliluonnollisen kaikkivaltiaan olennon olemusta kuin minäkään.
Saat toki ajatella miten tahdot.
Pidätkö muuten av-palstalaisia teologiaa opiskelleita pappeja kyvykkäämpinä kertomaan tällaisista asioista, kun kerran kysyit asiaa täällä?
Jumala voi vastata yhtä hyvin av-palstan kautta kuin teologiaa opiskelleen papin suun kautta.
Jumala voi vastata yhtä hyvin av-palstan kautta kuin teologiaa opiskelleen papin suun kautta.
No periaatteessa kyllä, koska todennäköisyys kumpaankin on nolla prosenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko jonka Jumala vaikuttaa on eri asia kun teologiaa opiskelleen uskomattoman.
Vierailija kirjoitti:
Jumala voi vastata yhtä hyvin av-palstan kautta kuin teologiaa opiskelleen papin suun kautta.
No periaatteessa kyllä, koska todennäköisyys kumpaankin on nolla prosenttia.
Jos Jumala on Raamatun mukaan Sana, niin todennäköisyys on kyllä huomattavasti suurempi.
Jumalan vastaaminen on kyllä varsin todennäköistä, sillä vastaamatta jättäminenkin voi olla vastaus. Joka tapauksessa todennäköisyys jää aina toivolle ja uskolle toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin typerää provoilukeskustelua on turha jatkaa.
Todellakin. Provoilijoiden kanssa ei pidä jäädä väittelemään:
"Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia." - Tit. 3:9
Tähänkin tulee varmaan vastaukseksi joku typerä provo, mutta ennen kuin kukaan vastaa siihen jokaisen kannattaa miettiä, kannattaako provosoitua kun provosoidaan.
Aina välillä toivoisin, että voisin itsekin hyväksyä katolisen kirkon opin ja olla katolilainen.
Ev.lut. kirkon nykytila surettaa kovasti. Kirkko on käytännössä pirstoutunut osiin, jotka tekee toisiinsa entistä enemmän pesäeroa. Moni konservatiivi ei mene mihinkään missä on naispappeja, iso osa liberaaleista karttaa konservatiivisten järjestöjen tilaisuuksia kuin ruttoa ja osa seurakunnista on katkaissut rahahanat kokonaan niiltä kirkon virallisilta lähetysjärjestöiltä, joissa ei tehdä yhteistyötä naispappien kanssa. Oma lukunsa on vanhoillislestadiolaiset, jotka on pysytellyt kirkossa vaikka uskookin olevansa ainoita oikeita uskovia kirkon sisällä. Moni muu konservatiivi miettii kuumeisesti, pitäisikö pysyä ev.lut. kirkon jäsenenä, liittyä Lähetyshiippakuntaan tai vapaisiin suuntiin vai jotain muuta... Katolilaisilla on paljon helpompaa, kun voi aina luottaa siihen että oikea kirkko on siellä missä paavi on, vaikka moni asia olisi pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuk. - Luukas 12
Jeesus jakaa ihmiset eri leireihin
49] Tulin sytyttämään tulen maan päälle, ja kuinka toivonkaan, että se olisi jo syttynyt! [50] Mutta minun on vielä kestettävä kärsimyksen kaste ja miten ahdistunut olenkaan, kunnes se on ohi! [51] Luuletteko, että tulin maan päälle antaakseni rauhan? En todellakaan! Päinvastoin minä tulin jakamaan ihmiset eri leireihin. [52] Tästä lähtien on viiden hengen perhe jakautunut niin, että kolme on kahta ja kaksi kolmea vastaan.
[53] Isä joutuu vastakkain poikansa kanssa
ja poika isänsä kanssa.
Äiti joutuu vastakkain tyttärensä kanssa
ja tytär äitinsä kanssa.
Anoppi joutuu vastakkain miniänsä kanssa
ja miniä anoppinsa kanssa.
Matt. - Matteus 10
Ei rauhaa vaan miekka
[34] Älkää luulko, että tulin tuomaan maan päälle rauhan. Tulin heittämään eteenne miekan, en rauhaa. [35] Tulin saattamaan ihmiset riitoihin:
Pojan isäänsä vastaan,
tyttären äitiään vastaan
ja morsiamen anoppiaan vastaan.
[36] Saman talon väestä
tulee vihollisia keskenään.
[37] Joka rakastaa isäänsä tai äitiään enemmän kuin minua, ei ole minun arvoiseni. Joka rakastaa poikaansa tai tytärtään enemmän kuin minua, ei ole minun arvoiseni. [38] Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, ei ole minun arvoiseni. [39] Joka pelastaa oman henkensä, kadottaa elämänsä. Joka menettää henkensä minun vuokseni, saa elää.
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä toivoisin, että voisin itsekin hyväksyä katolisen kirkon opin ja olla katolilainen.
Ev.lut. kirkon nykytila surettaa kovasti. Kirkko on käytännössä pirstoutunut osiin, jotka tekee toisiinsa entistä enemmän pesäeroa. Moni konservatiivi ei mene mihinkään missä on naispappeja, iso osa liberaaleista karttaa konservatiivisten järjestöjen tilaisuuksia kuin ruttoa ja osa seurakunnista on katkaissut rahahanat kokonaan niiltä kirkon virallisilta lähetysjärjestöiltä, joissa ei tehdä yhteistyötä naispappien kanssa. Oma lukunsa on vanhoillislestadiolaiset, jotka on pysytellyt kirkossa vaikka uskookin olevansa ainoita oikeita uskovia kirkon sisällä. Moni muu konservatiivi miettii kuumeisesti, pitäisikö pysyä ev.lut. kirkon jäsenenä, liittyä Lähetyshiippakuntaan tai vapaisiin suuntiin vai jotain muuta... Katolilaisilla on paljon helpompaa, kun voi aina luottaa siihen että oikea kirkko on siellä missä paavi on, vaikka moni asia olisi piel
Ketäs se maailma vainoaa? Ei sellasta kirkkoa josta ei ole haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin juutalaisuuteen kääntyminen on tosi vaikeaa. Sitä varten täytyy elää juutalaisten tapojen mukaan kauan ja osoittaa muutenkin olevansa tosissaan. Toisaalta juutalaisuus on paljon muutakin kuin pelkkä uskonto, joten ehkä se auttaa jos suvussa on juutalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Usko jonka Jumala vaikuttaa on eri asia kun teologiaa opiskelleen uskomattoman.
Mitä tarkoitat? Teologiaa opiskelleella ei-uskovalla ei tietenkään ole uskoa, mutta hän voi silti tietää kristinuskosta paljon enemmän kuin useimmat uskovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko jonka Jumala vaikuttaa on eri asia kun teologiaa opiskelleen uskomattoman.
Mitä tarkoitat? Teologiaa opiskelleella ei-uskovalla ei tietenkään ole uskoa, mutta hän voi silti tietää kristinuskosta paljon enemmän kuin useimmat uskovat.
Uskosta tietäminen on täysin eri asia kuin elävä usko ja suhde Jumalaan. Tieto ei ketään pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko jonka Jumala vaikuttaa on eri asia kun teologiaa opiskelleen uskomattoman.
Mitä tarkoitat? Teologiaa opiskelleella ei-uskovalla ei tietenkään ole uskoa, mutta hän voi silti tietää kristinuskosta paljon enemmän kuin useimmat uskovat.
Uskosta tietäminen on täysin eri asia kuin elävä usko ja suhde Jumalaan. Tieto ei ketään pelasta.
Oli miten oli, ei-uskovat teologit tietää paljon Raamatusta ja muusta ja heiltä voi oppia paljon hyödyllisiä asioita.
Täällä oli jossain vaiheessa keskustelua sunnuntaivelvollisuudesta. Jos/kun joku kokee sen ikävänä velvollisuutena, sen pitäisi havahduttaa tämän ihmisen tutkimaan omaa sieluntilaansa. Ehtoollisessa on kyse hengellisestä elämästä ja kuolemasta ja messut on muutenkin tärkeitä, joten miksi niissä käyminen tuntuu niin ikävältä? Mitä hengellisessä elämässäni on vialla ja mitä voisin tehdä, jotta odottaisin seuraavaa messua innolla?
Moni katolilainen kokee sunnuntaivelvollisuuden positiivisena, uskonelämää tukevana asiana. Se auttaa raahautumaan kirkkoon niinäkin aamuina, kun ei laiskana ja mukavuudenhaluisena tahtoisi nousta sängystä ja lähteä ulos sateeseen. Se auttaa huolehtimaan siitä, ettei hengellinen elämä jää kiireisinäkään kausina täysin hunningolle, kun messussa tulee käytyä ainakin kerran viikossa.
Äskeiseen voisi vielä lisätä, ettei sunnuntaivelvollisuutta voi ymmärtää ymmärtämättä katolisen kirkon ehtoollisoppia. Ehtoollinen on osallisuutta Kristukseen ja se välittää Jumalan armoa. Millainen ihminen kääntää tietoisesti selkänsä Kristukselle ja Jumalan armolle? Sellainen joka ei pelastu. Siksi tahallinen sunnuntaivelvollisuuden rikkominen on kuolemansynti.
Vierailija kirjoitti:
Äskeiseen voisi vielä lisätä, ettei sunnuntaivelvollisuutta voi ymmärtää ymmärtämättä katolisen kirkon ehtoollisoppia. Ehtoollinen on osallisuutta Kristukseen ja se välittää Jumalan armoa. Millainen ihminen kääntää tietoisesti selkänsä Kristukselle ja Jumalan armolle? Sellainen joka ei pelastu. Siksi tahallinen sunnuntaivelvollisuuden rikkominen on kuolemansynti.
Armo ei voi perustua koskaan velvollisuuteen vaan vapaaseen tahtoon. Jos perustuu, ei kysymys ole enää armosta.
Matt. 15:7,11 ja Matt. 5:23,24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äskeiseen voisi vielä lisätä, ettei sunnuntaivelvollisuutta voi ymmärtää ymmärtämättä katolisen kirkon ehtoollisoppia. Ehtoollinen on osallisuutta Kristukseen ja se välittää Jumalan armoa. Millainen ihminen kääntää tietoisesti selkänsä Kristukselle ja Jumalan armolle? Sellainen joka ei pelastu. Siksi tahallinen sunnuntaivelvollisuuden rikkominen on kuolemansynti.
Armo ei voi perustua koskaan velvollisuuteen vaan vapaaseen tahtoon. Jos perustuu, ei kysymys ole enää armosta.
Matt. 15:7,11 ja Matt. 5:23,24
Ainakaan antamasi raamatunkohdat ei tue väitettäsi:
"7 Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
11 "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa."
"23 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
24 niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi."
Tuo jälkimmäinen kohta on pikemminkin ristiriidassa väitteesi kanssa, koska sen mukaan ihmisellä on velvollisuus sopia jotkut asiat veljensä kanssa ennen kuin hän menee viemään uhrilahjaa alttarille.
Siitä, että kaikkivaltiaalla ei ole mitään syytä olla tekemättä asioita mahdollisimman nopeasti, tai muuten hän ei olisi kaikkivaltias.