Onko täällä kenelläkään henkilökohtaista kokemusta luterilaisen uskon vaihtamisesta katollilaisuuteen tai juutalaisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."

Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?"

Kuten Jeesus sanoi, sapatti on asetettu ihmistä varten - sapattisäännöt ei siis ollut turhia, vaan niistä oli todella hyötyä ihmisille. Niitä ei vaan pitänyt tulkita orjuuttavan tiukasti, vaan niihin oli tarkoitus tehdä poikkeuksia tilanteen mukaan.

Sunnuntaivelvollisuus ei ole mikään orjuuttava sääntö, joka pakottaa katolilaiset laittamaan kirkossa käymisen kaiken muun edelle joka ikinen sunnuntai. Sen tarkoituksena on tukea ihmisten hengellistä elämää ja auttaa heitä pelastumaan.

Miksi siis puhua velvollisuudesta eikä

Minusta kuulostaisi hölmöltä, jos puhuttaisiin ihmisen oikeudesta menettää pelastus jättämällä messuja väliin ilman pätevää syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan velvollisuudesta syö tai ota lahjaa vastaan?

Jokaisella on vapaus valita mitä tekee. Se joka laiminlyö sunnuntaivelvollisuuden tahallaan ottaa tietoisen riskin siitä, että niin tekemällä hän voi menettää pelastuksensa ja joutua helvettiin.

Kirkossa käyminen asetettu pelastuksen ehdoksi? Kuulostaa lain orjuudelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."

Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?"

Kuten Jeesus sanoi, sapatti on asetettu ihmistä varten - sapattisäännöt ei siis ollut turhia, vaan niistä oli todella hyötyä ihmisille. Niitä ei vaan pitänyt tulkita orjuuttavan tiukasti, vaan niihin oli tarkoitus tehdä poikkeuksia tilanteen mukaan.

Sunnuntaivelvollisuus ei ole mikään orjuuttava sääntö, joka pakottaa katolilaiset laittamaan kirkossa käymisen kaiken muun edelle joka ikinen sunnuntai. Sen tarkoituksena on tukea ihmisten hengellistä elämää ja auttaa heitä pelastumaan.

Minusta kuulostaisi hölmöltä, jos puhuttaisiin ihmisen oikeudesta menettää pelastus jättämällä messuja väliin ilman pätevää syytä.

 

Minusta kuulostaisi hölmöltä, jos puhuttaisiin ihmisen oikeudesta menettää pelastus jättämällä messuja väliin ilman pätevää syytä. 

Näen kyllä armon enemmän oikeutena, kuin velvollisuutena.

Laki velvoittaa, mutta armo on oikeus valita.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman (oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, Joh. 1:12

"Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan velvollisuudesta syö tai ota lahjaa vastaan?

Jokaisella on vapaus valita mitä tekee. Se joka laiminlyö sunnuntaivelvollisuuden tahallaan ottaa tietoisen riskin siitä, että niin tekemällä hän voi menettää pelastuksensa ja joutua helvettiin.

Kirkossa käyminen asetettu pelastuksen ehdoksi? Kuulostaa lain orjuudelta. 

Niin varmaan kuulostaakin, jos on tottunut laittamaan uskon ja teot vastakkain niin, että joko ihminen pelastuu yksin uskosta tai yrittää ansaita pelastuksen omilla teoillaan. Monen on vaikea ymmärtää mitä se tarkoittaa, että niin uskolla kuin teoillakin on merkitystä pelastuksen kannalta, mutta silti kukaan ei pelastu tekojen ansiosta vaan pelastus on yksin armosta.

Kristitty tarvitsee yhteyttä Kristukseen. Mitä se kertoo ihmisen sieluntilasta, jos hän ei halua antaa kunniaa Jumalalle osallistumalla messuun ja ravita sieluaan Jumalan sanalla ja Kristuksen ruumilla ja verellä? Olettaen tietysti, että hän ymmärtää mitä messu ja ehtoollinen merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Näen kyllä armon enemmän oikeutena, kuin velvollisuutena.

Laki velvoittaa, mutta armo on oikeus valita.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman (oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, Joh. 1:12

"Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta"

Miksi pidät armoa enemmän oikeutena kuin velvollisuutena? Minusta armo on pikemminkin velvollisuus, koska pelastuminen ilman Jumalan armoa on täysin mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos menisitte keulimaan niiden mopojenne kanssa sinne öljymäelle? Kiitos!

Mitä jos antaisit muiden keskustella rauhassa? Sinun ei tarvitse lukea sellaisia keskusteluja joista et ole kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaaditaanko jossain oikeasti vuoden opiskelu ennen kuin saa liityä ortodoksiseen kirkkoon? Mulle riitti viime vuonna muutaman kuukauden kirkossa käyminen ja 3 keskustelua papin kanssa, vaikkei suvussani ole ortodokseja enkä tuntenut muutenkaan ortodoksisuutta kovin hyvin. En ollut edes lukenut yhtään ortodoksista kirjaa kokonaan tai tehnyt muutakaan vastaavaa.

Miksi vaihdt uskontoon ,jota et tunne?

Koska tarvitsen ortodoksista kirkkoa voidakseni pelastua. Uskossa ei muutenkaan ole kyse siitä, kuinka paljon tietää, vaan siitä miten elää uskoaan todeksi.

          Miten pelastut?

En tiedä pelastunko vai en. Ortodoksisuudessa pelastuminen on prosessi, enkä ainakaan minä uskalla yrittää määritellä, mitä siihen tarkalleen ottaen vaaditaan. Uskon kuitenkin hyvään ja ihmisiä rakastavaan Jumalaan, joka haluaa pelastaa minutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen kyllä armon enemmän oikeutena, kuin velvollisuutena.

Laki velvoittaa, mutta armo on oikeus valita.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman (oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, Joh. 1:12

"Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta"

Miksi pidät armoa enemmän oikeutena kuin velvollisuutena? Minusta armo on pikemminkin velvollisuus, koska pelastuminen ilman Jumalan armoa on täysin mahdotonta.

Oikeus = Valta. Raamatun mukaan armo ("karisma") on valtaa. Lahja, jonka Jumala on antanut ihmisille (Joh. 1:16,17). Valta perustuu kunnioitukseen. Ns. "vapaa tahto".  Velvollisuus taas on velkaa, joka perustuu vallan käytöön (lakiin). Toisen velvollisuus on toisen oikeus, joka perustuu lakiin. Mikäli armo (karisma) olisi vain lakiin perustuva velvollisuus, perustuisiko se enää ihmisen "vapaaseen tahtoon"? Kun ihmisellä on karismaa, tätä yleensä kunnioitetaan omasta vapaasta tahdosta, ei velvollisuudesta (pelosta). (1. Joh. 4:18) Sama koskee Jumalaa.

"Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" hän sanoi halvatulle "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja hän nousi ja lähti kotiinsa. Mutta, kun kansanjoukot sen näkivät, peljästyivät he ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille." Matt. 9:6,8

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Joh. 20:21,23

"Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." Matt. 6:14,15

Ihmisen ratkaistavissa on, käyttääkö hän valtaansa oikein vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet väärässä. Usko yksin ei riitä pelastumiseen, ainakaan pääsääntöisesti.

Mikä sitten riittää? Mitä tekoja voi tehdä neliraajahalvaantunut pelastuksensa eteen? Mitä voi tehdä pieni lapsi pelastuksensa eteen muuta kuin uskoa? Usko kyllä vaikuttaa ihmisen elämässä erilaisina tekoina ja asenteina mutta niiden kaut

Kuten sanoin, usko yksin ei riitä pelastumiseen ainakaan pääsääntöisesti.

Neliraajahalvaus ei estä ihmistä tekemästä hyviä asioita, vaikka hänen mahdollisuutensa siihen ovatkin keskimääräistä rajallisemmat.

Kaste riittää pelastamaan vauvan, mutta kun vauva kasvaa, häneltä vaaditaan myös muuta.

Mielestäni olisi julmaa, jos ihmisen pelastuminen olisi yksin uskon varassa. Eihän kukaan voi valita vapaasti mihin uskoo. Ja jos Jumala lahjoittaa uskon joillekin, miksei hän lahjoita sitä kaikille?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat hajanaisuudella. On järjestöjä joissa on  eri kirkkokunnista  yhteiskristillisesti työntekijöitä.

Esim. lehtimajajuhlille menee vuosittain kristityt kaikkialta maailmasta yhdessä juhlimaan.

Kuinka paljon sellaista kristittyjä eri kirkkokunnissa on, jotka viettää lehtimajanjuhlaa - juutalaisten juhlaa - ja pitäisikö kristittyjen muutenkaan osallistua juutalaisten uskonnollisiin juhliin?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olisi julmaa, jos ihmisen pelastuminen olisi yksin uskon varassa. Eihän kukaan voi valita vapaasti mihin uskoo. Ja jos Jumala lahjoittaa uskon joillekin, miksei hän lahjoita sitä kaikille?

Kyse on sydämen tilasta, riittää, että tiedostaa olevansa syntinen ja kääntyy Jumalan puoleen. Kun ihminen vilpittömin mielin lähestyy Jumalaa, niin Jumala lahjoittaa uskon ja kristillisen yhteisön tukemaan elämässä. 

 

'Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.'

'Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä,

niin minä tahdon auttaa sinua,

ja sinun pitää kunnioittaman minua.'

''Ei kukaan, joka luottaa sinuun,

jää vaille apuasi.

Vain luopiot joutuvat häpeään.

'Siksi Herra Jumala sanoo näin:

Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven,

huolella valitun kivipaaden,

kallisarvoisen kulmakiven

sitomaan vankkaa perustaa.

Joka uskoo, ei horju.'

 

'Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.

Siionin vuori ja Jerusalem

on turvapaikka,

niin Herra on luvannut.

Ne, jotka Herra kutsuu,

ne pelastuvat.'

Vierailija kirjoitti:

"Sillä  armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja                                                                                                                                    -  ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."  Kirjoitti Paavali korinttolaisille

"Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut." - lainaus Jaakobin kirjeestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan velvollisuudesta syö tai ota lahjaa vastaan?

Jokaisella on vapaus valita mitä tekee. Se joka laiminlyö sunnuntaivelvollisuuden tahallaan ottaa tietoisen riskin siitä, että niin tekemällä hän voi menettää pelastuksensa ja joutua helvettiin.

Kirkossa käyminen asetettu pelastuksen ehdoksi? Kuulostaa lain orjuudelta. 

Niin varmaan kuulostaakin, jos on tottunut laittamaan uskon ja teot vastakkain niin, että joko ihminen pelastuu yksin uskosta tai yrittää ansaita pelastuksen omilla teoillaan. Monen on vaikea ymmärtää mitä se tarkoittaa, että niin uskolla kuin teoillakin on merkitystä pelastuksen kannalta, mutta silti kukaan ei pelastu tekojen ansiosta vaan pelastus on yksin armosta.

Kristitty tarvitsee yhteyttä K

Se on varmasti oikein ja hyödyllistä olla osana kristittyjen yhteisöä ja osallistua sakramentteihin. Kuitenkaan sekään ei ole pelastuksen ehto. Jeesus myös korosti henkilökohtaista uskoa esim. siinä miten ihmisen tulisi rukoilla.

"Kun rukoilette, älkää rukoilko niin kuin teeskentelijät. He asettuvat mielellään synagogiin ja isoihin risteyksiin rukoilemaan, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidät. Minä vakuutan teille, että se on heidän ainoa palkkionsa. Kun sinä rukoilet, mene perimmäiseen huoneeseen, lukitse ovi ja rukoile siellä Isääsi salassa. Isäsi näkee salatut teot ja palkitsee sinut. Kun rukoilette, älkää hokeko niin kuin vierasuskoiset. He luulevat, että heitä kuullaan paremmin, kun he puhuvat paljon. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin olette sitä häneltä pyytäneetkään."

Jeesus on luvannut olla läsnä jo kahden kristityn kohtaamisessa, ei tarvita hienoa kirkkoa, suurta ihmismäärää, lopulta kyse on yksinkertaisesta uskosta. Totta kai kristillinen yhteisö on uskoa tukeva, yhteiset kokoontumiset myös mutta pelastuksen ehdoksi niitä ei voi laittaa. 

"Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."

"Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa.

Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät. Jos yksi sanoo: Minä olen Paavalin puolella, toinen taas: Minä Apolloksen, ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut.

 

Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.

Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olisi julmaa, jos ihmisen pelastuminen olisi yksin uskon varassa. Eihän kukaan voi valita vapaasti mihin uskoo. Ja jos Jumala lahjoittaa uskon joillekin, miksei hän lahjoita sitä kaikille?

Kyse on sydämen tilasta, riittää, että tiedostaa olevansa syntinen ja kääntyy Jumalan puoleen. Kun ihminen vilpittömin mielin lähestyy Jumalaa, niin Jumala lahjoittaa uskon ja kristillisen yhteisön tukemaan elämässä. 

 

'Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: Jokai

Katolisen kirkon opetuksen mukaan ihminen syntyy uuteen hengelliseen elämään ja saa perisynnin ja kaikki henkilökohtaiset syntinsä anteeksi kasteessa. Kastamattomina kuolleiden kohtalo on jätetty avoimeksi.

Messuihin osallistuminen ei tietenkään ole siinä mielessä pelastumisen ehdoton edellytys, ettei kukaan voisi pelastua osallistumatta koskaan messuun. Katolinen kirkko opettaa esim. kastettuina kuolleiden vauvojen pelastuvan, vaikkei heitä olisi viety koskaan messuun.

Messuissa käyminen on silti tarpeen niille, joilta se onnistuu ilman kohtuuttomia ponnistuksia. Koska mitä se kertoo ihmisen sieluntilasta, jos hän ei halua antaa kunniaa Jumalalle osallistumalla messuun ja ravita sieluaan Jumalan sanalla ja Kristuksen ruumilla ja verellä? Olettaen tietysti, että hän ymmärtää mitä messu ja ehtoollinen merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olisi julmaa, jos ihmisen pelastuminen olisi yksin uskon varassa. Eihän kukaan voi valita vapaasti mihin uskoo. Ja jos Jumala lahjoittaa uskon joillekin, miksei hän lahjoita sitä kaikille?

Kyse on sydämen tilasta, riittää, että tiedostaa olevansa syntinen ja kääntyy Jumalan puoleen. Kun ihminen vilpittömin mielin lähestyy Jumalaa, niin Jumala lahjoittaa uskon ja kristillisen yhteisön tukemaan elämässä. 

 

'Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka

Katolisen ja luterilaisen kirkon pitäisi tehdä sopimus, että katolilaiset voivat käydä sunnuntaivelvollisuutensa täyttämässä luterilaisessa jumalanpalveluksessa.

'Suomen kielen sana jumalanpalvelus (saks. Gottesdienst, ruots. gudstjänst) ilmaisee tapahtuman luonteen: toisaalta Jumala palvelee ihmistä ja toisaalta ihminenpalvelee ja ylistää Jumalaa. Katekismuksen mukaan pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Myös kristityn arkinen elämä on jumalanpalvelusta.'

Vierailija kirjoitti:

Katolisen ja luterilaisen kirkon pitäisi tehdä sopimus, että katolilaiset voivat käydä sunnuntaivelvollisuutensa täyttämässä luterilaisessa jumalanpalveluksessa.

Miksi? Tuohan on täysin mahdoton ajatus. Katolisen kirkon näkökulmasta luterilainen kirkko ei ole oikea kirkko, luterilaiset papit ei ole oikeita pappeja eikä luterilainen ehtoollinen ole oikea ehtoollinen.

Vierailija kirjoitti:

'Suomen kielen sana jumalanpalvelus (saks. Gottesdienst, ruots. gudstjänst) ilmaisee tapahtuman luonteen: toisaalta Jumala palvelee ihmistä ja toisaalta ihminenpalvelee ja ylistää Jumalaa. Katekismuksen mukaan pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Myös kristityn arkinen elämä on jumalanpalvelusta.'

Tuo on luterilaista opetusta ja siinä puhutaan luterilaisesta katekismuksesta.