Eikö ihmisillä hälytyskellot soi jos paino on noussut 20 kg

Vierailija kirjoitti:

Näin oikeasti sairaalloisen lihavana ihmisenä, olen jättäyttynyt kokonaan pois kaveripiireistä, kaupassa käynnistä ja en kehtaa mennä edes lääkärinajoille enää. Laihdutuslääkkeestä huolimatta paino nousee koko ajan, ja kaikki dieetit olen käynyt läpi tässä 3v aikana eikä se paino vaan laske. Liikuntaa lisäsin silloin kun siihen vielä oikeasti pystyin mutta se lähinnä keräsi vaan nestettä lisää ja teki kipeäksi. Tiedän miten syödään niin, että laihtuu ja on terveenä; kanaa, kalkkunaa, kalaa, kasviksia ja joku pieni määrä kermaa että saa myös rasvaa. Eipä tuo tee mitään. Ravintoterapeutti antaa ohjeita jotka tiesin jo, eli siitäkään ei ollut apua. 

Lihavuusleikkaus veisi ainakin 40kg pois, mutta minulle ei sellaista voi tehdä kun on ahmimishäiriö jota pahentaa entisestään nykyinen lääke - lääkäri ei sitä kuitenkaan suostu laskemaan alas eikä anna minun lopettaa. Muka liian vaarallista. No, sanoin että mä olen

Saatko apua ja tukea ahmimishäiriöösi? Haasteelliselta kuulostaa tilanteesi. Tsemppiä ja myötätuntoisia ajatuksia itseäsi kohtaan! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin oikeasti sairaalloisen lihavana ihmisenä, olen jättäyttynyt kokonaan pois kaveripiireistä, kaupassa käynnistä ja en kehtaa mennä edes lääkärinajoille enää. Laihdutuslääkkeestä huolimatta paino nousee koko ajan, ja kaikki dieetit olen käynyt läpi tässä 3v aikana eikä se paino vaan laske. Liikuntaa lisäsin silloin kun siihen vielä oikeasti pystyin mutta se lähinnä keräsi vaan nestettä lisää ja teki kipeäksi. Tiedän miten syödään niin, että laihtuu ja on terveenä; kanaa, kalkkunaa, kalaa, kasviksia ja joku pieni määrä kermaa että saa myös rasvaa. Eipä tuo tee mitään. Ravintoterapeutti antaa ohjeita jotka tiesin jo, eli siitäkään ei ollut apua. 

Lihavuusleikkaus veisi ainakin 40kg pois, mutta minulle ei sellaista voi tehdä kun on ahmimishäiriö jota pahentaa entisestään nykyinen lääke - lääkäri ei sitä kuitenkaan suostu laskemaan alas eikä anna minun lopettaa

Kiitos! Sain ruokahalua vähentävän lääkkeen laihdutuslääkkeen lisäksi. Terapiaa ei ole myönnetty, mutta toisaalta tuskin mä siellä kävisinkään kun en tosiaan enää ulkona halua nähdyksi tulla. Aina olen ollut joko liian hoikka tai liian lihava mutta nyt oikeesti obeesi eikä paino ole laskenut kuten yleensä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä ei. Olen lihonut itse noin 20kg eikä kukaan ole vakavissaan siitä puhunut koska ylipaino ja syöpä ovat normaaleja sairauksia nykymaapallossamme

Mitä se puhuminen auttaa? No, ehkä jotakuta auttaa.

Joo, ja inhoan itseäni. Mutta olen masentunut enkä jaksa edes peseytyä joten on epärealistista että jaksaisin toteuttaa elämänmuutoksen. Aina kun yritän nousta tästä suosta, jostain tulee niskaan lisää painolastia ja kaadun taas. Olen erittäin lannistunut ja menettänyt toivoni. Ei oikeastaan haittaisi vaikka kuolisinkin lihavuuden aiheuttamaan sydäriin tms. Eipähän enää tarvitsisi pettyä itseensä ja elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä soi ja vähemmästäkin. Itselleni oli nyt ekaa kertaa aikuisiällä tullut joulukiloja. Housut onneksi menee vielä jalkaan, mutta kiristää ja tulee makkaroita. Herkut jäi nyt ihan kokonaan pois, kunnes vaatteet istuu taas hyvin.

Selitys on kyllä se, että olen voinut koko syksyn, etenkin loppusyksyn ja joulukuun aivan todella huonosti, niin henkisesti kuin fyysisesti ja jokaisella mahdollisella tavalla. Ollut ihan semmoinen aivan selittämätön, käsittämätön väsymys ja uupumus päällä jatkuvasti ja joka päivä. Lenkillä tuntunut, ettei jalat ihan kanna. Ihan hirveä olotila. Sen syyn löytäminen ja kuntoon saaminen on itselleni oikeastaan tärkeämpää kuin näiden kilojen pois saaminen. Ei ole hyvä asia voida huonosti ja negatiiviset asiat ruokkii usein toinen toisiaan.

Syy voi olla juuri se mistä ne kilotkin on tullut. Eli huono ruokavalio ja elintavat. Kannattaa kuitenkin käydä perus verikokeet jne myös. Raudan tai D vitamiinin puute aiheuttaa myös väsymystä.

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet lihotti mua ton verran vuodessa. Ihan järkyttävää. Kyllä se läskiksi muuttuminen laittaa masentamaan entistä enemmän. Hullua että huonosti voivia ihmisiä kehotetaan käyttään tollaisia vuositolkulla  jonka johdosta lihovat vuosien saatossa ihan järkyttävästi. Itse tajusin lopettaa (vaikka psykiatri sanoi että parempi olisi vain jatkaa käyttöä) mutta monet ei uskalla tehdä vastoin mitä psykiatri tai hoitajat sanoo, vaikka kyseessä olis perus escitalopram, jonka käytön lopettamisella ei ole mitään radikaaleja vaikutuksia paitsi laihtuminen normaalikokoiseksi.

Tuo mielialalääkkeiden ja neuroleptien tuputtaminen univaikeuksiin on aivan sairasta nykyään. Psykiatrit painostavat aina enemmän tai vähemmän käyttämään lääkkeitä. Ja varsinkin nuorille se lääkäri on suuri aukroriteetti. Sivuvaikutuksia vähätellään ja esimerkiksi jatkuvat päänsäryt, vatsavaivat jne. käännetään vaan psykosomaattiseksi oireiluksi. En olisi ikinä lähtenyt toipumaan ahdistuksesta ja masennuksesta jos en olisi 27-vuotiaana todennut että nyt riittää. Vieroitusoireet lääkkeistä oli absoluuttinen helvetti ja pelkkää tuhahtelua sain silloinkin osakseni ja lisää painostusta käyttää lääkkeitä. Mua ei mielialalääkkeet koskaan lihottaneet mutta neuroleptit kyllä, oli niin järkky nälkä (ja heikotus jos ei syönyt 2h välein) että paino nousi 10 kiloa. Tippui sitten itsestään kun lopetin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja inhoan itseäni. Mutta olen masentunut enkä jaksa edes peseytyä joten on epärealistista että jaksaisin toteuttaa elämänmuutoksen. Aina kun yritän nousta tästä suosta, jostain tulee niskaan lisää painolastia ja kaadun taas. Olen erittäin lannistunut ja menettänyt toivoni. Ei oikeastaan haittaisi vaikka kuolisinkin lihavuuden aiheuttamaan sydäriin tms. Eipähän enää tarvitsisi pettyä itseensä ja elämäänsä. 

Jos sä pystyt pelkästään ruokavaliomuutoksella laihtumaan vielä, niin se kannattaa tehdä. Moni muu ei niistä huolimatta laihdu. On tosi helppoa esimerkiksi alkaa karppaamaan ja ohjeita on netti pullollaan myös suomeksi. Jätät kaikki hillarit vähemmälle aluksi laskematta kaloreita ja sitten vähän ajan jälkeen lasket myös kalorit. Ei minun mielestäni iso urakka. Masennuksesta huolimatta ruokavaliota voi muuttaa eikä se vaadi mitään valtavan isoa prosessia. Jättää vaan tietyt asiat pois.

Kyllä minulla soi hälytyskellot! Mutta jos olen sairas, enkä saa lääkäriaikaa edes itkien anelemalla, niin itsekö se pitäisi tietää mistä johtuu ja tavan kansalaisena määrätä itselleen lääkkeet?!? Painonnousu alkoi yhtäkkiä ja sitä tuli lisää joka päivä. Silloin lupasin itselleni, että en enää aliarvioi kenenkään yrityksiä olla normaalipainoinen. Kun lopulta kuukausien (taisi olla neljä!!!) jälkeen pääsin lääkärille, niin siellähän olikin veriarvot vinksallaan. Tässä välissä ois päässy kuuntelemaan elintapaluentoa hoitajalle, vaikka elintavat oli samat kuin aina ennenkin. Siis silloin kun paino pysyi ihan itsestään sopivassa lukemassa. Tällainen kokemus, eli kyllä ne syytkin lopulta löytyi, kun minut suvaittiin ottaa tosissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet lihotti mua ton verran vuodessa. Ihan järkyttävää. Kyllä se läskiksi muuttuminen laittaa masentamaan entistä enemmän. Hullua että huonosti voivia ihmisiä kehotetaan käyttään tollaisia vuositolkulla  jonka johdosta lihovat vuosien saatossa ihan järkyttävästi. Itse tajusin lopettaa (vaikka psykiatri sanoi että parempi olisi vain jatkaa käyttöä) mutta monet ei uskalla tehdä vastoin mitä psykiatri tai hoitajat sanoo, vaikka kyseessä olis perus escitalopram, jonka käytön lopettamisella ei ole mitään radikaaleja vaikutuksia paitsi laihtuminen normaalikokoiseksi.

Tuo mielialalääkkeiden ja neuroleptien tuputtaminen univaikeuksiin on aivan sairasta nykyään. Psykiatrit painostavat aina enemmän tai vähemmän käyttämään lääkkeitä. Ja varsinkin nuorille se lääkäri on suuri aukroriteetti. Sivuvaikutuksia vähätellään ja esimerkiksi jatkuvat päänsäry

Neuroleptit on hyvä lääke niitä taevitsevalle, enkä ihan noin lähtisi demonisoimaan niitä. Ovat kyllä syy monen ylipainoon, en sitä kiellä mutta ei se kaikilla samaa tee. Niistä vierottautuminen on sitä vaikeampaa mitä kauemmin niitä on syönyt. Esim vuoden jälkeen ei kovinkaan vaikeaa. 10v jälkeen ei edes suositella enää lopettamaan. Mutta yks pilleri vähemmän per viikko, ja sit joka toinen päivä enää ja joka kolmas päivä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet lihotti mua ton verran vuodessa. Ihan järkyttävää. Kyllä se läskiksi muuttuminen laittaa masentamaan entistä enemmän. Hullua että huonosti voivia ihmisiä kehotetaan käyttään tollaisia vuositolkulla  jonka johdosta lihovat vuosien saatossa ihan järkyttävästi. Itse tajusin lopettaa (vaikka psykiatri sanoi että parempi olisi vain jatkaa käyttöä) mutta monet ei uskalla tehdä vastoin mitä psykiatri tai hoitajat sanoo, vaikka kyseessä olis perus escitalopram, jonka käytön lopettamisella ei ole mitään radikaaleja vaikutuksia paitsi laihtuminen normaalikokoiseksi.

Tuo mielialalääkkeiden ja neuroleptien tuputtaminen univaikeuksiin on aivan sairasta nykyään. Psykiatrit painostavat aina enemmän tai vähemmän käyttämään lääkkeitä. Ja varsinkin nuorille se lääkäri on suuri aukroriteetti. Sivuvaikutuksia

Unohtui tästä mainita, että jos on esimerkiksi syönyt niitä 10 vuotta, ja lääkäri ei halua niitä purkaa kun riskit on liian isot, niin yksi tietty laihdutuslääke kumoaa niiden ruokahalua nostavan vaikutuksen maksimi annoksella. Unikaan ei kyllä tule, mutta ei myöskään tule ahmittua jääkaappia tyhjäksi niiden vaikutuksen alaisena. Se lienee yksi mahdollisuus vähentää lääkkeen haittoja. Vaikka on tutkimusta jossa kerrotaan että se pelkkä syöminen ei ole se mikä lihottaa vaan lääkkeet itsessään myös tekee sitä. En edes yritä selittää miksi, kun se on jo aika monimutkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet lihotti mua ton verran vuodessa. Ihan järkyttävää. Kyllä se läskiksi muuttuminen laittaa masentamaan entistä enemmän. Hullua että huonosti voivia ihmisiä kehotetaan käyttään tollaisia vuositolkulla  jonka johdosta lihovat vuosien saatossa ihan järkyttävästi. Itse tajusin lopettaa (vaikka psykiatri sanoi että parempi olisi vain jatkaa käyttöä) mutta monet ei uskalla tehdä vastoin mitä psykiatri tai hoitajat sanoo, vaikka kyseessä olis perus escitalopram, jonka käytön lopettamisella ei ole mitään radikaaleja vaikutuksia paitsi laihtuminen normaalikokoiseksi.

Tuo mielialalääkkeiden ja neuroleptien tuputtaminen univaikeuksiin on aivan sairasta nykyään. Psykiatrit painostavat aina enemmän tai vähemmän käyttämään lääkkeitä. Ja varsinkin nuorille s

Tiedän kyllä neuroleptien vaikutusmekanismit kehoon. Enkä muuten kritisoinut niiden määräämistä varsinaisiin psykoosisairauksiin vaan univaikeuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Näin oikeasti sairaalloisen lihavana ihmisenä, olen jättäyttynyt kokonaan pois kaveripiireistä, kaupassa käynnistä ja en kehtaa mennä edes lääkärinajoille enää. Laihdutuslääkkeestä huolimatta paino nousee koko ajan, ja kaikki dieetit olen käynyt läpi tässä 3v aikana eikä se paino vaan laske. Liikuntaa lisäsin silloin kun siihen vielä oikeasti pystyin mutta se lähinnä keräsi vaan nestettä lisää ja teki kipeäksi. Tiedän miten syödään niin, että laihtuu ja on terveenä; kanaa, kalkkunaa, kalaa, kasviksia ja joku pieni määrä kermaa että saa myös rasvaa. Eipä tuo tee mitään. Ravintoterapeutti antaa ohjeita jotka tiesin jo, eli siitäkään ei ollut apua. 

Lihavuusleikkaus veisi ainakin 40kg pois, mutta minulle ei sellaista voi tehdä kun on ahmimishäiriö jota pahentaa entisestään nykyinen lääke - lääkäri ei sitä kuitenkaan suostu laskemaan alas eikä anna minun lopettaa. Muka liian vaarallista. No, sanoin että mä olen

Ai kamala, mikä lääkäri! Olen pahoillani puolestasi!

Saanko kysyä mikä lääke ja mihin vaivaan? Pitäiskö sun keskittyä etupäässä hoitamaan bulimia pois, mistä se johtuu, mitä sä sillä yrität paeta tai kontrolloida? Oletko hakenut apua psykiatrian puolelta? Syömishäiriöt on aina kuitenkin mielen ongelma. Ei onnellinen ja tasapainoinen ihminen ahmi tai näännytä itseään.

Mä olen ikuisesti kiitollinen sille psykiatrille, joka määräsi mulle Seronilin. Sen lisäksi, että se voi vähensi ruokahalua,se auttoi mua keskittymään muuhunkin, aikaa ja energiaa vapautui elämään! Ja mä olin vielä silloin normaalipainon sisällä, mutta niin väsynyt siihen bulimiaan että oli pakko hakea ja vaatia apua. Ahmimisoireilu ei ole palannut myöskään kun en ole lääkettä käyttänyt.

Nyt mulle on määrätty masennukseen Voxra, joka nollaa ruokahalun täysin ja mun täytyy pakottaa itseni syömään. Sitä ei edes saisi antaa syömishäiriöisille, mutta olen painottanut että suostun syömään vain painoneutraalia lääkettä joka ei lisää kiloja tai ruokahalua, kun pelkään edelleen että bulimia palaa.

Kehottaisin sua ottamaan kontaktia psykiatrian puolelle tai yksityiselle, käyt ilmeisesti ihan tk-lääkärillä? Syömishäiriöiset, jos ei ole paha anoreksia, ei meinaa apua saada.

Muista että sulla on potilaana oikeuksia ja joskus oikeaa hoitoa pitää osata vaatia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin oikeasti sairaalloisen lihavana ihmisenä, olen jättäyttynyt kokonaan pois kaveripiireistä, kaupassa käynnistä ja en kehtaa mennä edes lääkärinajoille enää. Laihdutuslääkkeestä huolimatta paino nousee koko ajan, ja kaikki dieetit olen käynyt läpi tässä 3v aikana eikä se paino vaan laske. Liikuntaa lisäsin silloin kun siihen vielä oikeasti pystyin mutta se lähinnä keräsi vaan nestettä lisää ja teki kipeäksi. Tiedän miten syödään niin, että laihtuu ja on terveenä; kanaa, kalkkunaa, kalaa, kasviksia ja joku pieni määrä kermaa että saa myös rasvaa. Eipä tuo tee mitään. Ravintoterapeutti antaa ohjeita jotka tiesin jo, eli siitäkään ei ollut apua. 

Lihavuusleikkaus veisi ainakin 40kg pois, mutta minulle ei sellaista voi tehdä kun on ahmimishäiriö jota pahentaa entisestään nykyinen lääke - lääkäri ei sitä kuitenkaan suostu laskemaan alas eikä anna minun lopettaa

Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole. Syömishäiriöt on sairaus siinä missä muutkin, eikä ne katoa minnekään oli elämäntilanne kuinka hyvä tahansa. Olen käynyt ravintoterapeutilla ja lihavuuslääkärillä, mutta terapiaa en saanut pysyvästi. Ja sairaus on ollut koko elämän ajan, ja siihen on pääasiallinen hoito ruokahalua vähentävät lääkkeet (on jo käytössä) ja mulla sen lisäksi laihduttava lääkitys myös käytössä. Toki se on mt-sairaus mutta ei sellainen kuten masennus että se pitäisi mielialaa alla koko ajan tai heittelyä aiheuttaisi. Ei ahmisihäriö sillä tavoin ole siitä kiinni onko onnellinen vai ei - jos painoa ei lasketa mukaan. Mutta kiitos mielipiteestäsi silti.

Terapiassa on se ongelma minulla ollut, että vaikka tiedostan miksi olen millainen olen ja käynyt myös perheen kansa läpi lapsuuden traumoja ja antanut itselleni myös anteeksi asioita... Se ei ole käytännössä muuttanut yhtään mitään syömishäiriön suhteen. Toki voin paremmin henkisesti ja menneisyydestä puhuminen ei aiheuta enää pakokauhua ja paniikkia, mutta ne arvet siellä ei parannu koskaan. Toisaalta en usko että monikaan on joutunut sellaisia kauhuja elämässään kohtaamaan, ja se on hyvä asia se. Pitää mennä niillä välineillä mitä on annettu ja yritettävä vaikkei se tunnu auttavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet lihotti mua ton verran vuodessa. Ihan järkyttävää. Kyllä se läskiksi muuttuminen laittaa masentamaan entistä enemmän. Hullua että huonosti voivia ihmisiä kehotetaan käyttään tollaisia vuositolkulla  jonka johdosta lihovat vuosien saatossa ihan järkyttävästi. Itse tajusin lopettaa (vaikka psykiatri sanoi että parempi olisi vain jatkaa käyttöä) mutta monet ei uskalla tehdä vastoin mitä psykiatri tai hoitajat sanoo, vaikka kyseessä olis perus escitalopram, jonka käytön lopettamisella ei ole mitään radikaaleja vaikutuksia paitsi laihtuminen normaalikokoiseksi.

Tuo mielialalääkkeiden ja neuroleptien tuputtaminen univaikeuksiin on aivan sairasta nykyään. Psykiatrit painostavat aina enemmän tai vähemmän

En mielestäni missään väittänyt ettet tietäisi. Sanoin että en jaksa lähteä selittelemään niiden vaikutusta painoon, koska se on monimutkainen asia. Ja neuroleptejä on erilaisia, ei niitä kaikkia voi samaan laatikkoon luokitella sivuvaikutuksien suhteen. Ja painotan edelleenkin ettei kaikille tule samoja ongelmia niiden kanssa, vaikka käyttävät unen saantiin. Valitettavasti niitä joille tavanomaiset nukahtamislääkkeet eivät tee mitään on erittäin paljon, ja silloin neuroleptejä ainakin kokeillaan.

Sokeri ei ole suomalaisten ruokavaliossa suuri ongelma. Kyllä ne lihapulla-muusi-kermaperuna-ateriat on ne jotka lihottaa. 

Läskit käy terapiassa?!?!?!? Jumankavita näille verorahojen käytölle on tultava loppu!

Vierailija kirjoitti:

Läskit käy terapiassa?!?!?!? Jumankavita näille verorahojen käytölle on tultava loppu!

Lihavatko eivät maksa verojaan? Maksavat todennäköisesti enemmän veroja, kun sinä jos lasketaan ruoan alvt ja sairauksien hoidot. Ei kukaan enää ilmaiseksi saa mitään sairaanhoitoa. Aina on jokin maksu.

Vierailija kirjoitti:

Sokeri ei ole suomalaisten ruokavaliossa suuri ongelma. Kyllä ne lihapulla-muusi-kermaperuna-ateriat on ne jotka lihottaa. 

Kyttäätkö paljonkin sitä mitä ihmiset syövät? Omaan ruokavalioon ei kuulu peruna, pasta, riisi, leipä eikä muukaan runsaan hiilihydraatteja sisältävät tuotteet. Kerma ei lihota ketään, vaan pitää nälän enemmänkin poissa.

Vierailija kirjoitti:

Sokeri ei ole suomalaisten ruokavaliossa suuri ongelma. Kyllä ne lihapulla-muusi-kermaperuna-ateriat on ne jotka lihottaa. 

Ja mikä tuossa ateriassa lihottaa? Muussi ja perunat. Ei lihapullat, eikä kerma.... Toisinsanoen? Sokeri, eli hiilihydraatit.