Eikö ihmisillä hälytyskellot soi jos paino on noussut 20 kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä soi kellot, en vaan pysty korjaamaan asiaa. En tiedä miksi. 

Niin, ylensyönti lienee mielenhäiriö. Kannattaa varmaan puhua jollekin? Muutenhan laihduttaminen on yksinkertainen asia, syö vähemmän. 

Jos kerran tiedät syyn muiden lihomiseen, miksi kyselet sitä täällä palstalla muilta?

Oma lihomiseni alkoi ruuhkavuosien jälkeen. En kiinnittänyt jatkuvaan väsymykseen huomiota, kun ainahan sitä väsynyt. Ei jaksanut yksinkertaisesti tehdä mitään. Sen lisäksi en mä ulkonäkööni oikein koskaan ole satsannut, en ole tälläytyjä. Jos omat vaatteet kiristi, otin miehen kaapista. Aivan käyttökelpoisia.

Terveellisyys näkökulmaakaan ei ollut. Meillä pentuna syötiin ihan järkevästi ruokaa, mutta herkkujahan meillä oli aina saatavilla. Eikä mitään juttua, että lihavuus on pahasta. Kaikkia pitää ymmärtää ja kukin saa olla sellainen kuin on. Lapsena en ollut lihava.

Aikonaan kävin hakemassa johonkin ontelotulehdukseen antibioottia lääkäriltä, niin sain reseptin lisäksi uuden ajan ja läjän verikokeita. Se lääkäri siis tajus mun virttyneestä ulkonäöstä paljon ja teki asian eteen jotain. Enkä itse edes tajunnut.

Sieltähän sitten löytyi diabetes2, kilppareiden vajaatoimintaa ja verenpainetauti. Ja olin silloin 44 kiloa ylipainoinen. Okkei.

Alkoi taas elämä kirkastumaan, kun ei väsyttänyt koko aikaa ja akka lähti liikkeelle. Puolivuotta meni vekslaillessa lääkeannosten kanssa, mikä on sopiva ja kun se asettui, niin paino tippui 22 kiloa lähes itsestään.

Nyt on vielä 22 kiloa, eikä lähde millään. Tätä on yritetty sulattaa viimeiset kolme vuotta ja on tosiaan usko ollut koetuksella monet kerrat. Repsahduksia tulee toisinaan. Orastavaa masennusta... D2n ja verenpainetaudin lisäksi.

Sokeri ei kuulu ruokavaliooni enää vuoteen, sipsit yms. suolaisen ja rasvaiset herkut lopetin kaksi vuotta sitten. Tämän vuoden projekti on säännölliset ruokailuajat ja annoskoot.

Yhtä helvettiähän tämä tulee olemaan, mutta sillä mennään. Miettinyt vaan monesti, että kuinka järkevää tää laihduttaminen oikein on, kun se nippaa päästä niin keleesti. Onko se parempi, että laiha ja masentunut vai lihava ja onnellinen? Kroppa voi kuulemma paremmin. Käyn näitä siis laihdutustiimin kanssa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Oma lihomiseni alkoi ruuhkavuosien jälkeen. En kiinnittänyt jatkuvaan väsymykseen huomiota, kun ainahan sitä väsynyt. Ei jaksanut yksinkertaisesti tehdä mitään. Sen lisäksi en mä ulkonäkööni oikein koskaan ole satsannut, en ole tälläytyjä. Jos omat vaatteet kiristi, otin miehen kaapista. Aivan käyttökelpoisia.

Terveellisyys näkökulmaakaan ei ollut. Meillä pentuna syötiin ihan järkevästi ruokaa, mutta herkkujahan meillä oli aina saatavilla. Eikä mitään juttua, että lihavuus on pahasta. Kaikkia pitää ymmärtää ja kukin saa olla sellainen kuin on. Lapsena en ollut lihava.

Aikonaan kävin hakemassa johonkin ontelotulehdukseen antibioottia lääkäriltä, niin sain reseptin lisäksi uuden ajan ja läjän verikokeita. Se lääkäri siis tajus mun virttyneestä ulkonäöstä paljon ja teki asian eteen jotain. Enkä itse edes tajunnut.

Sieltähän sitten löytyi diabetes2, kilppareiden vajaatoimintaa ja verenpainetauti. Ja olin

22kg ylipainoa on keholle paljon. Ootko laskenut paljonko kaloreita syöt päivässä? Terveellistäkin ruokaa voi syödä kulutukseen nähden liikaa, jolloin ei laihdu. 

Varsinkin naisista monet ovat sitä mieltä, että kilojen kertyminen neljänkymmenen ikävuoden jälkeen on luonnollinen asia eikä sitä vastaan kannata taistella. Sitten, kun ikä lisääntyy ja painoa on kertynyt melkoisesti alkavat yliopainoon liittyvät riskit ja sairaudet ilmoittaa itsestään eikä moni siinäkään vaiheessa ymmärrä, että täytyisi varmaan itsekin ryhtyä johonkin muutoksiin eikä olettaa lääketieteen kaiken korjaavaan voimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä soi kellot, en vaan pysty korjaamaan asiaa. En tiedä miksi. 

                               pitää haluta tehdä asialle jotakin

Minusta on ihan normaalia, että vastasyntynyt lapsi (noin 3,5kg) lihoo paljon enemmän kuin 20kg teini-ikään mennessä. Minusta olisi enemmänkin hälyttävää, jos lapsi ei lihoisi.

Kyllä tässä alkaa hiljalleen kellot soida. Olen lihonut neljässä vuodessa lievästä ylipainosta ihan oikeaksi pullukaksi 78 -> 101 kg vaikka en sitä oikein itse aina näekään. Ikä alkaa kolmosella ja tässä iässä kai kuuluisi olla elämänsä kunnossa eikä miettiä miten saan kengän nauhat kiinni tai pääsen ylös matalasta autosta kun maha on tiellä. Nilkat ja polvet ovat alkaneet kipeytyä ja olen alkanut vaivihkaa katsella tuoleja sillä silmällä näyttävätkö ne huteralta tai kovin kapeilta.

Vähän perspektiiviä tulee, kun katsoo 10 litran sankoa ja miettii että kaksi sellaista täyteen rasvaa.

Ei mulla soi kuin herätyskello ja sekin harvakseltaan, kun herään jo hyvissä ajoin ennen kellon soittoa.

Ei hälytyskellot voi soida kun peilikuvaan tottuu ja elastaanilla kyllästetyt vaatteet ei kiristä.

Mä en edes tajunnut, koska paino ei ole ollut mulle ikinä asia jota on tarvinnut miettiä. Nelikymppiseksi olin laiha luikero miettimättä syömisiä ja liikuntoja ollenkaan. Ihmiset välillä vaan kauhistelivat, miten laiha ja pieni olin. Kun ulkonäkö alkoi sitten 40-50 ikävuoden välillä muuttua, ajattelin vaan, että tätä se vanheneminen sitten on. Kaksoisleukaa tulee, naama roikkuu, tissit roikkuu, vyötärö katoaa. Ei tullut mieleenkään, että olin ihan vaan lihonut, ajattelin vaan että hormonimuutokset muuttaa jotenkin kudoksia. Ei mulla kotona edes ollut vaakaa. Kerran kuitenkin vanhempieni luona kyläillessä huomasin vessassa vaa'an, ja päätin katsoa mitä painan. Oletin että noin 50 kg, tulos oli 76 kg. 

Monilla alkaa paino nousta viimeistään vaihdevuosien alkamisen aikaan. Pitäisi syödä paljon vähemmän kuin aktiiviaikoihin, jos haluaa, että paino ei nouse. Ja siltikin kropan malli muuttuu, alkaa vatsa pullistumaan ja vyötärö häviää.

Olen itsekin joskus miettinyt, että ostaako ihmiset jatkuvasti uusia vaatteita, kun itselle vanhat ei mahdu päälle edes noin neljän kilon nousussa. Housut kinnaa vyötäröstä ja pepusta. Hameen vyötärönauha tuntuu liian kireältä, ei voi pitää. Oikeastaan kaikilla pitäisi olla joku henkinen, itselle sopiva painoraja, jolloin havahtuu, että jos menee sen yli, pitää keventää siihen painoon, missä itse on tyytyväinen.

Ei, koska paino hiipi vaivihkaa ja aivot ei pysyneet perässä. Mielikuvissani olin hoikempi.

Ja sama toisin päin, olen laihtunut viime kesän jälkeen yli 10kg ja lähellä normaalipainoa, mutta liikun ja toimin kuten lihavampana ja ostan liian isoja vaatteita.

Minulla tuli kaksi vaatekokoa lisää parin vuoden erittäin pahasta unettomuudesta. Sain nukuttua vain muutaman tunnin pätkiä. Uni jos jää pois, niin koko kroppa lakkaa toimimasta. Eipä tuntunut lääkäreitä paljoa kiinnostavan, vaikka siellä ravasin ahkeraan.

Masennuslääkettä pääasiassa tarjottiin ja erilaisia unilääkkeitä. Taustalta paljastui sitten kilpirauhanen. Sain tyroksiinin lopulta ja unikin palasi, mutta paino ei ole lähtenyt tippumaan. Ehkä noin monta vuotta ehti tehdä korjaamatonta vahinkoa mun kropalle. Stressinsietokin nykyään nolla ja kärsin edellä oudoista oireista. En tiedä palautuuko tästä ikinä normaaliksi.

Mut hei. Kiitti syyllistämisestä kuiteskin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mutta laihtuminen ei tapahdu sormien napsautuksella kuten hyvin tiedät. Suomen sää ei ainakaan edistä laihtumista, kerrostalot ja suklaapatukka. Mielestänne haukkumisenne sabotoi kollektiivissa ihmisiä. Jos piAno on noussut 20 kiloa on melkoiset lihakset. 

Mitä tekemistä kerrostalolla on painon kanssa?

"Älä kysy, kenelle kellot soivat. Ne soivat sinulle", ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mutta laihtuminen ei tapahdu sormien napsautuksella kuten hyvin tiedät. Suomen sää ei ainakaan edistä laihtumista, kerrostalot ja suklaapatukka. Mielestänne haukkumisenne sabotoi kollektiivissa ihmisiä. Jos piAno on noussut 20 kiloa on melkoiset lihakset. 

Mitä tekemistä kerrostalolla on painon kanssa?

Mahdollistaa hyvin vähäisen fyysisen aktiivisuuden, kun ei ole pihatöitä ym. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Niin, ylensyönti lienee mielenhäiriö. Kannattaa varmaan puhua jollekin? Muutenhan laihduttaminen on yksinkertainen asia, syö vähemmän. 

Kyllä siihen liikuntaakin tarvitaan. Laihduin kun aloin liikumaan ulkona.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mutta laihtuminen ei tapahdu sormien napsautuksella kuten hyvin tiedät. Suomen sää ei ainakaan edistä laihtumista, kerrostalot ja suklaapatukka. Mielestänne haukkumisenne sabotoi kollektiivissa ihmisiä. Jos piAno on noussut 20 kiloa on melkoiset lihakset. 

Mitä tekemistä kerrostalolla on painon kanssa?

 

Mahdollistaa hyvin vähäisen fyysisen aktiivisuuden, kun ei ole pihatöitä ym. 

- eri

Liikunnalla on hyvin pieni merkitys painonhallinnassa.

T. Hoikka kerrostalon asukas

Mielialalääkkeet lihotti mua ton verran vuodessa. Ihan järkyttävää. Kyllä se läskiksi muuttuminen laittaa masentamaan entistä enemmän. Hullua että huonosti voivia ihmisiä kehotetaan käyttään tollaisia vuositolkulla  jonka johdosta lihovat vuosien saatossa ihan järkyttävästi. Itse tajusin lopettaa (vaikka psykiatri sanoi että parempi olisi vain jatkaa käyttöä) mutta monet ei uskalla tehdä vastoin mitä psykiatri tai hoitajat sanoo, vaikka kyseessä olis perus escitalopram, jonka käytön lopettamisella ei ole mitään radikaaleja vaikutuksia paitsi laihtuminen normaalikokoiseksi.