Miten ihmeessä työnantajat enää uskaltavat rekrytoida ketään Suomessa, kun tämä masis-sukupolvi saikuttaa minkä ehtii??? 😠GRRRR!!!!
En yleensä kirjoita tällaisille palstoille, mutta nyt tuli mitta kertakaikkisen täyteen! 😠😠😠
Työnantajan pitää maksaa palkkaa, vaikka työntekijän tekemä työ on täysin nolla. Miltä tuntuisi maksaa tyhjästä karkkipussista? Tai maksaisitko siivouslaskun sellaiselle siivoojalle, joka ei ole edes käynyt asunnossasi? ONNEKSI tähän työnantajien hyväksikäyttöön on tulossa muutos hallituksen toimesta.
Kerran kaksi vuodessa poissaolon vielä ymmärtää, mutta kun yhä useampi (yleensä ylipainoinen nainen anteeksi vaan) nuorempi työntekijä saikuttaa ihan järkyttäviä määriä, ihan systemaattisesti. Milloin syynä on kariutunut parisuhde, noussut paino, epäonnistunut laihdutus tai menkkakivut, huono olo tai nuha. Vanhempi ikäpolvi sietää selvästi paremmin kolotuksia, stressiä ja epämukavaa oloa eikä pikkunuha estä heiltä työn tekemistä.
Mihin katosi nykyihmisen - siis nuorten - kyky sietää epämukavuutta ja kipua?
Pakkohan tässä on alkaa katselemaan toimintojen siirtoa ulkomaille.
T. Raivostunut työnantaja
Kommentit (92)
Kyllä noita on ihan kaiken ikäisillä. Olen työssä, jossa näen eri työnantajien tietoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen täsmälleen samaa mieltä. On kokemusta esimiestyöstä (ei yrittäjyydestä) ja nuorten työllistämisestä. Poissaoloja tuli tatuoinnin parantelemisesta, menkkakivuista, kaverin kaverin kaverin onnettomuudesta (hänen kanssaan ei oltu koskaan pidetty yhteyttä edes), kaverin lapsen hoitamisesta, jalan puudutuksesta ym. Eikä ollut edes ketään ottaa tilalle vaan kaikki työt jäi yhden ihmisen harteille.
No menkkakivut voivat olla oikeasti täysin sairauteen verrattava tila. Vai menetkö sinä töihin ripuloimaan, oksentelemaan ja vääntelehtimään kaksin kerroin kivusta? Ja ei, veritulppa (pillerit) tai jatkuvat kohtutulehdukset ja kivut (kierukka) ovat vieläkin huonompia ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täsmälleen samaa mieltä. On kokemusta esimiestyöstä (ei yrittäjyydestä) ja nuorten työllistämisestä. Poissaoloja tuli tatuoinnin parantelemisesta, menkkakivuista, kaverin kaverin kaverin onnettomuudesta (hänen kanssaan ei oltu koskaan pidetty yhteyttä edes), kaverin lapsen hoitamisesta, jalan puudutuksesta ym. Eikä ollut edes ketään ottaa tilalle vaan kaikki työt jäi yhden ihmisen harteille.
Muuten kiva, mutta menkkakivut voivat olla oikeasti invalidisoivia pahimmillaan.
Järkyttävästä vuodosta puhumattakaan. Tai no, voisihan sitä toki antaa vuotaa vapaasti läpi housujen. Kaipa joku siivooja ne valuneet veret lattialta joskus pyyhkäisee pois.
Kipuihin voi ottaa kipulääkettä ja runsaaseen vuotoonkin on lääke olemassa.
V tun idari, ihmiset ovat yksilöitä. Jos sinulla auttaa, ei se tarkoita, että naapurin Maijalla on sama juttu.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko tosissaan jonkun mielestä menkat on sopiva syy olla pois töistä? Nykyään on kaikki apu saatavilla kun varaa ajan gynelle. Ei todellakaan ole ok olla neljän viikon välein pois menkkojen takia.
Jos menkat kestää viikon, joka neljäs viikko salkkua? Jokaiselle löytyy apua, jos menkat haittaa elämää.
On käyty. Edelleen yhtä pahat kivut. Hyppää sinä ho mo vaikka voltti.
Minulla on stressivatsa. Stressaan alitajuisesti muita ihmisiä. Töissä kyllä käyn, enkä ole koskaan lähtenyt tämän takia edes kesken työpäivän pois, mutta voitte kuvitella miltä se tuntuu, kun vatsa turpoaa niin pinkeäksi, että meinaa pyörtyä kivusta ja ripuli meinaa tulla housuun hetkenä minä hyvänsä. Se on aidosti todella hirveä olotila, enkä toivo sitä kenellekään. Liian usein vain joudun kokemaan tällaista, koska hermostoni reagoi liian voimakkaasti.
flunssaiset saisivat pysyä kotona. meidän työpaikalla on yksi työnsankari, joka tulee aina flunssaisena töihin ja tartuttaa muut. sitten on tosi ylpeä, kun ei ole ollut sataan vuoteen saikulla. muut saavat sitten kärsiä, kun tuo sankari on räkäyskinyt kaikkia päin naamaa
Nuoria ei enää kiinnosta työnteko, koska eivät 'saavuta' silä mitään.
Ensinnäkin monien ammattien arvostus on laskenut, vaikka kävisi yliopiston, saattaa opintolainan lisäksi saada vain huonosti palkattua/pätkätyötä.
Ymmärrän hyvin, ettei nuoria motivoi tehdä (matalapalkkaista) työtä, koska yleensä siitä saatava palkka ei riitä kun ihan perusmenoihin.
Harvaa kiinnostaa uhrata elämästään aikaa työlle jos siitä ei 'hyödy' mitenkään. Aiemmin ahkeralla työnteolla oli mahdollista saavuttaa paljon, maksaa asunto, ostaa auto, ja aikanaan mökkikin jne.
Nykyään esim. (osa-aikainen) 'kaupankassa' tmv. ei pysty maksamaan kun vuokran ja nippa nappa ruuan palkallaan. Voi tehdä tiukkaa maksaa edes satunnainen hiustenleikkuu kampaamossa, tai ostaa uudet silmälasit jne.
Tuossa kohtaa monia alkaa houkutella se, että elää tuilla jolloin edes aikaa jää. Ja usein omaa elintasoa pystyy parantamaan jos on aikaa, esim. on aikaa jonottaa punalaputettuja (kun ei ole töissä juuri silloin) voi ehkä tienata muutaman kympin lapsenvahtina jne.
Monia kiinnostaa myös se, että eletään 'kodittomina' vanhempien nurkissa hanttitöitä tehden muutama kuukausi/vuosi, ja chillataan sitten rahoilla Balilla, Intiassa tai muussa halvassa maassa.
Ketään nuoria ei enää kiinnosta kituuttaa töitä tehden, koska se ei anna mitään. Ja ymmärrän tuon hyvin! Työ on väylä rahoittaa muu elämä, jos työstä saa niin vähän rahaa ettei sillä maksa kun pakolliset menot, ei työssä käymisessä ole järkeä.
Sinukaltaisella vatipäisellä idioottivajakilla nyt mitään toimintoja ole, mitä ulkomaille siirtää. Kaltaisellasi jätteeellä on tuskin edes Tallinnan laivalippuun mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
flunssaiset saisivat pysyä kotona. meidän työpaikalla on yksi työnsankari, joka tulee aina flunssaisena töihin ja tartuttaa muut. sitten on tosi ylpeä, kun ei ole ollut sataan vuoteen saikulla. muut saavat sitten kärsiä, kun tuo sankari on räkäyskinyt kaikkia päin naamaa
Arvatkaapa se, mitä siitä seuraa, kun tämä saastainen hallitus saa sen sairaslomapäivänkin palkattomaksi. Onnea vaan matkaan kaikille, kun aterian on tehnyt vatsavaivainen kokki ja sen tarjoilee räkäinen tarjoilija, joilla ei ole ollut varaa jäädä kotiin.
Onko tuossa "vanhemman sukupolven" joukossa "ylipainoisia -anteeksi vaan - naisia"?
Parhaat työkaverit aina olleet miehiä, naiset vaan juoruaa ja valittaa ja työt jää tekemättä ja joo saikuttaa ku "burnout"
Työnantajien pitäisi uskaltaa rekrytoida meitä vanhempaa sukupolvea, jotka emme saikuta koko ajan, eikä ole kännykkäkään kasvanut käteen kiinni.
Voisiko aloittaja kertoa, millä alalla hän toimii ja millä paikkakunnalla? Jos kelpaa tällainen 60-vuotias täti, joka ei ole sairaana juuri koskaan. Ainoa ongelmani on, etten kelpaa työnantajille enää.
Suomessa työnteko on aivan yhdentekevää. Työnantajat eivätnsiitä palkitse ja jos vuosien kituuttamisen jälkeen jotenkin saa keploteltua vähän enemmän tuloja, verottaja on seuraavana käsi ojossa.
Lisäksi koko yhteiskunta on muuetnkin tasapäistetty. Ahkerasti töitä tehden pääsee samaan lopputulokseen kuin lusmuilemalla.
Tämä on tyypillisen sosialistisen talouden tilanne. Töitä ei kannata tehdä.
Masennus menee pois kun työnantajat lakkaavat kohtelemasta nuoria työntekijöitä huonosti, ja alkavatkin kohtelemaan heitä hyvin. Pois alipalkkaus, simputus ja vedätys työehdoissa.
Työnantajat ovat huonoja ja p,a,s,k,o,j,a ihmisiä.
Jos on endometrioosista kyse, kipulääkkeet on yleensä yhtä tyhjän kanssa. Ja nyt puhutaan lääkkeistä kaliiberia Tramal yhdistettynä niihin Buranaan ja Panadoliin, niistäkin ne vahvemmat reseptillä myytävät versiot. Menkat voi toki estää kokonaan, näin minullakin on tehty. Mutta joillakin on niin raju endometrioosi, että "menkkakipuja", tarkemmin ottaen endokipuja ihan yleisesti tulee jopa ilman menkkoja. Käytän kahta hormonivalmistetta ja kahta kipukynnyslääkettä, eikä ole menkkoja noiden hormonien vuoksi. Silti 1-2 kuukauden välein tulee yksittäinen kipupäivä. Ja 1-3 kertaa vuodessa noin 3-4 viikkoa! kestävä kipujakso. Jolloin syön mainitsemiani kipulääkkeitä vuorokausimaksimit. Auttaa sen verran, ettei taju lähde. En ole lihava, harrastan paljon liikuntaa, en tupakoi. Noiden kipujen aikana ei tosin harrasteta liikuntaa, kun kotonakin saa siirtyä huoneesta toiseen konttaamalla. Olen saikulla näissä tapauksissa, ja mielestäni aivan syystä. On lisätty lääkityksiä, ja on leikattu. Mutta kun mikään ei auta. Saisipa kohdun ja munasarjojen poiston. Ei sekään kyllä kaikkia auta. Kotiin eivät anna tuon kovempia kipulääkkeitä. Eikä sekään auttaisi vaikka antaisivat. Kun tuo tarpeeksi häijyksi menee, joudun sairaalaan, eikä sielläkään pystytä tekemään mitään. Just sen verran saadaan kipua kuriin, että se taju pysyy. Olisi varmaan armollisempaa, jos ei olisi tajuissaan. Sitten vielä se, että joillakin endopotilailla menkat eivät suostu pysymään pois, vaikka kokeillaan läpi kaikki mahdolliset valmisteet ja yhdistellään niitä. Nämä saattavatkin olla joka neljäs viikko saikulla, eivätkä sille mitään voi.
Meni ehkä jo pikkuisen ohiksena menkkakivuista. Mutta ei ne aina lääkkeillä hoidu. Ja sille voi olla ihan syynsä, miksi joku nuori saikuttaa jopa monta kertaa vuodessa pidempiä aikoja. Olen kuitenkin valtaosan ajasta työkykyinen. Mielestäni en voi enkä saa heittäytyä yhteiskunnan elätiksi endoni vuoksi. Muistetaan sekin, että joka kymmenes nainen sairastaa endometrioosia. Joten ei mitenkään harvinainen.