Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen? Muutin miehen synnyin paikkakunnalle ja saimme toisen lapsen
24.01.2024 |
Olen kotona hoitamassa vauvaa ja esikoinen on päiväkodissa. Minulla ei ole täällä yhtään ystäviä/tuttavia. Miehen vanhemmat asuvat 1,5 tunnin ajomatkan päässä. He ovat ainoa turvaverkkomme. Elämä on muuten hyvää ja lapsilla on täällä hyvä mutta minä olen niin täysin yksin ja yksinäinen. Minulla ei ole uraa eikä työpaikkaa enkä voisi nyt töihin mennäkään kun vauva on niin pieni. Mies on todella kiinni töissään.
No mies ei ymmärrä tilannettani ja sitä miten yksin olen. Vauva on todella vaativa ja itkuinen. Tuntuu, että en jaksa enää kuunnella itkua yhtään, olen alkanut vähän jopa inhota vauvaa joka itkee vaan vaikka ei sille mitään voi. Lapsiani rakastan yli kaiken ja miestäkin kai.
Mieheni suuttuu kun hänelle yrittää kertoa oloistani, hän luulee että se on hänen syytään. Viimeksi hän sanoi ettei jaksa kuunnella kun huokailen kovaan ääneen kotona (hän on etätöissä) ja olen kuulemma laiska, minun pitäisi ulkoilla vauvan kanssa joka päivä mutta pelkään lähteä vauvan kanssa mihinkään kun hän itkee ja ihmiset katsovat pahasti.
Ei olisi pitänyt muuttaa tänne ikinä. Omat ystävät jäivät neljän tunnin ajomatkan päähän.
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te muutitte? Mies tekee etätöitä, eikä tukiverkkoja, mikä järki?
Siellä ei siis asu muita ihmisiä kuin ne, jotka katsovat pahasti?
Päiväkodissa ei ole aikuisia, lapsesi on siellä yksin?
En jaksa näitä valituksia, joissa mitään ei haluta tehdä itse, kavereittenkin pitäisi itse rimpauttaa ovikelloa ja sanoa, että tässä ystävä, tulin keittämään sinulle kahvia.
Löytyisikö jotain kerhoa, äiti-lapsi kahvilaa, osaisiko vaikka neuvola auttaa? Liity paikalliseen FB-ryhmään, jos sitäkin kautta voisi tutustua johonkin.
Kotona pienen kanssa yksin ON raskasta, ja jos mies ei ymmärrä niin sekin vielä! Koita säilyttää puhelimitse yms. yhteys ystäviin. Kultaa kalliimpia.
Kai siellä lähellä on bussiasema tai juna-asema, josta pääsee jotenkin edes vaihdolla sinne 4 tunnin päässä olevaan paikkaan? Kai tuonne jotenkin saa kyydin? Varaa mahdolliselle junamatkalle yksityispankki, työskentelyhytti, vai mikä nyt onkaan niin saat olla rauhassa, eikä vauvan itku häiritse muita matkustajia niin paljoa. Jos käytössä on auto niin vielä parempi. Muussa tapauksessa pyydä, että ystävä tulee hakemaan ja lähde sinne 4 tunnin matkan päässä olevaan paikkaan jo oman mielenterveytesi takia. Ilmoita miehelle, että nyt näin on tehtävä, että suurempaa vahinkoa ei tapahdu. Sitten jonkun ajan kuluttua voi miettiä pysyvämpiä ratkaisuja eli mahdollista pysyvää muuttoa tai jopa eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde nyt ainakin muutamaksi päiväksi reissuun ja tapaa ystäviäsi.
Eikä haittaa, jos vauva itkee julkisella paikalla. Tuskin kaikki katsovat pahasti. Jos joku katsoo, niin opettele olemaan välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuisitpa neuvolassa ongelmastasi. Voit alkaa tutustua uuteen paikkakuntaan vaikka harrastamalla jotain, jolloin tutustuisit uusiin ihmisiin. Palkkaa vaikka joku koulutyttö siksi aikaa kotiin katsomaan lapsia. Ulkoile ja syö terveellisesti, että jaksat paremmin. Vuorotelkaa miehen kanssa, jotta saisit myös levätä ja nukkua koko yön. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit tyhmän päätöksen ja uhrasit oman hyvinvointisi, tämä on nyt sen hinta, nauti.
Kai siellä on joku mammapiiri. Tai hanki kodin ulkopuolinen harrastus, tutustut sitenkin muihin ihmisiin. Laita ilmoitus Facebookiin alueen puskaradioon, että mamma kaipaa uusia tuttavuuksia. Kannattaa olla itsekin aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö teidän paikkakunnalta MLL:n, seurakunnan tai muun vastaavan kerhoja? Jos löytyy, mene rohkeasti mukaan. Siellä tapaat muita äitejä ja mahdollisesti löydät ystäviäkin, joiden kanssa voisitte kahvitella tai tehdä vaunulenkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota muuttoa takaisin. Kerro miehelle, ettet viihdy uudella paikkakunnalla ja olet yksinäinen. Miehesi voisi edelleen tehdä etätöitä paluumuuttaessanne entiseen kaupunkiin?
Lähde reissuun tapaamaan vanhoja ystäviä ja ota vauva mukaan?
Varaa aika psykologille tms ja kerro, että arki on tosi raskasta? Päivittäinen itku kuulostaa huolestuttavalta. Ansaitset apua ja tukea tilanteeseen.
Vauva-aika menee nopeasti. Mieti että jokainen päivä on lahja. Ja kirjoitat tänne välillä.
Kyllä sä sitten alat tutustua ihmisiin ja saat sosiaalisia kontakteja kun menet töihin vanhempainvapaan jälkeen.
Käy vaikka jumpassa ja uimahallissa itsekseen silloin kun miehellä ei ole töitä . Onko siinä alle tunnin ajomatkan päässä isoa kaupunkia, jossa voisit viettää aikaa esim käydä teatterissa, leffassa ja syömässä ravintolassa?
Astuit perheenperustamisansaan, ei sen kummempaa, vähintäänkin seuraavat 20-vuotta elät kuin vanki.
Liity paikallisen MLL ryhmän jäseneksi. Siellä on yleensä ollut paljon empatiakykyisiä perheitä ja äitejä joista löytyy juttu seuraa ja kavereita niin vanhemmalle, kuin myös kasvavalle lapsellekkin.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota muuttoa takaisin. Kerro miehelle, ettet viihdy uudella paikkakunnalla ja olet yksinäinen. Miehesi voisi edelleen tehdä etätöitä paluumuuttaessanne entiseen kaupunkiin?
Lähde reissuun tapaamaan vanhoja ystäviä ja ota vauva mukaan?
Varaa aika psykologille tms ja kerro, että arki on tosi raskasta? Päivittäinen itku kuulostaa huolestuttavalta. Ansaitset apua ja tukea tilanteeseen.
Ja vielä: Hakeudu paikallisiin äiti-lapsi-kerhoihin tms. Vauvauintiin, vauvajoogaan, vauvajumppaan, avoimeen päiväkotiin tms. Pääsisit tutustumaan paikallisiin äiteihin, varmaan saisit vertaistukeakin ehkä. Jollain on voinut olla vaikka esikoisen kanssa sama tilanne, vaikkei itkuisan lapsen kanssa kaikki jaksa lähteä ihmisten ilmoille. Kokeile ainakin muutaman kerran käydä jossain! Ja kyllä se vauvankin olo aikaa myöten helpottaa ja itku vähenee. Nyt on varmasti hankalaa!
ethän jää yksin!
Alue: Aihe vapaa
En halua hajottaa perhettämme mutta en tiedö miten kauan enää kestän. Tilanne on mennyt siihen että itken joka ikinen päivä ja sekin täytyy yrittää tehdä hiljaa ettei mies suutu. Päiväni ovat pelkkää siivoamista ja lastenhoitoa, tunnen itseni arvottomaksi, näkymättömäksi ja surkeaksi varjoksi. Tiedän kyllä miten kauhealta tämä kuulostaa ja kuinka säälittävä varmasti olen. En tiedä mitä pitäisi tehdä.