Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Onko lapsella kenties autismin piirteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kauheasti houkuta lapsen saaminen kun näitä juttuja lukee. Tuntuu, että elämä menisi pilalle jos kuuntelet vuositolkulla jonkun pikludiktaattorin raivoamista voimattomana. Ei kestäisi meikäläisen pinna moista. Jätän lisääntymättä, paras ympäristöteko ja palvelus itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaava, onko tämä jankkaamista?
Minä: syömään!
Lapsi: hyi yök en syö
Minä: tätä syödään tänään tai sitten ei mitään
Lapsi: työntää lautasen pois
Minä: ai et halua syödä? Selvä, laitetaan sitten ruoka pois etkä saa muuta ennen seuraavaa ateriaa. Korjaan lautasen pois, lapsi alkaa korvia vihlovan huudon ja riehuu, haukkuu tyhmäksi. Jatkan itse rauhallisesti syömistä
Toinen skenaario
Minä: nyt pukemaan ja lähdetään ulos leikkimään
Lapsi: jee, kivaa. Tulee eteiseen mutta pelleilee eikä ala pukea.
Minä: pue reippaasti, tai emme ehdi pihalle ollenkaan
Lapsi: tekee jotain muuta kuin pukee, vitkuttelee ja alkaa valittaa
Minä: Okei, sitten ei mennä pihalle kun et suostu pukemaan
Lapsi: alkaa huutaa korvia vihlovasti
Emme lähde piha
Hankala tilanne. Jotkut lapset on vaan kovapäisiä tai sitten kyse on jostain vaiheesta. Käskyttäminen ei selvästi toimi, joten jos kokeilisit jotain muuta taktiikkaa. Yritä jotenkin harhauttaa lapsi syömään/pukemaan puolivahingossa. Tee pukemisesta vaikka kisa. Kuka saa ekana ulkovaatteet päälle, "voittaa" tai jotain vastaavaa.
Tuollainen pehmeä taktiikka harhautuksineen ei toimi kovapäisen lapsen kanssa, koska 4-vuotias lapsi tajuaa, että ei vanhemmalla ole oikeasti keinoja pakottaa häntä tottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kauheasti houkuta lapsen saaminen kun näitä juttuja lukee. Tuntuu, että elämä menisi pilalle jos kuuntelet vuositolkulla jonkun pikludiktaattorin raivoamista voimattomana. Ei kestäisi meikäläisen pinna moista. Jätän lisääntymättä, paras ympäristöteko ja palvelus itselle.
Jos lapsia haluaa niin paras ratkaisu on muuttaa ulkomaille johonkin pohjoismaiden ulkopuolelle. Siellä lapsia saa kasvattaa muutenkin kuin vain lässyttämällä, eli pikkudiktaattorilta pystyy ottamaan luulot pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelivuotias on pieni. Hän tarvitsee kannatusta tilanteissa, tukea ja apua. Nyt vaan käsket tekemään sitä ja tätä ja lapsi jää ihan yksin. Liikaa painetta ja rangaistuksia aamusta iltaan. Kuulostaa kamalalta ja epäreilulta lapsen kannalta
Nelivuotias ymmärtää paljon asioita ja siltä voi edellyttää kaunista käytöstä useimmissa tilanteissa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään vauva, vaan tuon ikäinen osaa tahallaan tehdä paljon kaikkea kiellettyä. Vanhemmilta pitää löytyä keinot estää lapselta se kielletty tekeminen. Pelkkä lapsen "kannattaminen, tukeminen ja auttaminen" ei riitä, koska lapsella on oma tahto. Ihan niin kuin yhteiskunnassa muutenkin käytetään pakko ja rangaistuksia niitä kohtaan jotka eivät muuten noudata sääntöjä.
no hyvin ap:lla näyttää menevän, vai mitä?
Tottakai pitää olla jämäkkä, mutta ei voi olla epäreilu. Ei voi olla myöskään ainoastaan jämäkkä. Miltä itseltäsi tuntuisi jos itse et vaikka saisi palkkaa töistäsi, joku ottaisi creditit sun töistä ja saisit vaan pelkkiä huutoja että vauhtia toimintaa. Kiinnostaisi varmaan tehdä se työ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olinko huono vanhempi kun puin 4-vuotiaan, hän itse auttoi joissakin, mutta minä puin ja suukottelin sitä kohtaa johon pujotin vaatteita? Ruokaillessa juteltiin kaikenmoista ja keksittiin kivoja vitsejä ruuasta (Balle banaani menee suuhun, Kari kaurapuuro odottaa vuoroaan jne.)
Ehdotan AP:lle leikillisyyttä, läheisyyttä ja lapsen silittelyä ja kutittelua.Huumori on aina hyvä keino.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat armeijan komentajalta joka jakelee käskyjä. On OK olla jämäkkä mutta olet vetänyt överiksi. Miltä itseltäsi kuulostaisi kun miehesi olisi perässäsi koko ajan käskemässä että vauhtia vauhtia vaatteet päälle, ala syömään heti ai et syö no ei tule mitään hyväkään,
relaa ja älä jankuta ja ole lempeämpi. Lapsellesi se on varmasti parempi.
Puolison tehtävä ei ole kasvattaa. Vanhemmat ovat molemmat itsenäisiä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisella on 4-vuotiaaseen nähden täysi fyysinen ja psyykkinen ylivoima. Miksi ihmeessä siis aikuinen ei pystyisi saamaan 4-vuotiasta aisoihin?
Vierailija kirjoitti:
Tässä voi tehdä sen, että ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyytää lapselle tutkimuksia. Tuo ylittää aika selvästi normaalin uhman rajat. Jos tuolle käytökselle on joku lääketieteellinen syy, tärkeää saada apua mahdollisimman aikaisin.
Miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa? Jos on siellä ihmisiksi, niin sitten voi suhtautua vähän rennommin. Nyt kuitenkin pärjäät voimalla, mutta ajattelepa samaa lasta 10 vuoden päästä 14-vuotiaana. Hae apua nyt, ajoissa.
Ps. Miten minusta tuntuu, että tämä sama juttu on nähty monta kertaa ennenkin? Pisteet siitä, että et hakenut vuosia vanjaa aloitusta vaan vähintään kopioit sen uudeksi.
ihan normaalia tuo on! Ei mikään ihme jos nepsyjä on paljon jos jokaisesta uhmasta mennään lääkäriin. Voimia ja pitkää pinnaa. Jos hoidossa kaikki on hyvin niin kotona sit pitää saada uhmata kun on turvalliset vanhemmat sitä vastaanottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa artikkelissa hyviä vinkkejä lapsen tunnetaitoihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelivuotias on pieni. Hän tarvitsee kannatusta tilanteissa, tukea ja apua. Nyt vaan käsket tekemään sitä ja tätä ja lapsi jää ihan yksin. Liikaa painetta ja rangaistuksia aamusta iltaan. Kuulostaa kamalalta ja epäreilulta lapsen kannalta
Nelivuotias ymmärtää paljon asioita ja siltä voi edellyttää kaunista käytöstä useimmissa tilanteissa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään vauva, vaan tuon ikäinen osaa tahallaan tehdä paljon kaikkea kiellettyä. Vanhemmilta pitää löytyä keinot estää lapselta se kielletty tekeminen. Pelkkä lapsen "kannattaminen, tukeminen ja auttaminen" ei riitä, koska lapsella on oma tahto. Ihan niin kuin yhteiskunnassa muutenkin käytetään pakko ja rangaistuksia niitä kohtaan jotka eivät muuten noudata sääntöjä.
no hyvin ap:lla näyttää menevän, vai mitä?Tottakai pitää olla jämäkkä, mutta ei voi olla epäreilu. Ei voi olla myöskään ainoastaan jämäkkä. Miltä itseltäsi tuntuisi jos itse et vaikka saisi palkkaa töistäsi, joku ottaisi creditit sun töistä ja saisit vaan pelkkiä huutoja että vauhtia toimintaa. Kiinnostaisi varmaan tehdä se työ?
Ap ei ole aidosti jämäkkä, koska ei kykene saamaan lastaan tottelemaan. Hän alistuu lapselleen, koska hänen käyttämänsä keinot eivät ole riittävän tehokkaita. Jos työpaikkaan verrataan, niin vastaava tilanne olisi se, että joku työntekijä laiminlyö työtehtävänsä mutta pomolla ei ole lupa antaa tälle työntekijälle potkuja, koska potkujen antaminen on liian julmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella on 4-vuotiaaseen nähden täysi fyysinen ja psyykkinen ylivoima. Miksi ihmeessä siis aikuinen ei pystyisi saamaan 4-vuotiasta aisoihin?
Se aikuinen on vapaaehtoisesti sitonut omat kätensä, koska uskoo tunnekasvatukseen ja positiivisuuteen. Vaikka lapsi käyttäytyisi kuin täysi hirviö niin ideologia käskee aikuista vaan jatkamaan tunnelässytystä. Koska voihan olla, että vaikka edelliset 999 sanoitusta eivät auttaneet niin ehkä 1000. sanoituskerrasta on apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelivuotias on pieni. Hän tarvitsee kannatusta tilanteissa, tukea ja apua. Nyt vaan käsket tekemään sitä ja tätä ja lapsi jää ihan yksin. Liikaa painetta ja rangaistuksia aamusta iltaan. Kuulostaa kamalalta ja epäreilulta lapsen kannalta
Nelivuotias ymmärtää paljon asioita ja siltä voi edellyttää kaunista käytöstä useimmissa tilanteissa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään vauva, vaan tuon ikäinen osaa tahallaan tehdä paljon kaikkea kiellettyä. Vanhemmilta pitää löytyä keinot estää lapselta se kielletty tekeminen. Pelkkä lapsen "kannattaminen, tukeminen ja auttaminen" ei riitä, koska lapsella on oma tahto. Ihan niin kuin yhteiskunnassa muutenkin käytetään pakko ja rangaistuksia niitä kohtaan jotka eivät muuten noudata sääntöjä.
se työntekijä ei edes tiedä mitä pitää tehdä kun kukaan ei ole auttanut ja kertonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia on, että ei anna nelivuotiaalle vaikutelmaa, että hän on pomo, että hän määrää ja hänen pilliensä mukaan toimitaan. Lapselle tulee turvaton olo kun huomaa, ettei aikuiset ole ohjaksissa. Kyllä vanhemman luulisi olevat nelivuotiasta fiksumpi, ovelampi, kekseliäämpi, päättäväisempi. Aikatauluista, riittävästä ravinnosta, tarpeellisesta vaatetuksesta, levosta ei voi tinkiä.
Kritisoidaan, kun itse kysyit!
Jos olisit vaan edennyt normaalin kaavan mukaan, ehkä olisit päässyt vähemmällä. Olisit vaan keskustellut neuvolassa ja päiväkodissa, jossa on ammattikasvattajat. Heiltä sinun olisi ainakin pitänyt saada asiallista tietoa ja neuvoja.
Meistä jokainen on omalla tavallaan "huono", koska omiin kokemuksiin ja lapsuuteen emme voi vaikuttaa. Pelataan niillä korteilla, jotka on jaettu. Yritämme tarjota lapsellemme parempaa. Mutta minkä sillä voi, että lapsi on tullut isäänsä/äitiinsä ja on samanlainen kauhukakara kuin mitä oli oma vanhempi aikanaan? Nyt on erilaiset kasvatustavat kuin silloin, mutta oma lapsuusaikainen kokemus ei muuksi muutu.
Fyysinen kuritus voi olla ainoa joka ehkä tepsisi. Muuttakaa johonkin järkevämpää maahan, oppi menee p***een kautta hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelivuotias on pieni. Hän tarvitsee kannatusta tilanteissa, tukea ja apua. Nyt vaan käsket tekemään sitä ja tätä ja lapsi jää ihan yksin. Liikaa painetta ja rangaistuksia aamusta iltaan. Kuulostaa kamalalta ja epäreilulta lapsen kannalta
Nelivuotias ymmärtää paljon asioita ja siltä voi edellyttää kaunista käytöstä useimmissa tilanteissa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään vauva, vaan tuon ikäinen osaa tahallaan tehdä paljon kaikkea kiellettyä. Vanhemmilta pitää löytyä keinot estää lapselta se kielletty tekeminen. Pelkkä lapsen "kannattaminen, tukeminen ja auttaminen" ei riitä, koska lapsella on oma tahto. Ihan niin kuin yhteiskunnassa muutenkin käytetään pakko ja rangaistuksia niitä kohtaan jotka e
se työntekijä ei edes tiedä mitä pitää tehdä kun kukaan ei ole auttanut ja kertonut?
Jos luit ap:n viestit niin ei tässä ole tuosta kyse, vaan kyse on siitä, että lapselle on kyllä kerrottu, että mitä häneltä vaaditaan ja miksi, mutta lapsi jatkaa silti uhmaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelivuotias on pieni. Hän tarvitsee kannatusta tilanteissa, tukea ja apua. Nyt vaan käsket tekemään sitä ja tätä ja lapsi jää ihan yksin. Liikaa painetta ja rangaistuksia aamusta iltaan. Kuulostaa kamalalta ja epäreilulta lapsen kannalta
Nelivuotias ymmärtää paljon asioita ja siltä voi edellyttää kaunista käytöstä useimmissa tilanteissa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään vauva, vaan tuon ikäinen osaa tahallaan tehdä paljon kaikkea kiellettyä. Vanhemmilta pitää löytyä keinot estää lapselta se kielletty tekeminen. Pelkkä lapsen "kannattaminen, tukeminen ja auttaminen" ei riitä, koska lapsella on oma tahto. Ihan niin kuin yhteiskunnassa muutenkin käytetään pakko ja rangaistuksia niitä kohtaan jotka eivät muuten noudata sääntöjä.
Tämäkin on totta, jos lapsi päivähoidossa käyttäytyy hyvin, ymmärtää ohjeet ja toimii niiden mukaan. Minäkin olin iloinen siitä, että kotioloissa hankalin lapseni oli hoidossa ja koulussa suorastaan esimerkillinen.
Jostakin syystä ap:n lapsi tahtoo olla hankala kotona. Toisaalta hyvä, kun on se oma tahto. Ei sitten aikuisena eikä varsinkaan teininä hölmöile toisten mukana. Huonompi homma, jos oma tahto vie hölmöilyihin.
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen kuritus voi olla ainoa joka ehkä tepsisi. Muuttakaa johonkin järkevämpää maahan, oppi menee p***een kautta hyvin.
Nurkassa seisottaminen toimii melkein hyvin kuin piiska ja on Suomessa laillista. Pitää vaan olla vieressä vahtimassa, että lapsi pitää nenänsä kiinni nurkassa eikä ala venkoilemaan tai vilkuilemaan taakseen. Jo 10-15 minuuttia nurkan tuijottelua on niin ikävä kokemus, että vähän isommankin lapsen saa sen avulla tottelevaiseksi.
Nelivuotias ymmärtää paljon asioita ja siltä voi edellyttää kaunista käytöstä useimmissa tilanteissa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään vauva, vaan tuon ikäinen osaa tahallaan tehdä paljon kaikkea kiellettyä. Vanhemmilta pitää löytyä keinot estää lapselta se kielletty tekeminen. Pelkkä lapsen "kannattaminen, tukeminen ja auttaminen" ei riitä, koska lapsella on oma tahto. Ihan niin kuin yhteiskunnassa muutenkin käytetään pakko ja rangaistuksia niitä kohtaan jotka eivät muuten noudata sääntöjä.