Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Ja aiotaan kysyä neuvolasta apua kun muutamien viikkojen päästä on vuosikäynti. Päiväkodissa lapsi käyttäytyy tosi hyvin ja noudattaa sääntöjä, jopa pitää huolta että muutkin niitä noudattaa. Aivan toista kuin kotona.
Hän muutenkin muuttui tosi paljon kun aloitti päivähoidossa 3-vuotiaana. Hän oli aivan ihastuttava käytökseltään ennen sitä ja jotenkin jopa järkevämpi kuin nyt vuotta vanhempana.
"Päiväkodissa lapsi käyttäytyy tosi hyvin ja noudattaa sääntöjä, jopa pitää huolta että muutkin niitä noudattaa".
Hyvä. Ammattilaiset asialla.
Teistä ei taida "johdonmukaisine lelu-jäähyinenne" olla vastusta vahvatahtoiselle lapsellenne. Joko rupeatte hänen palvelijakseen toivoen tilanteen rauhoittumista, tai sitten rupeatte olemaan aikuisia talossanne. Aikuiselle kuuluu päävastuu ja -valta, se on lapsenkin etu ja tuo hänelle turvaa.
Nykyisistä kasvatusoppaista et tällaisiin tilanteisiin apua paljon saa, kuten olet huomannutkin. Ihan turha tehdä perusasioista sen vaikeampia, kuin ne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääasia on, että ei anna nelivuotiaalle vaikutelmaa, että hän on pomo, että hän määrää ja hänen pilliensä mukaan toimitaan. Lapselle tulee turvaton olo kun huomaa, ettei aikuiset ole ohjaksissa. Kyllä vanhemman luulisi olevat nelivuotiasta fiksumpi, ovelampi, kekseliäämpi, päättäväisempi. Aikatauluista, riittävästä ravinnosta, tarpeellisesta vaatetuksesta, levosta ei voi tinkiä.
Lapsi on fiksu ja huomaa kyllä, että pystyykö äiti oikeasti pakottamaan häntä vai eikö pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Käy taitramassa vitsa metsästä ovenkarmin päälle sanojesi vakuudeksi, piiskaa pennusta paha pois, jos on pakko."
SUOMEN LAKI kiletää pahoinpitelyn!
Kerropa se per...levälle ipanalle ja laita taskuun vielä lasun puhelinnumero, lopulsi: antaudu ja alistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelivuotias ei ole mikään perheen älykkö, jonka kanssa käydään asiaperusteista kaksikantaneuvottelua siitä mikä hänen persoonalleen sopii ja mikä ei. Nelivuotiasta käsketään ja nelivuotias tottelee. Se on työnjako. Ei poikkipuolista sanaa eikä vänkäämistä, ei kompromissia tai perääntymistä eikä ennen kaikkea mitään sanoittamiseksi nykyään kutsuttua lässyttämistä. Nyt tehdään näin ja sillä sipuli. Siinä sinulle osviittaa ja toimintamallia. Käy taitramassa vitsa metsästä ovenkarmin päälle sanojesi vakuudeksi, piiskaa pennusta paha pois, jos on pakko. Tällä lähtökohdalla muutos parempaan on huomattavissa jo ensi viikolla.
Joko sulla ei oo lapsia, sun lapses on täys lapanen ja helppo kasvatettava, olet sadisti ta
Selkäsauna on parasta lastensuojelua.
Kiinnostavinta oli kirjoituksesi siitä, että päiväkodissa lapsesi käyttäytyy hyvin. Kotona ei. Hakisin asiantuntijalta näkemyksen siihen, miksi on näin. Millainen uhmaikä sinulla/miehelläsi oli? Jos oikein hyvin käy, nuo kamalat kohtauksen voivat mennä itsestään ohi. Olet varmasti uupunut tilanteesta, ole itsellsi armollinen, teet kuitenkin kaikkesi lapsesi vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lempeyttä, lempeyttä, lempeyttä. Siinä, mitä lapsesi tarvitsee.
Tämä yksinään on väärä metodi. Lempeyttä ilman rajoja on suuri virhe lapsen kokemalle turvallisuudentunteelle. Lapsi tottuu kyllä rakkaudella asetettuihin rajoihin, kun aikuinen on rauhallinen ja horjumaton. Rajoja ei tarvitse aina edes selittää, riittää kun turvallinen aikuinen ilmaisee rajan ja ohjaa lasta. Uhkailut ja liialliset selittelyt pois. Aikaa lapselle, hänen ehdoillaan kuitenkin eletään Hyvästä käytöksestä kiitetään ja lapsen kanssa ollaan koko ajan kun lapsi on hereillä. Lasta ei jätetä aina yksin leikkimään, vaan aikuinen leikkii tarvittaessa mukana.
Onhan tuossa selviä ongelmia lapsella. Täällä kommentoivat ne joiden lapsi katsoo hiljaa penkillä istuen tunnin perhosia itsekseen. Ei tuossa mikään auta. Muuta kuin ikä. Kaiken maailman paikoissa tuli käytettyä lasta eikä niistä mitään hyötyä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 4-vuotiasta saa millään väkisin vaikka puettua, jos se riisuu saman tien vaatetta pois. Ei tuon ikäinen ole enää mikään meduusa, jonka voi vaan sulloa haalariinsa ja kantaa tarhaan. Keinot on aika vähissä kun 20-kiloinen ja 115-senttinen vanttera lapsi on päättänyt, ettei jotain tee niin ei sitä ilman fyysisyyttä saa sitä tekemään. Jos joku muuta väittää, ei tiedä mitä on taistella oikeasti vahvan lapsen kanssa jonka touhuissa ei ole päätä eikä häntää. Miksi täällä koko ajan vedotaan siihen, että aikuisella on fyysinen ylivalta kun ei sitä saa mitenkään käyttää?
Meillä uusperheessä 14-vuotias joka käyttäytyy juuri näin. Ihan yhtä helvettiä koko paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä voi tehdä sen, että ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyytää lapselle tutkimuksia. Tuo ylittää aika selvästi normaalin uhman rajat. Jos tuolle käytökselle on joku lääketieteellinen syy, tärkeää saada apua mahdollisimman aikaisin.
Miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa? Jos on siellä ihmisiksi, niin sitten voi suhtautua vähän rennommin. Nyt kuitenkin pärjäät voimalla, mutta ajattelepa samaa lasta 10 vuoden päästä 14-vuotiaana. Hae apua nyt, ajoissa.
Ps. Miten minusta tuntuu, että tämä sama juttu on nähty monta kertaa ennenkin? Pisteet siitä, että et hakenut vuosia vanjaa aloitusta vaan vähintään kopioit sen uudeksi.
ihan normaalia tuo on! Ei mikään ihme jos nepsyjä on paljon jos jokaisesta uhmasta mennään lääkäriin. Voimia ja pitkää pinnaa. Jos hoidossa kaikki on hyvin niin kotona sit p
Tämä tapaus on vähän enemmän kuin tavallista uhmaa. Toisaalta, eihän lapsi käyttäydy hoitopaikassa samalla tavalla vaan riehuu kotona.
Aikuinen pärjää 4-vuotiaalle, mutta yrittäkääpä pukea väkisin aikuisen kokoinen 14-vuotias tai ottaa häneltä kielletty esine , vaikka viinapullo pois.
Jos lapselle jo 4-vuotiaana opetetaan, että hänellä on koskemattomuus eikä häntä saa kurittaa, niin 14-vuotiaaksi kasvettuaan lapsella ei ole minkäänlaista perustottelevaisuutta auktoriteetteja kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisten rangaistusten jakaminen toimi 4-vuotiaan kanssa. Eikä se auta tuota tilannetta ollenkaan. Päinvastoin.
Suosittelen, että luet kirjan Hyvän vanhemman salaisuus. Se on tosi konkreettinen ja hyvä. Uskon sen auttavan sinua.
Ei mitään hyötyä kun lapsi ei käyttäydy ns. normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja heti, jos kerrostalossa lapsi osoittaa mieltään, tulee siitä älämölö. Kuinka monta kertaa ja usein vauvapalstallakin päivitellään kerrostalossa kuuluvaa lapsen huutoa. Ja aina kommentoidaan, että joku ei osaa kasvattaa. No miksi sitten vanhemmat antaa periksi kun lapsi riehuu ja huutaa häiriten muita asukkaita? Aivan, yleisen paheksunnan takia. Vanhempana on tuomittu epäonnistumaan, jos lapsi ei ole syntynyt täydelliseen muottiin. Ei ihme, ettei jengi enää halua lisääntyä ihan jo tämän keskustelun kommenttien ja "neuvojen" perusteella. Kukaan ei ole niin hyvä neuvomaan kasvatuksessa kuin luonteeltaan kiltin ja lauhkean lapsen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavinta oli kirjoituksesi siitä, että päiväkodissa lapsesi käyttäytyy hyvin. Kotona ei. Hakisin asiantuntijalta näkemyksen siihen, miksi on näin. Millainen uhmaikä sinulla/miehelläsi oli? Jos oikein hyvin käy, nuo kamalat kohtauksen voivat mennä itsestään ohi. Olet varmasti uupunut tilanteesta, ole itsellsi armollinen, teet kuitenkin kaikkesi lapsesi vuoksi.
Olisin varma kun vuosia tulee lisää pakka leviää myös esim. koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen opetellut toimimaan niin, että kerron jo hiukan aikaisemmin kun vaikka leikki on kesken, että kohta on hampaiden pesu ja nukkumaan meno. Ja sitten saatan vielä kerran sanoa, että kohta aletaan keräämään lelut pois ja iltatoimiin. Ei niin, että ne lelut otetaan samantien pois, lapsi pystyy itsekin vähän ennakoimaan sitten tilannetta.
Ja minustakaan kahta aamupalaa ei tarvitse.
Meillä myös on sanottu, että ulos kun lähdetään, laitetaan hanskat mutta olen sitten tarjonnut kaksia hanskoja; kummat haluat laittaa. lapsi kokee, että saa päättää jotain ja ei niin pillastu, jos on uhmaa.
Eikös tämä ole nepsyille aivan tyypillinen tarina? Lapsi jaksaa hoidossa tsempata, joten siellä ongelmat ei näy, mutta kotona on sitten kaikki helvetti irti. Tuosta syystä avun saaminenkin sitten viivästyy, koska päiväkodissa ei ole ongelmia, joihin tarvitsisi puuttua.
Voihan tuo olla toisaalta joku ohimenevä vaihekin. Ehkä voisitte kokeilla jotain muuta lähestymistapaa? Täällä oli vinkattu esim kirjoja aiheeseen liittyen. Tai sitten vaan ammattilaiselle juttelemaan. Lastenpsykiatrille tai muulle vastaavalle.
Vierailija kirjoitti:
Ei 4-vuotiasta saa millään väkisin vaikka puettua, jos se riisuu saman tien vaatetta pois. Ei tuon ikäinen ole enää mikään meduusa, jonka voi vaan sulloa haalariinsa ja kantaa tarhaan. Keinot on aika vähissä kun 20-kiloinen ja 115-senttinen vanttera lapsi on päättänyt, ettei jotain tee niin ei sitä ilman fyysisyyttä saa sitä tekemään. Jos joku muuta väittää, ei tiedä mitä on taistella oikeasti vahvan lapsen kanssa jonka touhuissa ei ole päätä eikä häntää. Miksi täällä koko ajan vedotaan siihen, että aikuisella on fyysinen ylivalta kun ei sitä saa mitenkään käyttää?
Jos oletetaan, että fyysistä pakottamista saa käyttää, niin kyllä keskiverto aikuinen saa 4-vuotiaalle vaatteet pakolla päälle. Pitää olla vaan sopivat otteet. Itse aikanaan estin hanskojen ja kypärämyssyn poisheittämisen lapasenpidikkeillä jotka viritin kireälle kiinni lapsen paidan saumoihin. Haalarin riisumisen estäminen puolestaan onnistuu pukemalla haalarin päälle lastenvaljaat (kiinnityssolki selän puolelle ja hihnat kireällä) jolloin lapsi ei saa vedettyä vetoketjua alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sitten pitää tehdä, jos lapsi levittää vaikka pelin tai leikin lattialle eikä suostu sitä siivoamaan pois? Ei kirveelläkään? Miten te muut sitten ratkaisette tilanteen, jos lelua ei saa laittaa jäähylle eli pois lapsen ulottuvilta jos sitä ei voi leikin päätyttyä itse siivota pois?
Tarrataulun tavoitteena on saada aina päivän päätteeksi tarra hyvin menneestä päivästä (joo, varmaan aivan liian abstraktia) ja kun viisi tarraa on kerätty, saa jonkin kivan yllätyksen. Sellaisia on ollut esim. elokuvan katselu ja popparit, käynti kahvilassa (lapsi tykkää tuosta paljon) tai kirjastossa hakemassa uusia kirjoja. Mitä milloinkin. Tarroja on kertynyt tosi hitaasti eli varmaan selkeämpi tavoite olisi paikallaan.
Lapsen kanssa pelaaminen tai leikkiminen on mukavaa mutta kun se pitää lopettaa, hän raivostuu ja alkaa haukkua tyhmäksi, riehuu ja heittelee tavaroita. Ymmärrä
Nämä on näitä JOS lapsi käyttäytyy normaalisti. Kun ei ole normaali ei toimi tarrat.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä ole nepsyille aivan tyypillinen tarina? Lapsi jaksaa hoidossa tsempata, joten siellä ongelmat ei näy, mutta kotona on sitten kaikki helvetti irti. Tuosta syystä avun saaminenkin sitten viivästyy, koska päiväkodissa ei ole ongelmia, joihin tarvitsisi puuttua.
Voihan tuo olla toisaalta joku ohimenevä vaihekin. Ehkä voisitte kokeilla jotain muuta lähestymistapaa? Täällä oli vinkattu esim kirjoja aiheeseen liittyen. Tai sitten vaan ammattilaiselle juttelemaan. Lastenpsykiatrille tai muulle vastaavalle.
Ammattilaiset suosittelevat sanoitusta, ja jos sanoitus ei auta niin seuraava askel on alkaa epäillä nepsyä.
Lukematta muiden vastauksia tuntuu, että olette juuttuneet valtataisteluun: lapsi ei ymmärrä rangaistuksia ja sinä lisäät ja lisäät niitä. Itse pysäyttäisin koko rangsistuskoneiston ja lähtisin toisesta päästä liikkeelle: paljon yhdessäolemista, rakkauden ilmaisua ja mukavia kokemuksia. Leipokaa, piirreelkää, lukekaa satuja yhdessä.
Tämä tapaus on vähän enemmän kuin tavallista uhmaa. Toisaalta, eihän lapsi käyttäydy hoitopaikassa samalla tavalla vaan riehuu kotona.
Aikuinen pärjää 4-vuotiaalle, mutta yrittäkääpä pukea väkisin aikuisen kokoinen 14-vuotias tai ottaa häneltä kielletty esine , vaikka viinapullo pois.