Millaista oli 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nepsy- tai ADHD-lapsia, juoppoja ja rikollisia ei sijoitettu tavallisen kansan vuokrakerrostaloihin. Hullut oli laitoksissa muiden vajaaälyisten kanssa. Huumeiden käyttö oli rangaistavaa. Poliiseja oli enemmän.

Yhteiskunnassa kaikki oli paremmin.

Osastohoitoa kyllä mielenterveyspotilaat kaipaisivat itsekin enemmän. On vaikea sellaiseen nykyään päästä.

Vierailija kirjoitti:

#Energiajuomia ei ollut. Ensimmäinen energiajuoma jonka muistan, oli Jolt, jota tilattiin toimistollemme vuonna 2000. Varmasti energiajuomia tuli markkinoille jo ysärillä, mutta minä en niitä ostanut enkä siksi muista tarkkaan, milloin ilmaantuivat. Ja vaikka virvoitusjuomia oli paljon pienempi osasto kaupoissa, valikoima oli kuitenkin sillä tavalla monipuolinen, että oli muitakin kotimaisia limppareita kuin vain Hartwallin. Nykyäänkin toki on pientuottajia, mutta tilanne poikkeaa tuosta ajasta siten, että nykyään nuo on pienten limsatehtaiden tuotteet on ikään kuin ylellisyyttä, kalliimpia ja lasipullossa. Tuolloin eri kotimaisten valmistajien limsat olivat ihan normivalikoimaa.#

Energiajuoma Vitanova taisi tulla markkinoille jo 1960-luvulla. Limsoissa oli tosiaan eri valmistajien tuotteita, mutta kuitenkin siten, että eri puolilla Suomea sai helpoimmin sen alueiden panimoiden ja virvoitusjuomatehtaiden tuotteita.

Muistan Vita Novan. Se ei ollut sellainen energiajuoma mitä nuo 90-luvun ja myöhemmät tulokkaat, joissa on tauriinia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmiin avun hakeminen oli todella suuren kynnyksen takana, eikä niistä uskallettu puhua. Internetin yksi hyvä puoli on, että voidaan anonyymisti jakaa kaikenlaisia kokemuksia. 80-luvulla ihminen oli yksin ahdistuksensa kanssa, ja ainoa yleisesti tunnettu tapa reagoida vaikeuksiin oli pään täyteen vetäminen.

Itsemurhia tehdään Suomessa nykyään enää vain puolet siitä mitä 80-luvun lopussa (n. 1500/vuosi -> n. 750/vuosi). Juuri mikään muu ei auta tehokkaammin asettamaan "kaikki oli silloin paremmin!!!" -hölötystä oikeisiin mittasuhteisiinsa.

No lääkkeitä vedetään vastaavasti enemmän, eli mielialalääkkeillä pidetään porukka hengissä.

Niin. Entä sitten? Onko se hengissä säilyminen tästä syystä jotenkin sittenkin paha asia eikä hyvä?

Aavikon hiekkademonin palvonta oli pakollista. Hiekkademonin lepyttelyä oli luvassa heti kahdeksalta aamulla, jolloin aamunavaukseksi kajahti ämyreistä kulttijohtajan lausumana hiekkademonin propagandaa. "Kaunis on aamu ja siksi Jeesus sitä Jeesus tätä, hän tulossa on, kyllä ihan pian. Lausukaamme yhdessä uskontunnustus, kaikki mukaan. Isä meidän jok..." Ja kauhulla katselin kun luopiot maanpetturit: luokkatoverini, joita ystäviksi luulin, nousivat seisomaan ja lausuivat ulkomuistista aavikon harhaoppien psykoottisia mölinöitä kuin teuraalle saatettavat lampaat. Niin tahdottomia teuraseläimiä en ole sen koommin nähnyt.

Päivä ei ollut vielä ohi ja luvassa oli lisää maanpettureiden propagandaa. Ennen kuin sai syödäkseen, täytyi jokaisen lepyttää hiekkademonia yksinkertaisella loitsulla. Jälleen kerran katselin "ystäviäni" kauhulla ja inholla. Luopiot maanpetturit. Hiekkademoni ei ole edes oikea jumala. Se vaan teeskentelee olevansa. Lampaat teuraalle.Oli siis kaaoksen ja kapinan aika: viskasin tarjottimen kohti kulttijohtajaa ja kippasin pulpetin nurin samalla huutaen "lampaat maanpetturit luopiot te maksatte virheistänne vielä!" 

Löysin itseni rehtorin kansliasta puhuttelusta. "Hiekkademonin palvonta kuuluu opetussuunnitelmaan. Soitan äidillesi puhelun."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut rasismia. Eikä joukkoraiskauksia. Eikä kadulla lapsilta ryöstetty merkkivaatteita päältä. Eikä bussikuskit katsoneet ajaessaan pornoa. Ja bussit kulkivat aikataulussa. Palvelua sai suomeksi. Maamme äidinkielellä.

Eivätkä lapset hukkuneet päivittäin uimarannoilla ja maauimaloissa.

70- ja 80-luvuilla lasten suorastaan kuului kesällä käydä uimakoulussa. Normi kesälomaharraste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmiin avun hakeminen oli todella suuren kynnyksen takana, eikä niistä uskallettu puhua. Internetin yksi hyvä puoli on, että voidaan anonyymisti jakaa kaikenlaisia kokemuksia. 80-luvulla ihminen oli yksin ahdistuksensa kanssa, ja ainoa yleisesti tunnettu tapa reagoida vaikeuksiin oli pään täyteen vetäminen.

Itsemurhia tehdään Suomessa nykyään enää vain puolet siitä mitä 80-luvun lopussa (n. 1500/vuosi -> n. 750/vuosi). Juuri mikään muu ei auta tehokkaammin asettamaan "kaikki oli silloin paremmin!!!" -hölötystä oikeisiin mittasuhteisiinsa.

No lääkkeitä vedetään vastaavasti enemmän, eli mielialalääkkeillä pidetään porukka hengissä.

Niin. Entä sitten? Onko se hengissä säilyminen tästä syystä jotenkin s

Ei tietenkään ole huono asia, mutta lääkkeet siis mahdollistavat elossa pysymisen. Näin ollen se, että itsemurhia tehtiin enemmän kasarilla ei tarkoita sitä, että silloin olisi ollut huonompi elää. Lääkkeet on vain kehittyneet, ei välttämättä hyvinvointi laajemmassa mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole huono asia, mutta lääkkeet siis mahdollistavat elossa pysymisen. Näin ollen se, että itsemurhia tehtiin enemmän kasarilla ei tarkoita sitä, että silloin olisi ollut huonompi elää.

80-luvulla oli huonompi elää muun muassa juuri siksi, että niitä lääkkeitä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut rasismia. Eikä joukkoraiskauksia. Eikä kadulla lapsilta ryöstetty merkkivaatteita päältä. Eikä bussikuskit katsoneet ajaessaan pornoa. Ja bussit kulkivat aikataulussa. Palvelua sai suomeksi. Maamme äidinkielellä.

Eivätkä lapset hukkuneet päivittäin uimarannoilla ja maauimaloissa.

70- ja 80-luvuilla lasten suorastaan kuului kesällä käydä uimakoulussa. Normi kesälomaharraste.

Ja tästä huolimatta lapsia hukkui enemmän kuin nykyään, ei vähemmän. Täällä oli juuri joku viikko sitten pitkä ketju, jonka AP väitti että lapsia hukkui tuolloin vähemmän, ja se naurettiin aivan pihalle niiden toimesta, jotka olivat itse riittävän vanhoja muistaakseen miten valtavan paljon suurempaa lasten tapaturmakuolleisuus Suomessa oli ennen.

Mutta tiedättekö mitä? Alapeukuttamalla esim. tätä viestiä voitte saada menneisyyden takautuvasti muuttumaan juuri haluamanne kaltaiseksi, ja ne hukkuneet lapsetkin heräävät haudoistaan taas eloon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole huono asia, mutta lääkkeet siis mahdollistavat elossa pysymisen. Näin ollen se, että itsemurhia tehtiin enemmän kasarilla ei tarkoita sitä, että silloin olisi ollut huonompi elää.

80-luvulla oli huonompi elää muun muassa juuri siksi, että niitä lääkkeitä ei ollut.

Mutta osastohoitoa oli. Toisaalta useimmat meistä, joilla ei ole mielenterveysongelmia ollut silloin eikä nyt, olemme sitä mieltä että 80-luku oli mukavampaa aikaa. Nykyajassa on omat hyvät puolensa, mutta ilo, optimismi, suurpiirteisyys ja vapaus kontrollista ja laitteista puuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut rasismia. Eikä joukkoraiskauksia. Eikä kadulla lapsilta ryöstetty merkkivaatteita päältä. Eikä bussikuskit katsoneet ajaessaan pornoa. Ja bussit kulkivat aikataulussa. Palvelua sai suomeksi. Maamme äidinkielellä.

Eivätkä lapset hukkuneet päivittäin uimarannoilla ja maauimaloissa.

70- ja 80-luvuilla lasten suorastaan kuului kesällä käydä uimakoulussa. Normi kesälomaharraste.

Ja tästä huolimatta lapsia hukkui enemmän kuin nykyään, ei vähemmän. Täällä oli juuri joku viikko sitten pitkä ketju, jonka AP väitti että lapsia hukkui tuolloin vähemmän, ja se naurettiin aivan pihalle niiden toimesta, jotka olivat itse riittävän vanhoja muistaakseen miten valtavan paljon suurempaa lasten tapaturmakuolleisuus Suome

Tietysti hukkui enemmän, kun lapsiakin oli enemmän. Hukkumiskuolemia on verrattava suhteessa lapsimäärään.

Turvallista! Ei pelottanu kulkea yksin yöllä.  Tuntemattomia ei tarvinnu pelätä, ja sai apua ja uskalsi mennä auton kyytiin jos joku heitti kotia. Ei pelottanu edes kristalliyönä vaikka aitiopaikalla oltiinkin.  Ovet ei ollu lukossa kauppareissun aikana, luuta oli oven päällä ja naapurit pitivät silmällä.  Musiikki oli hyvää ja tehtiin oikeaa musiikkia, sitä pystyi tanssimaankin.  Tytöt/naiset oltiin ns luomuja, ja omia itsejämme.  Ei matkittu ketään kuuluisuuksia persausta kasvattamalla, vaatteilla ym.  Turvallisuus on nyky elämisestä aika kaukana.. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nepsy- tai ADHD-lapsia,

Olipas, niitä ei vain tunnistettu sellaisiksi.

Oma ylivoimaisesti ikävin 80-lukumuistoni on ala-asteiän toiseksi paras kaverini, joka oli aivan täydellisen selkeä ADHD-tapaus, mutta jonka yh-isä oli ilmeisen vilpittömästi siinä uskossa että pojan toistuva typerä käytös ja huono koulumenestys oli vaan tahallista halua olla paha ja laiska, ja vastauksena siihen oli raivoaminen ja remmin antaminen. Herkkä ja hyväsydäminen lapsi joutui vähän väliä kärsimään siitä, että oli sattunut syntymään vuonna 1976 eikä esim. 1996.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli tulevaisuudenuskoa. Lapset hankittiin nuorena, reilusti alle kolmikymppisenä, koska kaikilla oli luja luottamus, että elämä kantaa. Sitä ei ole enää, kun äärioikeistolaisuus, vihanlietsonta ja luonnontuhonta on ottanut vallan. 

 

Olen elänyt lapsuuteni ja osan nuoruuttani 80-luvulla ja kyllä silloin oli äärioikeistolaisuutta ja äärivasemmistoa aivan samalla tavalla kuin nykyään. Se vuosikymmen vaan oli loistava, elämänuskoa ja vaurautta tihkuva aikakausi jossa jokainen sai olla oma itsensä. Lisäksi yksilön vapaus oli valtaisaa. Suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma ja tuhoaja on ollut woke-vasemmisto, joka toimillaan on hävittänyt ihmisistä uskon tulevaisuuteen ja ennenkaikkea ihmisten elämänilon. Nauru ja huumori ovat poissa.

Mutta käytettiinko tuolloin termejä äär

Sana "ääri-" on aika äärimmäinen. Puhuttiin rehellisesti kommunisteista (SKP ja SKDL), joilla oli bäckuppina Suuri ja Mahtava (siihen asti kun ei enää ollut). Äärioikeistoa eli nazzea edusti yksi Siitoinen (?) Turussa, lähinnä kai naurun aihe. 

Poliittiset erot ovat olleet lähes koko 1900-luvun paljon suuremmat kuin nyt 2020-luvun some-aikana, rohkenen väittää. Silloin oli maailmanlaajuinen taistelu suurpääoman ja työväestön välillä, tai kapitalismin ja sosialismin. Vassareille kaikki muut oli lahtareita ja riistäjiä, oikeistolle sosialismi oli (pun intended) punainen vaate. Vihreä liike tuli tuohon väliin, ja 1990-2010-luvuilla taidettiin ainakin Helsingissä puhua vihreistä "Kokoomuksen puisto-osastona", eli hyvinkin oikeistolaisena ryhmänä. Tuo vihreiden "punaisuus" näyttäisi olevan tuoreempaa mallia. Sosialismi neukkumallissaan romahti, kommarit menettivät bäckuppinsa ja vieläpä aika nolosti, etenkin sitä taustaa vasten, miten olivat lähes sata vuotta ehtineet uhota. 

Muutoin ihan samaa mieltä. Turhat leimakirveet voisi yhteisten asioiden hoidossa (=politiikka) jo hylätä ja ryhtyä miettimään yhteisiä ratkaisuja. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan miettinyt, että jos päästäisiin 80 luvulla takasin nykyajan hienousten kanssa, kuten netin ja puhelimien ym????

Siis vielä entistä parempi 80 luku, kunhan vain laittaisi samat säännöt ja samanlaisen väestön mitä 80 luvulla oli niin silähän se tulisi kuntoon.

Ei se nyt valitettavasti taida ihan noin onnistua. 40 vuoden aikana moni suomalainen on esim. mennyt naimisiin ulkomaalaisten kanssa, mitä heille ja heidän lapsilleen tehtäisiin, heitettäisiin maasta ulos, kun halutaan larpata etnisesti kasaria?

Ja entä homot? Ängetäänkö heidät takaisin kaappiin?

Kannattaa olla tarkkana, mitä toivoo, ja mitä sääntöjä haluaisi takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hukkui enemmän, kun lapsiakin oli enemmän. Hukkumiskuolemia on verrattava suhteessa lapsimäärään.

Lapsia oli 80-luvulla todellisuudessa lähes tarkalleen sama määrä kuin viime aikoina on ollut. Esim. vuonna 1970 Suomessa syntyi noin 65 000 lasta, vuonna 2010 noin 61 000.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hukkui enemmän, kun lapsiakin oli enemmän. Hukkumiskuolemia on verrattava suhteessa lapsimäärään.

Lapsia oli 80-luvulla todellisuudessa lähes tarkalleen sama määrä kuin viime aikoina on ollut. Esim. vuonna 1970 Suomessa syntyi noin 65 000 lasta, vuonna 2010 noin 61 000.

Kahden vuoden vertaaminen ei kerro lapsien kokonaismäärästä. Nykyään on selvästi vähemmän lapsia kuin 80-luvulla, tästä ei ole epäselvyyttä.

Ja lopeta nuo ylimääräiset rivinvaihdot viestisi lopusta. Joka kerta joudun vastatessani viestiisi poistamaan ne, kun runkutat sinne niitä aivan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Turvallista! Ei pelottanu kulkea yksin yöllä.  Tuntemattomia ei tarvinnu pelätä, ja sai apua ja uskalsi mennä auton kyytiin jos joku heitti kotia. Ei pelottanu edes kristalliyönä vaikka aitiopaikalla oltiinkin.  Ovet ei ollu lukossa kauppareissun aikana, luuta oli oven päällä ja naapurit pitivät silmällä.  Musiikki oli hyvää ja tehtiin oikeaa musiikkia, sitä pystyi tanssimaankin.  Tytöt/naiset oltiin ns luomuja, ja omia itsejämme.  Ei matkittu ketään kuuluisuuksia persausta kasvattamalla, vaatteilla ym.  Turvallisuus on nyky elämisestä aika kaukana.. 

Me yläasteelaiset tytöt liftasimme usein pitkin vuotta uimahalliin tai uimarannalle (n. 12 km). Aina joku otti kyytiin eikä kukaan koskaan käpälöinyt tai puhunut levottomia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan miettinyt, että jos päästäisiin 80 luvulla takasin nykyajan hienousten kanssa, kuten netin ja puhelimien ym????

Siis vielä entistä parempi 80 luku, kunhan vain laittaisi samat säännöt ja samanlaisen väestön mitä 80 luvulla oli niin silähän se tulisi kuntoon.

Ei se nyt valitettavasti taida ihan noin onnistua. 40 vuoden aikana moni suomalainen on esim. mennyt naimisiin ulkomaalaisten kanssa, mitä heille ja heidän lapsilleen tehtäisiin, heitettäisiin maasta ulos, kun halutaan larpata etnisesti kasaria?

Ja entä homot? Ängetäänkö heidät takaisin kaappiin?

Kannattaa olla tarkkana, mitä toivoo, ja mitä sääntöjä haluaisi takaisin.

Itse huomasin ajattelevani Suomessa asuvia virolaisia, kun heitä sattuu olemaan lähipiirissä useampi. Olisi varmaan melkoiset ilmeet, kun tulee se ilmoitus, että no niin, nyt palaamme aikakoneella takaisin 80-luvulle ja tekin singahdatte siitä takaisin Neuvostoliittoon. Jos sieltä haluatte pois, niin kumivenettä voi aina yrittää niin kuin tekivät maanmiehenne Raivo ja Aleks.

Tappeluja oli joka paikassa. Ei uskaltanu liikkua kuin omassa porukassa. Tosin ne sekopäät oli vaan humalassa, ei muissa aineissa.

Se mikä oli erilailla, oli että ihmisiä kuoli tapaturmaisesti jatkuvasti. Kolari tai hukkuminen pääsi vain paikalliseen lehteen, valtakunnallisesti kerrottiin vain yhteislukumäärä.

Kasari oli tekemisen ja olemisen riemua. ei sellasta jatkuvaa marinaa kun nykyaika.