Lue keskustelun säännöt.
Taidan lopettaa kaiken vapaaehtoistyön
21.01.2024 |
Olen tehnyt erilaisia vapaaehtoishommia vuodesta 2015 saakka. Välillä toki ollut joitakin taukoja, mutta sitten aloittanut uudestaan. Nyt olen sen verran väsähtänyt kaikkiin vaatimuksiin, että taidan lopettaa vapaaehtoishommat kokonaan. Vapaaehtoistyöntekijää pidetään pahimmillaan kuin palvelijana, joka ei saa sairastaa, ei saa määritellä itse miten paljon vapaaehtoistyötä tekee, milloin tekee jne. Mielestäni tuollainen ei ole enää vapaaehtoistyötä. Palkkiot ovat vastuullisistakin hommista naurettavia. Ennemmin perustan oman toiminimen. Millaisia kokemuksia teillä on vapaaehtoistöistä?
Kommentit (49)
Minkälaista vapaaehtoistyötä teit, kun paloit loppuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi tuntua pakkoehtoistyöltä ja kun sain työpaikan, lopetin: ainoa vapaapäivä yhdellä viikolla olisi pitänyt uhrata järjestötoimintaan, sain selittää monta kertaa, etten kerkeä ja jaksa, kun opiskelin ja kävin töissä yhtä aikaa.
Minäkin linjasin, etten tee enää työtä palkatta.
Paloin loppuun myös, kiireinen työ, perhe, harrastukset, lisäksi vapaaehtoistyö josta ei saanut ajatuksia irti yhtään. Koko ajan viestit lauloivat. Jostain oli pakko keventää, joten luovuin palkattomasta työstä. Miksi luovuttaisin omaa ammattitaitoa ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista vapaaehtoistyötä teit, kun paloit loppuun?
Autoin sotapakolaisia. Ukrainalaisia. Ei ollut järjestöä tms. takana vaan me, porukka yksityisiä ihmisiä koitimme auttaa. Kaupungissani ei ole vastaanottokeskusta, lähin vastaanottokeskus oli/on täysin kädetön. Sieltä ei saatu apua eikä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista vapaaehtoistyötä teit, kun paloit loppuun?
Autoin sotapakolaisia. Ukrainalaisia. Ei ollut järjestöä tms. takana vaan me, porukka yksityisiä ihmisiä koitimme auttaa. Kaupungissani ei ole vastaanottokeskusta, lähin vastaanottokeskus oli/on täysin kädetön. Sieltä ei saatu apua eikä neuvoja.
Oli siinä lisäksi kovat paineet työpaikallakin, mutta kyllä tuo vapaaehtoisuus teki oman osansa. Teen kyllä sitä edelleenkin, mutta sairastumisen jälkeen vedin rajat mihin venyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani jäi varhaiseläkkeelle parturi-kampaaja-kosmetologin työstä ja ajatteli käydä pari kertaa kuukaudessa kohentelemassa vanhainkodin asukkaiden hiuksia. Hän jaksoi vuoden, mutta lopetti kokonaan henkilökunnan jatkuvan painostuksen vuoksi: olisi pitänyt tehdä paljon enemmän ja paljon muutakin kuin sitä, mihin oli oma-aloitteisesti hakeutunut.
Itse lopetin ensihoitajan työn koska ihmiset ovat kiittämättömiä, itsekkäitä pskoja. 7,5 vuotta riitti ambulanssissa opettamaan, että minun puolestani saavat pärjätä omillaan. Viimeinen niitti oli kun sydänkohtauksen saanut valitti ja vaati korvauksia vaatteistaan jotka oli leikattu auki, eikä riisuttu nätisti.ihan kuin siinä ehtisi jotain vaatteita miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoistyössä pitää itse tietää omat rajansa. Teen kolmea eri vapaaehtoistyötä ja saan niistä kaikista energiaa viikkkoihini ja rutkasti hyvää mieltä. En jaksaisi olla vain eläkkeellä ja neuloa villasukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista vapaaehtoistyötä teit, kun paloit loppuun?
Autoin sotapakolaisia. Ukrainalaisia. Ei ollut järjestöä tms. takana vaan me, porukka yksityisiä ihmisiä koitimme auttaa. Kaupungissani ei ole vastaanottokeskusta, lähin vastaanottokeskus oli/on täysin kädetön. Sieltä ei saatu apua eikä neuvoja.
LOL
Tutustuit siis ukrainalaisiin ja Ukrainalaiseen kulttuuriin. Ei taida uuskansalaisemme olla ihan yksi yhteen iltsikoiden tarinoiden kanssa
T. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomihan on olevinaan hyvinvointiyhteiskunta. Verotuksen päämääränä on pitää köyhät köyhinä ja verottaja käy varkaissa jopa eläkeläisten kukkarolla - ei mitään rajaa.
Miten voi olla, että tässä maailman onnellisimpien maassa asiat ovat niin päin peetä, että samaan aikaan ihmiset palavat loppuun vapaaehtoistyössä hoitaessaan tehtäviä, jotka mukamas on hoidettu yhteiskunnan taholta. Voiko olla, että koko hyvinvointivaltio onkin yhtä valhetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani jäi varhaiseläkkeelle parturi-kampaaja-kosmetologin työstä ja ajatteli käydä pari kertaa kuukaudessa kohentelemassa vanhainkodin asukkaiden hiuksia. Hän jaksoi vuoden, mutta lopetti kokonaan henkilökunnan jatkuvan painostuksen vuoksi: olisi pitänyt tehdä paljon enemmän ja paljon muutakin kuin sitä, mihin oli oma-aloitteisesti hakeutunut.
Minäkin olen oppinut jo partureista aika paljon. Muun muassa sen, että kaikki parturit ovat h*oria , mutta kaikki h*uorat eivät ole partureita. On muuten melko kylmä olla näin talvella ilman hiuksia pää kaljuna.. mutta opinpahan jotakin.
Sinä se ehdit joka ketjuun kiukuttelemaan ja hu*rittelemaan. Eikö sinulla ole muuta tekemistä elämässäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomihan on olevinaan hyvinvointiyhteiskunta. Verotuksen päämääränä on pitää köyhät köyhinä ja verottaja käy varkaissa jopa eläkeläisten kukkarolla - ei mitään rajaa.
Miten voi olla, että tässä maailman onnellisimpien maassa asiat ovat niin päin peetä, että samaan aikaan ihmiset palavat loppuun vapaaehtoistyössä hoitaessaan tehtäviä, jotka mukamas on hoidettu yhteiskunnan taholta. Voiko olla, että koko hyvinvointivaltio onkin yhtä valhetta?
Se vapaaehtoistyö on pelkkää teatteria ja nämä " köyhät" joita valtio ruhtinaallisesti elättää veronmaksajien rahoilla ovat vain niin jumalattoman ahneita joille ei mikään riitä vaan käyttävät viellä hyväkseen niitä hyväuskoisia hyvää tahtovia ihmisiä repimällä heidänkin selkänahastaan kaiken mahdollisen irtisaatavan pitääkseen yllä ylenpalttista elintasoaan. Ja ovatko nämä autettavat kiitollisia ? No eivät todellakaan ole! Valittavat valittamasta päästyään että saivat vääränlaista leikkelettä ja liian vähän lahjakortteja stockmannille! Onneksi valtio on ymmärtänyt tämän ja hieman vähentänyt näiden ihmisten auttamista.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani jäi varhaiseläkkeelle parturi-kampaaja-kosmetologin työstä ja ajatteli käydä pari kertaa kuukaudessa kohentelemassa vanhainkodin asukkaiden hiuksia. Hän jaksoi vuoden, mutta lopetti kokonaan henkilökunnan jatkuvan painostuksen vuoksi: olisi pitänyt tehdä paljon enemmän ja paljon muutakin kuin sitä, mihin oli oma-aloitteisesti hakeutunut.
Oikeesti?! Ihan älytöntä, että oikeesti kehtasivat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani jäi varhaiseläkkeelle parturi-kampaaja-kosmetologin työstä ja ajatteli käydä pari kertaa kuukaudessa kohentelemassa vanhainkodin asukkaiden hiuksia. Hän jaksoi vuoden, mutta lopetti kokonaan henkilökunnan jatkuvan painostuksen vuoksi: olisi pitänyt tehdä paljon enemmän ja paljon muutakin kuin sitä, mihin oli oma-aloitteisesti hakeutunut.
Oikeesti?! Ihan älytöntä, että oikeesti kehtasivat!
Kyllähän köyhät kehtaa mitä vaan saadakseen hyötyä toisista ihmisistä.
Pahimpia ovat yksinhuoltajat vaikka he saavatkin lastensa isältä aina puolet lasten kuluista ja usein jopa enemmänkin. Lisäksi valtio maksaa heille hyvät korvaukset lasten osalta joten rahasta se ei heidän kohdaltaan ole kiinni vaan pelkästä ahneudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani jäi varhaiseläkkeelle parturi-kampaaja-kosmetologin työstä ja ajatteli käydä pari kertaa kuukaudessa kohentelemassa vanhainkodin asukkaiden hiuksia. Hän jaksoi vuoden, mutta lopetti kokonaan henkilökunnan jatkuvan painostuksen vuoksi: olisi pitänyt tehdä paljon enemmän ja paljon muutakin kuin sitä, mihin oli oma-aloitteisesti hakeutunut.
Oikeesti?! Ihan älytöntä, että oikeesti kehtasivat!
Kyllähän köyhät kehtaa mitä vaan saadakseen hyötyä toisista ihmisistä.
Pahimpia ovat yksinhuoltajat vaikka he saavatkin lastensa isältä aina puolet lasten kuluista ja usein jopa enemmänkin. Lisäksi valtio maksaa heille hyvät korvaukset lasten osalta joten rahasta se ei heidän kohdaltaan ole kiinni vaan pelkästä ahneudesta.
Tuota parturi-kampaajaa painosti nimenomaan laitoksen johto, eivät asukkaat.
Sinun ei tarvitse suoltaa tuota samaa katkeruutta joka ikiseen ketjuun.
Mä olen nyt kuudetta vuotta vapaaehtoistyössä.
Itse aloitin, kun halusin täyttää omaa joutoaikaa, ikään kuin harrastus. Lapset oli silloin teinejä. Mies hoiti kummankin treenikuljetukset.. kävin matseissa ja leivoin myyntiin, mutta ei ollu joka viikko.
Duunissa teen vajaata viikkoa ja sitä kautta tuli kyselyä, että pääsisinkö silloin tällöin jelppimään "kentälle".
Kyllähän mä. Alkuun autoin ruokakassien kanssa, kerran viikossa.. sittemmin aloin vetämään askartelukerhoa. Vuosi sitten aloin hoitaa neljää isompaa ruokailua vuoden aikana. Osana isompaa tapahtumaa.
Toistaiseksi olen viihtynyt hyvin. Poissakin olen koronan takia joutunut olemaan, niin hyvin ymmärtäväistä porukkaa on ollut. Vähintään 14 vrk piti olla pois, kun vanhusten ja vähäosasten kanssa toimitaan.
Onhan se nyt huomattu, että samat vapaaehtoiset siellä pyörii.. välillä joku innostuu kerran käymään, mutta ei palaa.
Meillä kun tarvittais näitä toiminnan porukkaa ja sitten porukkaa, jotka keskustelevat.
Toisinaan käy niin, että sitä vaan juostaan paikasta toiseen, eikä kerkee juuri moita sanomaan. :(
Ja kun reservissä on ne samat tyypit, niillehän tietty soitetaan uudestaan ja uudestaan. Itse olen sanonut toiminnanohjaajalle, että mun tunnit on täynnä. En ota enempää duunia vastaan. Loppu soittelut.
Toivoisin meille esim yksinäisiä, joilla ei ole sosiaalisia rajoitteita. Ehkä hyötyisivät itsekin.
Mitään konkreettista korvausta en tästä saa. Kysehän on vapaaehtoistyöstä. Tai no, kodista olen saanut turhat tavarat ja vaatteet kiertoon. Perhekin kävi joulutapahtumassa jelppimässä. Semmoista yhteistä meillä lisännyt, kun lapsetkin vasta muutti omilleen.
Tuntuu että näissä vapaaehtoistyöhön tyytymättömien kommenteissa on yksi yhtenäinen tekijä; ei selkeää struktuuria ja tukea vapaaehtoisuudelle. Jos itse perustaa ryhmän tai tarjoutuu auttamaan jää valitettavan usein vaille asianmukaista tukea ja apua, myös rajaamisen osalta vaikka taustalla onkin halu auttaa ja tarkoitusperä hyvä.
Vapaaehtoistyö voi olla hyvinkin antoisaa kun sen tekee osaavan tahon kanssa yhteistyössä ja jossa saa asianmukaista tukea, ohjausta ja tarvittaessa koulutuksen tehtävään.
Haluan tehdä vapaaehtoistöitä, mutta en omalla alallani (sosiaaliala). Niinpä olen hakeutunut vapaaehtoiseksi erillaisiin tapahtumiin ja niistä olen tykännyt. Tapahtumia on varsin harvoin, mut sit kun on, ovat aika intensiivisiä. Ihmiset ovat hyväntuulisia ja hommia tehdään yhdessä. Just sain kuulla, et pääsen taas keväällä hommiin.
Olen itsekin tehnyt vapaaehtoistyötä kohta neljä vuotta, ja se alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Motiivini on alusta asti ollut löytää sen parista tyttöystävä, enkä ole onnistunut etenemään asian suhteen lainkaan.
Paloin loppuun