Päiväkodissa syyllistetään, kun hoidimme lasta pitkään kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona pitkään hoidetut ovat sopeutuvaisempia lapsia , kaikki ammatikseen hoitavat tietää tämän. Perusturvallisuus on muodostunut rauhassa kotioloissa ja he ovat tyytyväisiä.

Ei ole yleisesti noin, ja silloinkin yksittäistapauksissa kun on, se kotona hoitaminen johtuu juurikin natiaisen kiltteydestä. Mukava olla kotona helpon lapsen kanssa.

Kyllä omani veti sellaisia uhmaraivareita, että varmaan astiat kaapissa helisi.

Mutta kotihoidossa oli aikaa auttaa lapsi tuosta uhmahetkestä yli, ei ollut samaan aikaan laumaa muita pikkuisia paimennettavana syömään/nukkumaan/ulkoilemaan tms.

Samoin sai kaikessa rauhassa opetella pukemista ja muita taitoja. Päiväkotiin mennessä osasi pukea ulkovaatteet itsenäisesti, käydä vessassa, käyttää haarukkaa yms.

Yrittävät varmasti nyt nätistä saada teitä huomaamaan, että lapsen käytös on epänormaalia ja että mahdollisesti jotakin tutkimuksia olisi tarpeen tehdä. Ei ole mitenkään epänormaalia, että lapsi menee 2,5v hoitoon. Omassa naapurustossani on enneminkin poikkeus että lapsi olisi mennyt jo 1v hoitoon. Meidän asuinalue on uusi alue jossa on vain uusia ja isohkoja omakotitaloja eli hyvintoimeentulevia ihmisiä. Ennemmin pidän outona ap:n väitettä, että olisi outoa hoitaa lasta 2,5 vuotiaaksi asti kotona. Otsikon perusteella ajattelin, että kyse täytyy olla lapsesta joka on laitettu hoitoon esim. 4 vuotiaana. Tulee sellainen olo, että eivät kehtaa suoraan sanoa teille vanhemmille että huomaavat lapsessa esim. nepsypiirteitä tms. ja tavallaan valmistelevat teitä tulevaan ettei sitten tule palaverissa yllätyksenä, että lapsella on merkittäviä haasteita. Luultavasti sitten ensimmäisessä vasukeskustelussa asia otetaan isommin esille.

Tuo on vain "kauniisti" sanottu, että lapsesi ei ole kuullut sanaa ei ja hänen puolestaan on tehty kotona kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Yrittävät varmasti nyt nätistä saada teitä huomaamaan, että lapsen käytös on epänormaalia ja että mahdollisesti jotakin tutkimuksia olisi tarpeen tehdä. Ei ole mitenkään epänormaalia, että lapsi menee 2,5v hoitoon. Omassa naapurustossani on enneminkin poikkeus että lapsi olisi mennyt jo 1v hoitoon. Meidän asuinalue on uusi alue jossa on vain uusia ja isohkoja omakotitaloja eli hyvintoimeentulevia ihmisiä. Ennemmin pidän outona ap:n väitettä, että olisi outoa hoitaa lasta 2,5 vuotiaaksi asti kotona. Otsikon perusteella ajattelin, että kyse täytyy olla lapsesta joka on laitettu hoitoon esim. 4 vuotiaana. Tulee sellainen olo, että eivät kehtaa suoraan sanoa teille vanhemmille että huomaavat lapsessa esim. nepsypiirteitä tms. ja tavallaan valmistelevat teitä tulevaan ettei sitten tule palaverissa yllätyksenä, että lapsella on merkittäviä haasteita. Luultavasti sitten ensimmäisessä vasukeskustelussa asia otetaan isommin esille.

Näin sivusta.

Jos asia olisi noin, niin silloin kannattaisi varmaan ennemmin varata aika keskustelulle, jossa käydä läpi tuo asia ja nostaa esiin tilanteet, joissa ajatusta lisätutkimusten tarpeesta on herännyt.

Eihän tuollainen vihjailu mitään auta.

Taidat trollaa. 

Sano ensi kerralla että jos noin inhoaa työtään niin hakeutuu muualle töihin.

Eli onko ainoa oikea tapa viedä lapsi laitostumaan säilytykseen vuoden ikäisenä? Nykyinen varhaisKASVATUS on suuri vitsi! Lapset ovat siellä pelkästään säilössä, pienimmät toisten jaloissa jossain nurkassa istumassa. Omani menivät vasta 5v päiväkotiin, eikä ollut mitään ongelmia sopeutua. Toki olivat olleet kerhossa jo ennen tätä. Mutta on aivan pas*apuhetta että lapsen olisi parempi mennä aikaisin päiväkotiin.

Kysypä näiltä päiväkodin tädeiltä, että missä se täsmälleen näkyy? Ja mitä sitten vaikka näkyisikin! Se on niiden duuni saada lapsi sopeutumaan.

Missähän noin omituista henkilökuntaa on. Yleensä jokainen päiväkodin työntekijä tietää miten surkeat olot päiväkodeissa lapsilla on, eikä siellä ehditä hoitaa kuin se, että lapset suunnilleen pysyvät ehjinä.

Kotikasvatus aikoinaan koulun alkuun asti. Nykyään toinen yliopistossa, toinen yritysjohtaja. Päiväkoti ei ratkaise yhtään mitään.

Pisti silmään tuo lapsen luonnollinen rytmi. Voiko olla niin että vaikeuksia päiväkodissa tuottaa Väinön muista poikkeava rytmi ja tädit tästä saaneet syyn kotihoitoa arvostella? Että ongelma ei niinkään oo Väinön kotihoidon pituus vaan että kun muut nukkuu päiväunia niin Väinö valvoo ja kun muut ulkoilevat niin Väinöä väsyttää? Päiväkodissa ei oo aikaa yksilöllisille rytmeille valitettavasti, mutta hoitajien tulisi osata puhua asiasta asiallisesti vanhemmille. 

Meillä kaikki lapset ovat menneet päiväkotiin vasta 2,5-vuotiaina tai myöhemmin, eikä tästä tullut mitään ongelmaa. Sosiaalista toimintaa oltiin harjoiteltu aiemmin äavoimessa päiväkodissa ja kerhoissa. Päiväkodeissa oli mahtavaa henkilökuntaa, ihania ihmisiä.

Ainoa, mikä heidän oli vaikea ymmärtää, oli 3-vuorotyötä tekevä vanhempi ja sen vaikutus perheen tekemisiin. Ihmeellisiä kommentteja tuli välillä, mutta lapsilla oli kaikki hyvin ja homma toimi muuten.

Vierailija kirjoitti:

Pisti silmään tuo lapsen luonnollinen rytmi. Voiko olla niin että vaikeuksia päiväkodissa tuottaa Väinön muista poikkeava rytmi ja tädit tästä saaneet syyn kotihoitoa arvostella? Että ongelma ei niinkään oo Väinön kotihoidon pituus vaan että kun muut nukkuu päiväunia niin Väinö valvoo ja kun muut ulkoilevat niin Väinöä väsyttää? Päiväkodissa ei oo aikaa yksilöllisille rytmeille valitettavasti, mutta hoitajien tulisi osata puhua asiasta asiallisesti vanhemmille. 

Olisikohan kuitenkin rakentavampaa nuokin ottaa puheeksi, että esim. "on ollut haastavaa kun kaikkien päiväuniaika klo.x-y, mutta Väinöä väsyttäisi vasta klo. Ö. Niin että voisitteko viikonloppuisinkin pyrkiä tähän päiväunirytmiin, niin homma tasottuisi?"

Mieluummin kuin epämääräisesti vihjailla negatiivisessa mielessä, että "huomaa kyllä, että on pitkään kotihoidettu". 

No kyllä aika erikoista. Meillä meni lapsi päiväkotiin 1,5 -vuotiaana, mutta kyllä 2,5 -vuotiaskin on mun mielestä vielä aika pieni. Aikamoista liioittelua, että tuossa iässä olisi jotenkin "liian vanha" aloittamaan päiväkodin - ihan tavallinen ikä mielestäni. Ihmettelisin ehkä enemmän, jos lapsi olisi ollut yksistään kotihoidossa suunnilleen eskari-ikäiseksi asti, vaikka toki sekin on perheen oma valinta. Itse kyllä olen sitä mieltä, että päiväkodissakin oppii tärkeitä taitoja ja on ikäistä seuraa. Minulla ei työssäkäyvänä edes olisi mahdollisuutta tarjota lapselle riittävästi virikkeellistä tekemistä arjessa, jos olisi kovin pitkään kotihoidossa.

Olisit saanut saman sanottua kahdella virkkeellä! Kuulostat rasittavalta.

Ovatko tarkentaneet mikä on ongelma? 

Esim lapsi voi olla ripustautuva koska on saanut kaiken huomion kotona - hoitajat eivät voi sylittää yhtä koko päivää

Tai lapsi voi olla eristäytyvä jolloin hoitajien pitää taas huomioida hänet toisten kustannuksella

Sosiaalisuus - osaako leikkiä muiden kanssa, osallistua, jakaa? Jos ei, tulee vaikeuksia

Muut taidot - osaako syödä, pukea, käydä vessassa jne? Jos ei tulee taas hankaluuksia kun ei pysy muiden mukana.

Nuo asiat voi toimia kotona tutussa ymoäristössä mutta lapsi voi olla ihan erilainen tarhassa

Onko siellä sanottu tyyliin "lapsi ei oikein vielä sisäistä että syömään pitää mennä muiden lasten kanssa. Siinä näkynee se kun päiväkoti on uusi asia hänelle. Eiköhän se siitä vielä ala sujua" ja sä otit sen verisenä loukkauksena?

Vierailija kirjoitti:

Kotikasvatus aikoinaan koulun alkuun asti. Nykyään toinen yliopistossa, toinen yritysjohtaja. Päiväkoti ei ratkaise yhtään mitään.

4 tarhattua lasta. Kaikki AMK/yliopistotutkinnon suorittaneita hyvissä ammateissa. 

Kotihoito ei ole mikään autuus. Sen huomannut että kotona hoidettujen sosiaaliset taidot selkeästi huonommat omassa tuttavapiirissä. 

Erikoista kommentointia. Meidän pieneen kehyskunnan päiväkotiin useimmat lapset on tulleet 2-3-vuotiaina, ja vasta 1 täyttäneitä on todella vähän. Eivät hoitajat ketään moralisoi, mutta tuntuvat enemmän olevan huolissaan noista hädin tuskin kävelevistä, jotka kaipaavat vielä paljon syliä ja hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmettä kun samaan aikaan päiväkotiin ei saa viedä lasta kun täteillä on siellä liikaa työtä ja kuitenkin sinne pitäisi viedä lapsi mahdollisimman aikaisin. 

Minä olisin just tähän puuttunut ja kysynyt eikö heillä ole tarpeeksi töitä. Tai sanonut että ei alle kaksivuotiaan vielä tarvitse totutella syyhyyn, kihomatoihin ja jatkuviin oksennustauteihin. Kotona kun näitä ei koskaan ole ollut.

Hienoa, että lapsenne sai nauttia kotihoidosta pitkään. Omat lapseni ovat olleet eskariin saakka kotona. Kerhoissa toki on käyty ja paljon harrastettu. En ole koskaan, ainakaan päin naamaa, saanut negatiivista palautetta ratkaisustani. Päinvastoin aina on kehuttu, miten rauhallisia, hyvin keskittyviä ja monipuolisesti taitavia ja osaavia lapseni ovat. Hyvin ovat myös sosiaalistuneet ja saaneet kavereita sekä menestyneet opinnoissaan ja harrastuksissaan.  Että ehtii sitä myöhemminkin laitostumaan. Kyllä pienelle lapselle kodin turva ja lempeän rauhallinen rytmi on tärkeää. Lisäksi nuo kotona vietetyt vuodet olivat varmasti onnellisimmat elämässäni. Rohkeutta vaan vanhemmat, uskaltakaa tehdä valtavirrasta poikkeavia valintoja!