Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa syyllistetään, kun hoidimme lasta pitkään kotona
21.01.2024 |
Heti alkuun: ymmärrän täysin, että monissa perheissä on pakko laittaa lapsi aikaisin päiväkotiin, kun hoitovapaalle jääminen ei ole mahdollista. Me halusimme tehdä toisen ratkaisun, koska se oli meille taloudellisesti mahdollista. Me ajattelemme, että lapselle paras vaihtoehto on pienenä olla kotona päiväkodissa olemisen sijaan. Nautittiin ajasta, joka vietettiin lapsen kanssa kotona. Kierrettiin leikkipuistoissa, käytiin avoimissa lastenkerhoissa ja kirjastoissa, retkeiltiin luonnossa, nähtiin isovanhempia jne. Päiväunet ja muut menivät lapsen luontaisen rytmin mukaan. Lapsen puhe kehittyi oikein mukavasti kotona ollessa, ikätovereita näki kerhoissa ja neuvolan mukaan lapsi on täysin terve ja normaali ikäisensä.
Neuvolasta tosin aloitettiin lapsen 1 v tarkastuksessa kysely, koska lapsi menee päiväkotiin ja ihmeteltiin, miksi haluamme hoitaa lasta kotona. Lapsi meni päiväkotiin 2,5 v iässä. Päiväkodin lastenhoitajat ovat alusta asti jaksaneet valittaa, miten Väinöstä näkee, kun hän on ollut pitkään kotona. Hoitajat eivät todellakaan sano tuota kehuna, vaan häiritsee, kun lapsi ei ole laitostunut vuoden iässä. Meinasi mennä hermo, kun viimeisimmällä kerralla anoppini kävi hakemassa Väinön päiväkodista ja hänellekin oli lastenhoitaja kommentoinut tuosta negatiivisesti, kun lasta on pidetty pitkään kotona ja on niin vaikea sopeutua päiväkodin rytmiin. Anoppi oli onneksi todennut, että hyvähän se vaan on, kun lasta on hoidettu pitkään kotona. Turhauttaa, kun perheemme ratkaisua hoitaa lapsi kotona kritisoidaan jopa isovanhemmille.
En ymmärrä alkuunkaan, miksi meitä syyllistetään siitä, että hoidimme lasta pitkään kotona. Ollaan ihan suomenkielinen perhe, korkeakoulutettuja ja vakitöissä olevia ihmisiä, joilla on asiat hyvin. Miksi meidän olisi pitänyt viedä 1-vuotias päiväkotiin? Lapsi on saanut kotona jakamattoman huomion ja hänen kanssaan on tehty asioita lapsen rytmissä. Anteeksi tämä avautuminen, mutta huomenna on taas päiväkotipäivä ja en jaksaisi kuulla avautumista tuosta perheemme ratkaisusta.
Kommentit (79)
Nykyajan päiväkoti ei ole enää mikään hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi vaan se on paikka missä lapsia varhaiskasvatetaan. Tutkimusten mukaan jokainen lapsi tarvitsee kotikasvatuksen lisäksi varhaiskasvatuksen. Varhaiskasvatuksella mm. parannetaan lasten tunnetaitoja ja ehkäistään syrjäytymistä. Varhaiskasvatetut lapset myös menestyvät paremmin koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämän pitkän lastenhoitajan uran tehneenä, LOISTAVAA, että piditte kotona!
Olen todella pöyristynyt hoitajien toimista ja sanoista! On tutkittu, että alle 3v ei todellakaan tarvitse päivähoitoa vaan juuri kotona olemista omien vanhempien kanssa. Seuraavalla kerralla voit kysyä (näpäyttää) kuinka paljon hoitajat ovat perehtyneet kehityspsykologiaan.
Ap, laitahan linkin tutkimuksiin?
En ole ap, mutta kehotan kysyjää linkin sijaan menemään kirjastoon ja hakemaan sieltä kasvatusalan professorin Liisa Keltikangas-Järvisen teoksen, joka käsittelee lapsen sosiaalisia taitoja. Siinä todistetaan vastaansanomattomasti, miksi aivan pienen lapsen paras hoitopaikka on tutun aikuisen seurassa kotihoidossa. Muitakin Keltikangas-Järvisen teoksia kannattaa lukea, jos nämä kasvatusalan asiat ovat vieraita.
Erikoista. Ovatkohan hoitajat kateellisia mahdollisuudestasi pitää lapsi noin pitkään kotona. Pidimme myös lapsemme 2,5 vuotiaiksi kotona, ja tämä oli erinomainen ikä aloittaa, eikä mitään tuon kaltaisia ongelmia ilmennyt. Lähinnä jos lapsi vielä 5-vuotiaana kotona voisi kuvitella että on liian pitkään siellä.
Mun lapset menivät päiväkotiin 3- ja 6 -vuotiaina.
(Ja melko paljon asiaan vaikutti se, että olen itse päiväkodissa töissä.)
Ja sitten ihmetellään, että miksi niitä lapsia ei synnytetä. Johtuisiko juuri tästä asenteesta, että vanhemmuutta ei arvosteta. Äitejä ei arvosteta. Tarkoitus olisi synnyttää lapsi ja laittaa vauva päiväkotiin laitostumaan? Miksi kukaan haluaisi äidiksi ja synnyttää vauvan, jos vanhemmuudesta ja äitiysestä pääse myös nauttimaan ja hoitamaan lasta kotona edes ilman painostusta pari-kome vuotiaaksi.
Kadun sitä, että laitoimme lapsen päivähoitoon 1,5-vuotiaana. Koettiin painostusta, että se on ainut oikea tapa toimia, koska "kotiäitejä"ei arvosteta. Päiväkotirumba lieveilmiöineen lisäsi vain perheen ja lapsen stressiä. Jos saisin tehdä toisin nyt, niin hoitaisin lapsen kotona 3-vuotiaaksi. Jos lapselta olisi kysytty, niin kotona olisi viihtynyt eikä hälyssä, melussa, stressaavassa ympäristössä vaihtuvien hoitajien ja aikapaineen alaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin
- se jakamaton huomio
- lapsen rytmin mukaan meneminen
aiheuttavat niitä ongelmia eli ei osaa toimia ryhmässä eikä ryhmän rytmissä vaan kuvittelee olevansa maailman napa.
Itse olin 6 vuotiaaksi kotona, enkä kyllä ikinä kuvitellut olevani maailman napa tai kerjännyt huomiota!
Siis onko 2,5 v kotona hoitaen muka kauan? Itsellä kolme lasta ja jokainen hoidettu kotona suunnilleen tuohon ikään. Mielestäni ihan normaali ikä aloittaa päiväkodissa ei mitenkään myöhään. Jos olisi kotona ollut eskarii asti, niin sitten ymmärrän, että vie hiukan aikaa sopeutua sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tämä on aivan ihmeellinen nykypäivän juttu. Hoidin esikoistani 4-vuotiaaksi kotona, koska olin pikkusisaruksesta hoitovapaalla ja en olisi nähnyt järkeväksi laittaa esikoista päiväkotiin. En onneksi ole jälkikäteen saanut kuulla, että se olisi ollut huono päätös vaan hänestä kasvoi hyvin rohkea, sosiaalinen ja kiva kaveri. Olisi varmasti kasvanut päiväkodissakin, sillä nuo piirteet oli nähtävissä jo vauvana hänessä. Mutta ennen päiväkotiin menoa jokaikisellä neuvolakäynnillä kysyttiin, että ollaanko mietitty päiväkotia. Vastaus "ei, meillä on kivaa kotona" kyllä hyväksyttiin, mutta kyllä itse välillä aloin pohtimaan että pitäisikö viedä päiväkotiin.
Vanhin lapseni meni päiväkotiin vasta 5,5 vuotiaana eikä kukaan huomautellut mitään. On kaksi nuorempaakin sisarusta, joten ei tullut mieleenkään laittaa aiemmin, kun itse olin kuitenkin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata välittää. Omalla päiväkotiurallani en olisi koskaan sanonut noin yhdellekään vanhemmalle tai edes ajatellut noin, mutta päiväkodeissa olikin töissä toinen toistaan ilkeämpiä ja sairaampia aikuisia ihmisiä.
Lapselle on usein parasta olla 3-vuotiaaksi asti kotona vanhempien hoivissa, jos aktiviteettia jaksaa järjestää: on pikkuiselle tarjolla valvovat silmät ja empatiaa, eivätkä hoitajat vaihdu. Alle 3-vuotiaalle riittää leikkipuistot, arkiliikunta ulkoillen ja liikkuen, maalaileminen, tarinoiden/kirjojen/lorujen lukeminen, kodin askareisiin ikätason mukaan osallistuminen, päiväunet, kotiruoat, pottailun harjoittelut jne, kerran-pari viikossa kerhossa/harrastuksessa tms. ikätovereiden kanssa sosialisointi jne jne.
Paremmat lähtökohdat sinun lapsellasi on, kuin niillä jotka on viety isoon lapsiryhmään ja jotka joutuvat siellä vain pärjäilemään aikuisten vaihtuessa ja turvattomuuden tunteen keskellä. Päiväkotien resurssit ovat järkyttävän huonot, käsiä ei riitä itkeville 1-vuotiaille.
t. Entinen päiväkodin opettaja, alanvaihtaja
Vierailija kirjoitti:
Joo, tämä on aivan ihmeellinen nykypäivän juttu. Hoidin esikoistani 4-vuotiaaksi kotona, koska olin pikkusisaruksesta hoitovapaalla ja en olisi nähnyt järkeväksi laittaa esikoista päiväkotiin. En onneksi ole jälkikäteen saanut kuulla, että se olisi ollut huono päätös vaan hänestä kasvoi hyvin rohkea, sosiaalinen ja kiva kaveri. Olisi varmasti kasvanut päiväkodissakin, sillä nuo piirteet oli nähtävissä jo vauvana hänessä. Mutta ennen päiväkotiin menoa jokaikisellä neuvolakäynnillä kysyttiin, että ollaanko mietitty päiväkotia. Vastaus "ei, meillä on kivaa kotona" kyllä hyväksyttiin, mutta kyllä itse välillä aloin pohtimaan että pitäisikö viedä päiväkotiin.
Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Moni vanhempi elää menneessä maailmassa ja kuvittelee, että päiväkoti on joku vanhan ajan lastentarha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tämä on aivan ihmeellinen nykypäivän juttu. Hoidin esikoistani 4-vuotiaaksi kotona, koska olin pikkusisaruksesta hoitovapaalla ja en olisi nähnyt järkeväksi laittaa esikoista päiväkotiin. En onneksi ole jälkikäteen saanut kuulla, että se olisi ollut huono päätös vaan hänestä kasvoi hyvin rohkea, sosiaalinen ja kiva kaveri. Olisi varmasti kasvanut päiväkodissakin, sillä nuo piirteet oli nähtävissä jo vauvana hänessä. Mutta ennen päiväkotiin menoa jokaikisellä neuvolakäynnillä kysyttiin, että ollaanko mietitty päiväkotia. Vastaus "ei, meillä on kivaa kotona" kyllä hyväksyttiin, mutta kyllä itse välillä aloin pohtimaan että pitäisikö viedä päiväkotiin.
Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Moni vanhempi elää menneessä maailmassa ja kuvittelee, että päiväkoti on joku vanhan ajan lastentarha.
Kyllä, näinkin. Puhutaan kuitenkin 2,5-vuotiaasta. Mihin tuota nuorempi tarvitsee varhaiskasvatusta?
Vierailija kirjoitti:
Ai, mä hoidin lapseni eskari-ikään asti kotona ja kukaan ei urputtanut yhtään mitään.
Koulusta tullut pelkkää positiivista kommenttia rauhallisesta ja hyvästä käytöksestä. He eivät ole ikinä häiriökäyttäytyneet.
Lapset ovat jo yläkoulussa.
Niin minäkin hoidin, koulusta kyllä kuulu että huomaa lapsesta ettei ole ollut päiväkodissa, kiltti hän kuitenkin oli joten en välittänyt sanomisista. Ysiluokan päättötodistuksessa keski-arvo 9.4, nyt opiskelee matikan opettajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin
- se jakamaton huomio
- lapsen rytmin mukaan meneminen
aiheuttavat niitä ongelmia eli ei osaa toimia ryhmässä eikä ryhmän rytmissä vaan kuvittelee olevansa maailman napa.
Hahaha, juuri päinvastoin. Kotona hoidetut ovat saaneet huomiota, ovat rauhallisia ellei nyt joku sairaus, ovat hyväkäytöksisiä ja kivoja.
Kun sitten vein omiani sinne phtoon, niin meinasin pyörtyä sitä ilkeilyä katsoessani. Ei hoitajien taholta vaan ne kakarat. Tunsin ihan sympatiaa henkilökuntaa kohtaan ja mietin, että tuplapalkan ansaitsisivat!!
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä kun samaan aikaan päiväkotiin ei saa viedä lasta kun täteillä on siellä liikaa työtä ja kuitenkin sinne pitäisi viedä lapsi mahdollisimman aikaisin.
Sama juttu. Meilläpäin (pieni maalaiskunta Eteläsuomessa) ovat vaan tyytyväisiä kun pidetään lapset kotona. Usein onkin toinen vanhempi kotona lasten kanssa tai isovanhemmat tai tuttu joka ottaa lapsia hoitoon omiensa kavereiksi. Taitaa olla hoitajatädeillä puutetta hoidettavista.
Meillä lapset menneet vasta 6 vuotiaana päiväkotiin tai siis päiväkotiin eskariin. Ennen vanhaan se oli ihan normaalia. 2,5 vuotiaana hoidon aloittaminen on mielestäni aikaisin eikä myöhään aloitettu.
2-vuotias on liian pieni päiväkotiin. Ei osaa edes vielä kertoa kaltoinkohtelusta ja ikävistä hoitajista/opettajista kotona. Yllättäen päiväkodissa opettajina työskentelevien lapsia hoidetaan kotona/läheisensä luona 3-vuotiaaksi. No eipä ole yllätys kellekään, joka on viime vuosina ollut päiväkodissa töissä!
Meno päiväkodeissa on kamalaa ja usein päiväkodeissa ammattikasvattajat puhuvat rumasti lapsille, väkisin pakottavat syömään ruokaa joka lasta oksettaa ja nukkumaan mennessä painetaan väkisin lasta aloilleen jos tätä itkettää ja olisi nousemassa sängystä pois. Jos kasvattaja ottaa toisen ryhmän lapsen syliin lohduttaakseen itkevää lasta, ryhmän aikuinen tulee sättimään kuinka ei saa muiden ryhmien lapsia lohdutella kun kiintyy väärään aikuiseen.
Työpaikkakiusaaminen on myös monesti huipussaan näissä varhaiskasvatuksen mallipaikoissa. Uusia työntekijöitä sorsitaan ja nokkimisjärjestys on kova. Lasten kanssa leikkiviä ja lapsia lohduttavia työntekijöitä haukutaan, kun eivät seiso pihalla juoruämmäringissä haukkumassa vanhempia/kollegoja. Been there.
Olkaa ylpeitä ja iloisia, jos olette pystyneet hoitamaan ja kasvattamaan pikkulasta kotona, eikä häntä ole hylätty pikkuisena päiväkodin turvattomaan hälyyn ja kiireeseen. Päiväkodeissa tulee moitteita jos 1-2-vuotiaita opetetaan parin lapsen kesken potalle rauhassa, koska silloin ollaan jo tiellä kun seuraavan ryhmän lasten olisi jo päästävä syömään! Uskokaa tai älkää.
Jari Sinkkosen teoksia lukemalla voi esimerkiksi tutustua siihen, mitä 1-3-vuotias lapsi tarvitsee: turvallisen tutun aikuisen, joka hoitaa ja huomioi jne. Tuntemani kotikasvatetut kotiäidin lapset ovat suorittaneet korkeakoulututkintoja, jos se jollekin on hyvän lapsuuden ja kasvatuksen mittari (minusta tärkeämpää on terve itsetuntemus, joka alkaa kehittyä varhaislapsuudessa turvallisessa kiintymyssuhteessa läheiseen, luotettavaan aikuiseen).
Vierailija kirjoitti:
He vihjaavat hienovaraisesti teidän kaverivanhemmuuttanne. Lapselta on jakamisen ja odottamisen sosiaaliset taidot hukassa.
Onhan se itsestäänselvää, että jos kotona on 1 lapsi, niin hän on luonnollisesti saanut siellä paljon huomiota, hänen tarpeisiinsa on todennäköisesti vastattu nopeasti. Ei siinä mistään kaverivanhemmudesta ole kyse. Minkä takia ylipäätään kasvatuksen ammattilaisten pitäisi vihjailla mitään? Sellainen ei ole ammattimaista käytöstä. Juuri vihjailu aiheuttaa epäilystä hoitohenkilökunnan ammattitaidosta. Vanhemmat kyllä tietävät lapsensa luonteen ja sen miten hänet on kasvatettu. Minkä takia niistä siis pitäisi vanhemmille vihjailla?
Kuulostaa tosi erikoiselta. Oma esikoinen aloitti päivähoidon melkein kolme vuotiaana ja hänen päikyn ope sanoi, että hänestä se on todella hyvä ikä aloittaa päivähoito. Olen kyllä huomannut, että päivähoidon aloittamisen ikään liittyy monia eri koulukuntia ja jotkut ovat hyvin ehdottomia suuntaan tai toiseen. Pääasia, että perhe löytää oman tavan toimia perheelle parhaalla tavalla.