Tervaskannot istuvat varojensa päällä loppuun asti vaikka voisivat jakaa jo hyvää eläessään. Mistä ahneus johtuu?

Vähän olen miettinyt tätä omien appivanhempieni kohdalla. Toki ymmärrän, että pitää olla rahaa jemmassa sitä varten, että elämän ehtoolla voi sitten ostaa palveluita itselleen, mutta tuntuu toisaalta vähän erikoiselta välillä kun anoppi kahvipöydässä ottaa puheeksi sen, kuinka monta kymmentätuhatta oli tilin saldo viimeksi kun hän kävi katsomassa ja kuinka on tulossa rahaa kun ovat taas myymässä metsää ja sitten menee 100 000 euroa rikki. Mitään keskinäisiä testamentteja tai muita appivanhemmilla ei ole, eivätkä he tunnu oikein käsittävän, että olisi hyvä tässä vaiheessa jo alkaa miettiä sitä, miten asiat kannattaisi järjestää, jotta kuoleman jälkeen ei olisi niin paljon asioita selvitettävänä. Appivanhemmilla kun on se tilanne, että kiinteä maaomaisuus on anopin (perintöä), mutta hänellä on pienin mahdollinen eläke. Appiukolla taas ei ole omaisuutta (kerrostalo-osake puoliksi anopin kanssa vain), mutta hänellä on iso eläke. Kaikki rahat on yhteisillä tileillä, oli ne sitten eläkettä tai kertynyttä varallisuutta. Kyllähän nämä kaikki saadaan aikanaan selvitettyä, mutta kokemuksesta tiedän, että surressa sitä arvostaisi, jos asiat olisi jo etukäteen mietitty valmiiksi.

Olen puolisolle ehdottanut, että hän kysyisi vanhemmiltaan, että olisiko mahdollista sellainen, että lapsenlapsille laitettaisiin jotkut tilit, jonne isovanhemmat voisivat lahjoittaa rahaa sellaiseen tahtiin, että siitä ei menisi lahjaveroa. Ne voisi vaikka niin laittaa, että meillä vanhemmilla ei olisi edes käyttöoikeutta sinne. Tällä järjestelyllä saataisiin osa perinnöstä hyppäämään sinne, missä siitä olisi oikeasti hyötyä, eli nuorille, ilman että verottaja ottaa osaansa. Appivanhemmilla on varmaan vielä 15-20 vuotta elinaikaa jäljellä, niin tuossa ajassa ehtisi jonkin verran siirtää varoja syrjään, ilman että se mainittavasti vaikuttaisi siihen miten heille jää omaan käyttöönsä jäljelle. Olemme jo myös ehdottaneet, että voisivat miettiä perustavansa erilliset tilit molemmille ja laittavansa sinne rahaa sen verran, että jos toinen menehtyy, niin oman tilin varoilla tulee jonkin aikaa toimeen. Helpottaisi sekin kuolinpesän selvittämistä sitten aikanaan.

Raha-asioista on vaan kauhean hankala puhua. Ne on sellainen tabu Suomessa ja jos niistä puhuu, niin heti leimataa ahneeksi perinnönkärkkyjäksi. Tuntuu, että tämä ongelma on kyllä enemmän keskiluokan tai duunareitten ongelma, koska varakkaat kyllä tuntuvat osaavaan hoitaa lahja-, perintö- ja raha-asiansa niin, että saavat itselleen ja jälkeläisilleen parhaan mahdollisen tuloksen. Meillä muilla moinen suunnittelu ja miettiminen on sitten vaan ahneutta. Minä ja puoliso ollaan vasta vähän yli 40-vuotiaita eikä meillä ole suurta omaisuutta, mutta paperiasiat on katsottu kuntoon ja kun omaisuus karttuu, niin suunnitelmaa päivitetään.

Mielummin testamenttaan omaisuuteni kodittomille koirille, kuin omaisuuttani kyttääville sukulaisille. Jos elinvuosia riittää vanhaksi asti, niin käytän omaisuuden hyviin hoitopalveluihin ja koirat saava loput, jos jotain jää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyön vetoa, että sinusta tulee ihan samanlainen kitupiikki vanhana, euroakaan et lapsillesi anna ennen kuolemaasi. Kaikki vaan minulle, siltähän tuo kuulostaa.

Ei tule, kun nyt jo tietoisesti vastustaa vanhempiensa arvoja. Sitten tulisi, jos pitäisi vanhempiaan idoleinaan. T. Eri 

Epäilen, mihinkäs koira karvoistaan pääsee, nyt vaadit vanhemmiltasi kaiken ja myöhemmin pidät kiinni kynsin hampain jos jotain on jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vähän olen miettinyt tätä omien appivanhempieni kohdalla. Toki ymmärrän, että pitää olla rahaa jemmassa sitä varten, että elämän ehtoolla voi sitten ostaa palveluita itselleen, mutta tuntuu toisaalta vähän erikoiselta välillä kun anoppi kahvipöydässä ottaa puheeksi sen, kuinka monta kymmentätuhatta oli tilin saldo viimeksi kun hän kävi katsomassa ja kuinka on tulossa rahaa kun ovat taas myymässä metsää ja sitten menee 100 000 euroa rikki. Mitään keskinäisiä testamentteja tai muita appivanhemmilla ei ole, eivätkä he tunnu oikein käsittävän, että olisi hyvä tässä vaiheessa jo alkaa miettiä sitä, miten asiat kannattaisi järjestää, jotta kuoleman jälkeen ei olisi niin paljon asioita selvitettävänä. Appivanhemmilla kun on se tilanne, että kiinteä maaomaisuus on anopin (perintöä), mutta hänellä on pienin mahdollinen eläke. Appiukolla taas ei ole omaisuutta (kerrostalo-osake puoliksi anopin kanssa vain), mutta hänellä on iso eläke.

Kylläpä sinä tarkkaan tiefät app7vanhempiesi jäljellä8levan eliniän.

Muutenkin kirjoituksesi on ahneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vähän olen miettinyt tätä omien appivanhempieni kohdalla. Toki ymmärrän, että pitää olla rahaa jemmassa sitä varten, että elämän ehtoolla voi sitten ostaa palveluita itselleen, mutta tuntuu toisaalta vähän erikoiselta välillä kun anoppi kahvipöydässä ottaa puheeksi sen, kuinka monta kymmentätuhatta oli tilin saldo viimeksi kun hän kävi katsomassa ja kuinka on tulossa rahaa kun ovat taas myymässä metsää ja sitten menee 100 000 euroa rikki. Mitään keskinäisiä testamentteja tai muita appivanhemmilla ei ole, eivätkä he tunnu oikein käsittävän, että olisi hyvä tässä vaiheessa jo alkaa miettiä sitä, miten asiat kannattaisi järjestää, jotta kuoleman jälkeen ei olisi niin paljon asioita selvitettävänä. Appivanhemmilla kun on se tilanne, että kiinteä maaomaisuus on anopin (perintöä), mutta hänellä on pienin mahdollinen eläke. Appiukolla taas ei ole omaisuutta (kerrostalo-osake puoliksi anopin kanssa vain), mutta hänellä on iso eläke.

Alaikäiselle lapselle ei voi avata sellaista tiliä mihin ei olisi vanhemmilla pääsyä.

Miksihän näissä jutuissa on aina kyse appivanhemmista ja etenkin anopista.

Meillä miniä tyhjensi lastenlasten tilit johon lasten ollessa vauvoja ruvettiin rahaa laittamaan

Ei enää ikinä.

Nykyään lapset ovat isompia ja annan suoraan heille.

Vierailija kirjoitti:

Vähän olen miettinyt tätä omien appivanhempieni kohdalla. Toki ymmärrän, että pitää olla rahaa jemmassa sitä varten, että elämän ehtoolla voi sitten ostaa palveluita itselleen, mutta tuntuu toisaalta vähän erikoiselta välillä kun anoppi kahvipöydässä ottaa puheeksi sen, kuinka monta kymmentätuhatta oli tilin saldo viimeksi kun hän kävi katsomassa ja kuinka on tulossa rahaa kun ovat taas myymässä metsää ja sitten menee 100 000 euroa rikki. Mitään keskinäisiä testamentteja tai muita appivanhemmilla ei ole, eivätkä he tunnu oikein käsittävän, että olisi hyvä tässä vaiheessa jo alkaa miettiä sitä, miten asiat kannattaisi järjestää, jotta kuoleman jälkeen ei olisi niin paljon asioita selvitettävänä. Appivanhemmilla kun on se tilanne, että kiinteä maaomaisuus on anopin (perintöä), mutta hänellä on pienin mahdollinen eläke. Appiukolla taas ei ole omaisuutta (kerrostalo-osake puoliksi anopin kanssa vain), mutta hänellä on iso eläke.

Jos miniä ryhtyisi kertomaan minulle, miten minun tulee raha-asioitani hoitaa, niin yhteydenpito loppuisi siihen. Mistä ihmeestä nuoremmille on syntynyt oletus, että elävän voi periä ja todella myös pitää päästä perimään, jos tällä jotain omaisuutta on? Miksi eläkeläisen pitäisi laittaa lastenlasten tileille rahaa, kun omallekin vielä mahtuu ja kotiapu maksaa 80 e/kerta eli raha hupenee hurjaa vauhtia siinä vaiheessa, kun avulle on tarvetta.

Rikkaat osaavat todella hoitaa raha-asiansa ajoissa, mutta se ei tarkoita sitä, että vanhimman sukupolven käyttövarat siirretään lapsille. Teilläkin olisi mahdollisuus sopia, että ostatte alihintaan appivanhempien asunnon ja annatte heidän asua siinä vastikkeen hinnalla elämänsä loppuun asti - tuollaisia ovat ne rikkaiden etukäteisjärjestelyt!

Kun appesi tai anoppisi kuolee, alkaa kuolinpesän selvittäminen. Miniällä ei muuten ole siihen osaa eikä arpaa, aika moni miniä on käännytetty pois perunkirjoituksesta ja perinnönjaosta.

Mä puhun mun appivanhemmista, koska mun vanhemmilla on testamentit ja muut asiat valmiina. Mun isovanhempien kuollessa kun piti selvitellä pesää ja siitä opimme, että asiat on helpointa hoitaa silloin, kun kaikki ovat elossa.

Jos muuten vie lapsen tililtä rahat, niin se on poliisiasia. Toivottaasti teit miniästä ilmoituksen.

Noi kymppi-tai sadattonnit ovat pikkurahoja mitkä menee hetkessä jos sairastuu tarpeeksi vakavasti

Tuli taas huomattua, että tosiaankaan raha-asioiden suunnittelusta ei saa puhua. Jos puhuu, on ahne :) Siitä viis, että huonolla suunnittelulla taataan vain se, että perintöveroa pääsee maksamaan maksimit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyön vetoa, että sinusta tulee ihan samanlainen kitupiikki vanhana, euroakaan et lapsillesi anna ennen kuolemaasi. Kaikki vaan minulle, siltähän tuo kuulostaa.

Ei tule, kun nyt jo tietoisesti vastustaa vanhempiensa arvoja. Sitten tulisi, jos pitäisi vanhempiaan idoleinaan. T. Eri 

Eli vastustat vastuullisen talouden arvoja, ok, mutta älä sitten myöskään tule yhteiskunnan hillopurkille, kun tuhlasit rahasi.

Vierailija kirjoitti:

Mä puhun mun appivanhemmista, koska mun vanhemmilla on testamentit ja muut asiat valmiina. Mun isovanhempien kuollessa kun piti selvitellä pesää ja siitä opimme, että asiat on helpointa hoitaa silloin, kun kaikki ovat elossa.

Jos muuten vie lapsen tililtä rahat, niin se on poliisiasia. Toivottaasti teit miniästä ilmoituksen.

 

 

En viitsinyt kun kyse oli vaan alle tonnista ja tämä tapahtui poikani ja miniän eron yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli taas huomattua, että tosiaankaan raha-asioiden suunnittelusta ei saa puhua. Jos puhuu, on ahne :) Siitä viis, että huonolla suunnittelulla taataan vain se, että perintöveroa pääsee maksamaan maksimit.

 

Eiköhän jokainen saa ihan itse suunnitella omat raha-asiansa.

Sinäkin saat.

Tuolla joku kirjoitti että kun isä täytti 65, alkoi lahjoittaa omaisuuttaan pois. No, itse olen 66v, olen hyvässä kunnossa ja tälle vuodelle tilattu jo pari risteilyä ja 1 kaukomatka. Käytän siivoojan, kosmetologin, hierojan, kampaajan  jne palveluja ahkerasti. Käyn mielelläni ravintoloissa syömässä sekä konserteissa ja tapahtumissa.  Takana on pitkä työura, kahta kolmeakin työtä välillä tehnyt ,ja juurikaan mitään en ole koskaan perinyt eli  ihan omalla työllä ansaittuja  euroja nämä ovat.  Nautin nyt elämästäni niin kauan kuin pystyn, ja käytän surutta rahat itseeni. Ja kun jaksaminen loppuu, sitten toivottavasti on vielä sen verran sukanvarressa, että pystyy hommaamaan tarvittavan hoitopaikan, hoivat ja lääkkeet. Elämä ei todellakaan ole ohi 65-vuotiaana. 

Joku elämäntapatyötön tuhlari taas vaatii muiden rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Ja ap varmaan itse jakaa jo nyt nuorena rahojaan muille, jottei vahingossakaan jää säästöön?

Sosialistiseen vassarihenkeen kuuluu kädet toisen taskuissa loisiminen sen sijaan, että ihan itse tekisi jotain vaurastumisensa eteen. 

Vassarit voisivat tehdä omassa henkilökohtaisessa taloudessaan kuten tekevät politiikassakin. Voisivat ottaa velkaa ja jakaa sitä velkarahaa milloin minnekin ja kelle kulloinkin js tietysti vastikkeetta.

Vierailija kirjoitti:

Niin totta ja kulttuurinen ero on todella iso suomalaisen ja etelä-eurooppalaisen välillä. Tunnen monia italialaisia joiden isovanhemmat ovat antaneet perinnöksi asunnon. Suomessa ei todellakaan jaeta sitä omaisuutta ennenkuin kuollaan. Vi...... rankasti.

Italian harmaa talouskin saattaa auttaa asiaa...

Niin, mistä sun ahneutesi johtuu, ap? Oletko ostellut kaikkea kivaa luotolla ja nyt maksuhäiriöissä? Miksi pitää olla niin saatanan ahne.

Me eläkeläiset elettiin suu säkkiä myöten ja säästettiin, ei ostettu luotolla. 

Vierailija kirjoitti:

Tuolla joku kirjoitti että kun isä täytti 65, alkoi lahjoittaa omaisuuttaan pois. No, itse olen 66v, olen hyvässä kunnossa ja tälle vuodelle tilattu jo pari risteilyä ja 1 kaukomatka. Käytän siivoojan, kosmetologin, hierojan, kampaajan  jne palveluja ahkerasti. Käyn mielelläni ravintoloissa syömässä sekä konserteissa ja tapahtumissa.  Takana on pitkä työura, kahta kolmeakin työtä välillä tehnyt ,ja juurikaan mitään en ole koskaan perinyt eli  ihan omalla työllä ansaittuja  euroja nämä ovat.  Nautin nyt elämästäni niin kauan kuin pystyn, ja käytän surutta rahat itseeni. Ja kun jaksaminen loppuu, sitten toivottavasti on vielä sen verran sukanvarressa, että pystyy hommaamaan tarvittavan hoitopaikan, hoivat ja lääkkeet. Elämä ei todellakaan ole ohi 65-vuotiaana. 

No niissä "hoitopaikoissakin" ainoa varma asia on rahastus.

Vierailija kirjoitti:

Mielummin testamenttaan omaisuuteni kodittomille koirille, kuin omaisuuttani kyttääville sukulaisille. Jos elinvuosia riittää vanhaksi asti, niin käytän omaisuuden hyviin hoitopalveluihin ja koirat saava loput, jos jotain jää!

Miksi syydät rahasi hoivajäteille veroparatiiseihin? Saat tasan samat palvelut yhteiskunnan maksamana. Itse aion hivuttaa omaisuuteni pikkuhiljaa lapsille ja lopulta olla pa vuokralla asuen. Maksimoin kaikki tuet, enkä anna senttiäkään ahneille hoivajäteille. 

Mummoni jakoi rahaa, äitini taas ei, vaikka sai mummoltakin eli omalta äidiltään taloudellista tukea. Puhuu kyllä kaikille, että hän jakaa rahaa lapsilleen. Moni on siinä uskossa, että saamme rahaa, mutta senttiäkään en ole häneltä koskaan saanut. Ei siis kannata uskoa kaikkia puheita.Moni näistä vanhemmista naisista on persoonallisuushäiriöinen, sotatraumat varmaan aiheutti.