Tervaskannot istuvat varojensa päällä loppuun asti vaikka voisivat jakaa jo hyvää eläessään. Mistä ahneus johtuu?

Etelä-Euroopassa ei makseta lahja- tai perintöveroa. Siksi omaisuutta voidaan jakaa helposti.

Meillä pitää miettiä, kuka maksaa verot ja millä rahalla. Varaton nuori ei voi ottaa mummilta vastaan asuntoa, kun kummallaan ei ole rahaa maksaa siitä seuraavaa veroa!

Vanhus on omaisuutensa itse ansainnut. Nuoret voi ansaita itse omaisuutensa. Se on ihan terveellistä. 

Vanhus tarvitsee rahaa, jotta kunnon heikentyessä voi hankkia palveluja.

Vierailija kirjoitti:

Vähän olen miettinyt tätä omien appivanhempieni kohdalla. Toki ymmärrän, että pitää olla rahaa jemmassa sitä varten, että elämän ehtoolla voi sitten ostaa palveluita itselleen, mutta tuntuu toisaalta vähän erikoiselta välillä kun anoppi kahvipöydässä ottaa puheeksi sen, kuinka monta kymmentätuhatta oli tilin saldo viimeksi kun hän kävi katsomassa ja kuinka on tulossa rahaa kun ovat taas myymässä metsää ja sitten menee 100 000 euroa rikki. Mitään keskinäisiä testamentteja tai muita appivanhemmilla ei ole, eivätkä he tunnu oikein käsittävän, että olisi hyvä tässä vaiheessa jo alkaa miettiä sitä, miten asiat kannattaisi järjestää, jotta kuoleman jälkeen ei olisi niin paljon asioita selvitettävänä. Appivanhemmilla kun on se tilanne, että kiinteä maaomaisuus on anopin (perintöä), mutta hänellä on pienin mahdollinen eläke. Appiukolla taas ei ole omaisuutta (kerrostalo-osake puoliksi anopin kanssa vain), mutta hänellä on iso eläke.

Mitä sinä toisten ihmisten raha-asioihin puutut?

Entä jos heillä on ihan muita intressejä? 

Kaavailet ja järjestelet asioita, jotka ei kuulu sinulle.  Ikävä kyllä, ne ei kuulu sinulle.  

Räknäile vain omien vanhempiesi rahoja, vaikka ei nekään sinulle kuulu, mutta vielä vähemmän appivanhempiesi.  Tuollainen on ällöttävää.  Heidän rahojensa suhteen sinun on vain otettava vastaan se, mitä tulee jos tulee, eikä millään tavalla kuulu kähmätä itse siinä mitään.  Et ole oikeutettu saamaan mitään sen kummemmin kuin lapsesikaan.  Vasta kun nämä appivanhemmat kuolevat, tulee miehesi perimään heidät.  Yhdessä mahdollisten muiden perijöiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän olen miettinyt tätä omien appivanhempieni kohdalla. Toki ymmärrän, että pitää olla rahaa jemmassa sitä varten, että elämän ehtoolla voi sitten ostaa palveluita itselleen, mutta tuntuu toisaalta vähän erikoiselta välillä kun anoppi kahvipöydässä ottaa puheeksi sen, kuinka monta kymmentätuhatta oli tilin saldo viimeksi kun hän kävi katsomassa ja kuinka on tulossa rahaa kun ovat taas myymässä metsää ja sitten menee 100 000 euroa rikki. Mitään keskinäisiä testamentteja tai muita appivanhemmilla ei ole, eivätkä he tunnu oikein käsittävän, että olisi hyvä tässä vaiheessa jo alkaa miettiä sitä, miten asiat kannattaisi järjestää, jotta kuoleman jälkeen ei olisi niin paljon asioita selvitettävänä. Appivanhemmilla kun on se tilanne, että kiinteä maaomaisuus on anopin (perintöä), mutta hänellä on pienin mahdollinen eläke. Appiukolla taas ei ole omaisuutta (kerrostalo-osake puoliksi

Niin eihän tuossa tilanteessa sitten ole mitään epäselvää, kun toinen kuolee. Toinen saa osituksessa puolet, ja lapset puolet. Leskelle jää yleensä hallinaoikeus asuntoon lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken asumisoikeus laki on järjetön. Leski voi jäädä pariskunnan yhteiseen 250m2 omakotitaloon yksin kissansa kanssa loppuiäkseen eikä perilliset pääse myymään taloa.

Siis kysymys on pariskunnan kodista. En ymmärrä kantaasi, jos kyse on perillisten vanhemmista. Tietysti jäljellejäänyt vanhempi jatkaa asumista missä haluaa. Mutta silloin sääntö on kohtuuton, jos leski ei ole perillisten vanhempi. Silloinkin kuolleen vanhemman olisi naimisiin mennessään tullut huomioida lastensa ja puolisonsa edut ja linjata, miten haluaa.

Vaikka leski ei olisikaan perillisten vanhempi, niin mistä ne perilliset tietää kuinka paljon se leski on laittanut omaa panostaan siihen yhteiseen kotiin. Ne perilliset yleensä ei ole osallistuneet muuten kuin kuluttamalla sitä omaisuutta. Kummalla on suurempi oikeus siihen taloon oikeesti?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi myymästään asunnosta antaa lapsilleen summan jonka itse saisin, niin että siitä ei menisi veroja, ainakaan paljoa.? Kyseinen summa olisi joku 45-65 tuhatta.

Laiha perintö mutta enempää ei ole.

Perintöveroa ei mene lainkaan, jos perintö perijää kohti on 20 000 tai alle.  

Eikä se lahjaverokaan mikään valtavan suuri ole.  Ihmettelen näitä jatkuvia verojen välttelyjä, mikä siinä on, että veroa ei saisi mennä?

Katsokaa taulukoista, siellä ne on nähtävissä ihan selkeästi, mitä mistäkin summasta sitä veroa menee.  Ei ne nyt mitään ylivoimaisen suuria määriä ole.  

Kaveri peri pienen maapalan, jolla oli jonkunlainen kesämökki, tai saunamökki.  En tiedä mikä sen arvoksi oli perukirjassa merkitty, mutta veroa meni kuulemma 70 euroa.  

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasemmistolla ne kädet on jatkuvasti toisten taskuilla.

 

Todistapa väitteesi! Jatkuvasti jankkaat tätä samaa vailla minkäänlaisia perusteluja.

Ja tähän se sama kuin ennenkin: minulla on omistusasunto, kesämökki, peltoa ja metsää. Miksi olisin kädet jonkun taskuilla?

 

Poikkeus vahvistaa säännön. Vasemmistopolitiikka on nimenomaan, että ei oteta itse vastuuta omasta ja oman perheen elatuksesta, vaan vaaditaan tulonsiirtoja muilta. 

No hoh hoh! Ikinä ei ole meidän suvussa muiden rahoilla eletty. Miten jollain voi olla noin suuret patoumat vasemmistoa kohtaan? Ilmeisesti tehtaan varjossa syntynyt ja et ole koskaan hyväksynyt omaa syntyperääsi.

Ehkä tuo miniän pois sulkeminen perintörahoista tuleekin aktiiviseksi siinä tapauksessa, jos tulee avioero.

Silloin voi miniä joutua antamaan sen oman osuutensa perinnöllä hankitusta omaisuudesta miehelleen osituksessa.

Voi tietysti vaatia aikamoista selvittelyä, mutta kyllä se luultavimmin näin menee.  Parasta pysyä sen ukkonsa kanssa hyvissä väleissä.

Älkää nyt trolliin menkö, ap on ahne paska. Tai olisi, ellei olisi selvä trolli 

Kyllä näinä aikoina pitää säästää, jotta voi tarvittaessa tukea omiaan esim. työttömyyden sattuessa. 

Itse ainakin voi kuolla huolettomasti, kun tiedän ettei lapseni joudu heti miettimään, millä elää. Kaikille kun ei ole jaettu niitä uranluontikortteja.

Ahneus on sitä, että kuolaa jonkun toisen ihmisen säästöjen perään. Sen sijaan, että menis töihin hankkimaan omaa elantoaan ja huolehtisi omista asioistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän olen miettinyt tätä omien appivanhempieni kohdalla. Toki ymmärrän, että pitää olla rahaa jemmassa sitä varten, että elämän ehtoolla voi sitten ostaa palveluita itselleen, mutta tuntuu toisaalta vähän erikoiselta välillä kun anoppi kahvipöydässä ottaa puheeksi sen, kuinka monta kymmentätuhatta oli tilin saldo viimeksi kun hän kävi katsomassa ja kuinka on tulossa rahaa kun ovat taas myymässä metsää ja sitten menee 100 000 euroa rikki. Mitään keskinäisiä testamentteja tai muita appivanhemmilla ei ole, eivätkä he tunnu oikein käsittävän, että olisi hyvä tässä vaiheessa jo alkaa miettiä sitä, miten asiat kannattaisi järjestää, jotta kuoleman jälkeen ei olisi niin paljon asioita selvitettävänä. Appivanhemmilla kun on se tilanne, että kiinteä maaomaisuus on anopin (perintöä), mutta hänellä on pienin mahdollinen eläke. Appiukolla taas ei ole omaisuutta (kerrostalo-osake puoliksi anopin kanssa vain), mutta hänellä on iso eläke.

Perintöä voi hyppäyttää myös testamentilla. Meillä on molemmilla testamentit laadittu niin, että tyttö voi ottaa perinnöstä vastaan sen verran kuin haluaa ja jättää lapsilleen sen verran kuin haluaa. Ei mene veroja kahteen kertaan.

Kaikki vanhat ihmiset ei ole näistä asioista kiinnostuneita. Fiksummat lahjottelee lapsenlapsilleen pienestä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi myymästään asunnosta antaa lapsilleen summan jonka itse saisin, niin että siitä ei menisi veroja, ainakaan paljoa.? Kyseinen summa olisi joku 45-65 tuhatta.

Laiha perintö mutta enempää ei ole.

Googleta elatuslahja.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa! Keltäs sää ny sitte rahaa tarttisit, häpeä?!

Itsestä isompi ongelma on se, että nämä voisivat käyttää rahansa itseensä, mutta suuri osa elää vaatimattomasti entiseen malliin ja säästävät.

*Tervaskannot istuvat varojensa päällä loppuun asti vaikka voisivat jakaa jo hyvää eläessään. Mistä ahneus johtuu?

Vierailija

20.01.2024 | 22:33

Mitä vanhus tekee mittavalla omaisuudella? Nuorilla on sille käyttöä.*

Sitä sopii miettiä, mistä johtuu ahneus toisten rahoihin, rahoihin, jonka ansaitsemassa itsellä ei ole mitään osuutta? Miksi jonkun pitäisi elättää nämä?

"Niin ovat toiset meistä

Laivoja jotka löytävät väylänsä yksin

Niin ovat toiset meistä laivoja

Jotka poijulta poijulle käy

Ja niin ovat monet meistä lokkeja

Jotka ei ole mitään ilman valkeaa laivaa"

(laulun sanat: Mikko Haljoki)

Joo ehdottomasti kannattaa 65-70 vuoden iässä alkaa järjestellä omaisuuttaan lapsilleen. Koska jos ja kun elää vielä seuraavat 20 vuotta, eihän sitä rahaa voi tarvita omaan hyvään elämään, palveluihin tai terveyteen. Kyllä vanhusta lämmittää tippa silmässä ajatella siellä pikkukämpässä sairaana, siivoamatta ja ilman ruokaa, että onneksi annoin rahat lapsille, sen sijaan että huolehtisin oman elämäni laadusta.

Eiku...

Valtio voisi kannustaa rahan kierrätykseen nostamalla peritöverot vaikka 50% kuoleman jälkeen ja keventämällä sitä kun perintö jaetaan jo ennen kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo ehdottomasti kannattaa 65-70 vuoden iässä alkaa järjestellä omaisuuttaan lapsilleen. Koska jos ja kun elää vielä seuraavat 20 vuotta, eihän sitä rahaa voi tarvita omaan hyvään elämään, palveluihin tai terveyteen. Kyllä vanhusta lämmittää tippa silmässä ajatella siellä pikkukämpässä sairaana, siivoamatta ja ilman ruokaa, että onneksi annoin rahat lapsille, sen sijaan että huolehtisin oman elämäni laadusta.

Eiku...

Ja sitten kun rahat on hassattu näihin palveluihin, lopputulos on ensin mainittu ja välit poikki lapsiin. Onnea yksinäiseen vanhuuteen nälässä, yksin ja paskan keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Joo ehdottomasti kannattaa 65-70 vuoden iässä alkaa järjestellä omaisuuttaan lapsilleen. Koska jos ja kun elää vielä seuraavat 20 vuotta, eihän sitä rahaa voi tarvita omaan hyvään elämään, palveluihin tai terveyteen. Kyllä vanhusta lämmittää tippa silmässä ajatella siellä pikkukämpässä sairaana, siivoamatta ja ilman ruokaa, että onneksi annoin rahat lapsille, sen sijaan että huolehtisin oman elämäni laadusta.

Eiku...

Oikeaati elämän laatua parantavat palvelut ja asuminen maksaa useita useita tonneja per kuukausi.

Ne sinun ja minun saamat kökkötason setit saa valtion kustantamana tai omilla rahoilla täysin 1:1 samat.