Mitä sellaisia asioita omana kouluaikanasi opetettiin vielä lapsille, mitä omalle lapsellesi ei opeteta enää koulussa?

Moni opettaja yrittää kyllä opettaa keskittymistä, kärsivällisyyttä ja tylsyyden sietämistä. Nykylapsille ja -nuorille tämä on vaan niin paljon vaikeampaa, että ulospäin voi näyttää siltä, että tämän opettaminen ei onnistu. 

Myös puhe siitä, että esseitä ei kirjoitettaisi, oli ihan höpöhöpöä. Kyllä kirjoitetaan, sekä suomeksi että vieraissa kielissä. 

Liikennesääntöjä, autotiellä kävellään 4 rinnan ja räplätään kännykkää. 631

Silloin käytettiin vielä nee...ri sanaa, nykyään on sillekin keksitty omituisia kiertoilmauksia.

Minun aikanani pidettiin luokassa päässälaskukilpailuja. Opeteltiin Suomen maakuntalaulut, esim. "Helky laulu Auran rantain" ja "Kuulkaa korpeimme kuiskintaa". Suomen rannikkokaupungit opeteltiin laulun sävelellä. Oman kaupungin keskusta piirrettiin paperille ja siitä opeteltiin katujen nimet. Vieläkin osaan ulkoa luetella Raamatun kirjat aikajärjestyksessä. Kasveja keräsin 90 kappaletta, prässäsin ja opettelin syksyksi kaikkien nimet suomeksi ja latinaksi. Onneksi lapsena oppi nopeasti, enää ei onnistuisi! Omat lapset ihmettelevät noita vaatimuksia. Mutta ei noista muistitiedoista ole minulle mitään haittaa ollut, päin vastoin hyötyä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Nykyäänhän kaikki tieto on klikkauksen päässä, ei tarvita ristikkoja täyttäessä muistitietoa eikä edes tietosanakirjoja.

Jatkossa ei tarvita sähköistä allekirjoitusta. Riittää sormenjälki- tai silmätunnistus. Ehkä kirjoitustaito katoaa ja seuraavana loputkin lukutaidosta.

Uskonto tunnilla opetettiin kymmen käskyä selityksineen. Koko maailman lait perustuu näihin.. Jo silloin tiesi mikä on oikein mikä väärin. Kunnioittamaan toisiamme , esim. vartamisesta, väärän sanominen lähimmäisestä. Älä tapa  ym. Ym. Y.m.  Ne jäi kyllä loppuelämäksi ohjeeksi... Näkyy rikostilastoissa ja arkielämässä mitä tapahtui kun uskonnon opetus lopetettiin. 

Kaunokirjoitusta täytettävällä mustekynällä imupaperi mukana... 

YYA-sopimusta taottiin päähän. Teiniliiton vaalit .. Näitä oli 60-70- luvuilla. 

Ilmeisesti päässä laskua ei enää opeteta. Meillä oli lukiolainen kesätyttö töissä ja ilman puhelinta ei selvinnyt edes helpoista laskuista. Laskut on tyyliin 34+11. Myöskään tavallista laskinta ei osannut käyttää vaan puhelimen laskinta ainoastaan. Samaten tietokoneen hiiri oli tuntematon kapine. Nykyään vaan tökitään sormella näyttöä.

Jaakobin pojat piti osata.

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa ei tarvita sähköistä allekirjoitusta. Riittää sormenjälki- tai silmätunnistus. Ehkä kirjoitustaito katoaa ja seuraavana loputkin lukutaidosta.

Ja lopulta looginen ajattelu. Nyt jo mennään tunne edellä joka asiassa.

1.Mustekynällä kaunokirjoitusta ja vieressä mustepullo.

2. Jumppatunnilla opettaja lyö tamburiinia ja sanoo kovaan ääneen rytmikkäästi: "yksi kaksi hyppy, sivulle ja taakse ja hyppy jne." 

3. Biologian tunnilla piirrettiin ja kirjoitettiin ja vihossa piti olla marginaali tehtynä viivoittimella.

4. Mittatikun tai oliko se laskutikku, niin sillä harjoittelua 

jne. 

Aamunavaus keskusradion kautta. Kaunokirjoitus. Kymmenen käskyä piti opetella ulkoa. Joskus saatettiin lausua rukous ja kaikilla oli kädet ristissä. Hiihdettiin liikunnantunnilla oikeasti pitkiä matkoja, usein läheisellä järven jäällä. Katsottiin dioja. Piirtoheitin oli tietysti käytössä. Äidinkielen sanelut oli viikoittaisia ja jännityksellä odotettuja. Jokainen halusi silloin tehdä kauneimmalla käsialallaan. Englannin tunnilla täytyi aina nousta seisomaan ja tervehtiä opettajaa "good morning miss - -". Kaikille hankittiin kirjekaveri ulkomailta ja kirjoiteltiin harvakseltaan. Käsityötunnilla hankittiin ompelukoneajokortti ("Tätä ilman ei kukaan ompele", muistutteli totinen opettaja). Pojat tekivät puukäsitöitä. Kyllä tytötkin saivat halutessaan vaihtaa puukässään, ja toisinpäin. Vanhoista ajoista ja tavoista puhuttiin aika paljon ja myös isänmaallisuus näkyi koulussamme vahvasti. 

Nämä muistot ovat ysäriltä, ala-asteelta, Lapista :)

Mitä ihmettä?! Kirjoitin hampaiden hoidosta 60-luvulla, kun silloin kiinnitettiin myös lasten hampaiden hoitoon huomiota. Meni teksti tarkistukseen epäasiallisen sisällön vuoksi, höh.

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjoitus on se, jota saisi opettaa vieläkin. Ei ehkä vanhaan malliin vihkoja täyttämällä, mutta vaikkapa kuvaamataidossa kauniit vanhanajan kirjaimet. Joukko-oppi on se, jonka voisi kuitata yhden viikon oppitunneilla. Olen yksi niistä harvoista, joiden mielestä se oli helppoa ja siksi soisi perusasiat opetettavaksi vieläkin.

10-sormijärjestelmää en oppinut koskaan. Kävin keskikoulua, ja konekirjoitusta oli vain valinnaisaineena, ja kansalaiskoulun puolella.

Omana kouluaikana ei opetettu laulamista, ei hiihtämistä eikä paljon muutakaan urheilua. Silti ole laulukoe, vaikka ei sitä millään tavalla opetettu, ja liikuntakin arvosteltiin.

Kuvaamataidossa ei kyllä voida opettaa mitään, kun sitä on opetettu viimeksi viime vuosituhannella. Oppiaineen nimi on jo kohta 25 vuotta ollut kuvataide.

Käsin kirjoittamista pitäisi kyllä harjoitella ja tehdä paljon nykyistä enemmän; sinänsä ihan sama, onko kirjaimisto kaunokirjoitusta vai jotain muuta, kunhan kirjoitettaisiin käsin ja vieläpä siististi ja selkeästi.

Laskutikulla laskemista. Ulkoläksyjä. Pesäpalloa.

Vierailija kirjoitti:

Minun aikanani pidettiin luokassa päässälaskukilpailuja. Opeteltiin Suomen maakuntalaulut, esim. "Helky laulu Auran rantain" ja "Kuulkaa korpeimme kuiskintaa". Suomen rannikkokaupungit opeteltiin laulun sävelellä. Oman kaupungin keskusta piirrettiin paperille ja siitä opeteltiin katujen nimet. Vieläkin osaan ulkoa luetella Raamatun kirjat aikajärjestyksessä. Kasveja keräsin 90 kappaletta, prässäsin ja opettelin syksyksi kaikkien nimet suomeksi ja latinaksi. Onneksi lapsena oppi nopeasti, enää ei onnistuisi! Omat lapset ihmettelevät noita vaatimuksia. Mutta ei noista muistitiedoista ole minulle mitään haittaa ollut, päin vastoin hyötyä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Nykyäänhän kaikki tieto on klikkauksen päässä, ei tarvita ristikkoja täyttäessä muistitietoa eikä edes tietosanakirjoja.

Sinä olet minua muutaman vuoden vanhempi, koska keräilit kouluun kasveja. Se lopetettiin, koska joistakin kasveista tuli liian harvinaisia ja niiden pelättiin kuolevan sukupuuttoon. Isoveljellä oli paksu kansio kasveja.

Ulkoa opetteleminen helpottaa uuden oppimista ja etenkin kielissä pärjäämistä. Niissä oli pistokokeita eli tunnin alussa opettaja kuulusteli sanoja ja ne piti kirjoittaa ylös. Kokeet arvosteltiin ja tietty vaikuttivat lukukauden lopussa numeroon.

Sekin arjen apu ulkoluvusta oli, että hyvin harvoin tarvitsee kauppalistaa tehdä ostoksille mennessä. Ristikoiden täyttäminen oli kivaa ja etsiä sanoja nyky-Suomen sanakirjoista, joita meillä oli koko sarja. Jotenkin tuo lempiharrastukseni on unohtunut ajan kuluessa. Voi sitä riemua, kun sai ristikon täyteen :)

Ja okeinkirjtuksen

Vierailija kirjoitti:

Opettajat opettivat oppitunneilla olevan asian. Riitti kunhan kuunteli,oppi väkisin,kunhan ei tehnyt  jotain "kivempaa". 

Olen ymmärtänyt, että nykykoulussa ei vaadita asian ymmärtämistä,eikä seurata opitun tiedon perille menoa ,vaan kuvitellaan että nk. itseohjautuvuus hoitaa opetuksen.Tuo edellä mainittu "itseohjautuvuus" on syy ja seuraus siitä että pisa tukimuksen tulokset putoavat kuin lehmän häntä. Opettajat alkakaa töihin.

Meinaat siis, että opettajat ovat ihan itse keksineet tuon itseohjautuvuuden? Eiköhän näistä asioista päätä korkeampi taho, Opetushallitus?

Vierailija kirjoitti:

1.Mustekynällä kaunokirjoitusta ja vieressä mustepullo.

2. Jumppatunnilla opettaja lyö tamburiinia ja sanoo kovaan ääneen rytmikkäästi: "yksi kaksi hyppy, sivulle ja taakse ja hyppy jne." 

3. Biologian tunnilla piirrettiin ja kirjoitettiin ja vihossa piti olla marginaali tehtynä viivoittimella.

4. Mittatikun tai oliko se laskutikku, niin sillä harjoittelua 

jne. 

Minulla on vielä tallessa laskutikku. Ostaiskohan joku keräilijä?

Kaunokirjoitus ja nykyään allekirjoituskin on tekstaria kohta tullaan tilaan, että se on vain x.