Mitä sellaisia asioita omana kouluaikanasi opetettiin vielä lapsille, mitä omalle lapsellesi ei opeteta enää koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Pohjanlahteen virtaavia jokia ulkoläksynä

Euroopan ja Neuvostoliiton jokia. On niistä ollut hyötyä ristikoita täyttäessä. 😆

Kaunokirjoitusta.

Kun omat lapseni kävivät koulua alkaen 2009 oli hammaslääkärin neuvo se, että vanhemman pitää pestä lapsen hampaat aamuin illoin, kunnes osaavat kaunokirjoituksen, mikä todistaa, että käden hienomotoriikka on tarpeeksi kehittynyt pystyäkseen harjaamaan kaikki pinnat. Eipä ole kummallakaan reikiä. 

80-luvulla peruskouluni käyneenä ihmettelin, kun käsityötunneilla ei omien lasteni tarvinnut tehdä

a) pannulappua virkaten

b) lapasia kutoen

Itse olin niin surkea käsitöissä, että itkeä tihruttaen noita lapasia väänsin kotonakin, kun eivät koulussa riittävästi edenneet. Pari luokkalaista oli "fiksuja" ja olivat pyytäneet äitiään tekemään lapaset. Onneksi opettaja huomasi tämän neulomiskäsialan muutoksesta ja laittoi kylmästi purkamaan lapaset. 



Myös sydäntä raastaa, kun kaunokirjoitusta ei enää kukaan osaa, kun sitä ei opeteta. 

Isänmaallisia maakuntalauluja ja esim. Lippulaulua, maammelaulu, virret.

Liekö nykyään edes aamuhartautta?

Tehdäänkö pöytäkunnittain ruokarukousta seisten ennen ruokailua :"Siunaa Jeesus ruokamme. Aamen"

Ruokailun jälkeen :"kiitos Jeesus ruuasta. Aamen".

Aamuhartaus joka oli usein pakkopullaa ja kamalaa.

Ei ollut poissaoloja koulusta ja käytös sekä huolellisuus oli 10 tai 9 aina.

Mutta ei ollut tukeakaan itsellä oli lukivaikeus ja se oli naurun aihe aina tunnilla.

Ei se itseäni häirinnyt lainkaan. Opettajista osa asian ymmärsi ja suhtautui siihen ymmärtävästi mutta osa ei. Se näkyi usein huonoina numeroina varsinkin äidin kielessä ja vieraissa kielissä. Kirjoitukset ja kokeet olivat haastavia pelkästään kirjoitus virheiden takia aina.

Yläaste oli helpompi monissa asioissa.

Tosin niissäkin oli opettajien asenne usein kielteinen kokemus. Ei ollut siis kaikki oppiaineet miellyttäviä kuten ei varmaan nytkään.

Asenteellisuus näkyi jopa selvemmin silloin. Nykyään se peitetään ja salataan hyvin. Ehkä se muutos oli kouluissa kuten muissakin työpaikoissa juuri asenteen peittelyä ja pahaa saivat sen ansiosta paljon enemmän.

Ennen uskonto näkyi koulun opettajien moraalin ohjaajana ja kuriin oli kovaa sen johdosta. Tosin opettajina he olivat todella hyviä kun viitsi vain oppia ja keskustella ongelmista heidänkin kanssa. Itseäni puolusti meidän koulun rehtori ainoana ihmisenä myös viran ulkopuolella. Hänen vaikutus oli merkittävä itseäni kohtaan todella suuri.

Sain asian tietää vasta vuosikymmeniä myöhemmin kun kävin lukemassa asiakirjat lastenkodissa viettämäni yli 13 vuoden ajalta. Hän esti valheiden etenemisen ja kertoi tietävän faktat joita hän sai silloin sekä minulta että omista tiedoista. Antoi minusta hyvän ja valoisan kuvan jollainen olen aina ollutkin haasteista ja vaikeuksista huolimatta. Kiitos Ojanperälle siitä kuuluu ja hyvää vointia eläkkeellä jos on elossa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän lapsille opetettu joukko-oppia, rukouksia ja aikahiihtoa? 

Olette melko vanhoja siinä tapauksessa, koska minä olen jo 53-vuotias ja minun lapsille ei ole opetettu. Lapseni ovat käyneet koulua vuosina 2006-2018.

kysyn tätä, koska kommenttini sai alapeukkuja. 

Luepa otsikko uudelleen.

Nuo liikuntajutut taitaa olla koulukohtaisia. Itse kävin yläkoulun maaseudulla. Kaikki oli tasaisen hyviä liikunnassa. Tyttöjen liikunnassa pelattiin jääkiekkoa, sählyä, hiihdettiin yms. Oli kivaa.

Lukion kävin Oulussa ja olin järkyttynyt. Tyttöjen liikuntatunneilla oli mm. joogaa, tanssia, aerobicia, zumbaa yms. Pojat saivat pelata sählyä, jalkapalloa..! Lukion valinnaisen liikunnan cooperissa juoksin yli 3000m ja se oli reippaasti paras tulos! Toisiksi paras juoksi jotain 2400m!! Maaseudulla muutama ikäluokasta juoksi aina yli 3000m cooperissa. Ja tämä 2010-luvulla. 

Meillä oli opettajalla pöydällä kaikkien nähtävänä sellainen häpeälista. Oppilaiden nimet aakkosjärjestyksessä ja nimen perään tuli rasti kun oli myöhästynyt, ei tehnyt läksyjä tms. Viidestä rastista lähti reissuvihko kotiin. Se oli 80-luvulla ennen wilmaa. Ei ollut tehokas tapa. 

En tiedä onko jo mainittu: omin sanoin jonkun luetun kertominen. Esimerkiksi uskontokirjassa oli erilaisia lyhenneltyjä Raamatun kertomuksia. Niitä piti sitten yrittää muistaa ja kertoa omin sanoin luokassa. Oli vissiin muissakin aineissa. 

Luokan yhteinen tunti. Viikon viimeisenä päivänä (ennen oli jopa  lauantainakin lyhyt koulupäivä) oli omalla luokalla vapaamuotoinen tunti. Siinä esitettiin keskenään jotain pientä ohjelmaa, tietokilpailuja jne. Siihen aikaan oli vielä sama luokka koossa koko lukuvuoden. Joillekin se oli hauskaa, joillekin ilmeisesti kauhistus. 

Vierailija kirjoitti:

Nöyristelemään, rukoilemaan, virsien ihannointia ja ulkolukua, kaunokirjoitusta.

Kuulepas, pieni nöyryyden opettelu ja toisten ihmisten kunnioittaminen tekisi näille  itsevarmoille rajattomasti kasvaneille lapsille pelkästään hyvää. Ja vaikka se suvivirren veisaaminenkin ja ulkoluku. Lisää läksyjä lapsille! Jotain pitää tietää itsekin.

Oppiaine kansalaistaito, 5-6 luokilla ja muistaakseni vielä 7. luokallakin. Sellainen yhteiskuntaopin ja terveystiedon sekasikiö, inhosin.

Joukko-oppia ekaluokalla, mutta jonnekin se pian hävisi vähin äänin. Helmitauluja käytettiin myös.

Ennen tätä visuaalisen tykityksen aikaa monen aineen opetusta havainnollistettiin isoilla pahvisilla opetustauluilla, joissa oli monesti upeat piirroskuvat.Löytäisipä niitä vielä jostain!

Joka talvi oli koululla kinkerit, joihin piti aina opetella yksi virsi ulkoa virsikirjan "lapset ja nuoret" -osiosta. Niitä säkeistöjä kanttori sitten tenttasi satunnaisilta oppilailta kuin entisajan maalaiskinkereillä. Saattoi olla myös katekismuksen kuulustelua, en ihan varmasti muista.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko jo mainittu: omin sanoin jonkun luetun kertominen. Esimerkiksi uskontokirjassa oli erilaisia lyhenneltyjä Raamatun kertomuksia. Niitä piti sitten yrittää muistaa ja kertoa omin sanoin luokassa. Oli vissiin muissakin aineissa. 

Luokan yhteinen tunti. Viikon viimeisenä päivänä (ennen oli jopa  lauantainakin lyhyt koulupäivä) oli omalla luokalla vapaamuotoinen tunti. Siinä esitettiin keskenään jotain pientä ohjelmaa, tietokilpailuja jne. Siihen aikaan oli vielä sama luokka koossa koko lukuvuoden. Joillekin se oli hauskaa, joillekin ilmeisesti kauhistus. 

Tuli tuosta omin sanoin jutusta mieleen, kun joku poika oli koekysymykseen. Mitä opit Joosefin kohtalosta, vieressä kuva Joosef parasta velimiestensä kaivoon heittämänä.

Vst. Ei aina ole pakko heittää veljeä kaivoon, vaikka kuinka keljuttaisi.

Ekana tulee mieleen ettei kaunokirjoitusta enää opeteta koulussa, harmi, se on niin kaunista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisrodut opetettiin. Se n-sana opeteltiin oppikirjasta.

Muistan myös, että opeteltiin millä nimillä kutsutaan eri rotujen jälkeläisiä. Esim. tummaihoisen ja aasialaisen lasta. 

Näin vielä 90-luvun alussa.

Mielestäni zambo oli neeekerin ja intiaanin jälkeläinen, ei siis varsinaisesti aasialaisen. Vaikka vinosilmiähän ne inkkaritkin on. Mutta tästä näkee, että nimenomaan amerikkalaiset ovat aina suhtautuneet pakkomielteisesti rotukysymykseen. Euroopassa ei ole ollut tarvetta keksiä rotuun perustuvia nimityksiä.

Ihan totta. Siellähän mm. jopa virallisissakin yhteyksissä käytetään valkoisista termiä "kaukasialainen". Tällä nimityksellä on täysin epätieteelliset ja rasistiset juuret. Muinoin joku kallonmittaaja totesi, että Kaukasuksen alueen asukkailla on lähimpänä tämän mittaajan itsensä ihanteellisiksi arvioimat kasvojen mittasuhteet. Ja tästä hän päätteli, että eurooppalaisten alkukodin täytyy olla Kaukasuksella, koska eurooppalaiset edustavat ihmislajin huippua. Nimitys jäi sitten elämään rotumäärittelyissä. 

Vierailija kirjoitti:

Pohjanlahteen virtaavia jokia ulkoläksynä

Oulun siika pyhä kala, lesti veteli ähtävätä lapuan kautta kyröön.

Vierailija kirjoitti:

Kas kun kukaan ei ole vielä maininnut kertotauluja. Hämmästyttävän huonosti ihmiset osaavat kertolaskuja. Omien lasten opettajakin opetti jonkin ihme sormi systeemin, miksi, kysyn vain. 

Aloitin kansakoulun 1965. Kolmannella luokalla meillä oli joka keskiviikko kertotaulujen kuulustelu. Jokainen meni vuorollaan harmonin jakkaralle istumaan opettajan eteen. Opettaja kuulusteli kertotauluja satunnaisessa järjestyksessä. Ei puhettakaan, että siinä olisi sormilla ruvettu laskemaan. 

 

Alakoulun toisella luokalla aloitetaan kertotaulujen opettaminen nykyään. 

Kaunokirjoitus ja miten toimia ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen (sinänsä melko naurettavia ne märkä paperinsuun eteen ja jumppasaliin harjoitukset).

Lisäksi lukiomatematiikasa on mm. imaginäärilukujen opetus selkeästi suppeampaa kuin omana aikanani. 

Vierailija kirjoitti:

Palaan tuohon laskutikkuun.  Esitelläänkö sitä nykyisin koululaisille ollenkaan?

Kävin kouluni 90-luvulla, enkä ole nähnyt laskutikkua kuin mummolassa jossain laatikon perällä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjoitus ja miten toimia ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen (sinänsä melko naurettavia ne märkä paperinsuun eteen ja jumppasaliin harjoitukset).

Lisäksi lukiomatematiikasa on mm. imaginäärilukujen opetus selkeästi suppeampaa kuin omana aikanani. 

Tiedä vaikka tätä ydinvoimalaonnettomuutta alettaisiin/olisi alettu taas harjoitella kevään -22 jälkeen.