Mitä sellaisia asioita omana kouluaikanasi opetettiin vielä lapsille, mitä omalle lapsellesi ei opeteta enää koulussa?

Virsiä laulettiin päivittäin 80-luvulla ala-asteella. Nykyään ei ainaaan kovin usein. 

Hän tarkoitti varmaan tätä:

Georg Cantorin perustama joukko-oppi otettiin 1970-luvulla käyttöön kouluissa niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.

Joukko-opissa numerot korvattiin alkioilla ja niiden muodostamilla joukoilla. Uuteen matematiikkaan siirryttiin nopeasti, ja etenkin koululaisten vanhemmat putosivat pahasti kärryiltä.

Joukko-oppi saattoi vastata sellaisiinkin kiperiin kysymyksiin kuin "mikä on luku 5". Sen avulla järjestyisi myös tilaa täyteen, mutta huonemäärältään äärettömään hotelliin.

Koulu-tv:ssä joukko-oppia opetettiin vuonna 1975 Korkeasaaren eläimistön avulla. Seuraavalla vuosikymmenellä Suomi palasi jälleen perinteiseen ynnä- ja miinuslaskuun.

Lähde: YLE Elävä arkisto

Vierailija kirjoitti:

Nöyristelemään, rukoilemaan, virsien ihannointia ja ulkolukua, kaunokirjoitusta.

Niinpä. Tätä se meillä oli. 

Joopa joo. pahasti on valistus rappeutunut. moraalia ei tunnisteta edes raaputtamalla. kunnioittaminen ja itsensä oman arvon tunto on kuopattu ja et voi olla yksilö, olet vain järjestelmän pelinappula. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei kaunokirjoitusta enää muuten opeteta kouluissa? Miten nämä nykyajan lapset signeeraa työsopimukset ym tärkeät asiapaperit kun ei heille ole ollenkaan opetettu kaunista käsialaa? Tekstaamallako?

Vetäsemällä viivan alle. 

Palaan tuohon laskutikkuun.  Esitelläänkö sitä nykyisin koululaisille ollenkaan?

Lukemaan ja kirjoittamaan. Ensin aakkoset , sitten tavuttain lukemista ja tikkukirjaimia ja siitä edeten suoraan sanoihin, kaunokirjoitukseen ja omin päin tekstaamaan. Kertotaulu opeteltiin ulkoa. Tuli läksyjä. Ala-asteella englanninkieli. Opeteltiin sanoja ulkoa suomesta englanniksi ja toisinpäin, lukion loppuun asti. Samoin ruotsia yläasteelta lukion loppuun.Nykyään ei kuulemma enää sanoja opetella ulkoa , ainakaan lähikyläkoulussa. Ihmetyttää luku- ja kirjoitustaidottomuus.Miksei niitä opeteta? Voisi aivan hyvin opettaa kaikkien ablatiivien ja "iblatiivien" sijaan keskittyä enemmän siihen. Tänä aamuna oli jo mainos , missä kosketusnäytöllä piirrettiin ympyrä haettavan asian ympärille. Näin toimii netti eli kohta ei tarvitse osatakaan lukea ja kirjoittaa vaan käytetään kuvia ja symboleja. Kyllä ennen oli paremmin. Luku- ja kirjoitustaito kaatoivat aikanaan tyrannioita, kun rahvaskin pääsi asioista perille eikä ollut pelkästään hallitsijan sanomisten armoilla. Ollaanko matkalla takaisin tyranniaan, joka päättää mitä kansalle kerrotaan. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tyranni päättää sen lopullisen tarkoituksen.

Kyllä omalle teini-ikäiselle vielä opetettiin ala-asteella käsinkirjoitusta (kaunoahan ei ole ollut enää aikoihin, se on sellaista erilaista), käsityötä, kotitaloutta, teknistä työtä, käytöstapoja ja erilaisia liikuntamuotoja ihan siinä missä ennenkin normaaliaineiden ohessa. Ja vaikka lukiolaisella opetus ja tekeminen tapahtuu kaikki digitaalisesti, kyllä tietokirjoja, romaaneja, novelleja ym. luetaan edelleen äidinkielessä ja tehdään kirjoitelmia. Käsinkirjoitus on kyllä aikalailla jäänyt tuossa vaiheessa. Minusta koulumaailma tuntui muuttuneen vain vähän omastani silloin, kun oma lapsi aloitti koulutien.

Toivottavasti ainakin ettei evoluutio pitäisi paikkaansa. Itselläni oli vielä kasarilla melkein eläkeikäinen uskovainen miesopettaja, joka puhui kymmenenvuotiaille ettei evoluutio pitäisi paikkansa vaan pitää uskoa luomiskertomukseen. 

Itse olin jo onneksi lueskellut mm. Lajien synnyn ja muuta kirjallisuutta aiheesta. Ei uponnut vaan järkytyin. 

Oman kokemukseni mukaan 50-, 60,- ja 70-lukujen opettajat olivat harhateillä, suorastaan tyhmiä. Paljon heiltä jäi opettamatta. Suorastaan harhaan on menty.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä omalle teini-ikäiselle vielä opetettiin ala-asteella käsinkirjoitusta (kaunoahan ei ole ollut enää aikoihin, se on sellaista erilaista), käsityötä, kotitaloutta, teknistä työtä, käytöstapoja ja erilaisia liikuntamuotoja ihan siinä missä ennenkin normaaliaineiden ohessa. Ja vaikka lukiolaisella opetus ja tekeminen tapahtuu kaikki digitaalisesti, kyllä tietokirjoja, romaaneja, novelleja ym. luetaan edelleen äidinkielessä ja tehdään kirjoitelmia. Käsinkirjoitus on kyllä aikalailla jäänyt tuossa vaiheessa. Minusta koulumaailma tuntui muuttuneen vain vähän omastani silloin, kun oma lapsi aloitti koulutien.

Koskahan se kauno sitten jäi pois? Itse aloitin koulun heti 2000-luvun alussa ja meillä kyllä vielä kirjoitettiin kaunolla kaikki äidinkielessä. Ehkä olen tullut nyt vanhaksi, kun siitäkin tietysti on jo aikaa kulunut.

Tuo oli kamala minusta lukea kuinka kerroit kuinka lukiossa kaikki digitaalista. Itse ehdin käymään juuri sopivasti vielä sinä aikana lukion ja suorittamaan yo-kokeet, kun sai vielä kirjoittaa käsin. Sopi minulle paljon paremmin tuo. Vuonna 2013 minusta tuli ylioppilas. Sitten alkoikin jo kokeet sähköistyä. Tuntuu oikeasti minusta ikävältä jos kaikki tunnit oltaisiin oltu kokeilla. Silloin ihan perinteisesti kuunneltiin opettajaa ja tehtiin muistiinpanoja. Sitten kirjoista tehtäviä sekä oli erilaisia monisteita. Joskus jotain dokumentteja ja muita opetusohjelmia katsottiin. Koneet käytössä hyvin harvoin. Jos tehtiin jotain omaa tutkielmaa ja etsittiin tietoa niin silloin saatettiin koulun läppäreitä käyttää. Kauhea ajatus itselleni on myös se, että käsin ei kirjoiteta enää. Onhan se raskastakin ja käsi puutuu. Muistan yo-kokeista. Silti se on jokaisen sellainen persoonallinen ominaisuus ja nyt sekin tavallaan on näkymättömissä jos kenenkään käsialaa ei enää näy. Kuin jäisi jokin kohta ihmisestä pimentoon. Tätä mietin.

Kirjoitit itse, että sinusta melko vähän asioita on muuttunut jos vertaat oman lapsesi koulun alkuun. Minä taas mietin viestiäsi lukiessa, että minusta tuntuu hyvin monen asian olevan muuttunut, kun luin viestisi ja muiden viestejä. Olen itse 30-vuotias. Sinun täytyy olla minua vanhempi jos kerran lapsesi jo lukion käynyt tai lukiossa nyt. Näin on melko hyvä huomata kuinka myös näiden muutosten yms huomaaminen ja niihin reagoiminen on yksilöllistä. Minä en oikeastaan tuntisi nykykoulua ja lukiota enää omien kouluvuosieni jälkeen. Se on minusta muuttunut niin paljon. Kävin lapsuudessa maalaiskunnassa koulua. Nuoruudessa kaupungissa. Lukio oli melko pieni kuitenkin. 

"Liikunnassa oli pakollinen telinevoimistelu, joka oli kauheaa ja pelottavaa, myös päällään piti oppia seisomaan." 

Itse aloitin koulun 2000-luvun alussa. Mietin kuinka alakoulussa meillä ei ollut ikinä telivoimistelua. Oli maaseudulla paljon ulkoliikuntaa. Talvisin hiihtoa ja luistelua. Pidin näistä ja sai yksin tehdä. Luistelussa joskus jotain joukkue peliäkin. Myös syksyisin oli paljon yleisurheilua. Tämäkin oli itselle ihan ok ja taas sai paljon itse tehdä. Joukkuelajeista meillä oli ulkona joskus jalkapalloa. Sisällä meillä ei ollut koskaan mitään telivoimistelua. Pelasimme sählyä tai oli jotain tanssia tai jotain venyttelyä. Oikeastaan olimme silti melko vähän sisällä ja ei ollut joukkuelajeja.

Sitten tuli muutos, kun muutimme ja koulu kaupungissa. Siellä telinevoimistelua ja aika melkein oltiin sisällä. Paljon joukkuelajeja. Ei enää oikein mitään yksilölajeja. Erosi todella paljon maaseudun koulusta. Mukaan tuli myös se syrjiminen joukkueen valinnassa yms mitä taas ei maaseudulla näkynyt. Näin moni koulu eroaa toisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisrodut opetettiin. Se n-sana opeteltiin oppikirjasta.

Muistan myös, että opeteltiin millä nimillä kutsutaan eri rotujen jälkeläisiä. Esim. tummaihoisen ja aasialaisen lasta. 

Näin vielä 90-luvun alussa.

Käyttäytymistä, muiden kunnioitusta, liikennesäännöt, siisteyttä, kotitöitä, kirjallisuutta, oikeinkirjoitusta. Kävin kansakoulua vuodesta 1962 alkaen. 

Vierailija kirjoitti:

Joukko-oppia. Ei sitä meillekään opetettu kuin vuoden tai pari. Se oli eräänlaista matematiikkaa, vaikka se ei ollut. 

Virsiä ja rukoilua joka aamu. 

Mahdollisimman nopeasti hiihtämistä yksin metsässä 14-asteen pakkasessa. 

 

Nämä. Lisäksi kaunokirjoitusta ja asioiden ulkoa opettelua. Käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan 50-, 60,- ja 70-lukujen opettajat olivat harhateillä, suorastaan tyhmiä. Paljon heiltä jäi opettamatta. Suorastaan harhaan on menty.

Kyllä ainakin 60- ja 70- luvuilla mielestäni opetus oli hyvää. Parhaiten muistuu mieleen erikoisen hyvät matematiikanopettajat jotka saivat meikäläisen matikassa surkean tyypin ymmärtämään aihetta. Kielet taas olivat helppoja, historia nyt ei niin kiinnostanut. Luonnontieto ja biologia kiinnostivat hyvien opettajien takia. Mielestäni ihan riittävästi opittiin lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Niin, sitä kaunokirjoitusta ei kait enää opeteta. Aika turhaahan se oli jos muutaman aineen takia piti moinen taito oppia. Turha opettajia syyttää siitä että he eivät ole ns. opettaneet tarpeeksi. Asioita voi opetella ja ottaa selvää ihan itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Käytöstapoja, muiden huomioimista, taiteen klassikoita.

Mites olis kotikasvatus?

Meillä opeteltiin 2.luokalla kaunokirjoitusta. Omille lapsilleni sitä ei ole opetettu. 

Opettajat opettivat oppitunneilla olevan asian. Riitti kunhan kuunteli,oppi väkisin,kunhan ei tehnyt  jotain "kivempaa". 

Olen ymmärtänyt, että nykykoulussa ei vaadita asian ymmärtämistä,eikä seurata opitun tiedon perille menoa ,vaan kuvitellaan että nk. itseohjautuvuus hoitaa opetuksen.Tuo edellä mainittu "itseohjautuvuus" on syy ja seuraus siitä että pisa tukimuksen tulokset putoavat kuin lehmän häntä. Opettajat alkakaa töihin.

Kas kun kukaan ei ole vielä maininnut kertotauluja. Hämmästyttävän huonosti ihmiset osaavat kertolaskuja. Omien lasten opettajakin opetti jonkin ihme sormi systeemin, miksi, kysyn vain. 

Aloitin kansakoulun 1965. Kolmannella luokalla meillä oli joka keskiviikko kertotaulujen kuulustelu. Jokainen meni vuorollaan harmonin jakkaralle istumaan opettajan eteen. Opettaja kuulusteli kertotauluja satunnaisessa järjestyksessä. Ei puhettakaan, että siinä olisi sormilla ruvettu laskemaan.