Mitä sellaisia asioita omana kouluaikanasi opetettiin vielä lapsille, mitä omalle lapsellesi ei opeteta enää koulussa?
Itselleni opetettiin kaunokirjoitusta. Harmittaa hirveästi, ettei samaa taitoa opeteta enää nykyajan lapsille. Omankin lapsen käsiala näyttää ihan harakanvarpailta. 😒
Kommentit (557)
Eikö ole ketään nuorempia kuin 60-80-vuotiaita vertailemassa kouluaikojaan nykylastensa koulunkäyntiin? Olisi mukava lukea tuoreempia muistoja tai eroja.
Vierailija kirjoitti:
Hampaiden pesua. Meillä kävi joka toinen vuosi hammashoitaja isojen tekohampaiden kanssa opettamassa, miten hampaat pestään. Kukaan lapsistani ei ole saanut koulussa mitään opetusta suuhygieniaan eikä niistä ole puhuttu edes hammastarkastuksissa. Nykyisin vain kysytään, pesetkö hampaat aamulla ja illalla.
Nykyään on suositus että aikuinen pesee lasten hampaat tai ainakin viimeistelee pesun sinne 10-11-vuotiaaksi asti. Pikkukouluikäisiltä ei enää odoteta minkäänlaista kykyä huolehtia itsestään joten eipä sellainen enää alakoululaisten opetussuunnitelmaan kuulu
Hammashoitaja kävi tosiaan, hampaat harjattiin ja hän tarkisti.
Kerran hänellä oli syntymäpäivä, luokka nousi seisomaan ja laulettiin Nyt Karjalan kunnailla kukkii puu. Hammashoitaja pyyhki kyyneleitä, suku oli Karjalasta.
Vierailija kirjoitti:
Minun kouluaikoina oli vielä oppitunti nimeltä siveysoppi. Se taisi kyllä loppua jo niinä vuosina.
Kaunokirjoitusta toivoisin opetettavan vielä nykyaikanakin. Käsin kirjoittaminen on hyödyllinen taito.
Se tunnetaan nimellä,terveytieto nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Minun kouluaikoina oli vielä oppitunti nimeltä siveysoppi. Se taisi kyllä loppua jo niinä vuosina.
Kaunokirjoitusta toivoisin opetettavan vielä nykyaikanakin. Käsin kirjoittaminen on hyödyllinen taito.
Kaunokirjoitusta minäkin toivoisin koululaisille. Se kehittää käden hienomotoriikaa eikä ollut lainkaan helppoa saada opettajalta kirjoitusvihkoon kultainen tähti tai punainen pyöreä tarra.
Minä ja yksi serkkuni olemme molempikätisiä. Hän on jopa opetellut kirjoittamaan molemmilla käsillä yhtä hyvin. Minä taasen lakkaan kynnet vaivattomasti kummallakin kädellä ja tietysti iloisesti sekoitan oikean ja vasemman. En sopisi kartturiksi tai autokoulun opettajaksi. Esim. Sanon kuskille, että käänny seuraavasta oikealle ja näytän vasemmalla kädellä. Kuskit on aina olleet, että koita nyt päättää, minne käännytään :D En ole koskaan ajanut tai aiheuttanut kolareita - vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonto tunnilla opetettiin kymmen käskyä selityksineen. Koko maailman lait perustuu näihin.. Jo silloin tiesi mikä on oikein mikä väärin. Kunnioittamaan toisiamme , esim. vartamisesta, väärän sanominen lähimmäisestä. Älä tapa ym. Ym. Y.m. Ne jäi kyllä loppuelämäksi ohjeeksi... Näkyy rikostilastoissa ja arkielämässä mitä tapahtui kun uskonnon opetus lopetettiin.
Mummini oli kansakoulunopettajan toimesta eläkkeelle jäänyt. Hän kuulusteli kertolaskua ja sanoi, että se on loppuiäksi tarvittava taito. Oikeassa ihana mummini oli. Päässälasku on vieläkin helppoa ja todella harvoin käytän vieläkään laskinta vaikka se onkin puhelimessa.
Kertotaulun osaaminen ulkoa on ihan ehdotonta juuri tuon päässälaskun takia. Jos pitää laskea päässä vaikka joku 14x28 niin miten ihmeessä lasket tuon, jos et osaa kertotaulua?
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole ketään nuorempia kuin 60-80-vuotiaita vertailemassa kouluaikojaan nykylastensa koulunkäyntiin? Olisi mukava lukea tuoreempia muistoja tai eroja.
Johan tässä itse kerroin kokemukseni 40 vuotiaana Jos rinnastat tuon 60-80 aikaan, jolloin ei edes peruskoulua ollut, niin mitähän sä kuvittelevat meidän nuorempien kertovan, jota peruskoulussa oli muttei enää?
No, minä ainakin opetan muiden huomioimista ja siinä yhteydessä myös käytöstapoja ihan joka päivä yläkoulussa ja hieman alakoulussakin. Oikeastaan nuo vuorovaikutustaidot ovat osana todella monen aineen opsiakin. Monesti teemme toiminnallisia harjoituksia. Joku murkku joutuu ihan kipsiin siitä, että pitää puhua vähän vieraammalle luokkakaverille ja sopia hänen kanssaan leikissä jotain. Helpompi olisi istua omalla paikallaan hieman poissaolevana. En oikeastaan tietä opettajaa, joka ei aika usein mallintaisi hyvää käytöstä työpäivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimella soittamista
Luitko edes kysmystä? Vai opetettiinko teillä koulussa lankapuhelimen käyttöä?
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimella soittamista
Luitko edes kysmystä? Vai opetettiinko teillä koulussa lankapuhelimen käyttöä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli opettajalla pöydällä kaikkien nähtävänä sellainen häpeälista. Oppilaiden nimet aakkosjärjestyksessä ja nimen perään tuli rasti kun oli myöhästynyt, ei tehnyt läksyjä tms. Viidestä rastista lähti reissuvihko kotiin. Se oli 80-luvulla ennen wilmaa. Ei ollut tehokas tapa.
Mun lapsen koulussa oli tämä myös ja näin sen jossain vanhempainillassa. Kysyin opelta, missä opettajaa koskeva häpeälista on, kai hänkin joskus töppää. Viikon sisällä lista poistui.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole ketään nuorempia kuin 60-80-vuotiaita vertailemassa kouluaikojaan nykylastensa koulunkäyntiin? Olisi mukava lukea tuoreempia muistoja tai eroja.
Nuoremmat taitaa olla juhlimassa perjantai-iltana tai heillä on niin pieniä lapsia, ettei ehdi tulla vastailemaan. Ehkä heitä ilmestyy myöhemmin illalla, kun lapset ovat nukkumassa. Meillä mummoilla on aikaa perjantainakin illalla emmekä rymyä kapakasta toiseen nakit silmillä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köksässä ei ilmeisesti opeteta kodinhoitoa ja vaatehuoltoa, koska nykynuorille perus kotiaskareet on kuin ydinfysiikkaa.
Ei se riitä että niitä kotitalouden tunnilla opetetaan, kyllä sen opin pitäisi kotoa tulla.
Mutta kun nykyvanhemmatkaan eivät osaa.
T. Perhetyöntekijä
Vierailija kirjoitti:
Uskonto tunnilla opetettiin kymmen käskyä selityksineen. Koko maailman lait perustuu näihin.. Jo silloin tiesi mikä on oikein mikä väärin. Kunnioittamaan toisiamme , esim. vartamisesta, väärän sanominen lähimmäisestä. Älä tapa ym. Ym. Y.m. Ne jäi kyllä loppuelämäksi ohjeeksi... Näkyy rikostilastoissa ja arkielämässä mitä tapahtui kun uskonnon opetus lopetettiin.
Että sellaista. Mitenkä selität sen, että molempien lapseni luokkien pahimmat koulukiusaajakakarat ja häiriköt ovat kaikki sellaisia, jotka käyneet uskontotunneilla, ja ne mukavimmat ja empaattisimmat tyypit poikkeuksetta Et-oppilaita? Kyllä rakkaudella ja sopivilla rajoilla kasvatettu lapsi oppii nuo elämän perusasiat ilman, että niihin uskontoa liitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kouluaikoina oli vielä oppitunti nimeltä siveysoppi. Se taisi kyllä loppua jo niinä vuosina.
Kaunokirjoitusta toivoisin opetettavan vielä nykyaikanakin. Käsin kirjoittaminen on hyödyllinen taito.Se tunnetaan nimellä,terveytieto nykypäivänä.
Käytöstapoja ja sellaista muistan ainakin siellä opetetun. Ja tämä oli 80-luvun puolivälissä.
Kuka täällä väitti, että joukko-oppia opetettaisiin nykyisin koulussa? Etsin tietoa nykyisistä opetussuunnitelmista kaikilta luokka-asteilta eikä siellä näkynyt vilaustakaan joukko-opista.
Vierailija kirjoitti:
No, minä ainakin opetan muiden huomioimista ja siinä yhteydessä myös käytöstapoja ihan joka päivä yläkoulussa ja hieman alakoulussakin. Oikeastaan nuo vuorovaikutustaidot ovat osana todella monen aineen opsiakin. Monesti teemme toiminnallisia harjoituksia. Joku murkku joutuu ihan kipsiin siitä, että pitää puhua vähän vieraammalle luokkakaverille ja sopia hänen kanssaan leikissä jotain. Helpompi olisi istua omalla paikallaan hieman poissaolevana. En oikeastaan tietä opettajaa, joka ei aika usein mallintaisi hyvää käytöstä työpäivän aikana.
Miksi plussausmahd puuttui tästä kommentista?😅
Meille opetettiin hampaiden harjaus! Nykyään ei kuulemma saa teettää sitä testiä jossa ensin oppilas harjasi hampaat ja sen jälkeen pureskeltiin väritabletti joka paljasti huonosti tai kokonaan harjaanatta jääneet kohdat. Tämä taisi olla ekaluokalla vuonna 1972. Oli muuten sen verran valaiseva kokemus, että vieläkin muistan! Sen koommin olen harjannut hampaani perusteellisesti. T: nim. Ei yhtään reikää eikä parodontiittia
Luokissa oli käsienpesuallas ja pyyhe ja niitä käsiä sitten pestiin.
Meille isompien perheitten köyhille lapsille saattoivat vanhemmat anoa talvisaappaat omaa kokoa. Ne olivat lapikkaat tytöillä ja pojilla. Koululuokassa jaettiin.
Oltiin niistä iloisia, vaikka niistä tietysti näki kuka oli varattomasta perheestä. Mukavampi oli käyttää, kuin kumisaappaat pakkasella.
Ei se mitään, kun joka vuosi ei oltu tarpeeksi varattomia. Siinä se kuuskytluvun alun sossu. Ja iso kaupunki ja iso koulu.
Onneksi meitä köyhiä riitti sen verran, ettei haitannut, kun toki tiedettiin ettei olla rikkaita, joita oli vähän.
Ja anteeksi nyt kamalasti, kun näin vanhoja ollaan ja tullaan nuorten ketjuun pölisemään. Ei me enää kauaa.
Minun kouluaikoina oli vielä oppitunti nimeltä siveysoppi. Se taisi kyllä loppua jo niinä vuosina.
Kaunokirjoitusta toivoisin opetettavan vielä nykyaikanakin. Käsin kirjoittaminen on hyödyllinen taito.