Lue keskustelun säännöt.
Mies on ollut työmatkalla ja toivon että jäisi sinne
18.01.2024 |
Avioliitto, kaksi lasta. On ollut yön yli reissulla koulutusmatkalla ja minusta on tuntunut kotona lasten kanssa, että voidaan hetki hengittää. Puuhailla rauhassa, ajatus kulkee, joku rautakanki on pois selkärangasta ja elämässä tuntuu olevan helpompi taajuus.
Tänään se illalla taas kotiin tulee, pitäisi esittää ilahtunutta vaimoa vaikka vituttaa jo valmiiksi. Mikäköhän on asia, josta ekana alkaa kovaan ääneen valittamaan. Taas saa kaikki kulkea munankuorilla kuinka pitkään pidetään jääkaapin ovea auki ja jääkö maito pöydälle vartiksi. Kaikesta omasta tarkkuudestaan huolimatta asunto on paljon enemmän sekaisin hänen kotona ollessaan. Olen luullut, että meillä lapset sotkee mutta ketunmarjat se on suuressa osassa myös tuo mies kenen jälkiä täällä saa korjailla.
Olen iltapäivän itsekseni puhunut ja tsempannut itseäni jaksamaan, sekä todennut että ei tämä voi oikein olla. Miehen kuuluisi olla minulle maailman suurin tuki ja turva eikä ihminen joka vetää minusta energiat pihalle.
Kommentit (103)
Aloittaja vaikuttaisi olevan naimisissa palstamamman kanssa, joka vaatii lisäksi tekemään puolet kotitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on sellainen jolle ei voi edes puhua niin mitään ei ole tehtävissä. Itse tiedät minkä tyyppinen hän on.
Ero voi olla raskas ja siihen kannattaa valmistautua hyvin ennen prosessin käynnistämistä.
Muista että äidin hyvinvointi ja terveys on lapsille tärkeämpää kuin näennäisen ehjä perhe ja ulkoiset puitteet.
Tuollaisen kiukuttelu ja veetuilu jatkuu kun sen annetaan jatkua. Mies on nyt jo tottunut siihen etta saa kohdella perhettaan kuin kakkaa ilman seurauksia. Hymistely ja myotaily vaan pahentaa miehen illuusiota etta tuollainen on ok. Mies olisi tarvinnut kuvaannollisesti maralla ratilla ympari korvia heti kun vattuilu alkoi. Nyt on myohaista. Varmaan olisitte eronneet heti alkuun kun tuollainen mies ei sisukasta ja samalla mitalla takaisin antavaa naista sieda.
Suoraan sanoen en usko etta tuo tuosta puhumalla muuksi muuttuu. Ei ole sellainen tyyppi joka kuuntelee. Voit sinnitella mutta lapset tietenkin tuntevat kirean ilmapiirin kotona. Itse sellaisessa kasvaneena en oikein usko etta viulunkirea ydinperhe olisi lapsille aina parempi kuin ero ja rauha kotona. Lapset saavat huonon parisuhdemallin tuollaisesta.
Ja hei, ero olisi kai miehellekin helpotus kun ette ilmeisesti osaa elaa hanen mielikseen. Eipa kukaan aukoisi enaa jaakaapin ovea kotona, paitsi mies itse.
Kuulostat melko kelvottomalta vaimolta. Juonit "sen" eli miehesi selän takana jossain katkeroiden palstalla.
Ap on kaksinaamainen tapaus, oletan.
Aloittaja kirjoittaa niin fiksusti ja todesti ilman huutoa, että peukku ylös. Vaikea tilanne, mutta tuo toteamus, että voi hetken hengittää, kun kumppani on pois, kertoo minusta paljon. Tiedän miltä sen kaltainen vapaus tuntui, pystyi hengittämään. Pystyi käymään kaupassa ilman että tarvitsi miettiä hänen tarpeitaan tai oikkujaan. Toivon ap:lle kaikkea hyvää ja viisautta. Omaa elämää ei kannata uhrata toisen vuoksi. Jotenkin ne raha- asiatkin hoituu. Jotenkin ja oma mielenrauha on tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero voisi olla molemmille hyväksi. Jäisi miehelläkin enemmän käyttörahaa, kun ei tarvi elättää kotona loisivaa tammaa.
Vierailija kirjoitti:
Nussittuna nukkuisit paremmin. - Iso Jorma 67v
Se taitaa olla se ongelma että miehestä ei siihen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressi, väsymys?
Vai oliko hän tuollainen jo alussa?
Kokeile taktiikkaa, jossa jaat hänelle lämpöä ja ymmärrystä. Kysy vaikka miten jakselee ja oliko työkeikka raskas. Älkää kilpailko kuormituksellanne. Tämä taktiikka ei tarkoita sitä, että sinun osasi olisi ollut yhtään helpompi, mutta saattaa yllättäen vaikuttaa parisuhteenne kommunikaatioilmastoon.
Tsemppiä!
Minä yritin tätä, kun eksä muuttui totaalisen mahdottomaksi lapsen syntymän jälkeen ja elämä oli yhtä munankuorilla kävelyä ja eksän valitusta ja raivoamista kaikesta. Eksän reaktio: "painu v*ttuun niin kauan kuin pystyt kävelemään omilla jaloillasi". Eikä tämä jäänyt suinkaan yhteen kertaan, vaan tätä vaihetta kesti vuoden, että yritin ymmärtää ja keskustella siitä, mistä kiikastaa, miksi toinen käyttäytyy niin, kun kaiken piti olla pitkän lapsettomuuden jälkeen viimein hyvin. "Koska sä olet kusipää", oli yksi eksän selityksistä käytökselleen. Tai sitten hän vain huusi ja raivosi ja haukkui ja nimitteli yms.
Ymmärsin luonnollisesti, että lasta ei voi kasvattaa sellaisessa kodissa, ja erosin - sillä seurauksella, että nyt eksä on huoltajuusoikeudenkäynnin voitettuaan lapsen lähihuoltaja ja vieraannuttaa lasta sen minkä ehtii. Eksä ylipuhuu kaikki viranomaiset puolelleen, enkä saa edes apua oireilevalle lapselle, kun kaikki uskovat, että minä vain valehtelen ja mustamaalaan eksää.
Tällaiset tilanteet tulkitaan hyvin helposti esim. sosiaalitoimessa niin että kyse on "pitkittyneestä eroriidasta" ja "vanhempien välisestä luottamuspulasta", eikä haluta nähdä totuutta: väkivaltainen kumppani jatkaa usein eron jälkeenkin väkivaltaa käyttäen lasta välikappaleena. Meilläkin on alettu viimein puhua pakottavasta kontrollista, josta tässäkin on kyse, ja toivottavasti se saadaan mukaan rikoslakiin, kuten nyt on suunnitteilla.
Aloittajalle neuvoisin, että alat hakea apua tilanteeseen: hakeudu vaikka ensin terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille, jotta saat ulkopuolisen tahon näkemyksen omasta tilanteestasi, tai soita esim. Naisten Linjalle tai Nollalinjalle ja kerro, millaista teillä on kotona. Kun saat henkistä ja sosiaalista tukea ja vahvistusta ja koet olevasi valmis eroon, valmistaudu siihen erittäin huolellisesti ja ota yhteyttä näihin asioihin perehtyneeseen asianajajaan jo tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon, että pomoni jäisi tulevalle reissulleen, eikä tulisi kuin ruumusarkussa takaisin ja samaa hänen perheelleen. Minuakin ärsyttää myös ukkoni paljon mukavanpaa kun se ei ole paikan päällä, onneksi oon vuorotyössä. Jälkimmäistä tarvitsen vain tietynlaisena lompakkona ja ensimmäinen on korvattavissa.
Voisin nussia sua aina vuoron jälkeen nukkuisin hyvin. - Iso Jorma
Voi Jorma, et ole tämän elämäntarinan päähenkilö. Onneksi, koska AP:n mies kuulostaa piirun inhimillisemmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetoat lasten hyvinvointiin. Ei se ole hyväksi lapsillekaan että olet koko ajan ahdistunut. Lapsi ansaitsee hyvinvoivat vanhemmat, vaikkeivat he asuisikaan yhdessä.
Olin tuollaisessa suhteessa lähes 10 vuotta, vihdoin uskalsin erota viime vuonna. Olen niin onnellinen, ihana asua keskenään lasten kanssa ilman sotkevaa ja raivoavaa miestä! Yksi elämä ap, mieti, olisiko sinunkin vuorosi olla taas onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero voisi olla molemmille hyväksi. Jäisi miehelläkin enemmän käyttörahaa, kun ei tarvi elättää kotona loisivaa tammaa.
Uppista, sieltäpä tili taas itkupotkuraivari inkkeliltä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ne ihmiset vaan jäävät niihin huonohin parisuhteisiin, vaikka voisi valita sen omankin tien kulkea.
Työn alla on. Yllättävän työlästä on erota, vaikka se on nopea sanoa ja kirjoittaakin. Vaatii paljon aikaa ja rahaakin, järjestelyä ja varautumista. Jos se olis helppoo, kaikki tekis niin.
Eikä tekis. Jotkut vain ovat saamattomia pelkureita eivätkä eroaisi vaikka voisivat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies niin komea että olet siitä syystä sen kanssa. Jos suhde on huono niin ei ole pakko olla sellaisessa suhteessa.
Kyllä iehen pitää ajatella myös sen nais kumppanin hyvinvointia ja tehdä asiat niin että nainen voi hyvin. Sinä et vissiin voi hyvin mutta silti aiot olla kuten ennenkin vai etkä ota asioita pöydälle joista puhutaan. Kerro sille luuseri miehellesi suoraan miten huono kumppani se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ne ihmiset vaan jäävät niihin huonohin parisuhteisiin, vaikka voisi valita sen omankin tien kulkea.
Työn alla on. Yllättävän työlästä on erota, vaikka se on nopea sanoa ja kirjoittaakin. Vaatii paljon aikaa ja rahaakin, järjestelyä ja varautumista. Jos se olis helppoo, kaikki tekis niin.
Eikä tekis. Jotkut vain ovat saamattomia pelkureita eivätkä eroaisi vaikka voisivat
Eroaminen on vaikeaa ja usein vaarallistakin, jos kumppani on väkivaltainen, vaikka väkivalta olisikin "pelkästään" henkistä. Tosiasiassa henkisen väkivallan uhrin on usein vaikeampikin päästä irti suhteesta niin sanotun traumasidoksen takia, joka tällaisessa väkivaltaisessa suhteessa kehittyy. Jos ei tiedä mitään lähisuhdeväkivallan dynamiikasta eikä ole onnekseen joutunut kokemaan sellaista, ei kannata tulla arvostelemaan muita.
Aloittajalle kovasti tsemppiä ja jaksamista. Ota selvää asioista, lue lähisuhdeväkivallasta ja sen vaikutuksista uhriin, eikä tekisi pahaa tutustua myös narsismiin. Esim. Riina-Maria Metson Miksi se ei vain lähde? kuvaa erittäin hyvin sitä, miten vaikeaa väkivaltaisesta parisuhteesta on usein lähteä, ja sitä suosittelevat myös monet ammattilaiset.
Hyvä juttu yllä mainitusta kirjasta ja henkisestä väkivallasta ylipäätään:
Minä rakastan vaimoa ja lasta enkä haluaisi viettää loppuelämääni ilman heitä -no, lapsi kohta lähteekin omille teilleen, niin kuuluukin tapahtua.
Mutta aina välillä kun molemmat on iltavuorossa töissä tai jossain reissussa, niin on niin mahtavaa kun saa olla yksin kotona. Tulee poikamiesajat mieleen - kiva oli olla yksin omassa kodissa ja tehdä mitä lystää. Niistäkin ajoista sai ehdottomasti tarpeekseen, mutta noin muutaman tunnin palasina ihan mukavaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tuo miehellesi, mielellään niin ettet ihan hirveästi syytä tai syyllistä, vaan että kerrot siitä näkökulmasta miltä sinusta tuntuu, ja sitten keskustelette avoimesti, mitä tilanteelle kannattaisi tehdä.
Muuten kiva idea, mutta hänelle ei voi enää nykyisin mitään kertoa ilman suuttumista ja raivostumista. Oliskin ihana jutella näistä rauhassa ja saada ymmärrystä, mutta tällaisella rehellisellä avautumisella aiheuttaisin vaan kauhean kohtauksen, josta kärsisi koko perhe useita päiviä.
Miten muuten menee? Onko miehellä joku muu hampaankolossa jos valittaa esim. torjutko läheisyyden?
Muuten ihan asiasta sanoo eikä ole valittamista jos kerra maitopurkin turhaan pöydälle vartiksi jättää. Kyllä siinä maku kärsii ja lisää bakteerikasvustoa. Jääkaapissa on onneksi usein hälytysääni jos ovi unohtuu auki pidemmäksi aikaa. Voisit pyytää miehen siivoamaan omat sotkunsa. Huom, ei se ole sinultakaan valittamista, vaan asioista pitää sanoa. Teidän täytyy keskustella ja puhaltaa yhdessä siihen hiileen
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on sellainen jolle ei voi edes puhua niin mitään ei ole tehtävissä. Itse tiedät minkä tyyppinen hän on.
Ero voi olla raskas ja siihen kannattaa valmistautua hyvin ennen prosessin käynnistämistä.
Muista että äidin hyvinvointi ja terveys on lapsille tärkeämpää kuin näennäisen ehjä perhe ja ulkoiset puitteet.
Miten eroon kannattaa valmistautua hyvin? Kysyn ihan tosissani vinkkejä.
Eri
Itse ollut sinkkuna jo 8 vuotta ja vaikka (epätodennäköistä kylläkin) vielä rakastuisin, en voisi edes kuvitella, että yhteenmuuttoa. Itse asiassa joskus parikymppisenä asuin käytännössä avoliitossa, mutta silloinkin oli oma asunto. Nyt 50 v ja samalla linjalla jatkan.