Mies on ollut työmatkalla ja toivon että jäisi sinne

Avioliitto, kaksi lasta. On ollut yön yli reissulla koulutusmatkalla ja minusta on tuntunut kotona lasten kanssa, että voidaan hetki hengittää. Puuhailla rauhassa, ajatus kulkee, joku rautakanki on pois selkärangasta ja elämässä tuntuu olevan helpompi taajuus. 

 

Tänään se illalla taas kotiin tulee, pitäisi esittää ilahtunutta vaimoa vaikka vituttaa jo valmiiksi. Mikäköhän on asia, josta ekana alkaa kovaan ääneen valittamaan. Taas saa kaikki kulkea munankuorilla kuinka pitkään pidetään jääkaapin ovea auki ja jääkö maito pöydälle vartiksi. Kaikesta omasta tarkkuudestaan huolimatta asunto on paljon enemmän sekaisin hänen kotona ollessaan. Olen luullut, että meillä lapset sotkee mutta ketunmarjat se on suuressa osassa myös tuo mies kenen jälkiä täällä saa korjailla.

 

Olen iltapäivän itsekseni puhunut ja tsempannut itseäni jaksamaan, sekä todennut että ei tämä voi oikein olla. Miehen kuuluisi olla minulle maailman suurin tuki ja turva eikä ihminen joka vetää minusta energiat pihalle.