Lue keskustelun säännöt.
Keskikokoinen peruskoira? Rotusuosituksia, kiitos!
18.01.2024 |
Täälläkin varmasti on paljon koiraihmisiä. Tuleeko mieleen n. 15-20 kiloista, Suomen oloihin riittävällä karvalla (mielellään ei kuitenkaan pitkäkarvainen) varustettua rotua?
Saisi olla mieluummin energinen kuin flegmaattinen ja mieluummin yhteistyöhaluinen, kuin itsenäinen junttura.
Koirakokemusta on ja rodutkin aika hyvin tunnen, mutta oikein mikään ei nyt tunnu sopivalta. Saksanpaimen miellyttäisi monelta osin, mutta inasen liian iso ja rotupiirejä tuntemattomana en varmaan ikinä löytäisi sellaista oletettavasti hyvähermoista ja tervettä. Aktiiviharrastajaksi en aio ryhtyä. Amstaffi olisi sydäntä lähellä, mutta nyt kiinnostaisi säänkestävämpi.
Itse pystyisin ja haluaisin ulkoilla myös talvella, mutta nykyisistä koirakavereista ei siihen ole (toinen iäkäs ja raihnainen, toinen täysin säänkestämätön millään pukemisella).
Kertokaapa ajatuksianne, kiitos!
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Espanjanvesikoira on erittäin monipuolinen työ- ja harrastuskoira.
Lapinporokoira (ei Suomenlapinkoira) tai Eurasier?
Molemmat pärjäävät hyvin myös kylmässä, aktiivisuus riittää vaikka vaelluksiin, varsin terveitä ja suht helppoja luonteeltaan. Vaativat paljon ulkoilua, mutta eivät samalla tavoin aivotyöskentelyä ja aktivointia kuin vaikka käyttölinjainen saksanpaimenkoira.
Labradoodle
Australianpaimenkoira
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisissa puitteissa ap elää? Kaupungissa vai maalla? Omakotitalossa, rivitalossa vai kerrostalossa? Onko naapureita lähellä vai ei (koiran haukkuherkkyys ja vahti taipumus sekä ulkona viihtyminen)?
Millaista aktiviteettia haluaisit harrastaa koirasi kanssa? Teetkö päivittäin 2, 5 vai 15km edestä hihnalenkkejä, juoksutatko koiraasi vapaana pelloilla vai harrastat jotakin lajia?
Täytyykö koiran viihtyä hyvin itsekseen, eli olla itsenäinen luonteeltaan?
Täytyykö sen tulla toimeen samaa sukupuolta olevien koirien tai muiden eläinten kanssa?
Nautitko koiran turkin hoidosta, niissä on meinaan työmäärän suhteen huomattavia eroja?
Onko koira työpäivät yksin kotona sisällä vai löytyykö ulkotarhaa?
Miettisin em asioita ulkonäköseikkoja tai tarkkoja paino/kokoluokkia enemmän, eli mikä rotu soveltuu parhaiten elämäntilanteeseeni, elämäntyyliini ja asuinpuitteisiini.
Osalla roduista voi olla voimakasta riistaviettiä, joten pitäminen vapaana ei onnistu vaikka rotu sinällään olisikin kiltti.
Joku rotu voi olla kova haukkumaan, vaikka olisikin sinällään helpohko luonteinen.
Kaikki rodut eivät viihdy kovinkaan hyvin itsekseen, kovin itsenäinen rotu taas voi olla vaativa esimerkiksi suhteessa vieraisiin koiriin?
Kovin pieni ja lyhytjalkainen koira tai suuri ja raskasrakenteinen koira ei ole paras valinta aktiiviselle luonnossaliikkujalle, etenkään jos se ulkoilu tapahtuu talviaikaan metsässä umpihangessa.
Parhaiten pakkasta sietävät rodut eivät viihdy välttämättä sisäkoirina kovinkaan hyvin. On melkoinen vaatimus koiralle viihtyä sekä +20asteen sisätilassa että -20 asteen ulkoilmassa "samoissa vaatteissa". Mieti siis kumpaan olosuhteeseen koiran tulisi ensisijaisesti soveltua, vai saako hyvin pakkasta sietävä koira aina halutessaan olla ulkona tarhassa/pihalla, parvekkeella tai puolilämpimällä kuistilla yms? Onko joku lähes aina kotona päästämässä koiran halutessaan viileään?
Voisiko lämmön/kylmänsiedon suhteen tehdä kompromissia, eli ottaa rodun joka sietää sisäkoirana oloa mutta pärjäisi myös ulkona kovemmillakin pakkasilla, joskin silloin puettuna? Jotta koira aidosti viihtyy talvipakkasilla ulkona, sillä täytyy todennäköisesti olla jonkin verran pohjavillaa, sen irtoaminen taas aiheuttaa väistämättä oman työnsä harjailuineen ja siisteysongelmineen (irtokarvat, mikäli koira on paljon sisällä lämpimässä).
Meillä on suomenlapinkoira, ja tämä rotu valittiin aikoinaan juurikin samoilla kriteereillä: turkki sopiva kylmään keliin, kompakti koko, oppiva luonne, hyvä terveys ja aktiivinen rotu (tehdään vaelluksia kesäisin). Huomattiin kuitenkin aika pian, että vaikka turkin puolesta tarkenee pihalla tarhassa, jossain vaiheessa aloittaa räksyttämisen tauotta. Eli on luonteeltaan enempi ihmisen läheisyyttä haluava seurakoira kuin itsenäinen talonvahti. Viikoittain käväisee tarhassa noin tunnin verran (kun imuroidaan), mutta aika pian tylsistyy ja haukku alkaa. Naapuri jo tästä valittanut, mutta on kai ihmisellä joku oikeus koiraa edes kerta viikkoon ulkona pitää päiväsaikaan? Asutaan ok-talossa. Koira on uros, kun 3v tuli täyteen niin rauhoittui selvästi, aika rauhallinen nykyään ja teini-angsti vihdoin ohi eli tottelee käskyjä hyvin vaikka ei olisi namuja tarjolla :D Erittäin lapsirakas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisilla oli ihana vehnäterrieri.
Kiitos kaikille.
Kyseessä kahden aikuisen ihmisen talous. Omakotitalo taajamassa, millä asialla ei kuitenkaan suurta merkitystä, koska ulkokoiraa ei haeta, vaan koiraa, joka todennäköisesti tarkenee ja myös tykkää ulkoilla hihnan päässä "säällä kuin säällä". Tätähän ei varmuudella voi mistään yksilöstä sanoa, mutta todennäköisempää se kuitenkin on jollain rodulla, kuin jollain toisella.
Herkkähaukkuista koiraa en halua jo ihan naapureitakin ajatellen ja se mikä jäi aloituksesta pois on, että harrastamme karavaanausta, joten niin kivoja kuin esim. saksalaiset pystykorvat monessa asiassa ovatkin, niin niillä riski vahtimiseen lienee liian suuri.
Eli arktinen koira ei tarvitse olla eikä missään nimessä sopeutua ulkotarhaan; sellaista ei ole tulossa. Jos haluaa aidatulla pihalla puuhastella lumenluonnin ajan, niin se olisi ihan kiva, koska nykyisistä (eikä edes edeltävistä) seuraa ollut. Jos ei halua, niin käyn välissä päästämässä sisälle.
Koira tulisi nk. kotikoiraksi; meillä sen sisältö onkin sitten vaihdellut koirakohtaisesti. Nykyisen toisen (fysiikaltaan kykenevän) kanssa vuokrasin pari kertaa koulutushallia vain todetakseni, että toisin kuin olen kuvitellut, niin kaikkia koiria ei esim. agility kiinnosta. Voisin kuvitella haluavani pennun kanssa käydä jollain arkitottiskurssilla ja varmaan vaikka myös rallyn alkeissa ihan noin niinkuin hyvänä sosiaalistamispohjana, mutta valtaosin varmaan haluaisin käydä kävelemässä, ottaa kotitottista (pihalla, lenkillä jne.), leikkiä ja riehua tarpeen mukaan.
Tiedän olevani siten ristiriitainen, että tykkään iloisista ja energisistä koirista (kuten esim. amstaffi tai kultsu), mutta silti en tietenkään haluaisi mitään yliviritettyä energiapommia. Mutta jos ei muuta ole koirien kanssa oppinut, niin ainakin sen, että koskaan ei voi täysin tietää mitä saa.
Hauskaa näissä ehdotuksissa on, että olen todella montaa rotua joskus ihan vakavissani tutkinut, mm. sk- collieta (myös pehkoa), eukkua, porokoiraa, tsekinpaimenta ja australianpaimenta. Aussissa mietityttää se, että tuttavapiirissä niitä on harrastuskoirina, vaikka tiedän niitä myös ihan "kotikoirina" olevan. Nyt tällä hetkellä nahka ja walesinsprinkku tuntuisivat jotenkin sopivimmilta, vaikka en ole kokenut olevani mitenkään noutaja- tai spanieli-ihminen. Lähipiirissä on yksi kultsu, joka on kyllä varsin hauska tapaus, vaikka omistajilleen aiheuttaakin välillä harmaita hiuksia, kun ei ole sellainen "tassu lippaan"- tyyppi. Minusta pieni perseily on ihan hyvä ja hauska ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kuinka paljon ollaan sisällä (onko ok-talo, kerrostalo, rivitalo) vai voiko koira liikkua ulkonakin, kun on vähemmän pakkasia. Mahdollisimman terveet rodut, ehkä pystykorvat, on joku vähemmän haukkuva rotu kenties niissä. Nappisilmät, söpö kuono, ihanat tassut. On keskikokoisia.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuinka paljon ollaan sisällä (onko ok-talo, kerrostalo, rivitalo) vai voiko koira liikkua ulkonakin, kun on vähemmän pakkasia. Mahdollisimman terveet rodut, ehkä pystykorvat, on joku vähemmän haukkuva rotu kenties niissä. Nappisilmät, söpö kuono, ihanat tassut. On keskikokoisia.
Yritin siis ehdottaa pohjoisia rotuja. Mutta onko pohjavillaa enemmän vai vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sileäkarvainen collie itellä lapsiperheessä. On vauhdikas kaveri, rakastaa lapsia, muita koiria ja oikeastaan kaikkea. Ainut miinus kovasta innostumisesta joka asiaan. Helppo perushaukku. Paskalla koulutuksella ollut, mutta selkeesti hyväpäinen kun ei perseile.
Villakoira. Löytyy myös keskikokoisena. Älykäs ja oppiva koira, joka on helppo kouluttaa. Ja kaunis vanha ja terve rotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sileäkarvainen collie itellä lapsiperheessä. On vauhdikas kaveri, rakastaa lapsia, muita koiria ja oikeastaan kaikkea. Ainut miinus kovasta innostumisesta joka asiaan. Helppo perushaukku. Paskalla koulutuksella ollut, mutta selkeesti hyväpäinen kun ei perseile.
Tää on hyvä kommentti. Joskus uhkasin ottavani kultsun ihan vain siksi, kun niitä oli useampi lähipiirissä ja kaikki ihan hyväpäisiä ja siedettäviä, vaikka kummoistakaan koulutusta ei todellakaan ollut kellään ollut. Olin vähän niinkuin kateellinen, että miten jotkut koirat voi puoliksi "itsekseen" kasvaa ihan yhteiskuntakelpoisiksi.
Joskus bussissa keskustelin yhden sk collien omistajan kanssa, että miten se on noin tyyni ja rauhallinen ja omistaja vaan totesi, että se vaan on. Ei ilmeisesti ollut senkään kanssa ihmeitä tehty ja oli vielä junnuikäinenkin. Itsellä oli tuohon aikaa junnuamstaffi ja se ei todellakaan kouliutunut kelvolliseksi koirakansalaiseksi "ihan vaan siinä sivussa".
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuinen
Niitä on jokunen ollut ja teoriassa tämäkin vaihtoehto ok, mutta enpä tiedä mistä sekarotuisen nykyään saisi muuta kuin rescuejärjestöltä ja nyt on pentu hakusessa. Tori.fi tarjoaa valtaosin kääpiörotuisia tai "pieneksi jääviä" ja sellaista ei nyt etsitä. Lisäksi haluaisin kyllä tietää koirasta löytyvät rodut ja sitä kautta sen, mitä voi olla odotettavissa. Kaukkari-saku- mix ei ilahduttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopa hankikira.fi
Hankirakki.fi ?
😀
Hankirakki.fi ?