🍔 Lihavat ja laihduttajat, TIEDÄTTEKÖ kuinka vaikeaa on pysyä hoikkana laihduttamisen jälkeen? 🍔 Asiasta on tehty useampi tuore tutkimus.

Ihminen voi lähteä pois ylipainosta, mutta ylipaino ei lähde ihmisestä. 😂😂😂

Enpä tunne tasan ketään joka olisi pysynyt laihduttamisen jälkeen lunnollisesti tervepainoisena pidempään, esim. 20 vuotta. Kaikki ovat lihoneet takaisin ja vieläpä entistä läskimmäksi!

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus ei ole sellainen juttu, että sitä voi vain kokeilla ja sitten lähteä pois. Jos on mennyt sen virheen tekemään että lihottaa itsensä, ei paluuta enää ole.

Se on juuri näin!

Olen just tuollainen jojoilija. Mun paino on heitellyt todella paljon tämän 45 vuoden aikana minkä olen saanut elää. Välillä olen ollut todella timmi ja välillä sitten paino on noussut takaisin korkojen kera. Minulla jojoilu johtuu ihan stressistä. Ei ole ollut mitään vakaata työpaikaa eikä turvaa, jotta elämä nyt olisi muutenkaan ollut suopea minulle tekemään arjestani sellaista, että ruokaan voi keskittyä. Välillä on ollut melkoista selviytymistaistelua. En soimaa itseäni lihavuudesta. Nuorena kun olin alipainoinen, painoin jonkun 44-46 kiloa ja olen 163cm pitkä olin miesten mielestä silloin hyvännäköinen. Ymmärsin miten sairaalloisia nais ihanteet ovat. Kun normaali painokaan ei riittänyt vaan sitten vasta kun oli luurangon laiha joten en ehkä edes välitä enää mistään ihannepainoista. Mutta olisi kiva jos paino pysyisi normaalissa, mun pituisella se olisi 52-65kg. Onnistuin todella pitkään pitämään painoni samassa yhteenväliin en juuri lihonnut enkä laihtunut, mutta silloin liikuin paljon. Mutta sekin kostautua, uuvuin lopulta ja tuli burn out. Liikkumalla paljon saa kyllä itsensä timmiksi mutta millä hinnalla. Kokeilen nyt jotakin uutta taktiikkaa. Viimeksi lihosi raskaus aikana, mutta siinä oli kyllä miehessäkin vikaa kun hän kantoi kotiin kaikenmaailman herkkuja koko ajan kun tykkäsi pyöreistä naisista. 

Minä laihduin noin kaksikymppisenä normaalipainoon, ja onnistuin raskauskiloja lukuunottamatta pysymään normaalipainoisena noin nelikymppiseksi saakka. Nyt haikailen jotain ozempicia, kun en tiedä, miten tämän painon enää muuten saisi tästä laskemaan. 

Ainahan voi onnistaa, ap. Sairastuu vaikka, tai auto hajoaa ja on pakko pyöräillä.

Kaikki mun "luonnostaan hoikat" kaverit vetää jotain ikuista kitukuuriaan. Syö pelkkää porkkanaraastetta lounaalla, tai ei käytä voita ja rasvoja lainkaan, tai ei syö lihaa eikä kalaa, tai toinen ei taas syö perunaa eikä riisiä. Yksi juoksee, yksi kävelee, yksi on aina pahalla tuulella eli pysyvästi masentunut.

Sitten siitä kitudieetistä seuraa psykooseja, keskenmenoja tai katkeilevia luita.

Onko järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihtuminen onnistuu vain muuttamalla pysyvästi elämäntapojaan. Nälkäkuurit lihottavat, ei järkevä laihduttaminen.

Juuri niin. Laihduttaminen perinteisessä mielessä pitäisi kriminalisoida kokonaan. Oikea tapa on elintapojen ja ruokailutottumusten korjaaminen. Sen seurauksena paino laskee siihen, mitä tavoitellaan. Tähän pitää antaa myös järjellinen aika. Sanotaan vaikka 10-15 kg / vuosi. 

Tai pitäisi vaan tehdä halpaa ja terveellistä tupakkaa.

Tekee pysyvän elämäntapamuutoksen niin ei ole vaikeaa pysyä samassa painossa. 👍

Vierailija kirjoitti:

Sä laihdut ruokavaliolla mutta pääset ja pysyt oikeasti hyvässä kunnossa ja hyvän näkösenä vain treenamalla. Sen kun ottaa tavaks nii ei tarvi enää "laihdutella". Tätä läskit ei hiffaa..

Ja itse asiassa vaikka olisi hiukan pyöreä, mutta treenaisi, niin pysyypähän ainakin terveenä, eikä vanhene niin nopeasti.

Paino tosiaan helposti karkaa, mikäli siihen ei kiinnitä huomiota. Nälkädietit ei toimi pidemmän päälle, mutta toisaalta ei painon hallintakaan ole mitään rakettitiedettä. Todella moni pääsisi sen suhteen hyvin pitkälle ihan vain sillä, että jättäisi alkoholin ja namit pois. Joo kaikki tietävät että kun syö paljon vehnäleipää ja lenkkimakkaraa, niin lihoohan sitä. Mutta kun suuri osa ei vedä. Se viikonlopun tissuttelu ja jatkuva namin mussuttaminen on se juttu. Ajatellaan että ei se nyt yksi jäätelö maailmaa kaada ja ei pari lasillista vinettoa sen pasta-aterian kanssa viikonloppuna ole mikään paha juttu. On se.

Minulla raskaus nosti painoa pysyvästi. Ennen raskautta olin erittäin hoikka, bmi oli 19. Raskaus nosti painoa noin 15kg, mistä noin 4kg oli vauvasta ja istukasta johtuvaa.

Synnytyksen jälkeen palasin liikunnan pariin aika nopeasti ja söin terveellisesti. Täysimetin 5kk minkä jälkeen osittaisimetin lasta noin 1 vuoden ikään. 

En koskaan palannut raskautta edeltävään painoon, vaikka kaikki vakuuttelivat että imetys on ihmelääke raskauskiloihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut koko aikuisiän samanpainoinen 50kg. Miksi annatte itsenne lihoa kymmeniä kiloja?

Mulle tuli kilot raskaudessa, eivätkä lähteneet sen jälkeen pois. Imettämällä, vaunulenkeillä ynnämuulla piti vaan lähteä. Eivät lähteneet.

Ja siis laihdutin kyllä kilot pois Painonvartijoissa, mutta ne tuli takaisin korkojen kera. Mun kroppa oli jotenkin päättänyt, että se raskausajan paino oli sen ihannepaino, ja piti siitä kiinni.

Meidän nykyihmisten liikuntaa kaihtava ja mukavuuteen tähtäävä elämäntyyli on turmioksi. 

Kauppojen hyllyt notkuvat sipsejä, karkkeja ja muuta höttöä. Kaikenlaista einestä on liian helposti tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Olen just tuollainen jojoilija. Mun paino on heitellyt todella paljon tämän 45 vuoden aikana minkä olen saanut elää. Välillä olen ollut todella timmi ja välillä sitten paino on noussut takaisin korkojen kera. Minulla jojoilu johtuu ihan stressistä. Ei ole ollut mitään vakaata työpaikaa eikä turvaa, jotta elämä nyt olisi muutenkaan ollut suopea minulle tekemään arjestani sellaista, että ruokaan voi keskittyä. Välillä on ollut melkoista selviytymistaistelua. En soimaa itseäni lihavuudesta. Nuorena kun olin alipainoinen, painoin jonkun 44-46 kiloa ja olen 163cm pitkä olin miesten mielestä silloin hyvännäköinen. Ymmärsin miten sairaalloisia nais ihanteet ovat. Kun normaali painokaan ei riittänyt vaan sitten vasta kun oli luurangon laiha joten en ehkä edes välitä enää mistään ihannepainoista. Mutta olisi kiva jos paino pysyisi normaalissa, mun pituisella se olisi 52-65kg. Onnistuin todella pitkään pitämään painoni samassa yhteenväliin en juuri lihonnut enkä laihtunut, mutta silloin liikuin paljon. Mutta sekin kostautua, uuvuin lopulta ja tuli burn out. Liikkumalla paljon saa kyllä itsensä timmiksi mutta millä hinnalla. Kokeilen nyt jotakin uutta taktiikkaa. Viimeksi lihosi raskaus aikana, mutta siinä oli kyllä miehessäkin vikaa kun hän kantoi kotiin kaikenmaailman herkkuja koko ajan kun tykkäsi pyöreistä naisista. 

Ja pakotti väkisin syömään? Opettele sanomaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut koko aikuisiän samanpainoinen 50kg. Miksi annatte itsenne lihoa kymmeniä kiloja?

Mulle tuli kilot raskaudessa, eivätkä lähteneet sen jälkeen pois. Imettämällä, vaunulenkeillä ynnämuulla piti vaan lähteä. Eivät lähteneet.

Ja siis laihdutin kyllä kilot pois Painonvartijoissa, mutta ne tuli takaisin korkojen kera. Mun kroppa oli jotenkin päättänyt, että se raskausajan paino oli sen ihannepaino, ja piti siitä kiinni.

Ei sun kropassa mitään vikaa ole, vaan siinä ruuassa, mitä olet syönyt painonvartijoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ymmärrä, että mikseivät ihmiset syö vain kunnolla oikeanlaista ruokaa. Eli jos täytät lautasen kukkuroilleen kurkulla ja vihersalaattia ja vähemmät kaikkea muuta ruokaa, niin laihdut, vaikka söisit aina vatsan täyteen.

Ihmiset eivät tajua sitä, että kannattaa olla aina askelta edellä nälkää eli syödä silloin kun ei ole liian nälissään. Silloin pystyy koostamaan ateriansa oikeaoppisesti ja malttaa syödä vuorokaudessa sen 500-800 grammaa hevi-ryhmien tuotteita sekä kuituja. Liian nälissään syödään herkästi liian rasvaista, suolaista ja sokerista syötävää. Biologia ohjaa ihmistä tekemään niin. 

Just tämmöinen suomalaisiin iskostettu pjaskapuhe. "Syö säännöllisesti, syö vaikkei olisi nälkä, muista syödä kuusi kertaa päivässä, syö, syö, ettei vaan tulisi NÄLKÄ". Tiedoksesi, nälän tunteeseen ei kukaan kuole. Ei ihme, että tämä kansakunta senkun läskistyy.

Vierailija kirjoitti:

Minulla raskaus nosti painoa pysyvästi. Ennen raskautta olin erittäin hoikka, bmi oli 19. Raskaus nosti painoa noin 15kg, mistä noin 4kg oli vauvasta ja istukasta johtuvaa.

Synnytyksen jälkeen palasin liikunnan pariin aika nopeasti ja söin terveellisesti. Täysimetin 5kk minkä jälkeen osittaisimetin lasta noin 1 vuoden ikään. 

En koskaan palannut raskautta edeltävään painoon, vaikka kaikki vakuuttelivat että imetys on ihmelääke raskauskiloihin.

Mulla oli ihan sama juttu, mutta painoa tuli lisää +25 kg. Mutta ei tullut raskusdiabetesta. Sitä seurattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut koko aikuisiän samanpainoinen 50kg. Miksi annatte itsenne lihoa kymmeniä kiloja?

Mulle tuli kilot raskaudessa, eivätkä lähteneet sen jälkeen pois. Imettämällä, vaunulenkeillä ynnämuulla piti vaan lähteä. Eivät lähteneet.

Ja siis laihdutin kyllä kilot pois Painonvartijoissa, mutta ne tuli takaisin korkojen kera. Mun kroppa oli jotenkin päättänyt, että se raskausajan paino oli sen ihannepaino, ja piti siitä kiinni.

Ei sun kropassa mitään vikaa ole, vaan siinä ruuassa, mitä olet syönyt painonvartijoissa.

Söin silloin paljon porkkanaa ja appelsiinia ihan tavallisen kotiruuan lisäksi. Ei se mitään kauhean väärin ollut.

En todellakaan elellyt heidän patukoillaan tms, kun ei ollut rahaa sellaisiin.

En tiedä eikä asia huolestuta. Mä lihoin tunnesyömisellä, en siksi että olisin tehnyt vääriä valintoja ruokailun suhteen ja salakavalasti kilot olisivat kertyneet. En tule lihomaan takaisin. Tosin minulla on vielä tavoitetta, vähintään 5 kg mutta mielellään 7-8 kg.