Hei te kauniit naiset

On tottunut oleen nuori ja kaunis, ja kun ei ole enää kumpaakaan, on välillä omissa valokuvissa ja peilikuvassa nieleskelemistä. Varsinkin kun joka aamu näyttää yhä enemmän äidiltään. Ainoa mitä voin tehdä on pitää edes kilot kurissa ja panostaa yhä laadukkaampiin vaatteisiin ja kalliimpaan kampaajaan. Nuorena millään niistä ei ollut väliä, oli herkku vaikka missä rievuissa :(

30 ei ollutkaan vielä ongelma eikä mikään.

Vierailija:

en ole oikein koskaan ollut sinut oman kauneuteni kanssa. olin aika ruma lapsi ja teini-ikäisenä puhkesin kukkaan. en ole koskaan oppinut mieltämään itseäni todella kauniiksi ja siten en myöskään ole rakentanut itsetuntoani kauneudelle tai söpöydelle.

ja toisaalta elämässä on tapahtunut paljon sellaisia traagisia asioita että joku ulkonäkö on ihan yks hailee. kunhan saisi terveenä olla ja läheistensä kanssa.

rupsahdusta odotellessa,

30v

Nuorempana sai jatkuvasti olla hätyyttelemässä miehiä pois kintereiltä. Nyt saa olla rauhassa, kun on perhe ja kymmenen kiloa enemmän painoa sekä ikä alkaa näkyä.



Kuitenkin nyt hyväksyn ulkonäköni paremmin kuin nuorempana. Hassu juttu. Tunnen myös itseni kauniimmaksi. Ruumiini on täyttänyt tehtävänsä: kantanut ja imettänyt lasta. Mikä olisi maailmassa kauniimpaa.

Täällä kun on moni sanonut, että miehet ovat aina ja joka paikassa kimpussa, kun he ovat niin kauniita.



Minä en ole erityisen kaunis, vaan tuiki tavallinen. Olen työskennellyt paljon valokuvamallien kanssa ja moni heistä on sanonut, että miehet eivät uskalla lähestyä kauniita naisia. Että aika rauhassa saa olla. Yrittiköväthän he sitten vain lohdutella minua?

Siis huolehdin itsestäni ja rupsahdan vain sen verran, kuin on pakko.

huippu kauniit alle 30v naiset.

Varsinkin nuorempana ahdisti miesten tuijottelut ja ehdotukset. Haluan tulla huomatuksi sillä tavalla vain silloin kun se sopii omaan mielialaani. Sittemmin olen pyöristynyt myös ja kurtistunut myös ja saan useimmiten olla ihan rauhassa.



Hassua muuten, että näitä flirttailevia katseita saa juuri silloin eniten, kun itsestä tuntuu ettei ole minkään näköinen! (Tukka laittamatta, ilman meikkiä jne. ) Joskus mietin, että mitähän toikin oli minussa näkevinään:)

Kadulla ei kukaan tule häiritsemään vain jos itse annan siihen aihetta. Ainoastaan vanhat ukot kaupantiskeillä voi heittää läppää. Jopa ravintoloissa on miesten hankala tulla juttelemaan.

Ja toisaalta, näytään edelleen oikein hyvältä jos vertaa ikäisiini. t 37 v

ei tarvitse hätyytellä niitä miehiä kintereiltä :-). Nuorena oli kamalaa, kun ei voinut kenellekään miespuoliselle edes hymyillä, niin heti tuli väärintulkintoja ja ongelmia. Nyt voi hymyillä ihan vapaasti.

No, syy on tietysti se, että kun minä olin nuori, niin ne miehetkin olivat nuoria ja viriilejä...



t. 38 v

Vielä suhteesta: minäkin pidän itseni huoliteltuna ja huolehdin kunnostani ja kiloistani. Mutta ei mahda mitään, että ajan hammas alkaa näkymään. Katson kuitenkin, ettei miehelläni pitäisi olla mitään valittamista: ei hänelläkään enää tukka pysy kauaa päässä jne. Tasoissa ollaan!

sillä av-mammoissa kaunokaisia riittää...

Olen perinyt äitini geenit ja hän on hoikka, kaunis ja nuorekas vieläkin 56-vuotiaana, nuoremman näköinen kuin mitä onkaan.



Lucky me!

Olen siis kaunis ja kyllä rupsahtaminen pelottaa. Tosin en pidä vanhenemista kuitenkaan pahana asiana. Luonnollinen vanheneminen on ok mutta aion kyllä tehdä pieniä korjauksiakin. Esim silmäluomet aion leikata muutaman vuoden kuluttua. Isoihin operaatiohin en usko ryhtyväni. Huolehdin itsestäni hyvin, liikun, käyn säänöllisesti kampaajalla ja hieronnassa, kynsihuollossa, kosmetologilla, pedikyyrissä. Toi ei nyt ole mitään uutta koska olen hoitanut itseäni hyvin aina. Siis vanheneminen pelottaa ja ei pelota. Rinnat olen jo korjannut ja muuten naturaali.

tulisi, mitä noita muita ketjuja on lukenut, mutta aika rauhalliseen tahtiin ja vielä ihan maltillisia kommentteja on vain tullut.



Mutta noista viriileistä nuorista miehistä, kyllähän silloin nuorena tosiaan se hymy riitti vaikkei edes niin kaunis ollutkaan...



ap

minusta ikä saa näkyä; olen silti ikäisekseni hyvän näköinen. Eikä ulkonäkö ihmissuhteissa ole mitenkään merkittävä. Satun vain luonnostaan olemaan tämän näköinen, ja pidän liikkumisesta, joten kilotkin pysyvät kurissa.



Yksi sukulaisnainen valitti 60 täytettyään, miten kamalaa on olla vanha. Minusta se oli aika säälittävää; hän on vielä sellainen, joka ei ole koskaan huolehtinut itsestään, oli nuorena kaunis, mutta pilasi kaiken tupakalla ja liialla juhlimisella, ja se näkyy. EIkä hänen elämässään sitten ole oikein muuta sisältöä enää, kun se kauneuskin meni.

Parasta mitä ihmiselle voi tapahtua on se, että pitää itse itseään kauniina - sekä fiksuna ja kaikkea muutakin. Oma mielipide on se kaikista tärkein asia, koska se pitää ryhdin suorana ja itsetunnon korkealla.

en ole oikein koskaan ollut sinut oman kauneuteni kanssa. olin aika ruma lapsi ja teini-ikäisenä puhkesin kukkaan. en ole koskaan oppinut mieltämään itseäni todella kauniiksi ja siten en myöskään ole rakentanut itsetuntoani kauneudelle tai söpöydelle.



ja toisaalta elämässä on tapahtunut paljon sellaisia traagisia asioita että joku ulkonäkö on ihan yks hailee. kunhan saisi terveenä olla ja läheistensä kanssa.



rupsahdusta odotellessa,

30v

tämä johtuu ihan vain geeneistäni, koska syömisiäni en tarkkaile. Liikun suht säännöllisesti, mutta hoikkuuden takia en saa kovin kuluttavia lajeja harrastaa. Kotona tee ohjelman mukaan lihastreeniä.



Itse kuitenkin myönnän tarkkailevani vartaloani eli alkaa mahassa " näkyä" esim. kesä ja vapaalla olo...treenaan enemmän.



Uskon, että minulle myös ikä ja sen tuomat jutut on vaikeaita, koska jo aineenvaihdunta teettää sen, ettei hoikkuus pysy näin helposti vaan kiloja alkaa kertyä. Pari kiloa ottaisin ilomielin, mutta olen tarkka minne sen haluaisin :)