Isä jätti 8-vuotiaan yksin kotiin 4 h, ja meni treffeille naisystävänsä kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 12-vee ja en mä nyt mielellään häntäkään jättäisi yksinään neljäksi tunniksi kotiin vapaapäivänä, jos ei ihan pakko olisi ja treffit nyt ei semmoinen pakko ole. On toi nyt kuitenkin pitkä pätkä olla itekseen ja varsinkin, jos muksu on sen koko ajan puhelimella, niin johan tuossa paukkuu kaikki ruutuajat ihan yli. 

Mulla kun on vapaapäivä, niin mielellään vietän aikaa lasteni kanssa, kun arkena ei niin kerkiä. Muutenkin olen sitä mieltä, että treffailut voi hoitaa niin, että ne ei ois lapsen kanssa vietettävästä vapaa-ajasta pois. 

 

Siellä taas peräkammarin poikaa kasvatetaan... tuon ikäinen lapsi kyllä tarvitsee itsenäistymistä. Kannattaa alkaa harjoitella yksin oloa.

 

Hän on tyttö :) 

Ja todellisuudessa hyvin itsenäinen ja reipas, koska häntä ei missään vaiheessa ole pakotettu olemaan pitkiä aikoja yksin tai menemään minnekään itsekseen, jos hän ei halua. Lapseni ei ole tarvinnut opetella tekemään asioita epämukavasti ja pakolla, vaan sopivassa tahdissa itselleen. 

Minä en vaan tajua, miksi ihminen ei omana ja lapsensa vapaapäivänä halua tehdä yhdessä asioita lapsen kanssa, vaan jättää lapsen puhelimen kanssa yksin kotiin. Neljäksi tunniksi! 

Lapsesi on hyvin itsenäinen ja reipas, mutta et pysty käsittämään, että lapsi pystyisi ihan itse nappaamaan puhelimen käteensä ja soittamaan kaverilleen, jos haluaisi leikkiseuraa? Veikkaan, että sulla on aika erikoinen käsitys itsenäisestä ja reippaasta. 

Tästäkin keskustelusta huomaa hyvin, että jotkut (yleisemmin varmaan naiset), lakkaavat olemasta Maijoja ja Minnoja, kun he saavat lapsia ja rupeavat olemaan vain Veetin ja Vilin äitejä. Koko identiteetti kietoutuu äitiyden ympärille ja siitä ei osata päästää irti, kun lapset kasvavat. Sen huomaa esimerkiksi alapeukuista kommentteihin siitä, että normaalisti kehittyneen lapsen pitäisi jossain vaiheessa alkaa itse hoitamaan omia ystävyyssuhteitaan ja sopimaan itse leikkitreffinsä ja kommentteihin lapsen halusta ja myös oikeudesta olla välillä yksin puuhaamassa omia juttujaan. Kun äiti ei ole katkaissut napanuoraansa lapseen, hän ei pysty käsittämään, että lapsikin voi joskus nauttia omasta ajastaan ja valita, ettei nyt halua mennä kavereilleen tai ottaa isovanhempiaan hyysäämään viereen, kun isä on muutaman tunnin poissa.



Lisäksi on nähtävissä täydellinen ymmärtämättömyys ja varmaan myös katkeruus sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka haluavat olla kokonaisia ihmisiä, joilla on omat harrastukset, mielenkiinnon kohteet ja ihmissuhteet myös perheen ulkopuolella.

Mun äitini joutui 8 v karjapiiaksi ja souti toisen lapsen kanssa saareen lehmä veneessä vieden sitä laitumelle. Ukkosmyrskykin siinä nousi, mutta onneksi rahallinen lehmä. Joten, kyllä 8 v pärjää turvallisessa kodissa yksin, jos on terve lapsi. 

En itse näe tässä mitään ongelmaa. Lapsi vieläpä pelasi kännykällä, niin olisi tarvittaessa voinut soittaa kenelle haluaa. Toki 4 tuntia kännykällä pelaamassa on tarpeettoman pitkä aika, mutta eipä se satunnaisesti pahaa tee.

Koittakaa nyt muistaa, että ne lapsenne kasvavat, eivätkä ole mitään pikkuvauvoja enää. Nykyään tuntuu, että lapsen pitäisi olla liki täysi-ikäinen ennen kuin hänet voi jättää yksin kotiin yöksi. Ei tarvi, kyllä jo alakoulun loppupuolella oleva lapsi pystyy olemaan yksin yön ylikin jos kotona ja päänupissa on kaikki kunnossa ja puhelin käsillä sekä vanhemmilla että lapsella. Toki 8v on siihen hommaan liian nuori, mutta nythän olikin kyse NELJÄSTÄ TUNNISTA! joka ei ole pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on isäviikot käytännössä yksin, 8v soittaa minulle illalla pitkiä puheluja, koska on tylsää. Isi on treeneissä tai kavereilla, mutta kun pyydän, että olisi lapsen kanssa tai lapsi kokonaan minulla, saan kuulla olevani isästä lasta vieraannuttava äiti, jolta lapsi pitää ottaa kokonaan pois. Lastensuojelun kanssa kun juttelin, niin kyse on kuulemma vain siitä, että minun on hankala hyväksyä isän omanlaista isyyttä.

Isukeilta nyt hyväksytään vähän enemmän kaikkea, jos äiti jättäisi lapsen yksin tunneiksi se olisikin sitten jo lasun paikka.

Naiset ovat uhriutumisen mestareita. Tässä pokaalinne. 🏆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Valittaisin lastensuojeluun. Mitä jos olisi sattunut jotain? 8 vuotias on sen verran utelias ja kuitenkin kykenevä, että voi satuttaa itsensä vaikka miten monella tavalla. Suomessa laki ottaa aina ensin lapsen hyvinvoinnin huomioon, joten olisit vahvoilla.

Mitä ihmeen avuttomia nyheröitä teidän lapset on? Haloo! Osa 3-luokkalaisistakin on vielä viime kuussa ollut 8-vuotiaita. Eihän niille mitään iltapäiväkerhoa missään enää edes tarjota, vaan oletus on, että kotona pärjäävät siihen asti, että vanhemmat tulevat töistä. 12 päivinä voi olla joka viikko odottelua ylikin tuon 4h jos vanhempi pääsee vaikka neljältä. Että lasua vaan kaikista 8v. koululaisista, jotka ovat iltapäivisin yksin, vai?

Paljonko sen lapsen pitää jaksaa olla yksin? Ensin odottaa 3 h koulun jälkeen, että isä tulee t

Onko sun lapsi lauantaina koulussa? Puhe oli 4 tunnista viikonloppuna.

Kääk, mulla 8v on kipeenä ja aattelin huomenna silti mennä töihin. Taitaa lasua pukata kun poika saa olla 4 tuntia yksin kotona. (Yleensä on onneksi arkena vain 3 tuntia yksin kun on lyhyitä päiviä, se varmaan on ok aika, vai onkohan sekin jo ilmon aihe )

Joskus 7 vuotiaanakin oli yksin tollasia pätkiä jos ei halunnut mennä iltapäiväkerhoon, joku ei oo vaan huomannu nyt meistä ilmottaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin keskustelusta huomaa hyvin, että jotkut (yleisemmin varmaan naiset), lakkaavat olemasta Maijoja ja Minnoja, kun he saavat lapsia ja rupeavat olemaan vain Veetin ja Vilin äitejä. Koko identiteetti kietoutuu äitiyden ympärille ja siitä ei osata päästää irti, kun lapset kasvavat. Sen huomaa esimerkiksi alapeukuista kommentteihin siitä, että normaalisti kehittyneen lapsen pitäisi jossain vaiheessa alkaa itse hoitamaan omia ystävyyssuhteitaan ja sopimaan itse leikkitreffinsä ja kommentteihin lapsen halusta ja myös oikeudesta olla välillä yksin puuhaamassa omia juttujaan. Kun äiti ei ole katkaissut napanuoraansa lapseen, hän ei pysty käsittämään, että lapsikin voi joskus nauttia omasta ajastaan ja valita, ettei nyt halua mennä kavereilleen tai ottaa isovanhempiaan hyysäämään viereen, kun isä on muutaman tunnin poissa.



Lisäksi on nähtävissä täydellinen ymmärtämättömyys ja varmaan myös katkeruus sellaisia ihmisiä kohtaan, j

Eroperheellä ja ydinperheellä on eroja, se miten lapsi kokee asemansa ja tärkeytensä perheessä on eroja. Jos eroperheessä lapsiviikolla vanhempi toistuvasti sopii muita menoja ja lapsi jää yksin kotiin, niin kyllä se lapseen vain vaikuttaa. Ihan huolimatta siitä miten itsenäinen tapaus on kyseessä. Etenkin eroperheissä lapsi tuntee herkästi arvottomuutta ja pelkää sitä, onko vanhemmilleen tärkeä ja heijastaa omaa arvoaan siitä, millaisia valintoja vanhempi tekee ja kuinka käyttäytyy. Ihan huolimatta siitä kuinka itsenäinen tapaus on kyseessä. Kun vanhemman kanssa vietetty aika on rajallista, niin se vaikuttaa väkisinkin lapsen ja vanhemman arkeen ja välisiin suhteisiin. Elämä eroperheessä ei ole samaa kuin elämä ydinperheessä. Ei, se ei tarkoita sitä että elämän pitää pyöriä vain lapsen ympärillä ja vanhemman pitää olla takertuneena kiinni lapseen 24/7, mutta kyllä näillä arvovalinnoilla ihan oikeasti on merkitystä. Toki yksittäin tapahtuneena tuskin on suurta merkitystä, mutta jos vanhempi jatkuvasti laittaa oman henkilökohtaisen seuraelämänsä lapsen edelle, niin kyllä ne seuraukset vain lapsessa tuntuvat ja näkyvät. Mm. arvottomuuden tunteena. Jostain syystä psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten taustalla on hyvin usein eroperhe.

Mä olin 8-vuotias vuonna 1992 ja olin koulun jälkeen yli 4h yksin kotona. Kyl täs on ihan ok pärjäilty

Itse tein jo 2-3 päivän reissuja, kun lapsi oli tuossa iässä yksin kotona. Itse 8-vuotiaana olin hyvin omatoiminen ja se onneksi jatkuu suvussa. Valmiit ruuat jääkaappiin ja pari viestiä päivässä. Kun laps oli 10-v, niin viikon etelänreissut sujuivat siten, että lasta kävi parina päivänä katsomassa sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö aapeen lapsi, tämä 8 vee poika, saa koskaan mennä kavereilleen viettämään aikaa? Ja kaikki vain koska vanhemmat on itse päättäneet erota, nyt lapsen pitää viettää kaikki aikansa joko äidin tai isän kanssa. 

Kuka näin on väittänyt?

No eikö se sitä tarkoita, kun kerran vanhemmat ovat vuoroviikkovanhempia ja se viikko erossa lapsesta on se viikko kun pitää tehdä ne muut asiat mitkä ei lapseen liity, ja se viikko kun ollaan lapsen kanssa oma muu elämä pitää laittaa paussille ja keskittyä vain lapseen, niin silloin sillä lapsella ei ole hetkeäkään omaa rauhaa vaan kokoajan täytyy olla intensiivisesti sen  vanhemman saatavilla jonka viikko on. 

Kun sillä lapsella ei ole vanhempivapaata viikkoa vaan se elää ihan 24/7 jommankumman vanhemman kanssa.

Kyllä meillä lapset puuhaavat omiaan ja näkevät kavereita, käyvät keskenään ulkona ja heillä on harrastuksia, mutta nämä ovat lasten omia valintoja lasten omien voimavarojen mukaan. Toki lapset ovat erilaisia, mutta meillä vielä 9 ja 11-vuotiaat jännittävät yksin olemista kotona, jotain herkkyyskautta on ilmeisesti meneillään, sillä ovat pelokkaita yksin olon suhteen ja mielikuvitus alkaa laukkaamaan. Ihan normaaleja lapsia muuten ja koulu sujuu molemmilla suorastaan loistavasti, saavat kaikkialta pelkästään kiitosta ja hyvää palautetta. Joten joo, me pyritään sopimaan menoja niille viikoille kun lapset eivät ole meillä. Kaupassa käydään ilman lapsia jos lapset eivät halua tulla mukaan, mutta tämäkin on lasten oma päätös eikä kauppareissu kestä koskaan useita tunteja. Ja niin, lapset eivät ole meissä kiinni 24/7 mutta he tietävät, että me olemme täällä heitä varten niissä hetkissä kun he meitä tarvitsevat. Tai ainakin jompi kumpi meistä on. Ja vaikka 8-vuotias lapsi olisi kovinkin itsenäinen, niin kyllä sen ikäinen vielä aikuisen läsnäoloa tarvitsee ja kaipaa aikuisen huomiota ja rakkautta. Ei 8-vuotias vielä niin riippumaton ole, että pärjäisi tyyliin täysin ilman aikuista. Sille on syynsä miksi täysi-ikäisyys on määritelty 18-ikävuoteen. 

Mitä sitten? Itse olet lapsen kanssa joka hetki?

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mites sitten ne yksinhuoltajat, jotka tekevät vuorotyötä, hoitavat lapsensa? Jos on ammatiltaan vaikka poliisi ja on 8-vuotiaan lapsen yh, niin mitä ne tekevät kun lapsi joutuu olemaan koko illan kotona yksin?

Veikkaan, että kovin montaa yksinhuoltajaa ei ole iltatöissä. Tietenkään. 

Miten niin? On paljon ammatteja, joissa tehdään vuorotyötä, esim hoitaja, Lääkäri, poliisi, vartija, palomies, kokki, tarjoilija, myyjä. Harva työnantaja suostuu siihen, että tarjoaa vain arkisin aamuvuoroja, siis jos on tuollainen työpaikka, jossa tehdään töitä vuoroissa 

Ai, kyllä mulla vaan edellisessä ammatissa kolmivuorotyössä lukuisissa eri työpaikoissa kuunneltiin työntekijöiden toiveita työvuorojen suhteen ja tehtiin sellaisia sopimuksia, että joku tekee pääsääntöisesti vain aamuvuoroa syystä x, yövuoroille oli omat tekijänsä, joku halusi tehdä ennemmin iltapäiviä ja hänelle järkättiin niitä. Koskaan ei tapahtunut niin, että kaikki työntekijät olisivat halunneet tehdä vain aamua, tai iltaa tai yötä. Vaan kaikille vuoroille löytyi tekijänsä.

Vierailija kirjoitti:

Eroperheellä ja ydinperheellä on eroja, se miten lapsi kokee asemansa ja tärkeytensä perheessä on eroja. Jos eroperheessä lapsiviikolla vanhempi toistuvasti sopii muita menoja ja lapsi jää yksin kotiin, niin kyllä se lapseen vain vaikuttaa. Ihan huolimatta siitä miten itsenäinen tapaus on kyseessä. Etenkin eroperheissä lapsi tuntee herkästi arvottomuutta ja pelkää sitä, onko vanhemmilleen tärkeä ja heijastaa omaa arvoaan siitä, millaisia valintoja vanhempi tekee ja kuinka käyttäytyy. Ihan huolimatta siitä kuinka itsenäinen tapaus on kyseessä. Kun vanhemman kanssa vietetty aika on rajallista, niin se vaikuttaa väkisinkin lapsen ja vanhemman arkeen ja välisiin suhteisiin. Elämä eroperheessä ei ole samaa kuin elämä ydinperheessä. Ei, se ei tarkoita sitä että elämän pitää pyöriä vain lapsen ympärillä ja vanhemman pitää olla takertuneena kiinni lapseen 24/7, mutta kyllä näillä arvovalinnoilla ihan oikeasti on merkitystä. Toki yksittäin tapahtuneena tuskin on suurta merkitystä, mutta jos vanhempi jatkuvasti laittaa oman henkilökohtaisen seuraelämänsä lapsen edelle, niin kyllä ne seuraukset vain lapsessa tuntuvat ja näkyvät. Mm. arvottomuuden tunteena. Jostain syystä psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten taustalla on hyvin usein eroperhe.

Vai voisiko se johtua siitä, että kaltaisesi ihmiset kohtelevat lasta aina "eroperheen lapsena", jolla ei ole oikeutta muuhun identiteettiin, kuin olla se eroperheen lapsi, jota pitää kääriä kuplamuoviin eikä hänen mielipiteitään tarvitse kunnioittaa, koska sinä tiedät paremmin, mitä hän haluaa.

Sama pätee sitten eronneisiin vanhempiin. Heillä ei ole mitään oikeuttaa elää omaa elämäänsä, vaan pitää vain jatkuvasti olla se huono eronnut vanhempi ja lasta ei missään tapauksessa saa päästää sekunniksikaan silmistään tai antaa tälle tilaa kasvaa tai kaltaisesi hyvät ihmiset ovat heti tekemässä lasua.  

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mites sitten ne yksinhuoltajat, jotka tekevät vuorotyötä, hoitavat lapsensa? Jos on ammatiltaan vaikka poliisi ja on 8-vuotiaan lapsen yh, niin mitä ne tekevät kun lapsi joutuu olemaan koko illan kotona yksin?

Veikkaan, että kovin montaa yksinhuoltajaa ei ole iltatöissä. Tietenkään. 

Miten niin? On paljon ammatteja, joissa tehdään vuorotyötä, esim hoitaja, Lääkäri, poliisi, vartija, palomies, kokki, tarjoilija, myyjä. Harva työnantaja suostuu siihen, että tarjoaa vain arkisin aamuvuoroja, siis jos on tuollainen työpaikka, jossa tehdään töitä vuoroissa 

Ai, kyllä mulla vaan edellisessä ammatissa kolmivuorotyössä lukuisissa eri työpaikoissa kuunneltiin työntekijöiden toiveita työvuorojen suhteen ja tehtiin sellais

On kyllä harvinaista (hienoa kyllä), meillä täytyy noudattaa "työaikaergonomiaa" vaikka näennäisesti itse saakin vaikuttaa työvuoroihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin keskustelusta huomaa hyvin, että jotkut (yleisemmin varmaan naiset), lakkaavat olemasta Maijoja ja Minnoja, kun he saavat lapsia ja rupeavat olemaan vain Veetin ja Vilin äitejä. Koko identiteetti kietoutuu äitiyden ympärille ja siitä ei osata päästää irti, kun lapset kasvavat. Sen huomaa esimerkiksi alapeukuista kommentteihin siitä, että normaalisti kehittyneen lapsen pitäisi jossain vaiheessa alkaa itse hoitamaan omia ystävyyssuhteitaan ja sopimaan itse leikkitreffinsä ja kommentteihin lapsen halusta ja myös oikeudesta olla välillä yksin puuhaamassa omia juttujaan. Kun äiti ei ole katkaissut napanuoraansa lapseen, hän ei pysty käsittämään, että lapsikin voi joskus nauttia omasta ajastaan ja valita, ettei nyt halua mennä kavereilleen tai ottaa isovanhempiaan hyysäämään viereen, kun isä on muutaman tunnin poissa.



Lisäksi on nähtävissä täydellinen ymmärtämättömyys ja v

Niin, tässä nyt vaan tehdään kärpäsestä härkästä, kun vedetään hirmu pultit YHDESTÄ neljän tunnin poissaolosta. Ei sen perusteella voida vielä päätellä oikein mitään isän ja lapsen väleistä ja siitä mitä lapsi kokee. Tietenkin olisi eri asia, jos isä toistuvasti priorisoisi kaiken muun lapsen edelle. Tosin sillekään ap ei oikein voisi mitään, vaikka kurjaa lapsen kannalta tietysti. Riitaa vanhempien välillä kannattaa joka tapauksessa välttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, jos lapsi on ruokittu ja turvallisesti kodissa.Ennen tuon ikäiset  hoitivat  nuorempia sisaruksia, kun  vanhemmat  olivat esim. navettatoissä, tai pellolla

Tuskin  ihmiset ovat niin paljon taantuneet tuosta ajasta, etteivät  lapset pärjäisi

 

Ennen tuon ikäiset myös kuolivat useammin. 

Yleisin kuolinsyy oli yksinolo.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mites sitten ne yksinhuoltajat, jotka tekevät vuorotyötä, hoitavat lapsensa? Jos on ammatiltaan vaikka poliisi ja on 8-vuotiaan lapsen yh, niin mitä ne tekevät kun lapsi joutuu olemaan koko illan kotona yksin?

Veikkaan, että kovin montaa yksinhuoltajaa ei ole iltatöissä. Tietenkään. 

Miten niin? On paljon ammatteja, joissa tehdään vuorotyötä, esim hoitaja, Lääkäri, poliisi, vartija, palomies, kokki, tarjoilija, myyjä. Harva työnantaja suostuu siihen, että tarjoaa vain arkisin aamuvuoroja, siis jos on tuollainen työpaikka, jossa tehdään töitä vuoroissa 

Ai, kyllä mulla vaan edellisessä ammatissa kolmivuorotyössä lukuisissa eri työpaikoissa kuunneltiin työntekijöiden toiveita työvuorojen suhteen ja tehtiin sellais

Näin toimii työntekijöitään arvostava työpaikka. Kaikkialla ei suju niin hyvin ja moni vuorotyöläinen joutuukin vaihtamaan työpaikkaa lasten mennessä kouluun ja vuoropäivähoidon loppuessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, jos lapsi on ruokittu ja turvallisesti kodissa.Ennen tuon ikäiset  hoitivat  nuorempia sisaruksia, kun  vanhemmat  olivat esim. navettatoissä, tai pellolla

Tuskin  ihmiset ovat niin paljon taantuneet tuosta ajasta, etteivät  lapset pärjäisi

Ei tarvitse mennä "navettaan asti", omasta lapsuudesta 90-luvun ja 00-luvun taitteesta muistan myös, että tuon ikäisenä oltiin koulu jälkeen yksin taikka isompi sisarus katseli vähän perään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroperheellä ja ydinperheellä on eroja, se miten lapsi kokee asemansa ja tärkeytensä perheessä on eroja. Jos eroperheessä lapsiviikolla vanhempi toistuvasti sopii muita menoja ja lapsi jää yksin kotiin, niin kyllä se lapseen vain vaikuttaa. Ihan huolimatta siitä miten itsenäinen tapaus on kyseessä. Etenkin eroperheissä lapsi tuntee herkästi arvottomuutta ja pelkää sitä, onko vanhemmilleen tärkeä ja heijastaa omaa arvoaan siitä, millaisia valintoja vanhempi tekee ja kuinka käyttäytyy. Ihan huolimatta siitä kuinka itsenäinen tapaus on kyseessä. Kun vanhemman kanssa vietetty aika on rajallista, niin se vaikuttaa väkisinkin lapsen ja vanhemman arkeen ja välisiin suhteisiin. Elämä eroperheessä ei ole samaa kuin elämä ydinperheessä. Ei, se ei tarkoita sitä että elämän pitää pyöriä vain lapsen ympärillä ja vanhemman pitää olla takertuneena kiinni lapseen 24/7, mutta kyllä näillä arv

 

Mistä ihmeestä sait sen käsityksen että minä en osaa lapsia kuunnella? Ei mulle eroperheen lapsi ole mikään eroperheen lapsi, vaan lapsi siinä mitä muutkin lapset. Olen itsekin uusperheen lapsi. Tottakai eroperheen aikuisella saa olla omaakin elämää, viikko-viikko periaatteella sitä omaa aikaa on kokonainen viikko kaksi kertaa kuukaudessa, viikonloppuvanhemmalla omaa aikaa on kaikki ne muut päivät kuukaudesta. Onhan tossa ihan julmetun paljon enemmän omaa aikaa mitä ydinperheissä? Miten ne ydinperheen vanhemmat pärjäävät ilman, että omaa aikaa on se kaksi viikkoa kuukaudesta? Tätä minä vain ihmettelen.