Ystäväsi tulee käymään, ja kysyy voiko jäädä yöksi ja toiseksi päivänä koska kotona on hankalaa, mitä vastaat?

Jos pystyt nukkumaan tuolla sohvalla koiran vieressä, niin ookoo.

(meillä on ollut miehen kaveri yhden kesän majoittumassa, kun puolisonsa heitti pihalle)

Asun 20m2 yksiössä ja tietenkin ystävä voi jäädä yöksi. Toki elän arkea normaalisti ja lähden aamulla töihin. Vaihtoehtona nukkua parisängyssä vieressäni tai varapatjalla lattialla. Välillä on ystäviä muutenkin yökylässä enkä ole edes nuori, mutta perheetön. Asun keskustassa ja ainoastaan mihinkään yöllisiin baarista soitteluihin en edes vastaa. 

Ystävälle on aina tilaa. 

Tietenkin voi jäädä. Asuntoni on pieni ja en hirveästi nauti rutiinieni häirinnästä, mutta pari päivää voin helposti siirtää oman epämukavuuteni pois ystävän vuoksi.

No totta ihmeessä jos silloin itsellä on mahdollista ottaa.

Sanoisin, että jää vaan, mutta kysyisin huolestuneena, onko hän hankkinut niihin hankaluuksiin jotain apua ja että kuuntelen jos hän niistä haluaa avautua, mitä sitten ovatkin, mutta mikään pakko ei ole kertoa.

Tietenkin voi, koska hän on ystävä. Samalla käytäisiin syvällinen keskustelu siitä miksi kotona on hankalaa ja mitä pitää tehdä, että jatkossa ei ole.

Jos hyvällä ystävälläni olisi tuo tilanne, totta kai saisi jäädä. Entisessä tyttären huoneessa on tilaa majoittua. Tosin mä eläisin silti oman rytmini mukaan, ja sanoisin tämän myös ystävälle.

Mä olen aikanaan nuorempana majoittanut siskonikin vierashuoneessa kun hän erosi silloisesta poikaystävästään / avomiehestä eikä hänellä ollut hetkeen uutta asuntoa.

Tietysti voi. Ihmettelen niitä, jotka sanoo ettei voi, JOS kyse on hyvästä ystävästä.

Pyydän ensin kertomaan vähän lisää ja jos keskustelun jälkeen molemmista tuntuu sen olevan paras ratkaisu varmistan puolisolta, että onhan se ok, että ystävä jää yöksi.

Meillä on aina voinut majoittua pitkiäkin aikoja, kun olemme asuneet väljästi. Ihmisten ongelmat ovat ratkenneet ajan kanssa, enkä ole niihin juuri puuttunut. Syitä on ollut kyllä tiedossa. En tiedä, mistä johtuu, mutta minua ei häiritse uudet ihmiset kodissani. Myös lapsuuden kodissani oli usein vieraita pitkiä aikoja. Kerran oli yksi ystävä luonamme kuukauden. Hän söi aamupuuroa, joten keitin sitä, vaikka en normaalisti sitä syö. Hyvää oli.

"Mun koti on myös sun koti. Tottakai voit jäädä. Tässä on vara-avain" 

Saa jäädä pitemmäksikin aikaa tarvittaessa. Antaisin hänelle makuuhuoneen käyttöön, että saa olla siellä rauhassa tarvittaessa. Itse nukkuisin olohuoneen sohvalla, kun aamuvirkkuna herään tosi aikaisin ja saisin elää omaa arkeani näin ihan rauhassa.

Tottakai saa jäädä. Todella harvoin tulee tuollaista avun pyyntöä yhtään keltään. 

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni majoitan koska tahansa. Muita en. Tulisi vaivautunut olo, ja en osaisi olla luontevasti omassa kodissani.

Mksi et voisi olla luontevasti ystäviesi seurassa? 

Läheisen ystävän kyllä.

Jos kotona niin vaikea olla, lienee kyse väkivallasta? Pidemmän päälle turvataloksi en ehkä alkaisi, jos ei ole kyse siitä, että ystävä on jo eronnut ja odottaa esimerkiksi asunnon vapautumista.

Tietysti 

Totta kai.

Ystävät ovat ystäviä juuri siksi. Eikä pidä käsittää väärin, en pyydä ystäviltäni juuri ikinä mitään, eivätkä he minulta, mutta tiukoissa paikoissa autetaan aina. Niitä on välillä ollut kaikilla.

Juu, voihan se jäädä sulle asumaan toistaiseksi.

Mun luo saa tulla myös ihmiset, jotka tiedän vaikka vain nimeltä. En todellakaan ala käännyttämään pois ovelta ketään, jos on tulossa. Tiedän, että silloin on oikeasti hätä jos joku pohjoismainen mörri pyytää apua. Asun 22 neliöisessä asunnossa ja lattialle saa patjan. En mielelläni nuku muiden kuin miesystäväni vieressä, mutta jos on enemmänkin porukkaa tulossa niin voin hyvin elämästäni antaa vaikka kuukauden niin, että nukun toisen naispuolisen vieressä. Pesukone löytyy jos pitää pyykkiä pestä, tiskikone löytyy jos tulee likaisia asioita. Ruokaa on aina jääkaapissa ja voin myös hyvin tarjota illallisen ulkona.