Riittääkö sinulle oikeasti elämäksi se, että aamulla duuniin ja illalla kotiin?

Ei, teen kaikkea muutakin. 

Ei riitä, siksi olenkin työtön. Ehdin tehdä päivät pitkät mukavia asioita.

Ei riitä, kyllä myös pilderinoa pitäisi saada.

Riittää. Nautin stressittömästä helposta elämästä. Vapa-aikaa riittää yllinkyllin seikkailemaan asuntoautolla, liikkua luonnossa tai chillata kotona rakkaiden kanssa. Masentuneen näkökulmasta näet maailman.

Riittää arkisin. Viikonloppuisin eletään muuta elämää ja lomilla.

Riittää, perjantaina ja lauantaina vedän kovan kännin.

Tein noin edellisessä duunissa. 

No ei, kyllä 8 tuntia työtä ja 8 tuntia unta riittää, sitten se loppu 8 tuntia jotain muuta.

Sitähän se elämä on. Vapaa-aikana siivotaan kotia, laitetaan ruokaa, pestään pyykkiä. Mutta myös ulkoillaan ja rentoudutaan.

Nautin arjen tylsyydestä, rutiineistani. Älysin tuon jo nuorena, että tarvitsen rutiinit jotta pysyn hyvinvoivana. En siis ole mitenkään erityisen kurinalainen, saati minkään suorittaja, mutta työ on yksi niistä asioista joista elämässäni tykkään. Tylsää ja suht ennustettavaa. Eikä silti merkityksetöntä.

Ihminenhän tottuu kaikkeen, mutta käyn työssä niin kauan kuin jaksan eli luultavasti sinne kuuteenkymppiin, jonne on kymmenisen vuotta. En koe myöskään työni rasittavan minua kohtuuttomasti.

Niin, samahan se on edessä kaikilla riittipä tai ei, hyväksyipä tai ei.

Mulla on vuodessa 7,5 viikkoa lomaa ja Suomessa on hemmetin lyhyet työpäivät verrattuna moneen muuhun maahan. Klo 15 meidän toimisto alkaa olla tyhjä, silloin kun toimistolla ollaan. Siinä on monta tuntia aikaa tehdä ihan mitä vaan ennen nukkumaan menoa.

Teen töitä ihan vain sen verran että pysyn leivässä, eli ei. Minulle elämässä prioriteetti on henkinen polku, jota seuraamalla uskon olevan edes mahdollista saavuttaa ihmisyyden seuraava tietoisuustaso. Olen myös halunnut nähdä ja kokea elämää muualla maailmassa, en vain turistireissun verran. Tykkään kasvatella omaa ravintoani, paastota, kikkailla ja kokeilla. Se, mitä yhteiskunta tyrkyttää elämän malliksi (töitä 8-16, debiiliharrastukset, kilpalajit, uraputket, muoti, some, perheen perustaminen, avioliitto, asuntolaina, politiikka, etc) ei kosketa minua millään tavoin. 

Ei riitä. Siksi menenkin joskus töihin illalla ja tulen kotiin vasta aamulla! 

Omasta tahdostani teen 80% työaikaa. Eli vapaa-aikaa on vähän enemmän. Töissä käymisellä rahoitan niitä kivoja juttuja, kuten omaa vapaa-ajan kiinteistöä, matkustelua ja muutenkin mukavaa elintasoa. Meillä on tosi kiva, oma talo, jossa on panostettu asioihin, joista me pidetään, kuten esimerkiksi huippukeittiö, grillikota, leffahuone ja ulkoporeallas. Kyllä töissä kannattaa käydä.

Mun elämä on aika mukavaa! 

Kyllä se varmasti alkaa ottamaan päähän jos 45 vuotta on tehnyt noin. 

Vierailija kirjoitti:

Riittää. Nautin stressittömästä helposta elämästä. Vapa-aikaa riittää yllinkyllin seikkailemaan asuntoautolla, liikkua luonnossa tai chillata kotona rakkaiden kanssa. Masentuneen näkökulmasta näet maailman.

En ole ap, mutta höpö höpö. Onhan tuo syötetty ja valmiiksi pureksittu elämänmalli aivan oksettava täällä. Osa se toki innoissaan sisäistää.

Ei tietenkään. Siksi mulla harrastuksia ja tykkään myös matkustella. Onneksi tienaan hyvin, niin saan toteuttaa itseäni kuten haluan.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä, siksi olenkin työtön. Ehdin tehdä päivät pitkät mukavia asioita.

Millaista on elää köyhyydessä ilman ulospääsyä? Syöt varmasti mielialalääkkeitä ja oot lihava?

Riittää. Teen töitä sen verran etta voin vuodessa matkustaa ja juhlia muutamia kuukausia aina halutessani. Kun rahat on loppu menen töihin. Ei tarvitse täyttää hakemuslomakkeita, juosta virastoissa ja nöyristellä.

Riittää kun menen töihin, teen työni ja saan siitä palkan. Ei ole velkaa, lapsia eikä kumppania. Siksi jopa säästöön kertyy jonkin verran.

Olen vapaa kuin taivaan lintu tekemään mitä ikinä lystään, mikä milloinkin sattuu enemmän huvittamaan. Vaihtelu se on mikä virkistää. Ei koko elämää juhlimista, ei koko elämää työtä vaan niitä mixaten. Voin sanoa että elän täyttä elämää.

Kuka ylipäätään vetää jotain roolia elämässään? Helpompaa ja harmonisempaa on rehellisesti olla varhaisaikuisuudesta saakka oma itsensä eikä joku rooli. Yksinkertaista.