Riittääkö sinulle oikeasti elämäksi se, että aamulla duuniin ja illalla kotiin?

Se pitää muistaa, että elämä ei ole sadunhohtoista elokuvaa. Media aika paljon vääristää todellisuuden kuvaa.

Kun pääsen tekemään oman alani työtä, rakastan mennä töihin! Saan töistä energiaa esimerkiksi tehdä ruokaa ja käydä tapaamassa kavereita. Uni maistuu myös.



Nyt työttömänä elämä on rytmitöntä ja masentavaa. Joinakin päivinä unohdan jopa syödä, koska puuttuu ns. lounasaika. 

Vierailija kirjoitti:

Kun pääsen tekemään oman alani työtä, rakastan mennä töihin! Saan töistä energiaa esimerkiksi tehdä ruokaa ja käydä tapaamassa kavereita. Uni maistuu myös.



Nyt työttömänä elämä on rytmitöntä ja masentavaa. Joinakin päivinä unohdan jopa syödä, koska puuttuu ns. lounasaika. 

Mä voin vinkata sua mun nykyiseen duuniin. 8,5 tuntia päivässä. Lepposaa ku mikä, tarttee tehdä vaan tunti pari töitä ja loput ajasta vaikka somettaa kun hommia ei ole, ja palkka juoksee. Joillekin unelma, mulle painajainen, mutta kiva jos sä saisit elämäs ja rytmis takas vaikka tällä "työllä".

Ei. Olen tällä hetkellä älyttömän väsynyt työstä, mutta 38 lomapäivää saa minut pysymään nykyisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää. Nautin stressittömästä helposta elämästä. Vapa-aikaa riittää yllinkyllin seikkailemaan asuntoautolla, liikkua luonnossa tai chillata kotona rakkaiden kanssa. Masentuneen näkökulmasta näet maailman.

En ole ap, mutta höpö höpö. Onhan tuo syötetty ja valmiiksi pureksittu elämänmalli aivan oksettava täällä. Osa se toki innoissaan sisäistää.

Aika moni sisäistää tällaisen kapitalistisen hyvinvointiyhteiskuntamallin, eikä edes _ajattele_ että siinä olisi jokin vinksallaan. Ettei elämän olisikaan tarkoitus olla tällaista. Tai että on systeemin totaalisesti hyväksikäyttämä pölleri, joka kuvittelee olevansa säälittävinä vapaahetkinään onnellinen. 

Tääkin, vaikka toki totta varmaan jollain stadilaisella yrityskonsultilla, ei oo ihan niin mustavalkoinen. Kyllä ihmiset varmasti miettii monikin onko tässä oravanjuoksussa mitään järkeä. Hinnat ja kulut nousee alituiseen, mutta palkat ei.

Kunpa elämä olisikin noin yksinkertaista. Olen kuin marionettinukke, jota monta narua vetää eri suuntiin. 

koen, että nykyelämässä ei ole juurikaan mitään järkeä korkeakoulutettuna asiantuntijana. Verot ovat isot ja terveyspalvelut pitää ostaa isolla rahalla yksityiseltä sektorilta, koska esim. julkisella ei ole esim. laadukkaita hammaslääkäripalveluja. Kulutus on pientä ja kaikki rahat menevät inflaation vuoksi suurinpiirtein seiniin ja ruokaan. Ruokaan käytän vain 200-250 kuukaudessa.

Työssä on todella suuret vastuut ja palkka on vastuuseen nähden todella matala. Työ on lisäksi todella stressaavaa. Työssäni en edes tarvitsisi korkeakoulutusta, vaikka tutkinto vaaditaan. Todellakin kannatti opiskella vuosia ja kituuttaa, että saa pelkästään maksettua katon päänsä päälle ja ostettua sitä halvinta ruokaa.

Ei se ihan noin yksinkertaista se elämä ole, mutta kieltämättä olen satoja kertoja miettinyt tämän oravanpyörän mielekkyyttä. Tällä hetkellä mielessä on jonkinlaisen down-shiftauksen tekeminen. En vain ole saanut rohkeutta tehdä sitä, vaan ahneena kerrytän omaisuutta hiljakseen.

Vierailija kirjoitti:

Kun pääsen tekemään oman alani työtä, rakastan mennä töihin! Saan töistä energiaa esimerkiksi tehdä ruokaa ja käydä tapaamassa kavereita. Uni maistuu myös.



Nyt työttömänä elämä on rytmitöntä ja masentavaa. Joinakin päivinä unohdan jopa syödä, koska puuttuu ns. lounasaika. 

Eikö sinulla ole harrastuksia, joita rakastat? Miksi työ on niin rakasta, mutta harrastus ei? Itselläni se menee päinvastoin.

        eipä riitä   oon eläkeläinen   ihana rauhallisuus elämässä   rentoa eloa