Riittääkö sinulle oikeasti elämäksi se, että aamulla duuniin ja illalla kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitäpä, ap, mitä se "oikea elämä" on! Jossain muualla?

En ole ap. Mutta ei elämä ole töissä käymistä, jotta yksi prosentti maailmassa saa lisää rahaa?

 

Eiköhän sitä saa aika paljon useampi työssäkäyvä. Jotka aikanaan saavat myös työeläkettä.

Mutta on se vaan katkeraa, kun joku onnistuu vaurastumaan, ai että se sieppaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi riittää? On elämässä muutakin, perhe ja harrastukset, lomat

Ja oikein tajuat asioita?

Vierailija kirjoitti:

Niin, samahan se on edessä kaikilla riittipä tai ei, hyväksyipä tai ei.

Ei ole, itse olen ollut jo 30 vuotta työtön ja tehnyt koko ajan mitä haluan.

Minä kyllä elän myös töissä, samoin kotoillessani. En ole robotti, vaan ihminen koko ajan.

Ei riitä. 40 tuntii viikossa +ruokatunnit yht 2,5 h ja työmatkat aamuvalmisteluineen 10 h eli yhteensä 52,5 h viikossa vie elämän ilon, juosten kusten saa jumpattua ja perhettä nähtyä, seksiä ei o ikinä ku aina nukahtaa ennen ku saa aikaiseksi ja viikonloput menee kun yrittää palautua sen verran et selviää maanantaina taas töihin. 

Kaks viikkoa vielä tätä ja sitten 20-25 ja viikossa osa-aikatöihin. Jospa se elämä sit edes vähän hymyilisi. Rahaa nyt ei kummasesti tuu, mut ei haittaa kun on kiva olla kotona rauhassa ja puuhailla omiaan.

Yleensä ehdin kyllä tehdä paljon muutakin. Ulkoilla, lukea, tavata tuttuja, käydä joskus elokuvissa ja oopperassakin. Jopa arki-iltoina. Viikonloppuna siivouksen, ostosten teon ym. sellaisen ohessa aikaa todella paljon. Jos tunnen väsymystä niin sitten heti töiden jälkeen vähän ruokaa, suihku, yöpuku päälle, iltakahvi  joku kiva kirja ja vain lepoa loppu-ilta. Nämä rauhalliset lepoillat antavat voimaa taas eteenpäin. Koska en käytä ollenkaan alkoholia niin mitään erityisiä väsymyspäiviä ei ole ollut viikonloppuisin.Vaan ne ovat lepo-virkistys-harrastuspäiviä. Tilanne olisi tietysti toisenlainen, jos minulla olisi esim. lapsia.

Vuorotyöläisenä varmasti kokee elämän olevan pelkkää työtä. Jatkuva väsymys päällä. Siihen vielä perhe, jota joutuu passaamaan. Kuulostaahan tuo aivan kamalalta elämältä. Minä, joka olen valinnut jättää ukon ja mukulat hankkimatta, pääsen arjessa huomattavasti helpommalla. Siksi varmaan työpaikallakin olen perheellisiä naisia virkeämpi ja iloisempi.

Mutta toki meidän täytyy ymmärtää, että yhteiskunta pyörii ainoastaan yhteisellä panostuksella. Siksi kannattaa yrittää tehdä edes siitä vapaa-ajasta mielekästä, jotta jaksaa työelämän.

Halveksin näitä, jotka tahallaan luistavat vastuusta pois. Haukutaan yhteiskuntaa riistäjäksi, mutta silti on pokkaa elää "riistettyjen" verorahoilla. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Ei riitä, se vain mahdollistaa sen muun elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää. Nautin stressittömästä helposta elämästä. Vapa-aikaa riittää yllinkyllin seikkailemaan asuntoautolla, liikkua luonnossa tai chillata kotona rakkaiden kanssa. Masentuneen näkökulmasta näet maailman.

En ole ap, mutta höpö höpö. Onhan tuo syötetty ja valmiiksi pureksittu elämänmalli aivan oksettava täällä. Osa se toki innoissaan sisäistää.

Aika moni sisäistää tällaisen kapitalistisen hyvinvointiyhteiskuntamallin, eikä edes _ajattele_ että siinä olisi jokin vinksallaan. Ettei elämän olisikaan tarkoitus olla tällaista. Tai että on systeemin totaalisesti hyväksikäyttämä pölleri, joka kuvittelee olevansa säälittävinä vapaahetkinään onnellinen. 

Kukas sinulle tuon paskan syötti? Että ihminen on onnellisimmillaan joutilaana loisena?

Kyllähän tuo tapa elää on toivoton kerta kaikkiaan. Ihminen myy itsensä ja saa tilalle pelkkää tyhjänpäiväisyyttä. Ei ihme, että puolet ihmisistä on masentuneita.

Kohtalaisen hankalaa olisi elää metsästäjä-keräilijänä Suomessa tammikuussa 2024. Ainahan sitä voi unelmoida, että muut järjestävät elämääsi kaiken tarpeellisen, ja itse vain nauttii siitä.

No ei? En ole koskaan tehnyt töitä niiden töiden takia, vaikka työni on mieluisammasta päästä itselleni. Voisin veikata, että aika harvassa on ne, jotka tekisi töitä, jos olisi rahaa olla tekemättä.

Mikä sitten olisi vaihtoehto tälle? Se että muutetaan takaisin metsiin ja luoliin ja jokainen pärjätköön itsekseen. Ei ole lääkäreitä, hoitajia, leikkauksia, kipulääkkeitä, ei mitään. Jos hammas särkee, se on voi voi, revi itse irti.

Kyllä jokainen varsinkin nuorena haluaa kapinoida tätä systeemiä, mutta ei meillä ole hirveesti vaihtoehtoja ja harva meistä edes pysyisi hengissä ilman tätä. Tai ainakaan ei olisi yhtään kivaa ja silloin töitä vasta joutuisikin tekemään, paljon enemmän kuin nyt.

Eikä se töissä käyminen nyt niin kamalaa ole, on siinä paljon hyviäkin puolia ja siihen ajan myötä tottuu kyllä. Itse olen niin tottunut, että tuntuu varmaan ihan oudolta jäädä eläkkeelle. Mutta silloin pitää vaan keksiä joku muu paikka missä käy päivisin jotain touhuilemassa, kun mulla ei ole taloa niin ei ole kotona sillä tavalla mitään tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää. Nautin stressittömästä helposta elämästä. Vapa-aikaa riittää yllinkyllin seikkailemaan asuntoautolla, liikkua luonnossa tai chillata kotona rakkaiden kanssa. Masentuneen näkökulmasta näet maailman.

En ole ap, mutta höpö höpö. Onhan tuo syötetty ja valmiiksi pureksittu elämänmalli aivan oksettava täällä. Osa se toki innoissaan sisäistää.

Aika moni sisäistää tällaisen kapitalistisen hyvinvointiyhteiskuntamallin, eikä edes _ajattele_ että siinä olisi jokin vinksallaan. Ettei elämän olisikaan tarkoitus olla tällaista. Tai että on systeemin totaalisesti hyväksikäyttämä pölleri, joka kuvittelee olevansa säälittävinä vapaahetkinään onnellinen. 

No en mä tunne yhtäkään ihmistä, joka ei näitäkin asioita ajattelisi. Se on vaan siinä, että meillä on vaihtoehdot vähissä. Joku omavaraistalous voisi olla, mutta sekin on täyttä uurastamista ilman mitään lomia. 

Ei työtä pääse pakoon. Ja jos liian moni alkaa lusmuilemaan, siinä sitten talous kaatuu ja köyhät päätyvät kaduille. Onko sekään hyvä asia?

Ja turha vedota mihinkään lakeihin, ne voidaan aina muuttaa tai niillä pyyhitään persettä, kuten kaikissa kehitysmaissakin tapahtuu. 

Luuletteko että jos asuttaisiin jossain luonnon helmassa villinä ja vapaana, ei siellä tule aina joku yksi tyyppi joka kahmii itselleen kaiken? Luonnossa vahvimmat pärjää, nyt sentään huolehditaan heikoistakin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten olisi vaihtoehto tälle? Se että muutetaan takaisin metsiin ja luoliin ja jokainen pärjätköön itsekseen. Ei ole lääkäreitä, hoitajia, leikkauksia, kipulääkkeitä, ei mitään. Jos hammas särkee, se on voi voi, revi itse irti.

Kyllä jokainen varsinkin nuorena haluaa kapinoida tätä systeemiä, mutta ei meillä ole hirveesti vaihtoehtoja ja harva meistä edes pysyisi hengissä ilman tätä. Tai ainakaan ei olisi yhtään kivaa ja silloin töitä vasta joutuisikin tekemään, paljon enemmän kuin nyt.

Eikä se töissä käyminen nyt niin kamalaa ole, on siinä paljon hyviäkin puolia ja siihen ajan myötä tottuu kyllä. Itse olen niin tottunut, että tuntuu varmaan ihan oudolta jäädä eläkkeelle. Mutta silloin pitää vaan keksiä joku muu paikka missä käy päivisin jotain touhuilemassa, kun mulla ei ole taloa niin ei ole kotona sillä tavalla mitään tekemistä. 

Mä ainakin kyseenalaistan tätä yhä enemmän mitä ikää tulee lisää. Ja omalla kohdalla ratkaisin asian tekemällä vähemmän töitä. 20 tuntia viikossa riittää. 

Ei riitä, mutta sitä se on ollut yli 43 vuotta. Onhan jonkun elävettävä ssiraat, pummit js loiset. Ei niille leipä taivaasta sada vaan kaltaiseni vanhan ihmisen ryppyisestä selkänahasta.

Ennen pitkää firma, jossa oon töissä tulee kaatumaan. Ei elämäni tuu kulkemaan yhtä ja samaa rataa.

Onhan tässä monia muitakin uhkakuvia tulevaisuuden suhteen. Onnekas on, jos pystyy pitää elämänsä vakaana.

Tein niin 15 vuotta. Elämän oli tylsää eikä ollut sosiaalista elämää työn ulkopuolella. Onneksi tuli lomautus ja sitten potkut.

Ei riitä. Jään usein nukkumaankin työpaikalle niin olen siellä valmiiksi aamulla.