Miksi ihmiset luulevat että heidän matkansa kiinnostavat muita?
Kerrotaan kuinka ihanaa on ollut, esitellään kuvia jne, ja varsinkin kun se todellisuus on usein ollut jotain aivan muuta?
Ketä oikeasti kiinnostaa?
Kommentit (104)
Minä laitan itselle tärkeistä asioista ja ne on just matka-, ruoka- ja koirakuvat. En ajattele ollenkaan, että kiinnostaisiko ne mahdollisesti muita, kun itselleni ne julkaisut kuitenkin teen. Pidän somea päiväkirjana. Jos jotain muutakin kiinnostaa, niin sehän on vaan positiivista. Itse seuraan myös tällaisia postauksia somessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en matkustele koska ei ole rahaa, ympäristöasiat mietityttää ja puolisokaan ei ole matkustelusta innostunut. Mutta, kyllä silti mielelläni katson, jos joku osaa ottaa hyviä ja kiinnostavia kuvia. En itse sinne haikaile, kuvia on silti kiva nähdä. Se mikä ei kiinnosta on ne varpaat altaalla tai rantahiekalla, ruoka-annoskuvat jos ruoka ei ole jotain erityistä, ei kiinnosta myöskään kaljatuoppikilistelyt eikä kuvat punottavasta naamasta tai bikinivartalosta. Tai ylipäätään oma naama jokaisen maiseman ja nähtävyyden edessä. Uskotaan kyllä muutenkin että olit reissussa, etkä feikkaa. 🙂
Minusta on taas kiva, että ihmiset laittavat kuvia myös itsestään siellä paikan päällä. Nuo on mukavia muistoja, joita voi myöhemminkin mahdollisesti katsoa. Itse selaan joskus vanhoja kuvia, että voi että tuolta sitä näytettiin 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on kiinnostuneita eri asioista. Mua kiinnostaa matkat (vaikka en itse juuri matkaile) ja katson mielelläni matkakuvia. Mutta mua taas ei kiinnosta yhtään ruokakuvat! En vaan löydä mitään järkeä siitä, että ihminen kertoo toisille somessa mitä on syönyt. Toisaalta itse en ole mikään kulinaristi, joten ehkäpä liittyy siihen etten osaa niiden ruokien makuja kuvan perusteella kuvitella enkä niistä myöskään saa mitään vinkkejä omiin kokkauksiini. (Sekö niissä on ideana?)
Mutta eipä se haittaakaan että niin moni kuvaa syömisiään ja haluaa niistä kertoa. Mä vaan scrollaan ne ohi ja tartun juttuihin jotka itseäni kiinnostaa enemmän.
Miksi niissä kuvissa pitäisi aina olla jotain järkeä? Me lähetetään kaverin kanssa ruokakuvia toisillemme, kun kumpikin tykkkää kokata. Tyyliin kokeilin tänään tällaista ja tuli ihan älyttömän hyvää. Suosittele
No onhan tuossa järkeä jos kumpikin osaa ja tykkää kokata. Itse olisin kiinnostuneempi jos ruokakuvan yhteydessä olisi vaikka resepti, niin sitten voisin kokeilla. Siitä pelkästä kuvasta en vaan saa mitään infoa irti kun olen huono kokki. Mut ei mun tarvitsekaan siitä mitään saada, tiedän ettei kaikki kuvat somessa ole juuri minun mieliksi laitettu ja moni muu varmasti ruokakuvista tykkää :)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pitkäaikaistyötön, elän hyvin niukasti, en ole juurikaan missään koskaan matkustellut. Tarpeeksi on miettimistä miten saan ensi viikon elannon järjestettyä. Ja siinä sitten ystäväni kertoo matkakokemuksiaan vähän väliä, kuinka ihanaa oli jne. Täytyy sanoa että eipä se kivalta tunnu. Ei näillä ihmisillä ole sosiaalisten tilanteiden tai empatian kykyjä. Oma napa se tuntuu olevan maailman keskipiste.
No kenellähän tuossa ajatteussa se oma napa nyt on se keskipiste... On normaalia kertoa elämän kuulumisia ystäville, hyviä ja huonoja asioita ja tapahtumia.
Ja jos nyt sitten juuri se matkailu olisi sun elämässä se iso haave, jota et voi toteuttaa ja se tuntuu erityisen kipeältä asialta, niin ehkä voisit kertoa aiheesta ystävillesi, niin huomaavaiset kyllä osaavat sitten vähän välttää sulle isommin matkoistaan kertomista. Todennäköisempää on kuitenkin se, että et vain kestä kuulla mitään muutakaan ystäviesi iloista, onnesta tai rahankäytöstä ylipäätään, jos heillä sitä (rahaa) on enemmän, eli olet kateellinen luonteeltasi. Et ole oivaltanut sitä, ettei muiden ilo tai onni ole sinulta pois. Et kuulosta kovin hyvältä ystävältä, joka osaisi olla iloinen myös toisen puolesta, vaan kuulostaa siltä, että sinun napasi pitäisi muillekin olla se maailman keskipiste.
Toki voin osua vääräänkin ja ystäväsi on tosiaan itsekeskeinen mulkero, ja sellaisella ystävällähän nyt sitten ei tee mitään ja voi sanoa heipat. Se ei kuitenkaan tullut kijoituksestasi nyt tuossa esille, sillä itsessään matkakokemusten jakaminen kuuluu ihan normaaliin ystävyyteen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en matkustele koska ei ole rahaa, ympäristöasiat mietityttää ja puolisokaan ei ole matkustelusta innostunut. Mutta, kyllä silti mielelläni katson, jos joku osaa ottaa hyviä ja kiinnostavia kuvia. En itse sinne haikaile, kuvia on silti kiva nähdä. Se mikä ei kiinnosta on ne varpaat altaalla tai rantahiekalla, ruoka-annoskuvat jos ruoka ei ole jotain erityistä, ei kiinnosta myöskään kaljatuoppikilistelyt eikä kuvat punottavasta naamasta tai bikinivartalosta. Tai ylipäätään oma naama jokaisen maiseman ja nähtävyyden edessä. Uskotaan kyllä muutenkin että olit reissussa, etkä feikkaa. 🙂
Minusta on taas kiva, että ihmiset laittavat kuvia myös itsestään siellä paikan päällä. Nuo on mukavia muistoja, joita voi myöhemminkin mahdollisesti katsoa. Itse selaan joskus vanhoja kuvia, että voi että tuolta sitä näytettiin 20 vuotta sitten.
Totta kai on mukavia muistoja itselle, mutta someen ne kuvat laitetaan muiden katsottavaksi. Ja onhan se matkaseurueen ryhmäkuva ok, tai selfie tai pari, ei siinä mitään, mutta jos koko lomalta julkaistaan muille vain ne varpaat rantahiekassa ja selfieitä maiseman edessä, niin en ihan ymmärrä niiden kuvien arvoa muille. Sellaiset voi sitten jättää omaan albumiin muistoksi.
Ketä kiinnostaa toisten lapset. Yksi todella etäinen kaveri lähettää minulle kerran vuodessa joulukortin jossa on kuva lapsistaan. Eikö joulukortin kuva pitäisi valita sen mukaan, mikä miellyttää vastaanottajaa, eikä sen mukaan, mistä kortin lähettäjä tykkää.
Koska itsekeskeisyys. Itse unohdan tollaset matkakertomukset parissa tunnissa.
Miksi luulet, että sinun lapsesi/harrastuksesi/laihdutuskuurisi/talosi/puutarhatonttusi/jalkasilsasi kiinnostaa muita?
Se on traditio ja rituaali, joka on peräisin 1970-luvulta, jolloin suurin osa suomalaisista oli kouluttamattomia, sivistymättömiä juntteja, jotka tienasivat liikaa suhteessa älylliseen kapasiteettiinsa ja/tai sivistykseensä. Juuri he kävivät Keihäsmatkoilla ja mahdollisesti muuallakin, ja juuri he loivat tuon perinteen - kuvittelivat olevansa jotenkin "parempia" ihmisiä, kun kävivät sentään ulkomailla, eli lomalla aurinkokohteessa. Heillä kun oli rahaa, ja he kun kuvittelivat olevansa nyt maailmankansalaisia, kun kävivät ulkomailla.
Eivät sellaiset ihmiset, jotka ovat 1970-luvulla ja sen jälkeen harrastaneet Kreikkaa, Italiaa, Ranskaa, opetelleet kiinnostuksenkohteensa kielen ja kulttuurin, lukeneet kirjoja noilla kielillä ja ystävystyneet paikallisten kanssa, koskaan tuputtaneet matkakuviaan ja matkakertomuksiaan toisille. Ja sama on pätenyt 1990-luvun ja 2000-luvun ihmisiin.
Nykyiset sosiaaliset mediat toki ovat muokanneet tilannetta. Mutta on eri asia mennä itse halutessaan katsomaan faceen/instaan kavereiden kuvia kuin se, että kylässä käydessä tuputetaan matkakuvia ja matkakertomuksia. Radikaalisti eri asia.
Kertokaa toki, jos olen mielestänne väärässä. Tuo on kuitenkin oma kokemukseni sukulaisten, tuttavien ja ystävien (niin omien kuin vanhempien ikäluokan) perusteella.
N45
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa kaikki matkakuvat.
Tulee mieleen, kun vanha isäni kävi talvella Espanjassa pari kuukautta. Kesäjuhlilla Suomessa otti mukaan 5 cm paksun nipun matkakuvia. Sitten etsi uhrin, jolle voi näyttää kuvat. Suurin osa kuvista oli suomalaisia mummoja ja pappoja ravintolapöydässä. Isä selitti yksityiskohtaisesti mummojen ja pappojen nimet ja asuinpaikat.
Vieläkö kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsensä esille tuominen yleensä kumpuaa kateudesta. On kauhea tarve tehdä itsestään jotenkin tärkeä. Vaikka sitten kehuskella matkoillaan.
Onko matkat tässä jotenkin erityisasemassa, vai saako itsestään ja tekemisistään kertoa muutakaan? Jos vaikka kerron lukeneeni hyvän kirjan, niin kumpuaako tämänkin kertominen kateudesta?
Sehän riippuu ihan ihmisestä, mitkä ovat motiivit. Lesoileeko sillä, että minäpä olen lukenut Alastalon salissa, vai toteaako neutraalisti. Siinä on vissi ero, ja suurin osa ihmisistä on kuitenkin sen verran fiksuja, että huomaavat, mistä on kyse ja useimmiten ärsyyntyvät ihan aiheesta.
Kysymyshän on siitä, tekeekö tuota matkoista tai muista asioista kertomista mukava ja kiva ihminen vaiko ärsyttävä ihminen. Sinänsä se on se ja sama, ovatko puheen aiheina matkat, koirat, lapset, työpaikka, luetut kirjat. Jos ihminen on ärsyttävä ja puhuu asiasta kuin asiasta ärsyttävästi, silloin kuulijat tai vaikka somen lukijat ärsyyntyvät. Kivalta ihmiseltä tyhmempikin juttu on ok, ja kivan ihmisen puhetta, kuvia ja muita on kiva kuunnella. Sitten ovat vielä ihmisten parhaimmisto, eli kiinnostavat ihmiset: heidän jutuistaan, postauksistaan, kuvistaan - heidän tavastaan katsella ja kokea maailmaa - voi ulkopuolinenkin oppia koko ajan uutta. Eläköön kiinnostavat ihmiset ja heidän juttunsa!
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan itselle tärkeistä asioista ja ne on just matka-, ruoka- ja koirakuvat. En ajattele ollenkaan, että kiinnostaisiko ne mahdollisesti muita, kun itselleni ne julkaisut kuitenkin teen. Pidän somea päiväkirjana. Jos jotain muutakin kiinnostaa, niin sehän on vaan positiivista. Itse seuraan myös tällaisia postauksia somessa.
Jos käytät somea päiväkirjana, niin varmastikin teet sen erillisellä profiililla, jossa sinulla ei ole kavereita?
Koska muuten kaikki sanomasi on ihan yhtä tyhjän kanssa. Yleisöä haluat. Koko sosiaalisen median idea ja nimi on sosiaalisuudessa ja mediaalisuudessa, siinä, että välitetään toisille ihmisille omia asioita.
Erikoisessa itsepetoksessa näyttävät ihmiset elävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa kaikki matkakuvat.
Tulee mieleen, kun vanha isäni kävi talvella Espanjassa pari kuukautta. Kesäjuhlilla Suomessa otti mukaan 5 cm paksun nipun matkakuvia. Sitten etsi uhrin, jolle voi näyttää kuvat. Suurin osa kuvista oli suomalaisia mummoja ja pappoja ravintolapöydässä. Isä selitti yksityiskohtaisesti mummojen ja pappojen nimet ja asuinpaikat.
Vieläkö kiinnostaa?
Kyllä kiinnostaa ja erityisesti jos vanha isä innoissaan kertoo matkastaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska itsekeskeisyys. Itse unohdan tollaset matkakertomukset parissa tunnissa.
Mitä itsekeskeisyyttä tuossa on? On se kummalista ettei ihmiset voi enää kertoa omista kokemuksistaan.
Sosiaaliset mediaani-immeiset postaa viinilasien kuvia maailmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan itselle tärkeistä asioista ja ne on just matka-, ruoka- ja koirakuvat. En ajattele ollenkaan, että kiinnostaisiko ne mahdollisesti muita, kun itselleni ne julkaisut kuitenkin teen. Pidän somea päiväkirjana. Jos jotain muutakin kiinnostaa, niin sehän on vaan positiivista. Itse seuraan myös tällaisia postauksia somessa.
Jos käytät somea päiväkirjana, niin varmastikin teet sen erillisellä profiililla, jossa sinulla ei ole kavereita?
Koska muuten kaikki sanomasi on ihan yhtä tyhjän kanssa. Yleisöä haluat. Koko sosiaalisen median idea ja nimi on sosiaalisuudessa ja mediaalisuudessa, siinä, että välitetään toisille ihmisille omia asioita.
Erikoisessa itsepetoksessa näyttävät ihmiset elävän.
Itse seuraan samanlaisia sometilejä ja minusta on kiva, että sellaisia on olemassa. Sen takia laitan omankin näkyville. En ole omalla nimellä somessa, joten ei minua edes tunneta kun ei ole yhtään omaa kuvaa siellä edes. Pari läheistä tuttua vaan tietää Instatilini.
Tää on kyllä hämmentävä keskustelu. Varmaan tässä ärsytyksen aiheena on some, koska kasvokkainhan voi vaan vaihtaa puheenaihetta jos joku puhuu epäkiinnostavia asioita?
Sitä vaan ihmettelen että miksi joku seuraa somessa tyyppiä jonka kuulumiset ei kiinnosta?
Minuakaan eivät ole moneen vuoteen toisten asiat jaksaneet kiinnostaa. Epäilen sen johtuvan masennuksesta.
Itse en matkustele koska ei ole rahaa, ympäristöasiat mietityttää ja puolisokaan ei ole matkustelusta innostunut. Mutta, kyllä silti mielelläni katson, jos joku osaa ottaa hyviä ja kiinnostavia kuvia. En itse sinne haikaile, kuvia on silti kiva nähdä. Se mikä ei kiinnosta on ne varpaat altaalla tai rantahiekalla, ruoka-annoskuvat jos ruoka ei ole jotain erityistä, ei kiinnosta myöskään kaljatuoppikilistelyt eikä kuvat punottavasta naamasta tai bikinivartalosta. Tai ylipäätään oma naama jokaisen maiseman ja nähtävyyden edessä. Uskotaan kyllä muutenkin että olit reissussa, etkä feikkaa. 🙂