Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?
Lukion ekalla oleva tyttäremme on alkanut vaikuttaa uupuneelta ja masentuneelta. Ei saa aloitettua koulutehtäviä, pienienkin tehtävien tekeminen kestää tosi kauan ja huutaa ja karjuu, että ei tajua mitään, ei pysty tekemään. Ei innostu enää kivoistakaan asioista, kuten harrastuksista. Itkee paljon.
Haluaa apua suunnileen kaikkiin koulutehtäviin. Tuntuu hyötyvän erityisesti fyysisestä rauhoittelusta. Siis esim. silittämisestä tai jalkojen hieromisesta. On ihan ylikierroksilla ja sanoo, että ei pysty keskittymään mihinkään.
Ei missään nimessä halua mennä esim. koulupsykologille, olen kyllä ehdottanut. Oman masennuksen ja työuupumuksen kokeneena itselläkin olisi vinkkejä toipumiseen, mutta niistä tytär ei halu kuulla.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan oikeasti amis parempi vaihtoehto? Ei ne opinnot nimittäin ainakaan helpotu jatkossa.
Oppilas, joka on saanut peruskoulun päättotodistukseen kympin kaikista aineista, pitkästyy kuoliaaksi amiksessa.
Siellä amiksessa opiskellaan ihan samalla tavalla. Eri asioita vain. Lukio sisältää yleissivistystä, amis kuhunkin alaan liittyvää tietoa.
Itse vetäisin lähäripohjalta, käymättä päivääkään lukiota itteni ylioppilaaksi.
Psykologia tietysti oli vahvin aine, kun sitä sisältyi omaan koulutukseen.
Mielenkiintoista. Kai sinulla täytyi olla kontakti johonkin lukioon, jotta pääsit kokeeseen ja sait maksut maksettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan oikeasti amis parempi vaihtoehto? Ei ne opinnot nimittäin ainakaan helpotu jatkossa.
Oppilas, joka on saanut peruskoulun päättotodistukseen kympin kaikista aineista, pitkästyy kuoliaaksi amiksessa.
Siellä amiksessa opiskellaan ihan samalla tavalla. Eri asioita vain. Lukio sisältää yleissivistystä, amis kuhunkin alaan liittyvää tietoa.
Itse vetäisin lähäripohjalta, käymättä päivääkään lukiota itteni ylioppilaaksi.
Psykologia tietysti oli vahvin aine, kun sitä sisältyi omaan koulutukseen.
Mielenkiintoista. Kai sinulla täytyi olla kontakti johonkin lukioon, jotta pääsit kokeeseen ja sait maksut maksettua.
Juuri noin.
Kuulostaa saman tyyliseltä käytökseltä mitä itselläni oli ennen totaalista burn outtia, raivon ja itkun aiheet vaan tietysti eri. Olen kolmekymppinen ja useampi uupuminen takana. Meidän täydellisyyteen pyrkivien ja tunnollisten ihmisten vaiva ajaa itsensä tuohon tilaan ja sieltä hidasta nousta. I
Sairasloma, psykologi ja uusi suunnitelma opintojen varalle olisi oma ehdotukseni. Jos nyt on liian ylivoimaista, voisiko ensin levätä saikulla, sitten kevennetysti opiskelemaan tai kokonaan uutta suunnitelmaa tekemään tulevaisuuden varalle? En tiedä onko hänellä suunnitelma mille alalle haluaisi töihin, mutta työelämä on vielä raskaampaa ja ennen sinne siirtymistä olisi hyvä opetella sallivuutta itseään kohtaan vaikka terapeutin kanssa, koska sama tilanne tulee todennäköisesti uusimaan ja varsin nopeasti, jos ajatusmaailmaa ei saa muutettua yhtään.
Vanhemmille voimia, varmasti kamalaa katsoa vierestä, mutta antakaa tunteiden tulla ja puhukaa niistä tyttären kanssa. Ja älkää unohtako itsestänne huolehtimista, läheisenä vierestä katsominen raskasta.
Lukiolaisena muistan ihmetelleeni niitä, joiden elämä romahti, kun kokeesta tuli 10-.
Erään kerran ruokalan jonossa kymppimiinuksen kokeesta saanut huusi ja räyhäsi opettajalle, että otit häneltä sitten pisteitä pois ja kymppimiinus tuli vain. Ope tuumaili, että saat kurssista silti kympin. Ei tuntunut rauhoittavan kymppimiikan saanutta. Missähän lie nykyään? Toivottavasti elämänsä on täydellistä!
Se on se vaihe elämässä. Iskee yleensä silloin, jos on ollut ns. hyvä oppilas peruskoulussa ja saanut ansiotta hyvät arvosanat. Lukiossa joutuu ikään kun porukka valikoituu, eli kaikki muutkin ovat niitä ns. hyviä oppilaita - ainakin kovatasoisissa lukioissa. Mieli on maassa, kun huomaa olevansa keskiverto tai pikemminkin luokan heikoimpia. Peruskoulussa tehdään hallaa oppilaille, jos arviointi on pielessä ja naamavärkki taikka vanhempien yhteinen harrastus vaikuttaa asioihin. Varsinkin maalaiskouluista tulee oppilaita ihan käsittämättömillä kympin todistuksilla ilman tosiasiallista osaamista ja laaja-alaista asioiden ymmärtämistä. Sitten ne romahtaa, kun eivät enää opi heikon pohjatiedon takia. Oppimisen taidot ja oman ajan suunnittelun keinot ovat usein todella heikot.
Seuraava samanlainen askel tulee sitten yliopistoon tai AMK:n mennessä, kun ne hyvät opiskelijat tulee ympäri Suomea. Porukka on vieläkin valikoituneempaa.
Sellaista se kasvaminen on.
Sanoisin niin, että mikäli vanhemmilla on kykyä auttaa karikon yli, niin auttakaa ja selittäkää asioita. Tai sitten yksityisopetusta tai tutorille maksatte siitä, että hän opettaa lapselle, miten opiskellaan. Hymyllä ei enää pärjää.
Lukio ei muuten ole mikään taivaita avaava laitos. Muitakin vaihtoehtoja on. Joskus auttaa vuosi kansalaisopistossa vähän itsenäistymään ja tuulettamaan ajatuksia. Sitäkin kannattaa harkinta. Esim. joku luova aine, jota opiskelee. Saa aivot vähän levätä ja sitten uuteen nousuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaisena muistan ihmetelleeni niitä, joiden elämä romahti, kun kokeesta tuli 10-.
Erään kerran ruokalan jonossa kymppimiinuksen kokeesta saanut huusi ja räyhäsi opettajalle, että otit häneltä sitten pisteitä pois ja kymppimiinus tuli vain. Ope tuumaili, että saat kurssista silti kympin. Ei tuntunut rauhoittavan kymppimiikan saanutta. Missähän lie nykyään? Toivottavasti elämänsä on täydellistä!
Pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.
Mistä? Vähän aikaa sitten piti tehdä kurssivalintoja. Karjui ja itki niitäkin kursseja valitessaan, että ei osaa valita (siis ei tiedä mitä pitää valita mistäkin). Loppujen lopuksi homma meni ihan helposti ja tieisi aivan hyvin, miten valinnat tehdään. Tuolloin sanoin, että eikö voisi noita opolta kysyä. Kuulemma ei missään nimessä, eikä opoilla ole aikaa.
Se on jo opon kanssa sovittu, että tekee lukion 3,5 -vuoteen, jotta on vähän kevyempää. Tuo päätös tehtiin oikeastaan jo ennen lukiota, kun tiesimme tyttären kaikesta stressaavan perfektionistiluonteen.
Ap
Aiotko mennä tyttären puolesta kirjoituksiinkin jos jo nyt joudut tekemään hänen läksyjään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lukiossa ei enää käyttäydytä lapsellisesti.
Ajat muuttuu. Valitettavasti erittäin lapsellisia ovat lukiolaiset ykkösellä ja jopa käytöshäiriöitä on ollut, kun opiskelu ei kiinnosta. Kakkosella sitten alkavat jo aikuistua ja osa älynnyt lähteä toisiin kouluihin (=amis). T. Lukion ope
Poika kävi yli 9 lukio Hki.
Mutta pojan vanhempi ei ole silti oppinut kirjoittamaan ymmärrettävää suomea.
Ei voi mitään jos et ymmärrä😆😂
Ei ollut kysymys minusta vaan pojasta että lukiossa oli työrauha ja ei uupunut, aika lunkisti otti lukion ja 7 ainetta kirjoitti ja erittäin hyvin.
Huolehtimalla kotona lukurauha, tekemällä hyvää ruokaa ja välipaloja. Lähtemällä nuoren kanssa ulkoilemaan missä juttelette kaikesta muusta kuin kirjoituksista. Huolehtimalla nuoren riittävästä nukkumisesta. Olemalla läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jo ole, niin opon kanssa voisi käydä juttelemassa.
Mistä? Vähän aikaa sitten piti tehdä kurssivalintoja. Karjui ja itki niitäkin kursseja valitessaan, että ei osaa valita (siis ei tiedä mitä pitää valita mistäkin). Loppujen lopuksi homma meni ihan helposti ja tieisi aivan hyvin, miten valinnat tehdään. Tuolloin sanoin, että eikö voisi noita opolta kysyä. Kuulemma ei missään nimessä, eikä opoilla ole aikaa.
Se on jo opon kanssa sovittu, että tekee lukion 3,5 -vuoteen, jotta on vähän kevyempää. Tuo päätös tehtiin oikeastaan jo ennen lukiota, kun tiesimme tyttären kaikesta stressaavan perfektionistiluonteen.
Ap
Aiotko mennä tyttären puolesta kirjoituksiinkin jos jo nyt joudut tekemään hänen läksyjään?
Missä sanottiin, että ap teki lapsensa läksyjä. Sanoi kyllä, että rauhoitteli, hieroi, patisti alottamaan yms.
Kurssitarjotinta kevyemmäksi tosiaan. Yhteys psykologiin (tai kuraattoriin, jos ongelmat ovet enemmän sosiaalisia). Jos on kärryiltä hyppäämistä, myös tukea läksyjen tekoon vanhemmilta tai tutorilta (matikassa ja kielissä toimii tämä). Ei tietenkään niin, että vanhemmat tekevät läksyt. Ulkoilu ja liikuntaa. Keskustelua älylaitteisiin käytetystä ajasta. Ikävä kyllä tulevaisuudessa moni joutuu paikkaamaan osaamistaan heitettyään vuosiviikkotunteja kännykälle opiskelun sijasta.
Kaikenlainen suorituspaineistunut puhe minimiin. Vaikka olisit itse akateeminen menestyjä, älä leivo lapsellesi suorituspaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan ekan vuoden lukiossa. Vertailukohtina ei ollutkaan enää yläasteen alisuoriutujat tai keskivertotyypit, vaan lukiossa kaikki on niitä yläasteen kympin oppilaita. Taso nousee ja opinnoissa on oileasti alettava valitsemaan ja priorisoimaan sitä, missä itse haluaa menestyä. Kaikesta ei voi saada enää kymppejä. Toisaalta ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos niistä vähemmän tärkeistä aineista alisuoriutuu.
Nykyään lukiossa on kirjoitettavien aineiden määrän (5-7 kpl yleensä) tärkeitä aineita. Loput ei.
Päin vastoin. Se näkyy tästäkin aloituksesta. Tärkeää on musiikki, kuvaamataito, liikunta. Yleensäkin se on tärkeää, mikä rentouttaa yliviritettyä lukiolaista. Burn-outilla on taipumuksena uusiutua. Jos lukiolainen nyt selättää ylivireystilan ja uupumuksen, seuraavassa koulus
Omasta ja tyttären kokemuksesta sanoisin että lukion kuvikset ja liikunnat ei rentouta, lähinnä vain harmittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lukiossa ei enää käyttäydytä lapsellisesti.
Ajat muuttuu. Valitettavasti erittäin lapsellisia ovat lukiolaiset ykkösellä ja jopa käytöshäiriöitä on ollut, kun opiskelu ei kiinnosta. Kakkosella sitten alkavat jo aikuistua ja osa älynnyt lähteä toisiin kouluihin (=amis). T. Lukion ope
Poika kävi yli 9 lukio Hki.
Mutta pojan vanhempi ei ole silti oppinut kirjoittamaan ymmärrettävää suomea.
Ei voi mitään jos et ymmärrä😆😂
minähän en ole akateemisesti sivistynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
amfetamiini antaa energiaa. sitä ennen vanhaan käyettiin ja käytetään muissa maissa.
Miten naiset luulee pärjäävänsä työelämässä jos ne uupuu jo jossain koulussa...
Näistä pitäisi sitten tulla niitä maistereita jotka pelastavat suomen talouden.
Ei saattana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan oikeasti amis parempi vaihtoehto? Ei ne opinnot nimittäin ainakaan helpotu jatkossa.
Oppilas, joka on saanut peruskoulun päättotodistukseen kympin kaikista aineista, pitkästyy kuoliaaksi amiksessa.
Siellä amiksessa opiskellaan ihan samalla tavalla. Eri asioita vain. Lukio sisältää yleissivistystä, amis kuhunkin alaan liittyvää tietoa.
Itse vetäisin lähäripohjalta, käymättä päivääkään lukiota itteni ylioppilaaksi.
Psykologia tietysti oli vahvin aine, kun sitä sisältyi omaan koulutukseen.
Mielenkiintoista. Kai sinulla täytyi olla kontakti johonkin lukioon, jotta pääsit kokeeseen ja sait maksut maksettua.
Kyllä, ilmoittauduin tietysti lukioon ylioppilaskokeisiin. Minulla lukee tuon lukion nimi todistuksessa. Minulla on siis ylioppilastutkintotodistus, ei ns lukion päättötodistusta.
Pitkä matematiikka pois niin helpottaa merkittävästi samaten fysiikka.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä matematiikka pois niin helpottaa merkittävästi samaten fysiikka.
Nämä on just tärkeimmät aineet.
Vierailija kirjoitti:
Lukioon ei kannata mennä, ellei ole oikeasti fiksu. Ei siis hyvä pänttäämään, vaan että esimerkiksi yläasteella tuli hyvät numerot ilman kummempaa vaivannäköä.
Lukiossa pärjää hyvin kun on papukaija. Toistaa kaiken mite lukee. Ei juuri ole sovellusta. En muista kyllä montaa uutta asiaa oppineeni paitsi psykologiassa ja filosofiassa. Muuten samaa vanahaa.
Lukiosta on vaan luotu sellainen kuva, että se on vaikea ja tarttee paljon työtä. Sitten sitä ressataan kauan ennen ite lukiota.
Alue: Aihe vapaa
Ei voi mitään jos et ymmärrä😆😂