Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Meillä yläkoulun ns. kympin tyttö stressaa opiskellessaan lukiossa ja on väsyneenä itkuinen eikä ymmärrä lopettaa läksyjen tekoa, kokeisiin valmistautumista ennen kuin on mielestään "valmis". Pitkät koulupäivät, läksyihin menee 2-3 h ilta.

Tässä syita miksi läksyihin menee aikaa: Pitkän matikan läksyihin menee aikaa sillä tuntitehtävätkin pitää tehdä kotona kun luokassa ei pysty keskittymään. Kielitehtävät hän haluaa täydellisesti oikein ennen palauttamista. Osa opettajista opettaa huonosti. Koulussa ei ole esim. huppytunnilla rauhallista paikkaa tehdä läksyjä. Pari hyvää ystävää - heillä on aivan eri lukujärjestys ja tietynlainen kavereiden tuoma turvallisuus on poissa. Tietokoneella matikan läksyjen tekeminen hidasta. 

Yllä olevat kommentit suoraan tyttäreltäni.

Tuntuu, että lukio(ympäristö) ei tue opiskelua vaan siellä hengailijat saavat mölytä ja häiritä muiden opiskelua.

Tuon älämölön vuoksi oma tytär valitsi luma-linjan, sinne ei mennä alle 9 keskiarvolla ja kaikkia motivoi opiskelu eikä häiriköinti.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä nykynuorilla heikko kyky kestää paineita. Itse olin koko lukioajan töissä joka ilta 17-21 ja maksoin kirjojen ohella vuokraa köyhälle vanhemmalle. Ei toki optimitilanne, mutta ainakin siinä kehittyi se elämässä tarvittava paineensietokyky. Niillä avuilla on pärjätty varsin kohtuullisesti.

Ainakin omien lasten kohdalla olen huomannut, että nykyään hallittavat tietomäärät ovat laajempia kuin 20 vuotta sitten. Tiedonkäsittelyn määrä on kasvanut ja vaatimukset muutenkin. Kun tuohon vielä lisää mm. sen, ettei käytetä kirjoja, opiskelu on kokenut melkoisen murroksen.

Nyt nopeasti kouluun yhteys, ennen kuin tilanne pahenee. Auttaa voi opo, koulukuraattori, koulupsykologi. Kannattaa miettiä voisiko kurssi määrää jotenkin keventää. En tiedä miten kurssien valinta toimii, olin luokkamuotoisessa lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea adhd-diagnoosi. Helpotat sillä lapsesi loppuelämää huomattavasti, kun hän tajuaa ettei hän ole vaan "tyhmä ja laiska", vaan hänen opiskeluunsa täytyy keksiä sopivia apukeinoja. Niin ja hänen mielenterveytensä ehkä myös säilyy, kun ei myöskään leimaannu "hulluksi", kun ei vaan jaksa.

Osa mahdollisista ammateista rajautuu pois adhd-diagnoosin myötä.

Ja lapsen persoonasta riippuen diagnoosi voi johtaa alisuorittamiseen. Monelta aikuisena diagnoosin saaneelta ovat tippuneet vasarat totaalisesti kädestä diagnoosin myötä. Toki sekin parempi kuin hermoraunioksi uupuminen. Mutta ihmisestä itsestään riippuu, parantaako diagnoosi elämää vai ei.

Jos lapsi ei suostu edes psykologin juttusille, hän tuskin ottaa kovin avoimesti ajatusta elinikäisestä diagnoosista. Minun mielestäni hän kaipaisi kasvurauhaa ja tuumaustaukoa.

No, minä olen näin 35-vuotiaana totaaliuupuneena ja henkisesti oireilevana työkyvyttömyyseläkkeellä. Diagnoosi olisi pelastanut paljolta. Todella paljolta. Ymmärrys siitä, miksi pitää ylisuorittaa, miksi väsyn niin helposti, miks ahdistun ja masennun ja miten hoitaa niitä turvautumatta päihteisiin. Ja miksi en ole saanut yhtään tutkintoa suoritettua loppuun enkä vaan kykene samaan kuin muut ikäiseni. Oma solmuni taitaa olla jo niin iso, ettei sitä saa purettua ja "aloitettua alusta". 

Jos siellä tunnilla on meteliä siinä kohtaa kun olisi aikaa tehdä tehtäviä itsenäisesti, niin eikö koulureppuun voi ottaa varustukseksi kuulosuojaimet? Vastamelukuulokkeiden käyttö on varmaankin kiellettyä (vaikka ei pitäisi olla), mutta tavalliset Peltorit pitäisi olla opettajan mielestä ihan ok. Näitähän voi käyttää myös välitunnilla ja ruokalassa. Sitä melun kuormittavuutta ei välttämättä edes huomaa, ennen kuin pääsee kuulokkeilla suojautumaan siltä.

Opiskelussa voi keskittymiseen auttaa tietynlainen taustaääni. Youtubessa on vaikka mitä videoita, kun laittaa hakuun ADHD concentration. Kannattaa kokeilla minkälaiset ääniraidat sopivat mihinkin hommaan. Joskus toimii rytmikäs musiikki, missä ei ole sanoja, joskus paremmin joku brown noise, mikä on lähinnä kohinaa.

Pomodoroa kannattaa kokeilla sen opiskelun rytmittämiseen. Vuorotellen opiskelua ja taukoa 25 min - 5 min - 25 min - 5 min sopiva määrä. Aivot ei oikeasti jaksa yhtämittaista ponnistelua kovin pitkään ja tuo 5 min tauko on tarpeen. Se on kuitenkin niin lyhyt, ettei siinä ajassa ehdi unohtaa mitä oli tekemässä.

Jos opiskelun aikana tulee mieleen jotain häiritseviä ajatuksia, muistuu joku hoidettava asia tms. niin nämä kannattaa kirjoittaa kaikki ylös johonkin muistilapulle. Tämä siivoaa ne asiat pois kuormittamasta työmuistia ja auttavat keskittymään siihen asiaan, mikä sillä hetkellä on työn alla.

Näiden käytännön juttujen lisäksi kannattaa oikeasti suhtautua vakavasti siihen perfektionismiin ja mitä sen taustalla on. Itsellänikin on tuohon taipumusta ja siihen on liittynyt vahvasti myös epäonnistumisen pelko. Suorittamalla hain hyväksyntää äidiltäni, jota en koskaan kokenut saavani. Hänelle ei tuntunut riittävän mikään. Ja itselläni on ollut samanlaista vaativuutta itseäni kohtaan. Se voi olla kovan työn takana, mutta pitää opetella näkemään itsensä arvokkaana ja rakastamisen arvoisena ihan ilman mitään suorituksia. Eikä riitä, että sen ymmärtää järjellä, se pitää tuntea sisimmässään. Myös itsemyötätunto on asia jota kannattaa harjoitella. Ja oppia ymmärtämään, että omat ajatukset eivät määritä omaa itseä, ne on vain aivojen tuotosta.

Koulupsykologilta saattaa saada apuja opiskeluun liittyen, mutta muuhun itsetutkisteluun voisi sopia paremmin yksityinen terapeutti, jos sellainen on mahdollinen. Tyttösi arvosanat ovat pysyneet sen verran hyvinä, ettei hänellä ole niiden suhteen huolta, eikä hänen pärjäämisensä siksi välttämättä huolestuta julkisen puolen ammattilaisiakaan.

Taustalla voi olla adhd-tyyppisiä piirteitä, mutta vähät resurssit taitaa nykyään kulua enimmäkseen kaikkein vaikeimmin oireilevien auttamiseen. Itse tietysti tunnet lapsesi persoonan parhaiten, luota omaan näkemykseesi. Oma kokemus on ollut se, että vanhemman kannattaa pikku hiljaa löyhdyttää avustavaa otetta, varsinkin koulutehtävissä. Tietysti yleistä jaksamista kannattaa tukea.

Täydellisyyden tavoittelijankin on mahdollista oppia, että keskitason arvosanat ovat aivan riittäviä, kuten myös ihminen tulosten takana. Ensimmäinen vuosi on kaikille työläs, mutta se myös opettaa tarvittavaa itseohjautuvuutta ja elämänhallinnan taitoja.

Voiko tuon käytöksen takana olla jotain muuta?Onko tapahtunut jotain?Onko kaverisuhteet ennallaan?

Yhteys opoon. Myös odotusten laskeminen yhdessä juteltuna saattaa auttaa. Itse sanoin yläasteella hyvin pärjäävälle teinille, että ei haittaa yhtään, jos lukiossa vähän höllää ja arvosanat tippuvat. Kyseessä on kuitenkin valinta ottaa lisäaikaa päätöksiin, mitä elämässä haluaa tehdä, ei niinkään tähtäimenä korkeakoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea adhd-diagnoosi. Helpotat sillä lapsesi loppuelämää huomattavasti, kun hän tajuaa ettei hän ole vaan "tyhmä ja laiska", vaan hänen opiskeluunsa täytyy keksiä sopivia apukeinoja. Niin ja hänen mielenterveytensä ehkä myös säilyy, kun ei myöskään leimaannu "hulluksi", kun ei vaan jaksa.

Osa mahdollisista ammateista rajautuu pois adhd-diagnoosin myötä.

Ja lapsen persoonasta riippuen diagnoosi voi johtaa alisuorittamiseen. Monelta aikuisena diagnoosin saaneelta ovat tippuneet vasarat totaalisesti kädestä diagnoosin myötä. Toki sekin parempi kuin hermoraunioksi uupuminen. Mutta ihmisestä itsestään riippuu, parantaako diagnoosi elämää vai ei.

Jos lapsi ei suostu edes psykologin juttusille, hän tuskin ottaa kovin avoimesti ajatusta elinikäisestä diagnoosista. Minun mielestäni hän kaipaisi kasvurauhaa ja tuumaustaukoa.

Minä olen saanut ADHD-diagnoosin aikuisena (sen jälkeen kun lapseni sai diagnoosin) ja ennen kaikkea tämä on auttanut ymmärtämään, miksi monet asiat ovat minulle paljon vaikeampia kuin neurotyypillisille. Sekä minulla että tyttärelläni on ollut masennusta, jota on yritetty hoitaa ilman että on tajuttu sen takana olevaa juurisyytä (ADHD). Nyt kun tietää mistä ongelmat johtuvat, voi saada niihin oikeanlaista apua (lääkitys ja neuropsykologinen kuntoutus).

Minä selvisin vielä lukiosta, mutta korkeakouluopinnoista ei tullut mitään. AMK-opinnoista suoriuduin myöhemmin, koska niissä on niin alhainen vaatimustaso. Nyt diagnoosin ja lääkityksen myötä pystyn ensimmäistä kertaa elämässäni suoriutumaan yliopisto-opiskelusta ja vieläpä varsin hyvin, ainakin verrattuna siihen mitä nuorena sain aikaan.

Jos ihmisellä on ADHD, niin kyllä se diagnoosi on parempi saada nuorena kuin vanhana. Ja mieluummin lukiossa kuin korkeakouluopintojen aikana. On hyvin tavallista, että ennemmin tai myöhemmin tämän seuraksi tulee masennusta ja/tai ahdistusta. Mutta ihan jo vaikeudet oman toiminnan ohjauksessa ja ongelmat tarkkaavuudessa ja keskittymisessä teettävät todella paljon ylimääräistä työtä ja lääkityksellä saa näihin jo ison avun. 

Lukiossa tehdään kotiläksyjä tunteja, etenkin jos on valinnut pitkän matikan. Laskujen määrä on valtava. Oma tyttäreni lopetti kilpaurheilun lukion ekalla koska harrastusmatkoihin meni aikaa niin paljon ja lukion vaatimukset olivat kovat. Koulun ja vapaan yhdistämiseen tarvitaan joskus vanhempien apua. Hienovaraisesti tai järeästi puuttumalla. Riippuu tilanteesta.

Yllä vielä linkki HPV-rokotteen valtavista haitoista. Haittoja mm. hermoston ongelmat, epilepsia kohtaukset, kouristukset, aivosumu, keskittymishäiriö jne. Kyky koulunkäyntiin häiriintyy.

Kohdassa 38:00 kerrotaan todella raju kertomus rokotevammautuneesta potilaasta. 

HPV-rokote toimii muka kohdunkaulasyöpää vastaan tytöillä. Kyseistä rokotetta on alettu antamaan MYÖS pojille :D . Pisteet rokoteteollisuudelle... Ei oo tyhmyydellä ylärajaa. Eikö tosiaan kenelläkään hälytyskellot soi.

Oisko ammattikouluun meno jos lukio ei onnaa.

Tyttäreni on samanluontoinen, perfektionismiin ja hermoiluun taipuva, kympin tyttö. Lukion alkaessa sanoin hänelle, että kaikkeen ei kannata panostaa yhtä lailla ja ei haittaa, vaikka välillä menee heikommin. Eka vuosi meneillään ja hyvin on mennyt, vaikka on haastava opintosuunnitelma. Välillä on testannut minua toteamalla, että "huomenna on ruotsin sanakoe, mutta en lue niitä sanoja, kun teen matikkaa". Totesin, että hyvä suunnitelma.

Elämää vartenkin on hyvä oppia priorisoimaan ja hellittämään perfektionismista.

Lukion suorittaminen järjissään vaatii nykyään ihan eri tavalla kompromisseja kuin omina lukioaikoina 90-luvun lopussa. Oma tokaa vuotta lukiossa opiskeleva lapseni on myös "toipuva" perfektionisti, joka on pakon edessä ja jatkuvan relaa-jankkauksen jälkeen alkanut vähän hellittää tavoitteissaan. Esim. tässä jaksossa on luettava kevään yo-kokeisiin, hoidettava kaksi kurssia itsenäisesti (pienen lukion miinuspuolia), valmistauduttava koeviikkoon, palautettava isoja kurssitehtäviä ja vielä vietettävä vapaa-aikaa harrastuksissa ja kavereiden kanssa. Niin ja nukkuakin pitäisi. Lukion opo neuvoi ihan suoraan, että joissain aineissa voi hyvällä omallatunnolla alisuorittaa ja keskittyä itselle kiinnostaviin aineisiin, jotka usein ovat niitä, jotka aikoo kirjoittaa.

Lapsi kävi juttelemassa yksityisellä psykoterapeutilla kouluahdistuksestaan kerran, ja käynti oli kyllä joka sentin arvoinen. En tarkalleen tiedä, mitä juttelivat, mutta terapeutti selkeästi rauhoitti tilannetta. Lapsellani suorituspaineisiin vaikuttaa myös kaveripiiri, jotka ovat samanlaisia perfektionisteja. Kai jotenkin kisailevat keskenään koulumenestyksestä. Samoin lukiossa aikaisin aloitettu painostus sen oman jutun, eli jatko-opiskelusuunnan valitsemiseen aiheuttaa stressiä. 16-17-vuotiaanko pitäisi tietää, mitä haluaa isona tehdä?

Kotona ollaan juteltu, että joissain aineissa pitää ja kannattaa pinnistellä, joissain taas ei. Hyvin tehdyn työn tuomat onnistumiset kuitenkin myös palkitsevat. Joissain aineissa riittää, että pääsee kokeesta läpi. Lapsi saa itse priorisoida, vanhemmat voivat häntä tässä tukea. 

Ps. amislaisten ja amiskoulutuksen mollaaminen tässä ketjussa on ala-arvoista. Ihmiset ovat erilaisia, eikä koulutus tee kenestäkään parempaa tai huonompaa. 

Mistähän nämä väitteet nykylukion kuormittavuudesta kumpuavat? Nykyisillä tietojenkäsittelymekanismeilla kaikki työskentely on kymmeniä kertoja nopeampaa ja helpompaa. 

Vai olisiko niin, että vapaa-aika, some ja muu digitaalinen kuorma kuormittaa?

Ei minusta enää lukioikäisen jalkojen hierominen ole tavallista. Tuohon ikään kuuluisi jo irtaantuminen myös kehollisesti omasta vanhemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän nämä väitteet nykylukion kuormittavuudesta kumpuavat? Nykyisillä tietojenkäsittelymekanismeilla kaikki työskentely on kymmeniä kertoja nopeampaa ja helpompaa. 

Vai olisiko niin, että vapaa-aika, some ja muu digitaalinen kuorma kuormittaa?

Eihän se ole helpompaa. Ihan samanlaisia kokeita on koeviikolla, kun minun aikoinani 90-luvulla. Ulkoa päähän pänttäämistä. Kun katsoin viime jakson lopussa historian kokeen, en olisi tiennyt ilman pänttäämistä yhteenkään kysymykseen vastausta. Ihan sama mitkä tietojenkäsittelymekanismit on, mutta kokeet on hyvin samantyyppisiä. Kirjoita essee aiheesta: Suomen historian keskeiset muutosprosessit autonomian ajasta alkaen. Analysoi, mikä merkitys näillä muutosprosesseilla on ollut nykypäivän yhteiskuntaan ja tulevaisuudensuuntiin.

Kuulosti varmaan tosi helpolta, kun on työskentelykin olevinaan 10 kertaa nopeampaa kuin ennen? Ei se lukunopeus ja muistiin painamisen nopeus ole ihmisellä 10-kertaistunut.

Tilaa sille henkilökohtainen opettajatar, joka antaa piiskaa, mutta myös palkitsee sitten, kun tentistä tulee hyvä numero. Huom.: Jos piiskamisen opiskelija ottaakin palkkiona, niin silloin täytyy miettiä uutta strategiaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos siellä tunnilla on meteliä siinä kohtaa kun olisi aikaa tehdä tehtäviä itsenäisesti, niin eikö koulureppuun voi ottaa varustukseksi kuulosuojaimet? Vastamelukuulokkeiden käyttö on varmaankin kiellettyä (vaikka ei pitäisi olla), mutta tavalliset Peltorit pitäisi olla opettajan mielestä ihan ok. Näitähän voi käyttää myös välitunnilla ja ruokalassa. Sitä melun kuormittavuutta ei välttämättä edes huomaa, ennen kuin pääsee kuulokkeilla suojautumaan siltä.

Opiskelussa voi keskittymiseen auttaa tietynlainen taustaääni. Youtubessa on vaikka mitä videoita, kun laittaa hakuun ADHD concentration. Kannattaa kokeilla minkälaiset ääniraidat sopivat mihinkin hommaan. Joskus toimii rytmikäs musiikki, missä ei ole sanoja, joskus paremmin joku brown noise, mikä on lähinnä kohinaa.

Eiköhän tässä nyt ole vähän vakavammasta asiasta kyse eli tuskin korjautuu TV:n kohinaääntä kuuntelemalla tai korvaläppiä pitämällä.

ADHD-diagnoosia ehdotteleville: ADHD-oireet eivät ala lukiossa, niiden pitäisi esiintyä jo ennen 12 vuoden ikää (aiemmin rajana pidettiin 7 vuotta). Jos koulu, harrastukset ja kaverisuhteet ovat aiemmin sujuneet ongelmitta, kyseessä ei ole ADHD. Älkääkä nyt tulko lässyttämään, että se tulee esiin vasta lukiossa, koska lukio on vaativampi. Totta kai lukio on vaativampi, ja moni stressaa siitä ihan syystä, mutta perfektionistiset lukiolaiset kärsivät tavallisesti jostain muusta, ja ADHD on helppo selitys vaikeille ongelmille.

Kannattaa priorisoida eli miettiä, mitkä ovat itselle tärkeitä aineita ja koittaa vain päästä läpi niistä vähemmän tärkeistä, varsinkin, jos ei tarvitse edes kirjoittaa niitä. Näin asiat helpottuvat jo paljon. Keskiarvolla ei ole lukiossa mitään väliä, kirjoitusarvosanoilla on. Niihin ehtii panostaa vielä abivuonnakin. Niitä voi myös uusia, ja jos ei onnistu, aina voi pyrkiä opiskelemaan myös pääsykokeilla, jos korkeakouluopinnot siis kiinnostavat.