Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?

Vierailija
13.01.2024 |

Lukion ekalla oleva tyttäremme on alkanut vaikuttaa uupuneelta ja masentuneelta. Ei saa aloitettua koulutehtäviä, pienienkin tehtävien tekeminen kestää tosi kauan ja huutaa ja karjuu, että ei tajua mitään, ei pysty tekemään. Ei innostu enää kivoistakaan asioista, kuten harrastuksista. Itkee paljon. 

Haluaa apua suunnileen kaikkiin koulutehtäviin. Tuntuu hyötyvän erityisesti fyysisestä rauhoittelusta. Siis esim. silittämisestä tai jalkojen hieromisesta. On ihan ylikierroksilla ja sanoo, että ei pysty keskittymään mihinkään.

Ei missään nimessä halua mennä esim. koulupsykologille, olen kyllä ehdottanut. Oman masennuksen ja työuupumuksen kokeneena itselläkin olisi vinkkejä toipumiseen, mutta niistä tytär ei halu kuulla.

Kommentit (321)

Vierailija
281/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hankkikoon poikakaverin! Rentouttaa kummasti!!

Tätä suositellaan! 

Kunnon jumppa poikakaverin kanssa ja huolet ja murheet väistyy

Vierailija
282/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma teinini uupui yläkoulussa eikä sen jälkeen ole osannut/kyennyt jatkamaan opiskeluja täysipainoisesti, vaikka lukiossa onkin. Monta vuotta ollut jo yhtä helvettiä ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että ei välttämättä saa opiskeltua enää neljäänkään vuoteen. Hirveän vähän apuja ollaan saatu, vaikka ollaan yritetty saada niin koululta, julkiselta kuin erityissairaanhoidosta. Katkera olo ja itse olen jo aivan uupunut, olen itsekin jo työkyvyttömyyseläkkeellä, niin monta vuotta tätä on jatkunut. Tsemppiä teille! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
283/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan ekan vuoden lukiossa. Vertailukohtina ei ollutkaan enää yläasteen alisuoriutujat tai keskivertotyypit, vaan lukiossa kaikki on niitä yläasteen kympin oppilaita. Taso nousee ja opinnoissa on oileasti alettava valitsemaan ja priorisoimaan sitä, missä itse haluaa menestyä. Kaikesta ei voi saada enää kymppejä. Toisaalta ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos niistä vähemmän tärkeistä aineista alisuoriutuu. 

Vierailija
284/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikoon poikakaverin! Rentouttaa kummasti!!

Tätä suositellaan! 

Kunnon jumppa poikakaverin kanssa ja huolet ja murheet väistyy

Muistan kun lukion ekalla oli ensimmäinen seurustelusuhde, lukiosta löytyi. Tehtiin muka läksyjä yhdesssä huoneessa, mutta kädet oli toistemme housuissa. Ja välillä otettiin ne housut pois, kun tilanne salli. Eipä ollut koulustressiä!

Vierailija
285/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lukiossa ei enää käyttäydytä  lapsellisesti. 

Ajat muuttuu. Valitettavasti erittäin lapsellisia ovat lukiolaiset ykkösellä ja jopa käytöshäiriöitä on ollut, kun opiskelu ei kiinnosta. Kakkosella sitten alkavat jo aikuistua ja osa älynnyt lähteä toisiin kouluihin (=amis). T. Lukion ope

Poika kävi yli 9 lukio Hki. 

Mutta pojan vanhempi ei ole silti oppinut kirjoittamaan ymmärrettävää suomea.

Vierailija
286/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Muistan ekan vuoden lukiossa. Vertailukohtina ei ollutkaan enää yläasteen alisuoriutujat tai keskivertotyypit, vaan lukiossa kaikki on niitä yläasteen kympin oppilaita. Taso nousee ja opinnoissa on oileasti alettava valitsemaan ja priorisoimaan sitä, missä itse haluaa menestyä. Kaikesta ei voi saada enää kymppejä. Toisaalta ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos niistä vähemmän tärkeistä aineista alisuoriutuu. 

Nykyään lukiossa on kirjoitettavien aineiden määrän (5-7 kpl yleensä) tärkeitä aineita. Loput ei. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
287/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

laajaa matikkaa ei kannata pelätä ellei ole jotain dyskalkuliaa, siitä on älyttömästi hyötyä elämässä

Mä luin sen, eikä siitä ollut mitään hyötyä elämässä. 

Se kehittää loogista ajattelua. Vaikka et kaavoja käyttäisikään niin kehittyneet ajattelumallit on siellä.

Ihan yhtä lailla nämä saa sieltä lyhyen matikan puolelta.

Vierailija
288/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

laajaa matikkaa ei kannata pelätä ellei ole jotain dyskalkuliaa, siitä on älyttömästi hyötyä elämässä

Mä luin sen, eikä siitä ollut mitään hyötyä elämässä. 

Se kehittää loogista ajattelua. Vaikka et kaavoja käyttäisikään niin kehittyneet ajattelumallit on siellä.

Ihan yhtä lailla nämä saa sieltä lyhyen matikan puolelta.

Tai filosofian

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
289/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ekan vuoden lukiossa. Vertailukohtina ei ollutkaan enää yläasteen alisuoriutujat tai keskivertotyypit, vaan lukiossa kaikki on niitä yläasteen kympin oppilaita. Taso nousee ja opinnoissa on oileasti alettava valitsemaan ja priorisoimaan sitä, missä itse haluaa menestyä. Kaikesta ei voi saada enää kymppejä. Toisaalta ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos niistä vähemmän tärkeistä aineista alisuoriutuu. 

Nykyään lukiossa on kirjoitettavien aineiden määrän (5-7 kpl yleensä) tärkeitä aineita. Loput ei. 

Päin vastoin. Se näkyy tästäkin aloituksesta. Tärkeää on musiikki, kuvaamataito, liikunta. Yleensäkin se on tärkeää, mikä rentouttaa yliviritettyä lukiolaista. Burn-outilla on taipumuksena uusiutua. Jos lukiolainen nyt selättää ylivireystilan ja uupumuksen, seuraavassa koulussa on sama riski, sitten työpaikassa ja seuraavassa stressaavassa elämänvaiheessa. Kestävää on vain rauhoittumisen ja itsestään huolehtimisen taito. 

Vierailija
290/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisikö tytär sun (tai jonkun muun läheisen) kanssa kahdestaan ohjelmoimattomalle viikonloppulomalle? Vaikka ihan johonkin lähelle: hyvää ruokaa, ulkoilua, saunomista, ehkä jotain nähtävyyksiä tai tapahtumaa. Tai risteilylle tms. 

Ei toki ihmelääke keskittymisvaikeuksiin, mutta hengähdystauko ei varmasti olisi pahitteeksi, jos sellaiseen on mahdollisuus. Pienikin maisemanvaihdos ja vapaana kuljeskelu usein tuulettaa ajatuksia.

Ei missään nimessä lähtisi. Tuo olisi suunnilleen kamalinta, mitä hänelle voisi ehdottaa. Tämä kuvastaa sitä hänen stressaantuneisuuttaan ja kiirettä. On työn ja tuskan takana saada hänet edes muutaman tunnin kyläilyreissulle tai tapahtumaan. Hänhän pohti, että ei ehtisi rakkaaseen harrastukseensakaan.

Ap

 

Eihän noita voi verrata lepolomaan, kun ovat tollaisia sosiaalisia juttuja. Ja kuka nuori nyt kyläreissuista muutenkaan innostuu.

Jos yrittäisi myydä ajatusta jotenkin niin, että saa tehdä samat jutut kuin tekisi kotonakin, mutta rauhallisemmassa ympäristössä. 🤔 Saa olla vaikka yksinkin jos haluaa, kunhan poistuu kotiympyröistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
291/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hanki/vaadi apua lapsellesi, ryhmänohjaaja tai kouluterveydenhoito ohjaa eteenpäin. Itsestään tuo tilanne ei selviydy ja vaikka itsensä viulunkieliksi vetänyt nuori saisikin lukion läpi, voi romahdus tulla jatko-opinnoissa. Voimia sinulle Ap, lasten ongelmien ja ahdistuksen seuraaminen on raskasta. Olisi elintärkeää oppia rauhoittumaan ja pois tuosta suorittamisesta, elämä on siihen ihan liian lyhyt.



Joku meinasi, että adhd ei voi ilmetä vasta lukiossa. Sanoisin, että sen voi hoksata vaikka vasta yliopisto-opinnoissa! Itse vedin yläasteen läpi reilun ysin keskiarvolla, lukion 8,7, kirjoituksetkin lähinnä välillä L-M. Vasta kun aloin sen jälkeen ihmetellä opiskelun tahmeutta, selvisi tuo. Lääkkeet tuntuu huijauskoodilta. Olin aina se kiltti ja hiljainen takapenkin tyttö, joka tosin myös eli ihan omassa maailmassaan ja hukkasi kaikki tavaransa, mutta koulu hyvin, kaikki hyvin?

Pidän teitä, jotka ihmettelette kun äiti hieroo nuoren jalkoja, tunnekylmiä. Ihminen on supersosiaalinen laji, me tarvitsemme kosketusta, ihan jokainen. 16-vuotias on, ja hänen kuuluukin olla, vielä hyvin epäkypsä ja keskeneräinen. Kosketus rauhoittaa ja helpottaa, purkaa jännityksen ja ahdistuksen. Siinä ei ole mitään lapsellista tai noloa, pelkkää lajityypillistä käytöstä.

Vierailija
292/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hurjalta kuulostaa nykylukioiden todellisuus, huh!

Mullekin tulee joskus noita tunnekuohutilanteita, joista ei siinä hetkessä tunnu olevan ulospääsyä. Ne liittyy aina ylivoimaisiin aikarajoihin. Tiettyyn pisteeseen asti dedikset auttaa keskittymään, mutta kun menee ihan mahdottomaksi, niin silloin tilttaa, enkä enää yhtään erota isoja asioita pienistä. Ja siinä tilassa tosiaan ihan pahinta on hyväntahtoiset neuvot, että "hellitä vähän".

Tunnistan myös tuon, että normaalisti tykkää tehdä listoja ja kykenee suunnittelemaan ja toteuttamaan tosi hyvin, ja elämänhallinta ok. Yllätyksiinkin reagoin yleensä ihan fiksusti. Mun tapauksessa ei siis adhd:ta, autismia tai edes varsinaisia epäonnistumisen pelkoja. :) Tiedän kyllä pärjääväni, kunhan saan kohtuullisesti aikaa ja rauhaa, ja joskus vähän juttukaveria tai olkapäätä.

Kyse ei ole edes siitä, että pakkomielteisesti haluaisin tehdä kaikki hommat täydellisesti, vaan just siitä tunteesta, jota joku kuvaili, että työt saa kohtuullisen "valmiiksi". Mielellään parantelisin "valmiitakin" töitä vielä paremmaksi, mutta jos aika loppuu, niin ihan sellainen perus-"valmiskin" riittää.

Mutta jos ei saa tehdä asioita edes "valmiiksi", saati panostaa enemmän, niin kaikki tekemisen ilo jää pois. Ei voi päästä minkäänlaiseen flow-tilaan, jossa oikeasti nauttisi oppimisesta. Siksi hellittämisneuvot tuntuu silloin pikemminkin uhkalta omalle mielenterveydelle kuin hyödyllisiltä.

Ehkä "kympin tyttöys" johtuu yleensä jostain peloista ja hyväksynnän tavoittelusta, mutta voi siis johtua ihan vaan kovasta sisäisestä motivaatiostakin. Eli iso ero, onko kyseessä pelkosuorittaminen vai intopuurtaminen. Pelkosuorittaja hyötyy pelkojen vähentämisestä, mutta intopuurtajalle käy huonosti, jos into tapetaan.

Intopuurtajalla raivo nousee siitä tunteesta, ettei anneta edes mahdollisuutta keskittyä ja tehdä hyvää työtä. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus. Ja hakoteillä olevat neuvojat, jotka ei ollenkaan tajua tätä henkilökohtaista vääryyttä. :P

Tietysti intohimoiseenkin tekemiseen voi jäädä koukkuun pahasti, mutta nerouden ja hulluuden raja nyt on aina ollut aika häilyvä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
293/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pleikka veke ja tippa pirii aamukahviin

Vierailija
294/321 |
18.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo perfektionismi pitää hoitaa. Se ei johdu pelkistä geeneistä, vaan myös kasvatuksesta. Jotain on tapahtunut tyttären lapsuudessa, joka ajaa perfektionismiin. Tyttärellä voi olla esim. turvattomuuden tunne tai huono itsetunto, jota paikkaa suorittamalla. Terapia on paras paikka käsitellä näitä asioita.

Tämä ei ole harvinaista, eikä sitä tarvitse hävetä äidin eikä tyttären, olette molemmat tehneet parhaanne. Mutta perfektionismi johtaa nykyisessä hektisessä maailmassa ennen pitkää burnoutiin, jos sitä ei käsittele.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
295/321 |
19.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Meillä yläkoulun ns. kympin tyttö stressaa opiskellessaan lukiossa ja on väsyneenä itkuinen eikä ymmärrä lopettaa läksyjen tekoa, kokeisiin valmistautumista ennen kuin on mielestään "valmis". Pitkät koulupäivät, läksyihin menee 2-3 h ilta.

Tässä syita miksi läksyihin menee aikaa: Pitkän matikan läksyihin menee aikaa sillä tuntitehtävätkin pitää tehdä kotona kun luokassa ei pysty keskittymään. Kielitehtävät hän haluaa täydellisesti oikein ennen palauttamista. Osa opettajista opettaa huonosti. Koulussa ei ole esim. huppytunnilla rauhallista paikkaa tehdä läksyjä. Pari hyvää ystävää - heillä on aivan eri lukujärjestys ja tietynlainen kavereiden tuoma turvallisuus on poissa. Tietokoneella matikan läksyjen tekeminen hidasta. 

Yllä olevat kommentit suoraan tyttäreltäni.

Tuntuu, että lukio(ympäristö) ei tue opiskelua vaan siellä hengail

Kiitos Li!

Kun teit lukiosta maksuttoman ja pakollisen toisen asteen kaikille, nykyään lukioihinkin suuntaa porukkaa vain kuluttamaan aikaa. Koska on pakko.

Vierailija
296/321 |
19.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuo perfektionismi pitää hoitaa. Se ei johdu pelkistä geeneistä, vaan myös kasvatuksesta. Jotain on tapahtunut tyttären lapsuudessa, joka ajaa perfektionismiin. Tyttärellä voi olla esim. turvattomuuden tunne tai huono itsetunto, jota paikkaa suorittamalla. Terapia on paras paikka käsitellä näitä asioita.

Tämä ei ole harvinaista, eikä sitä tarvitse hävetä äidin eikä tyttären, olette molemmat tehneet parhaanne. Mutta perfektionismi johtaa nykyisessä hektisessä maailmassa ennen pitkää burnoutiin, jos sitä ei käsittele.

Ei täällä mitään perfektionismia ole. Lahjattomuutta nämä "kympin tytöt" yrittävä paikata työmäärällä, joka ylittää kapasiteetin.

Pari vuotta pitäisi pärjätä pelkästään tuntiopetuksella, jos on lahjoja, mutta jos jo ekalla joutuu vääntämään "tunteja" läksyjä pitäisi amishälytyskellojen soida!

Sitten pidetään välivuosi ja ... Vttu se lukio mikään päiväkoti ole. Sieltä haetaan opiskeluoikeus sinne yliopistoon, jossa alkaa oikeasti olla sitä haastetta.

Vierailija
297/321 |
19.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisiko apua jos tytär tekisi läksyt jonkun motivoituneen luokkakaverin kanssa? Siis yhdessä eikä niin että toinen tekee läksyt puolesta. Olisiko myös hyötyä jos viikonloput olisivat selvemmin lomaa, eli suunnittelisi läksyjen ja opiskelun tekemiset niin, ettei tarvitse opiskella viikonloppuina, ja keksisitte viikonloppuihin jotain mukavaa vaihtelua. 

Kuulostaa siltä että tytär on niin stressaantunut ettei pysty keskittymään. Aina voi vaihtaa amikseen, jos ei jaksa. 

Vierailija
298/321 |
19.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hurjalta kuulostaa nykylukioiden todellisuus, huh!

Mullekin tulee joskus noita tunnekuohutilanteita, joista ei siinä hetkessä tunnu olevan ulospääsyä. Ne liittyy aina ylivoimaisiin aikarajoihin. Tiettyyn pisteeseen asti dedikset auttaa keskittymään, mutta kun menee ihan mahdottomaksi, niin silloin tilttaa, enkä enää yhtään erota isoja asioita pienistä. Ja siinä tilassa tosiaan ihan pahinta on hyväntahtoiset neuvot, että "hellitä vähän".

Tunnistan myös tuon, että normaalisti tykkää tehdä listoja ja kykenee suunnittelemaan ja toteuttamaan tosi hyvin, ja elämänhallinta ok. Yllätyksiinkin reagoin yleensä ihan fiksusti. Mun tapauksessa ei siis adhd:ta, autismia tai edes varsinaisia epäonnistumisen pelkoja. :) Tiedän kyllä pärjääväni, kunhan saan kohtuullisesti aikaa ja rauhaa, ja joskus vähän juttukaveria tai olkapäätä.

Kyse ei ole edes siitä, että pakkomielteisesti haluaisin t

Hurjalta kuullostaa tämä "naisten kouluttautuminen".

Terapiaa, masennuslääkkeitä, jatkoaikaa, nepsydiagnooseja, kuraattoria, rehtoria jne...

Vierailija
299/321 |
19.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun opiskeluaikana lukiossa 30 vuotta sitten ei ollut olemassa mitään kouluterveydenhuoltoa, opoja, kuraattoreita tai muita. Yksin sai selvitä uupumisoireiden kanssa. Maanviljelijävanhemmista ei ollut apua. Mutta sain sinniteltyä lukion loppuun ja kirjoitin ylioppilaaksi. 

Hyvä kun nykyään on nuorille erilaisia palveluja tarjolla. Kannattaa käyttää näitä palveluja missä on saatavilla, niin ei tarvitse yksin jäädä ongelmiensa kanssa. 

Vierailija
300/321 |
19.01.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan oikeasti amis parempi vaihtoehto? Ei ne opinnot nimittäin ainakaan helpotu jatkossa. 

Oppilas, joka on saanut peruskoulun päättotodistukseen kympin kaikista aineista, pitkästyy kuoliaaksi amiksessa. 

Siellä amiksessa opiskellaan ihan samalla tavalla. Eri asioita vain. Lukio sisältää yleissivistystä, amis kuhunkin alaan liittyvää tietoa. 

Itse vetäisin lähäripohjalta, käymättä päivääkään lukiota itteni ylioppilaaksi.

Psykologia tietysti oli vahvin aine, kun sitä sisältyi omaan koulutukseen.