Miten auttaa uupuvaa lukiolaista?
Lukion ekalla oleva tyttäremme on alkanut vaikuttaa uupuneelta ja masentuneelta. Ei saa aloitettua koulutehtäviä, pienienkin tehtävien tekeminen kestää tosi kauan ja huutaa ja karjuu, että ei tajua mitään, ei pysty tekemään. Ei innostu enää kivoistakaan asioista, kuten harrastuksista. Itkee paljon.
Haluaa apua suunnileen kaikkiin koulutehtäviin. Tuntuu hyötyvän erityisesti fyysisestä rauhoittelusta. Siis esim. silittämisestä tai jalkojen hieromisesta. On ihan ylikierroksilla ja sanoo, että ei pysty keskittymään mihinkään.
Ei missään nimessä halua mennä esim. koulupsykologille, olen kyllä ehdottanut. Oman masennuksen ja työuupumuksen kokeneena itselläkin olisi vinkkejä toipumiseen, mutta niistä tytär ei halu kuulla.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko harrastuksia liikaa? Vapaa-aikaa voisi keventää. Entä vaikuttaako opintosuunnitelma liian tiukalta? Kaikkea kivaa ei kannata ahtaa mukaan (mutta pitkästä matematiikasta ei kannattane luopua, ja se nyt vaan vaatii työtä. Mieluummin joku "turha" kieli tms pois).
Pitkästä matkkasta kannattaa todellakin luopua, jos se ahdistaa. Turhia kieliä ei ole olemassa.
Itselläni suurin virhe lukiossa oli se että roikuin siinä pitkässä matikassa enkä vaihtanut lyhyeen ajoissa. Suosittelen. Toinen vielä isompi virhe oli se etten opiskellut mitään kieliä pakollisten lisäksi. Kielistä hyötyy aina. Pitkästä matikasta tuskin hyötyy.
En ihmettele että lapsella on ongelmia jos vanhempien kyvyt kasvattajana vaikeassa tilanteessa riittää vauva palstalla kysymiseen.
Vanhemmuus on monilla aivan hukassa.
Puhelin käteen ja soitto koulun rehtorille.
- Kerro että et usko että lukion jatkaminen puolella vuodella riittää tarvitaan muita toimenpiteitä.
- Kysy Miten saat yhteyden koulupsykologiin tai kuraattoriin?
- Kysy saisitko pikaisesti palaverin opon kanssa aiheena lukion mahdollinen pidentäminen vielä puolella vuodella neljään vuoteen. Vaatii osaamista ja suunnittelua että onnistuu hyvin ja sitä on opolla. (esim. opiskelijalla tulee olla suorittamatta määrättyjä kursseja jotta opiskeluoikeus säilyy. Lisäksi kirjoitusten jakaminen kolmeen kertaan kannattaa suunnitella hyvin!! Kaikkia aineita ei voi kirjoittaa samanaikaisesti koska ovat samana päivänä jolloin kaikkia ei voi uusia jos on huonosti suunniteltu kirjoituskerrat esim. jos L haluaa määrätyistä aineista pitää miettiä mikä vaatii eniten uusimista ja aloittaa niistä tai toisaalta varmoista ällistä. Toki pienissä lukioissa ei ehkä ole mahdollisuutta vaikuttaa kursseihin mutta jos on kannattaa niitä miettiä! - mut tämän osaa opo!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siellä tunnilla on meteliä siinä kohtaa kun olisi aikaa tehdä tehtäviä itsenäisesti, niin eikö koulureppuun voi ottaa varustukseksi kuulosuojaimet? Vastamelukuulokkeiden käyttö on varmaankin kiellettyä (vaikka ei pitäisi olla), mutta tavalliset Peltorit pitäisi olla opettajan mielestä ihan ok. Näitähän voi käyttää myös välitunnilla ja ruokalassa. Sitä melun kuormittavuutta ei välttämättä edes huomaa, ennen kuin pääsee kuulokkeilla suojautumaan siltä.
Opiskelussa voi keskittymiseen auttaa tietynlainen taustaääni. Youtubessa on vaikka mitä videoita, kun laittaa hakuun ADHD concentration. Kannattaa kokeilla minkälaiset ääniraidat sopivat mihinkin hommaan. Joskus toimii rytmikäs musiikki, missä ei ole sanoja, joskus paremmin joku brown noise, mikä on lähinnä kohinaa.
Eiköhän tässä nyt ole vähän vakavammasta asiasta kyse eli tuskin korjautuu TV:n kohin
Ei perfektionismi ja panikointi tuolla tietenkään korjaudu. Mutta on silti hyvä kiinnittää huomiota siihenkin, että niinä aikoina kun opiskelee, niin kannattaa siitä opiskeluajasta ottaa kaikki irti ja suojella itseään häiritseviltä ääniltä.
Samaten olisi hyväksi opiskella aivojen toiminnasta sen verran (Minna Huotilaisen kirjoille ja videoille vahva suositus), ettei omilla toimillaan sabotoi sitä opiskelua.
Psyyke ja opiskelutekniikat on tässä kaksi erillistä aluetta, mitä pitäisi työstää. Kummankin työstäminen on tärkeää jatkon kannalta - että oppii opiskelemaan ja että oppii pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan. Tämä voi tässä kohtaa tuntua paniikkihätääntyneestä tytöstä turhalta, mutta näihin panostaminen auttaa opinnoissa jo lukion aikana ja vielä enemmän sen jälkeen.
Sekä Aallossa että HY:llä on ollut tarjolla hyvä kursi Kohti parempaa opiskelua, jonka kautta voi parantaa opiskeluhyvinvointia:
https://www.aalto.fi/fi/uutiset/kurssi-opiskeluhyvinvoinnista-kohti-par…
Tämän ketjun kertomusten perusteella tällaiselle olisi kipeästi tarvetta jo lukiossa.
Kannattaa ihan ensiksi opetella olematta stressaamatta niin paljon. Se on mentaalinen juttu. Sillä jos jo nyt stressaa näin paljon niin miten sitten kun tulee kirjoitukset? Tälläinen nuori on viimeistään korkeakoulussa niin pahassa burnoutissa että siitä suosta on vielä vaikeampi päästä ylös. Lisäksi kun jatko-opinnoissa ei etene, niin ei myöskään valmistu eikä pääse työelämään kiinni. Ennen pitkään opintotukikaudet loppuu niin se tuo vielä lisä stressin kaiken muun päälle. Siinä fiksukin nuori on pian täydellisessä umpikujassa. Sille tielle ei kannata lähteä, sillä se vaikuttaa helposti sitten koko loppu elämään.
Seuraava neuvo on että kännykkä ja somen käyttö minimiin. Lisäksi roskaruoka, energiajuomat ja muu epäterveellinen ruoka pois. Nämä kaikki kun lisäävät nopean dopamiinin tuotantoa, mikä haittaa pitkäjänteistä keskittymiskykyä. Liikunta, etenkin kävely luonnossa tekee taas hyvää aivoille.
Silittelyt ja jalkojen hieromiset voi varmaan jättää jo vähemmälle, kun ei ole kyseessä 10-vuotias. Se on vähän niin, että jos kaikkeen tunteiden säätelyyn tarvitsee vanhempien tukea, ei omat taidot kehity.
Yleensä lukiossa ei enää käyttäydytä lapsellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta enää lukioikäisen jalkojen hierominen ole tavallista. Tuohon ikään kuuluisi jo irtaantuminen myös kehollisesti omasta vanhemmasta.
Jos on adhd, ehkä on yli- ja aliherkkyyksiä, joita hierominen rauhoittaa? Olen kyllä periaatteessa ihan samaa mieltä, että yleensä ei enää 16-19-vuotiaat hierotuta jalkojaan äipällä tai isillä. Jos on hellyyden ja läheisyyden tarve, sitä aletaan jo etsiä seurustelusuhteista yms. Siksi mietin, onko erityisyyttä, minkä takia kosketus on ainoa keino rauhoittaa itseään. Meillä oli lukiossa tyttö, jonka hiukset pesi äiti. Pidin aika erikoisena tapana, mutta eihän siitä tytöstä koskaan itsenäistä tullutkaan. Ja skitsofrenian takia joutui johonkin hoitopaikkaan jo heti lukion jälkeen. Oli muuttanut yksin asumaan ja siellä alkoi tulla harhaiseksi. Se omilleen muutto oli varmaan psyykkisesti liikaa. Minä luulen, että mielenterveys rakoili jo lukiossa, koska kuka sen ikäinen pesettää hiuksensa äidillä ja muutenkin turvautuu joka käänteessä äitinsä apuun. Me oltiin sen tytön kanssa lukion 2. luokan jälkeen samassa kesätyöpaikassa, joka oli myös sen äidin vakituinen työpaikka. Nehän vietti taitokin kahdestaan, se tyttö takertui niin äitiinsä. Joskus jos oltiin yhtä aikaa syömässä ja istuin niiden kanssa, minusta tuntui kuin se tyttö olisi ollut mustasukkainen, jos jotain juttelin äidilleen. Ihan mukava nainen siis oli tämä äitinsä, puhelias ja ystävällinen, mutta se tyttö oli kyllä jo silloin outo. Suosittelisin hakeutumaan tutkimuksiin, jos mitenkään ap epäilet, että mielenterveys horjuu. Sitten kun täyttää 18, vaikea enää vanhemman auttaa noissa asioissa.
Lukiosta en tiedä, mutta ammatillisen koulutuksen puolella eivät vanhemmat tee nykyisin yhdessä läksyjä nuorten kanssa, vaan ammattitaito hankitaan itse. Kantasuomalaisilla ei tässä ole haasteita ymmärtää, mutta joistain kauemmista kulttuureista tulleilla joskus on. Harjoitustehtävätkin tehdään itsenäisesti. Meilläkin on vanhemmille ns. vanhempainiltoja alussa ja siellä käydään läpi, kuinka tärkeää on, että tekee itsenäisesti kotiin tulevat tehtävät esimerkiksi itsenäisen opiskelun päivänä.
Meillä on viikoittain useampana päivänä auki paikka, jossa saa ohjausta tehtäviin ja niiden palauttamiseen. Lisäksi on tukiopetusta, jos on vaikkapa nepsy-kirjon opiskelija ( nimeltään silloin erityinen tuki) tai jos on tavallinen opiskelija, joka on ollut paljon poissa. Joskus pelkästään luki-vaikeudet voivat olla syynä, että tarvitaan lisää opetusta. Miksei vanhempien pitäisi liikaa tukea? Siksi että huomattaisiin, jos opiskelijalla on vaikeuksia. Silloin pystytään auttamaan ja käyttämään oikeita opiskelutekniikoita ja tarvittaessa ohjaamaan opiskelupsykologille tai kuraattorille tai erityisopettajan arvioon. Joskus opiskelijalle laaditaan yksilöllinen opiskelusuunnitelma juustojen kanssa, minkä vuoksi joku voi opiskella ammattiin 2,5 vuotta ja joku toinen 4 vuotta. Opiskelijalle pitää antaa mahdollisuus löytää keinot selviytyä tilanteesta ja oppilaitoksen puolesta häntä autetaan tarvittaessa.
Siis joustojen kanssa, ei juustojen. Silmät alkaa hyppiä riviltä toiselle bussissa istuessa, työpäivä takana ja kotimatkalla.
Ota pois se tyttö sieltä lukiosta ja laita välivuotta pitämään ja jotain muuta tekemään.
Lukion voi käydä koska vaan. Ei sitä kuulu käydä sen takia, että vanhempien mielestä se kuuluu heti peruskoulun jälkeen suorittaa mahdollismman nopeasti alta pois.
Kyllä sitä ammattiin valmistumisprosessia voi sentään jarruttaakin, jos tähtää jonnekin sellaiseen ammattiin, mihin se lukio välttämättä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Ota pois se tyttö sieltä lukiosta ja laita välivuotta pitämään ja jotain muuta tekemään.
Lukion voi käydä koska vaan. Ei sitä kuulu käydä sen takia, että vanhempien mielestä se kuuluu heti peruskoulun jälkeen suorittaa mahdollismman nopeasti alta pois.
Kyllä sitä ammattiin valmistumisprosessia voi sentään jarruttaakin, jos tähtää jonnekin sellaiseen ammattiin, mihin se lukio välttämättä tarvitaan.
Ei nykyään 16 v voi pitää välivuotta. Oppivelvollisuus on 18 v asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota pois se tyttö sieltä lukiosta ja laita välivuotta pitämään ja jotain muuta tekemään.
Lukion voi käydä koska vaan. Ei sitä kuulu käydä sen takia, että vanhempien mielestä se kuuluu heti peruskoulun jälkeen suorittaa mahdollismman nopeasti alta pois.
Kyllä sitä ammattiin valmistumisprosessia voi sentään jarruttaakin, jos tähtää jonnekin sellaiseen ammattiin, mihin se lukio välttämättä tarvitaan.
Ei nykyään 16 v voi pitää välivuotta. Oppivelvollisuus on 18 v asti.
Juurikin noin
Vierailija kirjoitti:
Silittelyt ja jalkojen hieromiset voi varmaan jättää jo vähemmälle, kun ei ole kyseessä 10-vuotias. Se on vähän niin, että jos kaikkeen tunteiden säätelyyn tarvitsee vanhempien tukea, ei omat taidot kehity.
Nimenomaan neuvotaan esim. hieromaan teinin jalkoja, niskaa tms. Tuollainen fyysinen läheisyys sopii juuri teini-ikäiselle, joka ei enää tule syliin tai halaile, kuten pienet lapset.
Tuolla tavallahan ne tunteidensäätelykeinot juuri kehittyvät, vanhemman tuella. Teineillä tunteet usein myllertävät, ei häntä voi sillojn jättää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tilaa sille henkilökohtainen opettajatar, joka antaa piiskaa, mutta myös palkitsee sitten, kun tentistä tulee hyvä numero. Huom.: Jos piiskamisen opiskelija ottaakin palkkiona, niin silloin täytyy miettiä uutta strategiaa.
Omat vanhemmat tai ainakin yksi joka motivoi, kannustaa, kehuu tarvittaessa jopa palkitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisikö tytär sun (tai jonkun muun läheisen) kanssa kahdestaan ohjelmoimattomalle viikonloppulomalle? Vaikka ihan johonkin lähelle: hyvää ruokaa, ulkoilua, saunomista, ehkä jotain nähtävyyksiä tai tapahtumaa. Tai risteilylle tms.
Ei toki ihmelääke keskittymisvaikeuksiin, mutta hengähdystauko ei varmasti olisi pahitteeksi, jos sellaiseen on mahdollisuus. Pienikin maisemanvaihdos ja vapaana kuljeskelu usein tuulettaa ajatuksia.
Ei missään nimessä lähtisi. Tuo olisi suunnilleen kamalinta, mitä hänelle voisi ehdottaa. Tämä kuvastaa sitä hänen stressaantuneisuuttaan ja kiirettä. On työn ja tuskan takana saada hänet edes muutaman tunnin kyläilyreissulle tai tapahtumaan. Hänhän pohti, että ei ehtisi rakkaaseen harrastukseensakaan.
Ap
Ikinä ennen en ole tälle palstalle kirjoittanut, mutta tämä kommentti sai sydämen tykyttämään sen verran, että on pakko vastata, koska tunnistan tämän tilanteen niin hyvin. Olen itse toistuvien uupumisten ja mielenterveysongelmien takia tällä hetkellä määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ja toivon, että Ap kuuntelet kun sanon tämän: tuo tilanne on pakko saada nyt katkeamaan. Sinun tyttäresi voi todella huonosti, jos se tilanne hänen päässään on tuo. Vie hänet psykologille ja psykiatrille ja hanki hänelle apua, ennen kuin tilanne eskaloituu pahemmaksi. Olen itse meinannut joutua osastohoitoon, kiitos itsetuhoisten ajatusten, jotka olivat seurausta liiallisesta perfektionismista. Joten pyydän, että otat tyttäresi tilanteen nyt tosissaan ja toimit. Fakta on se, että 16v ei ole tarpeeksi vanha vielä ymmärtämään ja tietämään, miten tässä tilanteessa on parasta toimia, kun hän on selkeästi muutenkin ahdistunut, vaan hän tarvitsee aikuisten apua. Sekä sinun, että ammattilaisten.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lukiossa ei enää käyttäydytä lapsellisesti.
Ajat muuttuu. Valitettavasti erittäin lapsellisia ovat lukiolaiset ykkösellä ja jopa käytöshäiriöitä on ollut, kun opiskelu ei kiinnosta. Kakkosella sitten alkavat jo aikuistua ja osa älynnyt lähteä toisiin kouluihin (=amis). T. Lukion ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lukiossa ei enää käyttäydytä lapsellisesti.
Ajat muuttuu. Valitettavasti erittäin lapsellisia ovat lukiolaiset ykkösellä ja jopa käytöshäiriöitä on ollut, kun opiskelu ei kiinnosta. Kakkosella sitten alkavat jo aikuistua ja osa älynnyt lähteä toisiin kouluihin (=amis). T. Lukion ope
Poika kävi yli 9 lukio Hki.
Hankkikoon poikakaverin! Rentouttaa kummasti!!
Tutulta kuulostaa tilanne.
Me maksettiin itse adhd-tutkimukset. Lääkitys on jonkin verran auttanut, mutta kyllähän tyttö silti kovilla on. Pian on lukio suoritettu ja aikoo pitää välivuoden töitä tehden, mikä on ihan hyvä.
Kyseessä on alaikäinen, joten vanhemmilla on kaikki oikeus olla asiasta kouluun yhteydessä, vaikka tyttö ei haluaisikaan. Lapsilla on outoja syitä olla menemättä esim koulupsykologille.. "sillä on kiire, ei se kuitenkaan osaa auttaa" jne jne. Vanhemman tehtävä on olla yhteydessä ja vaatia apua lapselleen. Koulussa pystytään tiettyjä järjestelyitä tekemään, esim antamaan pidemmät palautusajat tehtäville jne.
Tähän vielä lisään, että itse oon käynyt amiksen joskus vuonna keppi ja kivi. Äskettäin hain korkeakouluun ja pääsin helposti sisään kouluun, johon suomessa on eniten hakijoita. Enkä siis ole opiskellut mitään yli 20 vuoteen. Moni käy amiksen, koska haluaa tehdä jotain tiettyä työtä, ei siksi, että olisi tyhmä. Tyhmiä ovat ne, jotka käyttäytyvät ennakkoluuloisesti toisia kohtaan.