Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ainoa lapsi ja menettämisen pelko
13.07.2023 |
Miten pärjäätte menettämisen pelon kanssa te joilla on lapsi? Eräs tuttavani menetti sairaudelle ainoan lapsensa, ja tämä on saanut minutkin pelkäämään enemmän oman lapseni puolesta, vaikka olen aina ollut huolehtija. Olen välillä jopa miettinyt toisen lapsen yritystä, vaikka lapsihan pitäisi haluta omana itsenään eikä esikoisen varalle menettämisen pelon vuoksi. Omalla lapsellani on myös eräs sairaus joten menettämisen pelko on myös ihan aiheellinen.
Koen että tää aihe on todella tabu, aina vain puhutaan mitä ihanaa lapset tuovat elämään ja maailman suurin rakkaus jne. Kukaan ei kahvipöydässä puhu maailman pahimmasta pelosta.
Kaipaan vertaistukea ja kommentteja nimenomaan muilta vanhemmilta, en lapsettomilta.
Kommentit (12)
Sitten kun on useampi lapsi, niin saa pelätä useamman puolesta menettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin pitkän vastauksen mutta helvetin netti tai sivut bugasi ja vastaus haihtui savuna tuuleen
Yritetään uudestaan vaikka ärsyttääkin kun edellinen vastaus meni. Eli, olen paininut saman pelon kanssa ja tunnistan myös tuon saman, että haluaisin toisen osaksi sen takia jos yhdelle sattuu jotakin. Mies ei halua enempää joten tähän on tyydyttävä. Yritän olla murehtimatta liikaa, vaikuttaa asioihin joihin pystyn mutta etten pilaisi elämää murehtimalla niistä mihin en pysty (sairastumiset yms. yllättävät). Yritän myös tuudittautua siihen ajatukseen, että elämässäni on ollut jo niin paljon surua ja murhetta, että kaikki vastoinkäymiset eivät voi osua juuri minun kohdalle. Pelko on kyllä kova alitajunnassa, rakkaus onneksi paljon suurempi tunne.
Tiedän tunteen; Olen menettänyt kahdesta lapsestani toisen. Nyt pelkään tämän rakkaan ainokaisen puolesta todella paljon. En anna hänen kuitenkaan tietää sitä, ettei hän ahdistu.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun on useampi lapsi, niin saa pelätä useamman puolesta menettämistä.
Toki, mutta jos sulla on 1 lapsi, ja se kuolee, menetät koko perheesi kerralla. Jos sulla on vaikka 6 lasta + puoliso ja yksi lapsi kuolee, sulla on vielä kuitenkin perhe. Ei se silti tietenkään sitä surua vähennä tai poista. Mutta et joudu kantamaan surua yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme lasta ja kyllä pelko on koko ajan läsnä. Pääsin elämää vaivanneista ahdistuksista hienosti eroon, kunnes tulin raskaaksi ja sen jälkeen onkin ollut ahdistuksen kanssa yhtä alamäkeä.
Yritän pitää ahdistuksen pois lapsiltani, vaikka olen kyllä hirveän kova varoittelija silti. Maailma on täynnä vaaroja. Vien lapset silti hoitoon ja seikkailuille ja eletään normaalia elämää. Miehelle puhun peloistani, enkä odota hänen liittyvän ylisuojeluuni tai huoliini. Helpottaa vaan puhua ajatuksista ääneen jollekin.
Olen jotenkin hyväksynyt että tällaista se elämä nyt on. Rakkauden toinen puoli on ainakin nyt menettämisen pelko. Ehkä joskus osaan päästää irti ja luottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän perheen, jossa kaikki neljä lasta kuolivat harvinaiseen perinnölliseen sairauteen ennen 10 ikävuotta. Tämä sairaus paljastui vasta, kun lapset olivat jo kasvaneet vähän isommiksi. Äkkiä kuolivat peräkkäin.
Tiedätkö vanhan sanonnan? Lapsia pitää olla neljä: Yksi isälle, yksi äidille, yksi sodalle, yksi varalle.
Suosittelen ahdistukseen ja pakkoajatuksiin terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, jossa kaikki neljä lasta kuolivat harvinaiseen perinnölliseen sairauteen ennen 10 ikävuotta. Tämä sairaus paljastui vasta, kun lapset olivat jo kasvaneet vähän isommiksi. Äkkiä kuolivat peräkkäin.
Mikä sairaus? Saisikohan sen tutkittua geenitestillä?
Alue: Aihe vapaa
Sen vaan kommentoin lapsettomana että kyllä varmaan moni tekee useamman lapsen alitajuisesti siksi että ainakin joku niistä jäisi eloon.